Millainen on tyypillinen algerialainen ja miltä tuntuu olla ”ei-toivottu henkilö”?

Algerialainen

Vastaan heti otsikossa esittämäni kysymyksen ensimmäiseen osaan, ettei sellaista olekaan! Algeriasta löytyy niin perhekeskeisiä perheenisiä ja -äitejä kuin uraihmisiäkin, löytyy ehdottoman luotettavia ihmisiä kuin sellaisiakin, joilla saattaa joissakin tilanteissa olla ketunhäntä kainalossa – ihan niin kuin Suomestakin. Osa kansasta on erittäin korkeasti koulutettua ja osa lukutaidotonta. Algeriasta löytyy niin rikkaita kuin köyhiäkin, mutta mikä on yllättänyt ja mistä olen ollut iloinen, on se, että yllättävän suuri osa kansasta elää ainakin pääkaupungissa ja sen kupeessa Euroopastakin käsin katsottuna varsin mukavaa elämää. Köyhyyttä maassa toki on, mutta monesti se on pikemminkin suhteellista köyhyyttä, joka näkyy esimerkiksi arjen ruokavalinnoissa edullisten kasvisten suosimisena kalliin lihan sijaan.

Monella on jostakin syystä sellainen käsitys, että Algeria olisi ääriuskonnollinen maa, mutta vaikka täältä löytyy kyllä jonkin verran äärimmäisen uskonnollisia ihmisiä, on osa algerialaisista myös täysin maallistuneita. Suurin osa kansasta taitaa olla uskonnolliselta vakaumukseltaan jotakin tältä väliltä – uskonto näkyy täällä luonnollisena osana arkea, mutta sen harjoittaminen on jokaisen henkilökohtainen asia.

Ulkonäöltääkin algerialaisia on olemassa laaja skaala – ”välimerellisestä” tummaihoisiin ja punatukkaisiin algerialaisiin. Osa algerialaisista on niin uskomattoman vaaleita ja sinisilmäisiä, että jos he tulisivat vastaan Helsingin kadulla, en usko, että erottaisin heitä suomalaisista. Osa algerialaisista naisista käyttää huivia ja peittäviä vaatteita, mutta osaa ei pukeutumisensa perusteella erottaisi eurooppalaisista. Myös miehistä osa käyttää perinteisiä islamilaisia asuja ja osa pukeutuu viimeisimmän muodin mukaisesti. Afrikan suurimpaan maahan mahtuu monenlaisia ihmisiä mutta sanoisin, että suurin osa heistä on aivan tavallisia ihmisiä, jotka elävät yllättävän samankaltaista arkea kuin missä tahansa maassa Euroopassa iloineen ja suruineen.

Vaikka en pidäkään siitä, että ihmisiä luokitellaan kansallisuutensa perusteella, niin tietyt kulttuuriset piirteet kyllä vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen – ainakin kun ollaan Algerian kamaralla. Ensinnäkin kulttuuri on täällä edelleenkin melko kollektiivista, mikä saattaa aiheuttaa konflikteja individualistisesta Suomesta tulevalle – ihmiset tarvitsevat täällä toisia ihmisiä ympärilleen aivan eri tavalla kuin Suomessa, vaikka toki Algeriastakin aivan varmasti löytyy yksinäisyydestä nauttivia ihmisiä. Itse nautin aivan mielettömästi esimerkiksi siitä, että pääsen joskus ostoksille ihan yksin tai että saan keskittyä hyvään kirjaan kaikessa rauhassa. Täällä jo ajatuskin ostosreissusta yksin taitaisi olla useimmille vastenmielinen – ystävän tai tuttavan kanssa ostoksilla käyminen on paikallisten mielestä huomattavasti mukavampi ajatus. Monet nauttivat mieluummin seurasta ja jutustelusta teekupin äärellä kuin kirjan lukemisesta.

Keittiössä häärään mieluiten yksin, mutta täällä vierailulle tulevat naiset useimmiten haluaisivat auttaa keittiössä. Olen nyt opetellut yhteistyötä keittiössä ottamalla tytön aikaisempaa useammin mukaan ruuanlaittoon – ja yhteistyömme alkaakin jo sujua melko saumattomasti. Kuvaavaa on myös se, että meille on tulossa Suomesta vieraita marraskuussa ja mies haluaisi kovin majoittaa vieraat olohuoneeseen, aitiopaikalle keskelle vilkasta perhe-elämäämme, kun taas minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että vieraat majoittuvat ylimmän kerroksen vierashuoneeseen, jossa heillä on omaa rauhaa ja mahdollisuus halutessaan vetäytyä hengähtämään tämän hulinan keskeltä. Miehen mielestä on noloa majoittaa vieraita yläkertaan yksin. Arvatkaapa kumman majoitusvaihtoehdon suomalaiset vieraat toivoisivat periltä löytävänsä? 

Toisaalta huomaan, että täälläkin kulttuuri on kenties muuttumassa aikaisempaa individualistisemmaksi. Kun tulin Algeriaan ensimmäistä kertaa vuonna 1999, asui miehen kotivillassa äidin ja isän kanssa useita miehen sisaruksia – osa perheineen. Samassa taloudessa asui siis kymmeniä ihmisiä ja vaikka minut otettiinkin tosi hyvin vastaan, voitte varmasti kuvitella, kuinka toisinaan kaipasin omaa rauhaa. Nykyisin perheet ovat muuttaneet vuorollaan omiin koteihinsa ja osa on jatkanut taloa siten, että on rakennuttanut asuntonsa tavallaan anopin kodin ”päälle” – täällähän maa on nykyisin erittäin kallista rannikkoalueella suurissa kaupungeissa ja niiden läheisyydessä, minkä vuoksi taloihin saatetaan rakentaa aina vain lisää kerroksia uusien sukupolvien tarvitessa ”oman asunnon”. Espanjassa näimme maanmyynti-ilmoituksia, jotka tuntuivat täältä käsin katsottuina erittäin edullisilta, mikä osittain selittänee nämä yksityisomistuksessa olevat ”kerrostalot”.

Nykyisin harvempi nuori morsian enää suostuu asumaan anopin kanssa samassa taloudessa, vaikka vielä kymmenisen vuotta sitten tämä oli aivan tavallista. Amerikasta Algeriaan tullut paluumuuttajaperhe kommentoi myös tätä kollektiivisuuden heikkenemistä todeten, ettei asioita enää tehdä samalla tavalla yhdessä kuin ennen. He olivat selkeästi odottaneet etukäteen saavansa enemmän tukea tänne muuttaessaan paikalliselta perheeltään, kun taas minä individualistisen maan kasvattina en oikeastaan edes odottanut, että meitä täällä autettaisiin alkuun millään lailla – ymmärrän aivan hyvin, että perheillä on täysi työ omissaankin eikä heidän velvollisuutensa ole millään lailla auttaa meitä, jotka haluammekin palata – pikemminkin asian pitäisi kenties olla aivan päinvastoin.

Tietynlainen auktoriteettiusko ja auktoriteettien kunnioittaminen on täällä myös aivan toisella tasolla kuin Suomessa – opiskellessani Suomessa ammattikorkeakoulussa kutsuin muitta mutkitta lehtoreita etunimeltä, mutta täällä jo ekaluokkalaisen tulee kutsua opettajaa tietyllä kunnioittavalla tittelillä. Ranskanopettaja on täällä ”Madame”, minkä lisäksi lasten tulee kutsua monia muitakin aikuisia tietyillä titteleillä – esimerkiksi isän siskoja ja isän veljien vaimoja lapset kutsuvat ”tataksi” mikä vastannee aikalailla suomalaista tädittelyä. Suomessa monet eivät pidä tädittelystä, mutta täällä se on kohteliaan kanssakäymisen edellytys. Metrossa matkustaessani ja kyläillessäni huomaan toisinaan, ettei oman tilan tarve tunnu täällä olevan niin suurta kuin Suomessa – metrossa vieraskin ihminen saattaa tulla istumaan ihan liki – samoin kuin kyläpaikan sohvalla.

Tiedän, että joissakin turvallisuusmääritelmissä algerialaisia pidetään niinsanottuna ”riskikansallisuutena” ja tiedän toki uutisia ja maailmanmenoa seuraavana ihmisenä senkin, että algerialaistaustaisia ihmisiä on syyllistynyt tekoihin, joita ei voi järjellä ymmärtää. Toisaalta tulee muistaa, että algerialaisia on kymmeniä miljoonia, joista suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, minkä vuoksi tuntuukin pahalta, että koko kansa leimataan tällaisten hirmutekojen vuoksi jotenkin ”vialliseksi” ja että kahvipöytäkeskustelussa tulee Suomessa aivan liian usein ihan hiljaista, kun kerron ensimmäistä kertaa, mistä mieheni on kotoisin.

Saimme kokea näitä ennokkoluuloja ihan konkreettisesti, kun matkustimme Espanjaan algerialaisten keskellä. Olimme juuri päässeet maahantulotarkastuksista läpi lentokentällä, kun vastassa olikin vielä tuimailmeiset poliisit tiukkaamassa maahantulevilta maahantulon syytä. Edellämme poliisin tiukkaan kuulusteluun joutunut nuori algerialainen mies ei osannut englantia ja tilanne vaikutti tästä syystä nöyryyttävältä poliisin tiukatessa aina vain tuimempana, miksi hän oli maahan tullut ja kenen kanssa aikoo maassa aikaa viettää. Ymmärrän toki, ettei maailman nykytilanteessa voi oikein sallia täysin vapaata liikkumista sen aiheuttamien riskien vuoksi, mutta olimme siis jo tulleet perinteisten maahantulotarkastusten läpi. Kun meidän vuoromme koitti, ei meiltä kysytty mitään esitettyämme punakantiset passimme, vaan pääsimme astumaan ulos lentokentältä ilman lisäkysymyksiä ja saimme vielä aikaisemmin kovin tiukkailmeiseltä poliisilta hymyn. En oikein tiedä, miten punakantiset passimme tekivät meistä automaattisesti ”turvallisempia” ja tervetulleempia ihmisiä – onhan meistäkin viidellä kuudesta algerialaiset juuret. Tuntui pahalta ajatella, että jos lentokone olisi joutunut matkalla onnettomuuteen, olisi kuuden suomalaisen matkustajan mukanaolo ollut luultavasti suuri uutinen – vaikka koneessa oli myös toistasataa algerialaista.

Olen monesti miettinyt miltä tuntuu olla ”ei-toivottu henkilö” ja olen tässä vuosien varrella huomannut joitakin käyttäytymispiirteitä, jotka toistuvat monien Euroopassa asuvien algerialaisten keskuudessa. Osa yrittää piilotella taustaansa. Esimerkiksi Ranskassa tämä onnistuu monen algerialaisen osalta melko helposti, koska ulkonäöltään monet muistuttavat ranskalaisia ja osa on jopa puhunut kotikielenään ranskaa jo Algeriassa tai vähintään opiskellut sitä ensimmäisenä vieraana kielenä. Ranska myös melkeinpä kannustaa algerialaisia ja muitakin pohjois-afrikkalaisia häivyttämään taustansa – Ranskassa kun on epäkorrektia kysyä toisen ihmisen etnisestä taustasta eikä esimerkiksi uskonnollisia tunnuksia, kuten huivia, saa kaikissa yhteyksissä käyttää. En kuitenkaan usko, että sellainen sopeutuminen on aivan tervettä sopeutumista, jos oma tausta pitää ikäänkuin kieltää – ja pitää olla ikäänkuin joku muu voimatta olla aidosti ylpeä omasta taustastaan. Euroopassa tapahtuneet hirmuteot ovat masentuneiden ja syrjäytyneiden ihmisten tekemiä ja olenkin miettinyt, kuinka suuri merkitys sillä, että ihminen tuntee olevansa epätoivottu, on koko vahingollisen kierteen alullepanijana?

Suomessa suuri osa algerialaisista ei ihan niin vaan sulaudukaan ulkonäöllisesti suomalaisten joukkoon ja oman taustan piilottelu on hankalampaa jo suomenkielenkin vuoksi. Suomessakin asuvat algerialaiset ovat kyllä tietoisia siitä, että heillä on huono maine. Kerran eräs algerialainen, joka oli vaihtanut kutsumanimensäkin espanjalaiseksi, kysyi, että juoksenko nyt karkuun, kun tiedän, että hän on algerialainen. Huomaan, että osa sortuu syyttämään taustaansa myös sellaisissa tilanteissa, joissa erilaiset vaikeudet eivät suoranaisesti edes johdu siitä. Esimerkiksi jos työtä on vaikea löytää, saattaa työtön kokea, ettei hän saa työtä, koska on ulkomaalainen, vaikka syy voikin olla jossakin aivan muussa – esimerkiksi puutteellisessa koulutuksessa tai liian heikossa kielitaidossa.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Oran perjantai, syyskuu 2, 2016 at 10:06

    Algeriaa tuskin pidetään minään ”ääriuskonnollisena” maana, algerialaisten maine on vain kiirinyt edellä. Vuonna 1992 siellä alkoi uskomaton verenvuodatus :

    https://en.wikipedia.org/wiki/Algerian_Civil_War
    Algeria ei muutenkaan ole kehittynyt juuri mihinkään suuntaan sitten itseäistyttyään 1962. Harvoin sitäkään tuodaan esiin, että siellä sata vuotta asuneet ranskalaiset ajettiin pois kun taas jossain Euroopan maassa vuoden ajan asunut musulmaani on muka niin integroitunut että häntä ei voi karkottaa.

    Tuo kohtelu on ihan tilastollista. Samasta syystä Suomen passi on maailman parhaita. Me olemme tilastollisesti harmittomia, algerialaiset eivät, eikä sitä voi jokaisen kohdalla erikseen tietää, siksi vastaanotto on mitä on.

    Moni arabi teeskentelee olevansa espanjalainen tai italialainen vain siksi, että saisi parempaa kohtelua ja hämätäkseen.

    • Reply Laura T. perjantai, syyskuu 2, 2016 at 13:14

      Kirjoitan omista kokemuksistani käsin ja omakohtaisten kokemusteni nojalla monet kyllä pitävät Algeriaa ääri-islamilaisena maana, tai vähintään tiukan linjan muslimimaana, erityisesti, jos eivät ole täällä koskaan käyneet. Reippaasti kehitystä on tapahtunut jo vuodesta 1999, jolloin täällä kävin ensimmäisen kerran. Oletko koskaan itse käynyt täällä vai perustatko ajatuksesi vain sisällissodan aikaisesta tilanteesta lukemaasi tietoon? Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että moni algerialainen teeskentelee olevansa jotakin muuta mitä on, juurikin saadakseen parempaa kohtelua. Mistähän tämä kertoo?

      • Reply Laura T. perjantai, syyskuu 2, 2016 at 13:36

        Tähän vielä lisään sen, että olen siinä mielessä kyllä tiukan linjan kannattaja, että jos maassa ei osata käyttäytyä maan lakien mukaan, niin karkottamisiin pitäisi ryhtyä aikaisempaa keveimmin perustein – oikeudet pitävät sisällään myös vastuunkantoa!

      • Reply Oran perjantai, syyskuu 2, 2016 at 14:49

        Moni ei vain tajua. Tiukan linjan muslimimaita ei ole monta, eikä kyse ole vain uskonnosta vaan tavoista ylipäätään. En ole käynyt Algeriassa, mutta eipä moni ole käynyt esim. Yhdysvalloissa tai Venäjällä ja heillä on silti maasta mielipide. Islamilainen maa on tietynlainen vaikka päällisin puolin kaikki näyttäisi rauhalliselta. Tunisiaan tehtiin matkoja ja kaikki oli rauhallista, kunnes tuli se arabikevät ja kaikki meni sekaisin.

        Ihminen oppii kokemuksistaan, siksi en tuomitse heitä jotka ovat varautuneita. Moni muukin kuin algerialainen teeskentelee olevansa jotain muuta kuin on, vaikkapa marokkolaiset tai turkkilaiset. Mitäs ovat sellaisia kuin ovat, japanilaisten tai intialaisten ei tarvitse teeskennellä olevansa joitain muita. Tämäkin kertoo jotain.

        • Reply Laura T. perjantai, syyskuu 2, 2016 at 15:12

          Olet aivan oikeassa siinä, ettei tiukan linjan muslimimaita ole montaa ja itsehän en siis sellaisena Algeriaa missään tapauksessa pidä, vaan monet tuttavani ovat niin kuvitelleet. Sekin muuten vaihtelee, mikä kenenkin mielestä on ”tiukka linja” – osan mielestä jo esimerkiksi huivin käyttäminen muutoin tavallisten vaatteiden kanssa on osoitus ”tiukasta linjasta”.

          Tiedän, että täälläkin turvallisuustilanne saattaa muuttua, niin kuin se voi tällä hetkellä muuttua oikeastaan missä tahansa, ja nautinkin sekä omasta puolestani, että algerialaisten puolesta, kun tilanne tällä hetkellä on niinkin hyvä kuin se on. Nykyisin ei voi yhtään tietää mitä tapahtuu seuraavaksi ja missä – äitini, joka on käynyt Algeriassa, oli kesällä huolissaan Espanjan matkamme vuoksi, koska piti Espanjaa turvattomampana valintana kuin Algeriaa. Äidilläkin oli ennakkoluulonsa Algeriaa kohtaan, mutta suuri osa näistä ennakkoluuloista karisi, kun äiti tuli itse paikan päälle katsomaan, millaista täällä ihan oikeasti on. Enkä nyt tosiaankaan väitä, että Algeria olisi paratiisi – toki täälläkin on omat ongelmansa ja vielä runsaasti kehitettävää, mutta on toisaalta hienoa nähdä, kuinka täällä mennään koko ajan eteenpäin monessakin asiassa.

          En itsekään kehota ketään sinisilmäisyyteen, mutta eikö mielestäsi ole lähtökohtaisesti väärin tuomita esimerkiksi toisen parisuhde vain sen vuoksi, että sen toinen osapuoli on sattunut syntymään Algeriassa tai Turkissa? Eikö ensin pitäisi edes tutustua tuohon toiseen osapuoleen eikä tuomita ainoastaan yhden ominaisuuden perusteella? Mielestäni tällaisissa tilanteissa myös minun arvostelukykyäni pidetään mitä suurimmassa määrin kyseenalaisena.

          • Oran perjantai, syyskuu 2, 2016 at 17:16

            Ei kyse ole siitä missä on syntynyt. Moni suomalainenkin on syntynyt ulkomaillla. Kyse on siitä, millaiseksi joku on kasvanut/kasvatettu. Ennen kymmentä ikävuotta omaksutut asiat ovat todella lujassa. Moni muslimi on syntynyt Euroopan maissa, Ranskassa, Saksassa, Britanniassa, jne eikä se siltikään ole heistä tehnyt erityisesti länsimaiset arvot jakavia ihmisiä.
            Moni muslimi on valmis moneen asiaan mitä emme osaa edes kuvitella kuten vaikka tämä:

            https://en.wikipedia.org/wiki/Hindawi_affair

          • Laura T. perjantai, syyskuu 2, 2016 at 18:29

            Eli uskonto onkin se syy, miksi esimerkiksi algerialaiset, marokkolaiset ja turkkilaiset ovat ns. epäilyttäviä? Myös kristinuskon nimissä on tehty sellaisia tekoja, joita valtaosa kristityistä ei hyväksy ja sama koskee islamia! Näissä Euroopassa tapahtuneissa iskuissa on ollut nähtävillä, että tekijät ovat olleet pitkään Euroopassa asuneita, syrjäytyneitä ja masentuneita eikä heitä ole useimmiten taidettu edes kuvailla kovinkaan uskonnollisiksi. Tavalliset ihmiset ovat täällä Algeriassakin olleet iskuista aivan kauhuissaan. Pakko vielä sanoa, että näen täällä huomattavasti enemmän sellaista aitoa lähimmäisistä välittämistä kuin länsimaissa, mikä osittain kumpuaa juurikin ihmisten uskosta.

  • Reply HH perjantai, syyskuu 2, 2016 at 10:07

    Hei ja suuri kiitos kirjoituksestasi!

    • Reply Laura T. perjantai, syyskuu 2, 2016 at 13:19

      Hei, kiitos itsellesi kommentista ja kiva jos tykkäsit 🙂

    • Reply Oran perjantai, syyskuu 2, 2016 at 19:05

      Yhteiskunnan arvot, käsitys oikeasta ja väärästä, kumpuaa uskonnosta. Meidän lakimme perustuvat kymmeneen käskyyn, kristinusko armoon ja anteeksiantoon. Islam ei ja se näkyy. Kristinuskon nimissä on ehkä muinoin jotain tehtykin, mutta siitä on satoja vuosia. Jos tänä päivänä joku hilluisi jossain Jeesuksen nimeen, niin hän olisi yksittäinen hullu ja tekonsa tuomittaisiin, mutta muslimien tekoja ei laajasti tuomita islamilaisissa maissa. Vaikka 20% muslimeista olisi valmis radikaaleihin tekoihin on se todella paljon. Prosenttikin on paljon.

      Meillä on ollut lähimmäisistä välittämistä paljonkin vielä 60-luvulla, mutta urbanisoituminen ja yhteiskunnan pirstaloituminen on tuhonnut tämän. Aikamatka 30-luvun Suomeen (kristittyyn) olisi silmiä avaava.

      Uskonnosta tuossa ei ole suoraan kyse vaan tunteesta kuulumisesta johonkin. Vieraskin oli lähtökohtaisesti tervetullut, niinhän atsteekit pitivät espanjalaisia konkistadoreja jumalina aikoinaan.

      Espanjasta muuten arabit ajettiin pois satojen vuosien orjuusajan jälkeen. Unkarin suhde turkkilaisiin ja Islamiin on se mikä on juuri turkkilaismiehityksen vuoksi.

      Korsikan lipussa on musta miehen pää joka kuvaa mauria eli marokkolaista ja vapautusta näiden vallasta.

      • Reply Laura T. perjantai, syyskuu 2, 2016 at 19:20

        En oikein tiedä, mistä tuon 20% määrän keksit :). Itse näen asian niin, ettei näissä väkivallanteoissa ole kyse uskonnosta, vaan jostakin aivan muusta.

        • Reply Laura T. perjantai, syyskuu 2, 2016 at 19:22

          Enkä tiedä, tiedätkö sitäkään, millaisiin hirveyksiin (kristityt) ranskalaiset valloittajat täällä syyllistyivät?! Silloinkaan kyse ei ollut uskonnosta, mutta samaan tapaan täälläkin olisi voitu vetää se johtopäätös, että kristityt ovat julmia.

          • Oran lauantai, syyskuu 3, 2016 at 13:50

            Itse asiassa se luku on suurempi kuin 20%. Ranska ei suinkaan mitenkään sortanut algerialaisia eikä muitakaan eivätkä sitä tehneet muutkaan siirtomaaisännät. Afrikka oli 60-luvun alussa paremmassa jamassa kuin tänään ja tappaminen onnistuu arabeilta ihan keskenäänkin.
            Pohjois-Afrikan ns. barbareskivaltiot harrastivat merirosvousta ja miehityksen osasyy oli saada se loppumaan:
            https://fi.wikipedia.org/wiki/Barbareskivaltiot

            Olipa väkivallantekojen syy mikä hyvänsä, niin en halua Suomen enkä Euroopan muuttuvan islamilaiseksi koska siitä aiheutuu pelkkiä ongelmia. Vaikka kaikki islaminuskoiset eivät olisikaan mitenkään vaarallisia, niin riittävän moni on jotta suhtaudun jokaiseen varauksella ja näin tekee jokainen joka järjellä ajattelee.

  • Reply HH perjantai, syyskuu 2, 2016 at 10:11

    …jäi kirjoitus kesken. Suomessa olen törmännyt hämmästyttävään määrään rasismia, kun kerron seurustelevani algerialaisen (koulutetun) miehen kanssa. Heti kysytään, että olenko varma mikä on miehen motiivi ja käyttääkö minua vain hyväkseen. Kysymykset ovat törkeitä ja vähätteleviä. Tähän varmasti törmää kaikkialla, mutta olen kieltämättä ollut hämmästynyt suomalaisen suppeasta hyväksynnästä ja siitä, että media on onnistunut luomaan niin negatiivisen kuvan arabeista/muslimeista. Me olemme kuitenkin kaikki ihmisiä ja joka maasta löytyy hyviä ja vähemmän hyviä ihmisiä.

    • Reply Laura T. perjantai, syyskuu 2, 2016 at 13:30

      Voi, kuulostaa niin tutulta – juurikin sellainen vähättely ja epäily miehen motiiveista 🙁 . En toki väitä, etteikö sellaisiakin algerialaisia miehiä olisi, joilla saattaisi olla huonoja aikeita, mutta kyllä sellaisia miehiä löytyy ihan Suomestakin – avioliiton onnistuminen tai hyvä kohtelu miehen puolelta ei ole lainkaan taattua, vaikka valitsisi suomalaisenkin miehen. Toisaalta molemmista maista löytyy niitä aarteitakin!

      Yleensä pahimpia kommentoijia ovat ne, jotka eivät ole miestä edes tavanneet. Olen ainakin omalta osaltani huomannut, että mieheen tutustuminen on vähentänyt ennakkoluuloja. Nyt kun olemme olleet naimissa jo lähes 20 vuotta ja kokeneet yhdessä kaikenlaista, alkavat suurimmatkin epäilijät uskoa, että tuostahan saattaa vaikka jotain tullakin.

  • Reply Laura T. lauantai, syyskuu 3, 2016 at 14:43

    Muutama lainaus Heli Santavuoren ja Jaakko Sarlin-Lappeteläisen kirjasta ”Kallista hiekkaa”:

    ”Ranskalaiset tulivat omien sanojensa mukaan ystävällisissä aikeissa ja ”tieteellisten tarkoitusperien vuoksi”. Mitä todella tapahtui? Algerialaiset alistettiin väkivaltaisesti. Ranskalaiset loivat oman mukavan paratiisinsa hehkuvan taivaan alle, jossa heidän viiniviljelmänsä antoivat pian runsaita satoja. Algeriasta tuli eräs Ranskan tärkeimpiä siirtomaita. Juuri tämän vuoksi ranskalaisten oli niin vaikea luopua vallastaan Algeriassa. Ja tämän vuoksi vapaustaistelusta tuli niin äärettömän verinen.”

    ”Algerian sotaa voi hyvällä syyllä myös kutsua unohdetuksi sodaksi. Sensuuri oli tiukkaa. Kuvaavaa on, että Paris Match uskalsi julkaista totuudenmukaisimmat kuvansa vasta 10 vuotta sodan päättymisen jälkeen, v. 1972. Myös keskustelu ranskalaisten tekemistä sotarikoksista on Ranskassa alkanut vasta viime vuosina, kun jotkut sotaan osallistuneet upseerit ovat julkisuudessa tunnustaneet syyllistyneensä kidutuksiin.”

    Tiesitkö, että monet algerialaiset ovat lukutaidottomia juurikin siksi, etteivät ranskalaiset valloittajat antaneet heidän käydä koulua?! Nykyisin maassa on ilmainen koulutus yliopistotasolle asti ja naisia opiskelijoista on noin puolet.

    Luulen, että voimme jankata tästä vaikka iät ja ajat eikä kumpikaan taida toisen näkemystä täysin ymmärtää :). Se pitää kuitenkin vielä sanoa, että juurikin tuollainen vähättely, jossa vihjataan melko suoraan, etten olisi aivan järjissäni, koska mieheni sattuu olemaan algerialainen, on hyvinkin tuttua Suomen ajoilta.

  • Reply Maryam sunnuntai, syyskuu 11, 2016 at 21:33

    Mielenkiintoista on se, että epäluuloista suhtautumista taas suomalaiseen Algeriassa ei tunnu olevan. Voisihan meistäkin olla vaikka minkälainen kuva (mikä siis esim. Turkissa/Tunisiassa onkin, taas vähemmistön käyttäytymisen perusteella muodostunut). Algeriassa ulkomaalaiseen suhtaudutaan positiivisella mielenkiinnolla. Siellä myös puhutaan suoraan, vaikka suomalaisia suorapuheisina pidetäänkin:)

    • Reply Laura T. maanantai, syyskuu 12, 2016 at 14:47

      Mukavaa kun kommentoit :)! Nimenomaan! Yksi suurista syistä, miksi viihdyn täällä niin hyvin, on juuri se, että minuun suhtaudutaan niin avoimesti ja tunnen olevani tervetullut – toisin kuin mies (ja jopa lapset!!) usein Suomessa. Suomalaiset tosiaan välillä ”unohtavat” millainen maine meillä on sellaisissa maissa, joihin Suomesta tehdään turistimatkoja ja joissa meistä on muodostunut tietynlainen, ei-niin-kovin-mairitteleva kuva, juurikin pienen vähemmistön käytöksen vuoksi. Tosi hyvä pointti!

  • Reply Maryam sunnuntai, syyskuu 11, 2016 at 22:14

    Algeria on tosiaankin mennyt eteenpäin monessa asiassa ja paljon, varsinkin ottaen huomioon kuinka lyhyt aika sisällissodasta kuitenkin on. Toivottavasti kuitenkaan kehitys ei menisi kaikilta osin samaa rataa kuin vaikkapa Suomessa… nimittäin juuri läheisten huomioimisessa ja välittämisessä. ”Läheinen” sitä paitsi tarkoittaa Algeriassa aivan eri asiaa kuin Suomessa. Itse tunnen olevani enemmän turvassa Algeriassa kuin Suomessa. Varsinkin lasten osalta. Vaikka laskisin yhteen kaikki mahdolliset maanjäristykset, tsunamit ja terrori-iskut, on siellä turvallisempaa, koska jos mitä tahansa tapahtuu, on aina heti suuri joukko ihmisiä auttamassa. Suomessa usein voi uutisista lukea, kuinka joku on hakattu/ryöstetty/raiskattu, ja sitten poliisi pyytää tapauksen nähneitä ottamaan yhteyttä! Jopa noita tapauksia on kuvattu kännykällä, ja laitettu nettiin muttei kuitenkaan puututtu tai edes soitettu poliisille.
    Itsekin voin kertoa ainakin kaksi kuvaavaa esimerkkiä heti: Kerran olin kävelemässä erään liikuntakentän ohi, kun kuulin lapsen huutavan hädissään: ”mä kuolen, mä kuolen!”. Siitä käveli samaan aikaan muitakin ihmisiä, eikä kukaan edes kääntynyt katsomaan. Ainakin itselleni on opetettu lapsena, ettei apua tms. saa huutaa kuin oikeassa hädässä. Enkä usko että lapsi edes kehtaisi huutaa noin ilman syytä. Mitä sitten oli tapahtunut? Pojat olivat leikkineet ja roikkuneet jalkapallomaaleissa, poika oli jäänyt kädestä kiinni roikkumaan ja käsi oli vääntynyt pois sijoiltaan. Soitimme sitten pojan isälle ja odotimme että hän tuli paikalle.
    Toinen tapaus. Olin vauvan ja kolmasluokkalaisen kanssa metrossa, kun metroon tuli mies, joka alkoi LYÖMÄÄN penkillä istuvia koululaisia. Järkytyin ja menin ihan lukkoon, koska mietin miten suojelen omia lapsiani… onneksi siinä sattui olemaan ulkomaalainen mies, joka näki tilanteen ja puuttui siihen heti: hän meni nostamaan miehen pois lasten kimpusta, ja seuraavalla pysäkillä kirjaimellisesti potkaisi pihalle. Siinä vaiheessa soitin hätäkeskukseen (en tiedä saatiinko miestä kiinni). Taas koko vaunullinen ihmisiä tuota yhtä ulkomaalaista lukuunottamatta oli istunut paikoillaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut!
    Ja sitten useamman kerran kauppakeskuksessa olen vienyt infopisteeseen vanhempansa kadottamia pieniä lapsia, jotka ovat harhailleet itkien (kuinkakohan moni näki, ettei vanhempia näy, lapsella hätä…)
    Jostain on jäänyt mieleeni lause: kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Se toteutuu Algeriassa, mutta harvemmin Suomessa. Ehkäpä aivan kuten joku aiemmin kommentoinut totesi: ”Meillä on ollut lähimmäisistä välittämistä paljonkin vielä 60-luvulla, mutta urbanisoituminen ja yhteiskunnan pirstaloituminen on tuhonnut tämän.”

    Ja nyt varmaan joku on jo vastaamassa, että tervemenoa sinne Algeriaan. Niin menenkin:) Koska en voi palata 60-luvun Suomeenkaan.

    • Reply Laura T. maanantai, syyskuu 12, 2016 at 14:58

      Ihanaa, että joku suomalainen kommentoi näin – ja siis vieläpä sellainen suomalainen, joka on nähtävästi käynyt Algeriassa!!! Koska itsekin koen oloni täällä turvallisemmaksi kuin Suomessa! Ja nimenomaan siksi, että ihmisiä kiinnostaa toisten ihmisten hyvinvointi! Ja siksi, ettei täällä tarvitse pelätä mahdollisia rasistisia hyökkäyksiä, jotka alkavat Helsingissä kuulemma olla jo arkipäivää – meillä pienimmät lapset ovat sen verran vaaleita, ettei kukaan juurikaan heitä ulkomaalaisiksi rekisteröi, jos ovat kanssani liikenteessä, mutta vanhin poika on tummempi, varsinkin jos saa vähänkään aurinkoa ja kohtelu on ollut aivan erilaista kuin pienempien kohdalla :(. Äitini, joka on käynyt Algeriassa, pelkäsi Espanjan matkaamme ja oli selkeästi sitä mieltä, että Algeriassa olisi turvallisempaa. Toivon myös, ettei täälläkin mentäisi ”kehityksessä” siihen suuntaan, ettei ketään enää lopulta kiinnosta mitä naapurille kuuluu! Tervetuloa Algeriaan!

  • Reply Jael lauantai, maaliskuu 4, 2017 at 21:36

    Tämä oli hyvin mielenkiintoista. Minulla on ollut jonkinlainen käsitys että Algeria olisi osittain takapajuinen ,ja että uskonnollisuus olisi enemmän hallitsevaa,joten luin tätä mielenkiinnolla. Ehkä koska silloin aikoinaan kirjoitettiin aika paljonkin Algerian sisällisodasta.

    • Reply Laura T. tiistai, huhtikuu 25, 2017 at 17:43

      Kommenttisi on mennyt minulta aivan ohi – pahoittelut siitä :). Minullekin tuli oikeastaan yllätyksenä se, kuinka länsimaista elämää täällä on mahdollista elää. Tokikin myös takapajuisia alueita varmasti löytyy – Algeriahan on erittäin suuri maa, ja osa väestöstä elää esimerkiksi paimentolaisina Saharassa. Uskonnollisuus maassa näkyy, mutta mielestäni pääosa väestöstä suhtautuu uskontoon ja uskonnollisuuteen ajatellen, että usko on jokaisen oma asia.

    Leave a Reply