Ethän heitä ruokaa roskiin!

Algerialainen leipä

Olen tosi tarkka siitä, ettei meillä mene ruokaa roskiin ja olenkin oppinut sekä ostamaan että valmistamaan ruokaa sellaisia määriä, että uskallan väittää, ettei meillä mene ruokaa roskiin juuri lainkaan. Varsinkin siitä lähtien, kun hankimme Maxin, on koira ollut se viimeinen varmistus, jonka kuppiin olen kipannut mahdollisesti tähteeksi jääneen ruuan, jota Max on syönyt koiranruuan lisäksi. Algeriassa Ramadan on perinteisesti myös notkuvien ruokapöytien aikaa ja täällä on alettu kiinnittää enenevässä määrin huomiota siihen, kuinka runsaasti monessa perheessä syntyy ruokahävikkiä Ramadanin aikana. 

Perinteisessä algerialaisessa iftaar-pöydässä on tarjolla erittäin montaa ruokalajia, joiden valmistamiseen naiset käyttävät suuren osan päivästä. (Iftaarhan on se ateria, jolla paasto rikotaan illalla.) Sanoisin, että tyypillinen iftaar-pöytä on runsaampi kuin tyypillinen suomalainen joulupäivän pöytä – ja naiset siis valmistavat tällaisen aterian kuukauden jokaisena päivänä. Osa sortuu valmistamaan ruokaa aivan liian paljon eivätkä päivän ajan paastonneet ihmiset sitten jaksakkaan syödä kaikkea tarjolla olevaa – täällä puhutaankin ”silmillä syömisen” -ilmiöstä eli siitä, että syöjät nauttivat kauniista ja runsaasta pöydästä kyllä silmillään, mutta eivät jaksa täyttää vatsaansa sen kaikilla ruokalajeilla. Eräs nainen kertoi televisiossa, ettei löytänyt supermarketista juuri mitään ostettavaa pääkaupungissa, koska kaikki oli myyty loppuun. Sen sijaan iftaarin jälkeen hän huomasi, että roskikset olivat täynnä ja niistä löytyi esimerkiksi katkarapuja.

Osa täällä elää todellakin sellaisessa yltäkylläisyydessä, että heillä on varaa heittää katkarapuja roskiin tuosta noin vain. Toisaalta olen nähnyt sellaisiakin kuvia, joissa osa huonommassa asemassa olevista kaivelee samaisia roskiksia. Olen toisaalta ollut erittäin ilahtunut siitä, kuinka sankoin joukoin algerialaiset pystyvät ostamaan kauppakeskuksissa sellaisiakin tuotteita, joiden kohdalla minä nikottelen, että ”onpas kallista”, koska jollakin lailla etukäteen kuvittelin, että köyhyys olisi täällä näkyvämmin läsnä ja ettei ihmisten ostovoima olisi läheskään tällaisella tasolla. Toisaalta toisinaan pelkään, että blogini kautta Algeriasta voi saada liiankin ruusuisen kuvan – vaikkei köyhyys täällä hyppää silmilleni, löytyy maasta siltikin tilastojen valossa köyhyyttä ja vaikeita elämänkohtaloita. Tulee muistaa, että tämä on erittäin suuri maa ja alueelliset erot ovat valtaisat. Facebook-sivullani ehdinkin jo jakaa mielenkiintoisen jutun siitä, kuinka algerialaiset nuoret yrittävät auttaa näitä kaikista köyhimpiä perheitä keräämällä kauppakeskuksissa heille ruokaa. Olen ottanut tavakseni osallistua aina, kun näen tällaisen keräyksen – ja niin näyttää ottaneen moni muukin asiakas, mikä on tietysti ihan loistava juttu!

Leipä on täällä niin edullista, että melko vähävaraisetkin perheet kykenevät sitä ostamaan yllinkyllin – ja Ramadanina algerialaiset todellakin intoutuvat ostamaan leipää yllinkyllin, sillä seurauksella, että leipää menee kasoittain roskiin. Olenpa kuullut sellaisiakin tapauksia, että vähän yksi jos toinenkin perheenjäsen osti kotiin pussillisen leipää, jolloin iftaar-ateriaa varten leipää löytyikin kotoa jo monta pussillista. Miehen veljellä on oma leipomo, josta me saamme leipämme, mutta pyrimme tästäkin huolimatta varaamaan leipää kotiin kohtuudella.

Olen tämän kohtuullisen ruuanlaiton vuoksi joutunut jo yhteen hieman noloon tilanteeseen, kun meille ilmestyi joukko ruokavieraita yllättäin kymmenen minuuttia ennen iftaar-aikaa. Osa näistä ruokavieraista oli paastonnut eli oletti tietysti saavansa reippaan annoksen ruokaa. Tuskan hiki meinasi nousta pintaan, koska olin varannut ruokaa vain omalle perheelle. Onneksi keksin tehdä nopeasti lisäksi ruokaisan salaatin, mikä oli suuri menestys ja söin sitten itse tavallista pienemmän annoksen. Sain vielä kehuja siitä, kuinka nopea olen tekemään montaa asiaa yhtaikaa keittiössä – oli varmaan pakko, kun tuli niin kovin kiire. Ruoka riitti kuin riittikin salaatin ja leivän avulla kaikille. Muistelen kuulleeni sellaisenkin arabialaisen sananlaskun, että jos kotiin tulee yllätysvieraita syömään, tulee keittoon lisätä sen verran enemmän vettä, että keitosta riittää kaikille – näin täällä on varmaan toimittava, jos tällaisia tilanteita tulee useammin vastaan, koska en aio edes yllätysvieraiden riskin uhalla alkaa valmistaa ruokaa niin paljoa, että sitä menisi hukkaan.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply sirokko lauantai, heinäkuu 2, 2016 at 17:56

    Ihan totta mitä kirjoitat. Jotkut elää yltäkyllässä ja jotkut ei, kukaan algerialainen ei kuitekaan pihistä ruuasta. Meidän naapurimoskeijan edessä on aina kerjäläisiä, jotka kieltäytyvät ottamasta vastaan ruokaa, raha vaan kelpaisi. Tiedän kyllä, että todella köyhiäkin maassa on. En kuitekaan tunne yhtään algerialaista perhettä, jossa ei syötäisi kahta lämmintä ateriaa päivässä, paitsi tietysti paastokuukauden aikana. Terveellistähän se tietty on, eivät syö turhia välipalojakaan. Täällä sanotaan, että algerialiset ajattelevatkin vatsallaan 🙂 Ja leipä on se kaikki tärkein, ihan hirveä katastrofi jos ei kotoa löydykään leipää.
    Yllätysvieraat on suurin ongelma. Olen ratkaissut asian niin, että kaksin kun ollaan, teen aina ruuan 2-3 päiväksi kerralla, jos joku tulee niin siitä riittää. Itselle ei ole väliä vaikka syötäisi samaa pöperöä useampikin päivä. Ja kessaraa pitää aina olla pakastimessa kaiken varalta. Meilläkään ei mene ruokaa haaskoon, kun koirat hoitaa mahdolliset jäänteet, mutta tiedän kyllä perheitä, joissa roskiin menee esim. päiväruuan loput kun ei samaa ruokaa voi enää illalla lämmitettynä syödä. Ruuan uudelleen muokkaamista ei varmaan kukaan harrasta, pyttipannua, hyi 😀

  • Reply Laura T. lauantai, heinäkuu 2, 2016 at 19:12

    En tunne minäkään perheitä, joissa ei syötäisi kahta lämmintä ruokaa päivittäin, mutta mikä on kiinnittänyt huomion, niin se, että arkiruoka vaikuttaa monesti aika yksipuoliselta ja anemia on valitettavan monelle tuttu juttu. Lämmin ruoka saattaa olla esimerkiksi pelkkää couscousia piimän kera. Osittain tämä saattaa johtua siitä, että tunnen niin kovin isoja perheitä, että niissä ruokaakin on tehtävä helpomman/halvimman kautta.

    Meillä ei oikein ”osata” syödä samaa ruokaa edes kahdesti päivässä – joskus lämmittelen, mutta mieluummin teen sitten vaikka toiseksi ruuaksi jonkun yksinkertaisemman ruuan, jonka tekemiseen ei mene kauan. 6-henkisen perheen ruoka-annoskin on jo sen verran iso, että saisin keitellä kerralla aikamoisen annoksen, jotta saisin ruuan riittämään kahdeksi kerraksi :). Yllätysvieraita meillä käy aikalailla harvakseltaan, koska asumme automatkan päässä sukulaisista ja autonomistajat tekevät pitkää työpäivää. Itse kyllä jaksan matkan kävelläkin, mutta paikallisten naisten mielestä se on ”mahdoton” kävelymatka. Tästäkin syystä yllätysvieraat ovat vielä tavallistakin suurempi yllätys.

    Täällä ei muuten näe juuri lainkaan algerialaisia kerjäämässä – jos joku kerjää, niin yleensä pakolaiset. Jännä juttu silti, ettei kerjäläisille ruoka kelpaa, koska jäisihän saadun ruuan jälkeen rahaa käytettäväksi johonkin muuhun. Suhteessa ruoka on kuitenkin täällä mielestäni melko kallista – erityisesti jos haluaa syödä lihaa. En oikein tiedä, mistä nuoret löytävät nämä avuntarvitsijat, joille ruokaa kerätään kauppakeskuksissa, mutta uskon silti avun menevän tarpeeseen.

    • Reply sirokko sunnuntai, heinäkuu 3, 2016 at 10:09

      Ruokaa tarvitsevat kerjäläiset kerjäävät suoraan leipäkaupasta ja ruokakaupoista, pikkuravintoloista jne, meidän nurkilla moskeijan eteen tullaan vain raha-almujen takia, paitsi silloin tällöin moskeijassa jaetaan ruokakasseja ja joskus aterioivatkin siellä. Vähävaraiset muuten syövät tosi paljon linssejä ja papuruokia, mitkä on ihan terveellisiä sinänsä, yksipuolista toki voi olla. Täällä itäosissa syödään muutenkin hirveän vähän kasviksia, lihatonta ruokaa ei oikeastaan olekaan, kun taas Alger’ssa se on ihan yleistä.

      • Reply Laura T. sunnuntai, heinäkuu 3, 2016 at 11:13

        Tuota en tiennytkään, että kaupoistakin kerjätään. Olen kuullut, että yllättävän moni ostaa pienistä ruokakaupoista kyllä velaksi ja valitettavan moni jättää sitten nämä velat maksamatta, mutten sitä, että niistä suoranaisesti kerjättäisiin. Nyt Ramadanin aikaan moni ravintola on tarjonnut ruokaa ilmaiseksi. Täällä kasvikset ovat edullisia, mutta punainen liha on kallista – huomaan, että moni söisi mielellään enemmänkin lihaa kuin mihin on varaa.

    Leave a Reply