Ramadan – aamun torkut & illan virkut

Auringonlasku Algeria

Algeriassa vietetään Ramadan-kuukautta ja olen huomannut, että elämä on siirtynyt aikaisempaa huomattavasti enemmän iltapainotteiseksi. En varsinaisesti valita, koska olen selkeästi itse luonnolliselta rytmiltäni pikemminkin ilta- kuin aamuihminen – toki töiden, opintojen ja lasten koulunkäynnin takia on aina täytynyt sopeutua aamupainotteiseen elämään, mutta olen ennenkin huomannut, että loma-aikoina mieluummin valvon illalla myöhään ja nukun aamulla pitkään kuin päinvastoin. Ramadanin aikana monet kaupat ovat myöhään auki ja olemmekin löytäneet itsemme esimerkiksi jäätelöltä kauppakeskuksesta luvattoman myöhään ja torilta lähes puolilta öin. Kun lasten kouluvuosi saatiin jälleen kunnialla vietyä läpi, huomasinkin olevani aika väsynyt – pitkät aamu-unet ja kotoilu ovat siis olleet tervetullut hengähdystauko. 

Moni varmastikin tietää, että Ramadan on paaston kuukausi. Osa algerialaisista paastoaa ja osa ei. En tiedä, tietääkö yhtä moni, että Ramadania pidetään myös hyväntekeväisyyden kuukautena, mikä näkyy täällä monin tavoin. Monet ravintolat esimerkiksi tarjoavat ilmaisia aterioita ja Oscariinkin oli ilmestynyt samantapainen ruokalahjoituskeräys, jollaisiin olemme monesti törmänneet kauppakeskuksessa. Kun olin ensimmäistä kertaa Algeriassa oli myös Ramadanin aika ja muistan ihmetelleeni, kuinka paljon vieraita miehen kotona kävi. Myöhemmin mies kertoi vaivihkaa, että hänen isänsä tarjosi ruokaa köyhille – perheen hienossa salongissa, oman suurperheen lisäksi, päivästä toiseen, tekemättä asiasta pienintäkään numeroa. Ja ruokaa oli sen seitsemää sorttia, joiden tekemiseen perheen naisväki oli käyttänyt runsaasti aikaa. Muistan, kuinka tuolloin kauhistelin naisten työmäärää – he kun tekivät Ramadanin aikana kotitöitä aamuvarhaisesta iltamyöhään – ja talossa oli sentään monta naista jakamassa kotityöt. Nykynaiset tuntuvat Algeriassakin ottavan yleensä aikalailla rennommin.

Monen naapurin rakennustyömaat ovat seisseet Ramadanin aikana, vaikkei täällä olekaan ollut tukahduttavan kuuma, mutta kyllä eräs ahkera naapuri on huhkinut työmaallaan lähes joka päivä paastosta huolimatta. Eräs toinen naapuri repäisi yhtenä aamuna ja aloitti melkoisen äänekkään työn ennen kello kuutta aamulla. Olen yleensä tosi sikeäuninen, mutta tämä työ aiheutti sellaisen metelin, etten pystynyt nukkumaan ja tuntui, että koko talo tärisi – työtä kun tehtiin vielä melkein makuuhuoneemme alla. Aika jännä muuten, että rakentamisen äänet eivät yleensä juurikaan kantaudu meille sisälle, mutta sitten juuri sellaisena aamuna, kun mekin olimme menneet myöhään nukkumaan, tulikin tällainen yllätys. Onneksi keksin nousta yläkertaan vanhimman pojan huoneeseen, jossa nukuin lattialla patjalla. Ylimpään kerrokseen äänet eivät kantautuneet siinä määrin, että sain nukuttua, mutta epäilen hieman, että joku toinen naapuri oli työmiehille metelistä valittanut, koska tällaiset yllätykset eivät ole toistuneet – mies nimittäin kertoi, että naapuruston kesken tästä yllätyksestä oli keskusteltu kiihkeään sävyyn.

Me olemme viettäneet loman alkua suureksi osaksi kotona – puuhailleet täällä kaikenlaista ja levänneet oikein kunnolla. Olen itse ehtinyt lukea jo useamman kirjan kesäkuun aikana, joista viimeksi lukemani kirjan nimi, Nukkumatti, kuvaa hyvin loman alun tunnelmiamme, vaikka nimestään huolimatta kirjan sisältö ei kyllä nukuttanut, vaan pikemminkin aivan päinvastoin! Lars Kepler oli jälleen kerran onnistunut kutomaan sellaisen tarinan, jota ei meinannut malttaa käsistään laskea ennen viimeisen sivun viimeistä sanaa. Olen muuten nuoresta pitäen tarttunut perinteisesti kesän kynnyksellä ja kesällä dekkareihin ja sama perinne näyttää jatkuvan. Syksyisin ja talvisin dekkarit usein vaihtuvat elämäkertoihin ja muihin tarinoihin, jotka kertovat koskettavista ihmiskohtaloista. Mitä teillä muilla on kesälukemisena?

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like