Kardemumma & Oscar

 
Kardemumma3

Kun tulimme Algeriaan, olin hieman huolissani siitä, kuinka pärjäisin ilman niin monia Suomesta tuttuja elintarvikkeita (ja herkkuja). Paikallinen arkiruoka tuntui aika vaatimattomalta ja yksipuoliselta ja monet juhlaruuat liiankin erikoisilta. En ole siinä mielessä nirso, ettenkö pystyisi syömään melkein mitä tahansa. Mutta siinä mielessä olen kyllä nirso, että pidän vain tietyistä ruuista ja että nautin erityisen paljon hyvästä ruuasta. Kotona opetetuilla opeilla, että kaikkea pitäisi ainakin maistaa ja että kylässä on kohteliasta syödä, vaikkei oikein tykkäisikään, pääsee kuitenkin pitkälle. Tästä huolimatta lähikauppojen tarjonnan niukkuus oli aluksi asia, johon oli täällä ehkä kaikista vaikeinta sopeutua. 

Aluksi kävin Suomessa monta kertaa vuodessa ja raahasin monia ruokatarvikkeita mukana. Kun oma elinpiirini on alkanut laajeta, olen kuitenkin huomannut, että täältähän saa lähes kaikkia ruokatarvikkeita, joita vain voi kuvitella tarvitsevansa ja vielä lisäksi monia sellaisia, joita en ole edes osannut kuvitella tarvitsevani. Nyt vaakakupit ovat kallistuneet siihen suuntaan, että jos yhtäkkiä lähtisimme Suomeen, kaipaisinkin monia elintarvikkeita täältä. Samalla olen innostunut ruuanlaitosta aivan uudella tavalla, kun tarjolla on niin runsaat määrät edullisia ja laadukkaita raaka-aineita. Tuoreet vihannekset ja hedelmät sekä esimerkiksi lampaanliha ovat täällä aivan omaa luokkaansa.

Huomasin myös, että koska minä vastasin Suomessa pääasiassa ruokaostosten tekemisestä ja koska täällä aluksi lähinnä mies kävi ruokaostoksilla, ei tämä järjestely sujunutkaan ihan niin helposti kuin olin ajatellut. Ei olekaan aivan yksinkertainen juttu arvoida, kuinka paljon ruokaa kuusihenkiseltä perheeltä kuluu, jos ei siitä ole mitään kokemusta, ja mies ihmettelikin toistuvasti, että miten ruoka on taas loppu. En itse myöskään osannut laatia kattavia ostoslistoja ja selittää miehelle tarkasti mitä mikin on, koska olen tottunut tekemään päätöksiä pitkälti kaupassa ollessani kulloisenkin tarpeen, tarjonnan ja osittain tarjoustenkin mukaan. Ei ihme, että mies tuskastui juostuaan monessa pikkukaupassa ostamassa yhden tuotteen sieltä ja toisen täältä ja saatuaan sen jälkeen kotona kuulla, että vielä puuttuisi sitä ja tätä. On paljon näppärämpää, että teemme suuret ostokset yhdessä paikasta, josta saa kerralla lähes kaiken ja että tämän lisäksi mies tuo torilta kilokaupalla vihanneksia ja hedelmiä.

Sen lisäksi että osaan nykyisin etsiä tarvitsemiani tuotteita aikaisempaa laajemmalta alueelta, on täällä myös avattu runsain mitoin uusia liikkeitä. Suosimme pitkään kauppakeskuksia ruokien ostopaikkoina torien ohella, mutta nyt iloksemme kävelymatkan päähän on avattu uusi kattava Oscar-niminen supermarket, joka muistuttaa mielestäni ulkonäöltään hieman Lidliä, mutta jonka ruokavalikoima on mielestäni huomattavasti Lidliä kattavampi. Esimerkiksi kookoshiutaleita saa ostaa Oscarista irtotuotteena ja maistiaisina supermarketissa tarjoiltiin simpukoita leivän kera. Viimeksi ilahduin, kun löysin Oscarista Algeriassa valmistettua jääkahvia, jota en ole ennen Algeriasta löytänyt. Sen verran erikoista tavaraa se oli, että myyjäkin hämmästeli löytöäni kassalla.

Eräs harmia aiheuttanut tuote on ollut kardemumma. Vaikka sitä käytetään yleisesti arabialaisessa keittiössä, en ole löytänyt kardemummaa Algeriasta – en ennen kuin tuli Oscar. Kardemummaa on kyselty niin Saharan maustekauppiaalta kuin torien maustemyyjiltäkin, mutta kaikki ovat vain pyöritelleet päätään. Kardemumma on erityisen tärkeää, koska voisilmäpullista on tullut yksi bravuurini, joista lasten serkut tykkäävät valtavasti. Ja mikäs se sellainen pulla olisi, jossa ei olisi kardemummaa? Suomesta raahatut kardemummaputkilot alkoivat kuitenkin huveta uhkaavalla tavalla kilpaa suomenkielisten kirjojen kanssa. Oscarin alimmaiselta maustehyllyltä tein kuitenkin tällaisen löydön – kardemummaa kotineen päivineen! Käyttö on tietysti vaivalloisempaa kuin valmiiksi kuoritun ja jauhetun kardemumman käyttö, mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvien voisilmäpullien eteen?! Tuli jo testattua ja toimii!

Kardemumma2

Kardemumma

Vanhin poika muistaa, kuinka tänne tullessamme meillä oli vaikeuksia löytää astianpesukoneainetta ja jos sitä löytyi, oli se todella kallista. Nyt kauppoihin on ilmestynyt vaikka millaisia aineita hyvään hintaan. Astianpesukoneet ovat tainneet alkaa yleistyä kodeissa ja viimeksi huomasimme, että kauppoihin on alkanut ilmestyä myös robotti-imureita. Yksi syy, miksi viihdyn täällä niin hyvin on se, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla tunnutaan menevän eteenpäin monessakin asiassa ja kehitys on silminnähtävää, kun taas Suomen tilanne on mielestäni alkanut mennä takapakkia erilaisten leikkausten myötä.

Vaikka Oscar on meiltä kävelymatkan päässä, herätti taannoinen ostosmatkani lasten kanssa kävellen ostoksia kotimatkalla kantaen melkoista huomiota. Vastaantulevat kohteliaat nuoret miehet tulivat jopa kysymään, tarvitsenko apua ostosten kantamisessa.

Suomenkielisten kirjojen loppumisen ratkaisin muuten lataamalla kirjoja kännykkään. Olen aina ollut vähän sitä mieltä, ettei tällaiset mobiililaitteille ladattavat kirjat ole ”oikeita” kirjoja, mutta kummasti ne alkoivat kelvata, kun lukeminen kerta kaikkiaan loppui. Tämä uusi aluevaltaus on ollut yksi syy siihen, miksi blogikin on jäänyt viime aikona vähemmälle huomiolle – olen nimittäin jäänyt aivan jumiin Lars Keplerin dekkareihin. Ruotsissa seikkaileva suomalaistaustainen komisario Joona Linna tuntuu jo melkein vanhalta tutulta! En tiedä, miten Lars Keplerin tuotanto on aikaisemmin mennyt aivan ohi.

Internet on kyllä loistokeksintö, koska se on tuonut kirjojen lisäksi myös ranskankielen kurssin ja zumba-tunnit suoraan kotiin. Täällä meidän kylässä on kyllä kuntosali, jossa on myös naisten vuoroja, mutta osallistumiskynnys on edelleenkin tuntunut liian korkealta. Kotona lasten kanssa zumbaaminen on sen sijaan ollut mukavaa puuhaa ja hyvää vastapainoa tämän kaiken herkuttelun aiheuttamien kaloreiden kuluttamiseen.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like