Pohjoista eksotiikkaa Huippuvuorilla

Loma Huippuvuorilla on luontoihmiselle huima kokemus: arktisten maisemien lisäksi eteen avautuu näköala valaiden, jääkarhujen ja pohjoisten lintujen elämään. Luonto on voimissaan Huippuvuorilla ja pääkaupunki Longyearbyenissä. Tämä lomakohde ei ole ainakaan turistirysän maineessa!

Huippuvuorten saaristo Jäämeressä kuuluu Norjalle. Sen saarista vain kolmella, Länsimaalla, Karhusaarella ja Hopenilla, on asutusta. Saarten korkein kohta on 1 717 metrin korkeuteen kohoava Newtontoppen. Saaristo houkuttelee paikalle vuosittain tuhansia matkailijoita ja se on myös tärkeä tukikohta napaseutujen tutkimukselle. Vuonna 2008 Huippuvuorilla aloitti toimintansa erikoinen koko maailmaa palveleva siemenholvi. Siemenholvin kolme säilytysholvia on louhittu syvälle kallion sisään, ja niihin kerätään näytteitä maailman tärkeimpien maatalouskasvien siemenistä.

Huippuvuorten historiaa

Arvelujen mukaan eräs islantilainen merimies kävi Huippuvuorilla jo 1100-luvulla, mutta virallisesti saariston löysi alankomaalainen Willem Barents vasta vuonna 1596. Huippuvuoret saivat heti käyttöä, sillä 1600-1700-luvuilla saaret olivat tärkeä tukikohta valaanpyytäjille. Norjan ylivalta saariin tunnustettiin vuonna 1920-luvulla Svalbard-sopimuksen nojalla, ja maa otti saarista tiukan otteen vuonna 1925. Huippuvuoret ovat silloin säädetyn lain mukaan edelleen osa Norjan kuningaskuntaa.

Muidenkin maiden kansalaiset saavat kuitenkin hyödyntää vapaasti saarten mineraalivaroja, ja norjalaisten lisäksi huippuvuoria ovatkin pysyvästi asuttaneet neuvostoliittolaiset ja venäläiset. Asukkaita Huippuvuorilla on noin 2 800, joista noin 60 prosenttia on norjalaisia ja 40 prosenttia venäläisiä ja ukrainalaisia. Saaristo vaikuttaa eräiden tietojen valossa oikealta paratiisilta: Huippuvuoret on verovapaa alue, eikä saarilla ole lainkaan työttömiä.

Aseen hankkiminen on huippuvuorilla helppoa, sillä aseille on myös tarvetta: Huippuvuorilla asustelee paljon jääkarhuja. Ja viimeksi jääkarhu tappoi ihmisen vuonna 1995.

Lunta ja jäätä

Huippuvuorista noin 60 prosenttia on lumen ja jäätiköiden peitossa. Tällaisessa ympäristössä kasvillisuus on luonnollisestikin niukkaa, eikä Huippuvuorilla kasva mikään, mikä on yli 10 senttimetriä korkeaa. Leudoimmat laaksot Huippuvuorilla luokitellaan tundrakasvillisuuden alueiksi. Tundra-alueitakin kylmempiä polaariaavikoita löytyy vuorilta ja Huippuvuorten pohjoisimmista osista. Suurin eläinkunta Huippuvuorilla ovat linnut ja saarilla asuukin useita lintulajeja. Eläimistä saarella asustavat esimerkiksi jääkarhu, naali ja huippuvuortenpeura.

Talvi on Huippuvuorilla pitkä ja pimeä: Longyearbyenissa pimeys kestää lokakuulta helmikuun puoleen väliin. Onneksi Huippuvuorilla saadaan kesäisin nauttia valosta yllin kyllin ja valoisa aika kestää huhtikuulta elokuun lopulle. Kun lomailee Huippuvuorilla, kannattaa matkalle pakata lämpimästi. Huippuvuorten ilmasto on sanalla sanoen kylmä. Lämpöasteita saattaa osua kesäkuukausille, mutta kirpeistä yöpakkasista saa nauttia kesälläkin.

Huippuvuorten saaristo on maailman pohjoisin alue, jonne voi matkustaa reittilennolla. Alue hallitsee kaikenlaisia muitakin listoja ”maailman pohjoisimmista” asioista. Täältä löytyvät esimerkiksi maailman pohjoisin rautatie, postikonttori ja leirintäalue. Huippuvuorilta voi siis lähettää postikortin maailman pohjoisimmasta kolkasta!

Nähtävää ja tehtävää

Huippuvuorten saariryhmä on Euroopan pohjoisin kärki: saaret ovat karuja, paljaita ja eristäytyneitä kolkkia, joiden ylle yöttömän yön kuu loistaa toukokuun lopulta aina elokuulle saakka. Monen vuoren huippu on lumen peitossa, ja moni laakso on muuttunut jäätiköksi. Vaikka saarten sijainti onkin eristäytynyt, se ei estä paikallisia järjestämästä festivaaleja.

Jos haluaa bilettää pohjoisessa, kannatta esimerkiksi pistäytyä kuuntelemassa musiikkia Polar Jazzeilla tammikuun lopulla, juhlistamassa talviöiden loppua Sunfest Weekilla maaliskuun 8. päivän tienoilla, tai varautua talveen bluesin voimalla Blues Festivalilla lokakuun lopulla. KunstPause Svalbard on taidefestivaali, joka juhlistaa pimeän talven alkua marraskuun 14. päivän tienoilla.

Longyearbyen

Saariston pääsaari on Spitsbergen ja Spitsbergenillä sijaitseva Huippuvuorten pääkaupunki Longyearbyen on saariston suurin asutuskeskus noin 1 800 asukkaallaan. Longyearbyen on Huippuvuorten pääasiallinen turistikohde. Kaikki Huippuvuorille saapuvat kulkevat kaupungin lentokentän kautta ja Longyearbyen on hyvä lähtökohta Huippuvuoriin tutustumiselle. Matkalle voi lähteä vaikka koiravaljakolla tai kanootilla meloen.

Longyearbyenin kylä elää hiilikaivostoiminnasta ja siellä sijaitsee myös hallinnollisia elementtejä, kuten kuvernöörin toimisto. Kaupungista löytyy myös Huippuvuorten yliopistoyksikkö. Longyearbyenin perustana olevan asutuksen perusti John Munroe Longyear vuonna 1906. Longyear oli hiiliyhtiö Arctic Coal Company of Bostonin omistaja.

Longyearbyenin läheisyydessä on monia mahdollisuuksia kiertokävelyille. Kaupungin ulkopuolella katseltavaa tarjoavat karun kauniin maiseman lisäksi esimerkiksi vanha hautausmaa ja hylätyt hiilikaivosrakennukset. Kaupungissa kannattaa pistäytyä myös Svalbard Galleryssa, jossa voi ihailla alueen taiteilijoiden kädenjälkeä. Svalbardin museossa ja Svalbardin tiedekeskuksessa on paljon kiinnostavaa nähtävää liittyen alueen historian ja luontoon. Kaupungin kirkko on aina avoin, ja siellä tarjotaan vieraille kahvia ja keksejä.

Karhusaari

Jos Longyearbyen on Huippuvuorten suurin asutuskeskus, Karhusaaren ainoat asukkaat ovat norjalaisen sää- ja radioaseman henkilökuntaa. Karhusaaren löysivät vuonna 1596 Willem Barents ja Jacob van Heemskerk, jotka nimesivät löytönsä lähistöllä uineen jääkarhun mukaan. Karhusaari on Huippuvuorten eteläisin osa. Pinta-alaltaan alle 180 neliökilometrin kokoisen eteläosasta löytyy kiinnostava vuoristo, jonka korkein kohta Miseryfjellet on 536 metriä korkea. Karhusaaresta tehtiin luonnonsuojelualue vuonna 2002.