Monthly Archives

helmikuu 2018

Yleinen

February Madness

sunnuntai, helmikuu 18, 2018

ystävänpäivän aikoihin kaupoissa oli pinkkiä ja ulkona tuli viisi sekuntia lunta

::D:D:D:::DD näinhän tässä taas perinteisesti kävi että kun Hommat täällä päässä lähti vihdoin kunnolla käyntiin, onnistuin jotenkin näppärästi unohtamaan kolmeksi viikoksi koko tämän blogin olemassaolon. Hups! Tällä hetkellä vedetään kirjaimellisesti kevätlukukauden puoliväliä, eli aika on hujahtanut entistäkin nopeammin jo puhtaasti siksi että tekemistä kyllä riittää. Mielekästä tekemistä siis. Yritetään siis hieman kelata taaksepäin!

Yliopistolla on tullut siis ravattua lähes päivittäin (tätä Reading Weekia lukuun ottamatta), mikä on rytmittänyt elämää näppärästi. Pari kertaa viikossa leffaa, pari kertaa semmaa, välissä lukemistoja ja muuta hurua. Onnistuin flunssautumaan tuossa kuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin tarkoituksena oli käväistä Lontoossa näkemässä Riittaa sekä Nickiä perheineen ennen kuin nämä pakenivat Kanadaan, mutta koska Lontoon-visiitin päällimmäinen syy eli Katyan drag show peruuntui, päätin kuunnella terveyttä ja jäädä pohjoiseen. Ihan hyvä veto, sillä en kyllä muista koska viimeksi oli niin jäätävä kooma noin kolme päivää putkeen… Seuraavan viikon alussa oli toisaalta myös dissertation proposalien workshop eli paikallisen gradun abstraktien pläräämistä ryhmässä. Olin varannut jutusteluajan JT:n kanssa vasta seuraavalle päivälle, joten jännitti vähän mennä semmaan horisemaan omasta aiheesta paitsi muulle ryhmälle, myös maagisen realismin proffalleni joka on tällä hetkellä ehkä #1 tyyppi jota akateemisesti kuumotan.

Ironista kyllä, iltapäivästä tuli ehkä tähänastisen York-kokemukseni egoa boostaavin kokemus: pareittain omaa abstraktia pitchattuamme saimme suoraa palautetta ohjaajilta, ja suorapuheisen sedän maineessa oleva MR-proffani latelikin kaverilleni Melanielle lempeästi mutta suoraan asioita mitä lopulliseen abstraktiin vielä tarvittaisiin lisäksi / kannattaisi miettiä lisää. Omalla kohdallani tämä kuitenkin pysähtyi, hymyili leveästi ja totesi ykskantaan ”This is brilliant!!”, ennen kuin totesi että joo on muuten tosi hyvä ja mielenkiintoinen aihe, hyvin kirjoitettu abstrakti, ja joo voisit miettiä lisäätkö vielä kolmannenkin vuosikymmenen tähän mutta noin muuten ei täs midist että näillä mennään. Olin aika puulla päähän lyöty, varsinkin kun tunnin jälkeen kurssikaverit juoksivat luokseni hehkuttamaan ettei kukaan muu ollut tunnin aikana saanut läheskään vastaavaa palautetta – jotain lienen siis oikein tehnyt! Oli myös tosi hauska kuulla MR-kurssikaveriltani Cheryliltä anekdootti 90-luvun alun legendaarisesta Stone Roses -keikasta, jota kaikki jälkikäteen hehkuttavat aivan loistavana. ”No ei todellakaan ollu loistava keikka. Pääsylipun kanta todistaa että olin paikalla ja kuule ihan paskaa oli!”

iltapäivätunnelmia kampukselta ja iltatunnelmia kotimatkalla kaupasta

Seuraavaksi aamupäiväksi sovittu tapaaminen JT:n kanssa jatkoi pitkälti samoilla linjoilla, eli kävin puoli tuntia avautumassa ja JT oli ihan täydellisen messissä, ehdotti niin hyviä ideoita teorian ja lähestymiskulman puolesta että ideoita vain pulppusi mieleen pelkästään aiheesta keskustellessa. Ehdottomasti tuntuu siis että olen oikeilla jäljillä musiikkikirjallisuudesta kirjoittaessani! Nyt pitäisikin vähitellen ruveta kasaamaan ihan kunnon runkoa tutkimukselle, sillä mitä aiemmin jäsentelyn hoitaa, sitä helpompaa eri osa-alueiden pariin heittäytyminen on. Osa kurssikavereistani ei vieläkään tiedä mitä on tekemässä ja miten, joten ihan aikataulussa tunnun kyllä olevan. Toivottavasti sama momentum pysyy yllä jatkossakin!

Elokuvakurssin puolella taas koettiin hauskoja hetkiä viikolla, jona katseltavana oli paitsi Bergmanin The Silence, myös Godardin Alphaville. Molemmat oikein kiehtovia leffoja, joista varsinkin ensinmainittu mahdollisti itselleni Ultimaattisen Pätemisen itse semmassa – olin nimittäin ainoa joka puhuu ruotsia, joten pääsin heittelemään nippelitietoa mm. käännösnyansseista ja ylipäätään Pohjoismaiden historiasta. Pääsinpä keulimaan myös sillä, että leffan siansaksa-kielestä löytyy viitteitä viroon/suomeen (tuli kyllä kunnon ”mitä viddua mies” fiilikset kun hahmot alkoivat puhua sanasta ’käsi’ kesken yhden kohtauksen). Semman jälkeen jäin vielä keskustelemaan proffan kanssa, eli kyllä näillä eväillä maikkojen suosioon päästään! Myös maagisen realismin puolella olen pari kertaa päässyt käyttämään Suomi-korttia, kun australialainen proffamme on kysellyt esimerkiksi käännöskirjallisuudesta Suomessa. Kai me sit ollaan aika eksoottisia näin Ruotsin ja Venäjän välissä kököttävinä fuusiopelleinä, kun ei kukaan suomalaisuudesta oikein mitään tiedä tai tajua. Vaikka en kyllä tajua minäkään.

koskahan nää jouluvalot oikeen otetaan alas

Kuluneella viikolla tosiaan on ollu Reading Week eli semmoja ei ole pidetty. Lopulliset abstraktit palautettiin keskiviikkona, ja maagiseen realismiin piti väkertää pari diaa huomista esitelmää varten. Koska esitelmiä ei arvioida, tungin sinne sitten vähän mitä sattuu ja toivon että proffan huumorintaju kestää. Loppuviikosta yliopistolle iskii UCU:n lakko_hommat joten elokuvasemma on siirretty keskiviikolle, ja vähän kuumottelee peruuntuuko maaliskuun puolella jokin tunneista. Toivottavasti ei! Olen viihtynyt oikein hyvin semmoissa, koska kummankin moduulin professorit ovat tosiaan aivan loistavia, ja ylipäätään yliopistolla olosta tulee jatkuvasti inspiroitunut ja innostunut olo. Saimme takaisin myös syksyn moduulien loppuesseiden palautteet, joissa pääsin molemmissa ylimmän arvosanan kastiin (70–100 %); modernismikurssin essee jäi tuohon maagiseen 70 % rajaan ja kehokurssi 78 %:iin, mutta itse kirjalliset palautteet olivat todella kattavia ja kannustavia (etenkin, kun modernismikurssini aihetta kehuttiin vaikeaksi ja täten siis oikein kunnianhimoiseksi). Allekirjoitan kyllä täysin saadun kritiikin, joka oli ehkä aika vaativaa 4500 sanan esseelle, mutta ei kuitenkaan kohtuutonta. Jos hamuaa siis korkeimpia arvosanoja, pitää olla valmis panostamaan vielä pari askelta enemmän (ja tsekata että ne muotoilut ei ole miten sattuu, kuten mulla tuppaa välillä menemään :D). Tärkein palaute itselleni on kuitenkin se, että itse analyysini ja ideani olivat molempien esseiden kohdalla tarkkanäköisiä ja mielenkiintoisia – teknisiä seikkoja kun voi aina hioa loputtomiin, mutta luovaa ajattelua on vaikeampi opetella.

Lyhykäisyydessään: elämä on ihan jees! Olen viime aikoina jumiutunut vapaa-aikana aika paljon kirjoittelemaan omia juttuja kotiin, kun ulkona on satanut vaakatasossa ja opettelin vihdoin käyttämään mystistä uunimikrohybridiäni, mutta toisaalta tuntuu ihan älyttömän hyvältä kun tekstiä syntyy. Lauantaina lähdin spontaanisti illalla leffaan katsomaan Shape of Wateria ja huomiseksi kävin tänään ostamassa Yorkin toiseen leffateatteriin (täällä on toinenkin leffateatteri!! tai oikeastaan kolme, mutta se kolmas on kai jossain huitun tuutissa) lipun Black Pantheria varten. Aika leffaisaa on siis elämä noiden kurssiin kuuluvien klassikkojen lisäksi! Tuota toista leffateatteria etsiessäni –koska en siis halua maksaa yli puntaa jostain netin varausmaksusta, f that noise– päädyin kävelemään vähän tavanomaisesta poikkeavaan osaan Yorkia, joten hauska kokemus oli sekin. Niin ja joku taiwanilainen turisti pyysi minua ottamaan itsestään kuvan ipadilla. Olen siis virallisesti paikallinen.

siinä taas vähän muureja

Mutjoo mutjoo ei kait täs, sain vihdoin postissa tositteen ettei minun tosiaan tarvitse maksaa muutama kuukausi takaperin saatua kiinteistöveroa (kiitti vaan), äiti sendi Suomesta suklaata, ostin lentoliput Suomeen kesäkuulle koska kesä-Desuconista tuli juhlavuoden kunniaksi toive luennoitsemisesta ja sain aika näppärät ja halvat liput Manchesterista Helsinkiin. Josuke tulee kylään maaliskuun lopulla, Debaratin kanssa olisi tarkoitus käydä lounastelemassa ensi viikolla ja ehkä toi kevätkin alkaa tuosta alkaakseen, kun en oikein tiedä mitä tuo +6 C ilma oikeen yrittää olla. Tuossa pari viikkoa takaperin BBC:n sivuilla ennusteltiin jo about maailmanloppua kun pohjoiseen oli luvattu yöllä jopa -15 C, ja nauroin täällä räkäisesti partaani että istukaa ny suatana alas ku meidät pistettiin -25 asteen pakkasessa aikoinaan liikuntatunnilla hiihtämään. Villapaita ja villasukat, kas siinä ratkaisu kaikkiin elämän ongelmiin.