Yleinen

Winter Spring

maanantai, tammikuu 29, 2018

näkymä Ouse-joen sillalta, paparazzikuva tämän päivän MR-semmasta

Huuh haah pahoittelut spontaanista postaustauosta, joka venähti yllättäen lähes parin viikon mittaiseksi siitä yksinkertaisesta syystä etten ole ottanut käytännössä lainkaan kuvia Yorkiin palattuani. Postaus ilman kuvia on kuin sielu ilman suklaata, joten tämän johdosta sitten lykkäsin päivittelyä uskotellen itselleni että juuh jooh kohta varmaan kamerasta löytyy sata mielenkiintoista maisemakuvaa tekstin kaveriksi. No ei löydy kyllä vieläkään, joten saatte mennä näillä parilla epätoivoisella kuvituskuvalla koska radiohiljaisuus pitää rikkoa edes jotenkin. Kaduttaa nimittäin jälkikäteen, jos annan kevään hujahtaa ohi ilman kunnollista dokumentaatiota.

Hujahdusvaara on nimittäin todellinen, sillä neljäs viikko käynnistyi ja uudet kurssit mennä puksuttavat eteenpäin, mihin tää aika oikein katoaa! Teorialukemistoihin todennäköisesti, sillä monella tapaa kevätperiodi on syksyä selkeästi vilkkaampi: Cold War Culture -leffakurssilla puidaan kylmän sodan aikaisia elokuvia, jotka nielevät kaksi sessiota leffoihin ja yhden seminaarin + lukemistot. Maagista realismia käsittelevä kurssi sen sijaan järjestetään vain kerran viikossa, mutta joka tunnille on luettavana kokonainen romaani + taustamateriaalit. Että joo kyllä tässä lukemista riittää… Mielenkiintoista kyllä, iso osa materiaalista overlappaa jotenkin toistensa kanssa, ehkä johtuen kummankin kurssin poliittisuudesta – historiaa tulee kerrattua melkein vahingossa joka viikko, ja etenkin Cold War Culture on ihan älyttömän mielenkiintoinen aihepiireiltään. Nyt kun vielä lakkais kaikki Euroopan nippelitieto sekoittumasta päässä sen osalta, kuka hallitsi milloin mitäkin ja kuka kähmi kenenkin selän takana.

Kurssikavereina on paljon tuttuja naamoja, kuten esimerkiksi Melanie, joka nukkuu yhä keskimäärin neljä tuntia yössä hajoillessaan opiskelijajärjestön velvollisuuksiin. Myös Willin ja Brantleyn kanssa on tullut juteltua aiempaa enemmän, joskin näistä jälkimmäinen tunnusti ensimmäisen MR-semman yhteydessä kutsuneensa minua syksyn aikana kolmisen kertaa Phoebeksi, syystä jota ei itsekään kuulemma tiedä – ryhmässämme ei edes ole ketään Phoebeä 😀 Willin kysyessä meninkö Suomeen joululoman ajaksi (tämä oli itse poikkeuksellisesti Sydneyssä kotijoulua viettämässä, siinä missä lähes kaikki muut pitkänmatkan vahvistukset jäivät Englantiin), Brantley havahtui myös ensimmäistä kertaa siihen että olen Suomesta. Jenkkilippu ja keskittyminen korkealla, vai miten se meni :D:D:DDD MR-ryhmästä puheen ollen, en muuten ole edes porukan vanhin!! Tämä on suitsuttamisen arvoinen asia, kun semmassa on ainakin kaksi selvästi itseäni varttuneempaa sielua tasaamassa laumaa parikymppisiä.

Itse MR-kurssin proffa voitti minut jo ensitapaamisessa puolelleen. Vaikka matskua on paljon, tämä teki selväksi heti kättelyssä ettei oletus ole sokeassa ulkoluvussa, vaan kurssisuoritukset kyllä paljastavat mihin on panostettu ja mihin ei. Kyseessä on australialainen tutkija, joka kuulemma vetää kurssia ensimmäistä kertaa missään ikinä, mutta perehtyneisyyden puutteesta tätä ei todellakaan voi syyttää. Lisa kertoi googlanneensa tämän jonkun tunnin päätteeksi ja ilmeisesti proffamme puhuu mm. kiinaa, mikä on ihan hyvä meriitti maailmankirjallisuuden tutkijalle. Yleinen asenne kurssilla on ilahduttavan kannustava ja tervettä lähdekritiikkiä painottava, ja pariin otteeseen olen päässyt avautumaan Suomen historiasta kun puheeksi on tullut esimerkiksi kielikysymys identiteetin rakentajana. Ylipäätään kaikki kansallisuus- ja nationalismihengen eri olomuodot ovat tällä kurssilla todella mielenkiintoisia, ja vaikka postkolonialismi on luonnollisesti läsnä monella tunnilla, esimerkiksi tänään käsittelimme Mo Yania ja Maon jälkeistä Kiinaa. (Itsehän tuijotin ikkunasta puussa rehaavia harmaaoravia, nekin oli aika jänniä.)

Myös Cold War Culture -kurssin vetäjä on aivan ihana harmaahiuksinen täti, jonka intohimo kylmää sotaa ja sen aikaisia elokuvia kohtaan vetää kyllä nöyräksi. Parasta tässäkin proffassa on kuitenkin se, miten innostuneesti tämä suhtautuu kurssilaisten ideoihin ja ajatuksiin: vaikka osa porukasta on elokuvantutkimuksen laitoksen puolelta ja terminologia usein sen mukaista, myös me kirjallisuustiedenolikset saamme osaksemme ”tosi hyvä huomio, wau en ole ajatellutkaan sitä tuolta kantilta” -heittoja (säälistä tai ei, haha). Etenkin Debarati tuntuu olevan kurssilla kuin kala vedessä, sillä leffojen suurkuluttajalle moduuli on täynnä mielenkiintoista taustamateriaalia erilaisista klassikoista. Itselleni se toimii erinomaisena tilaisuutena nimenomaan katsella klassikoita, kun kahdesti viikossa Berrick Saulin auditoriossa isketään valot pois ja parin tunnin ajan isolta ruudulta huokuu mennyt maailma. Voin kertoa, että etenkin 40-luvulla tehtyjen italialaisten neorealismileffojen jälkeen olo on aika huuru tosimaailmaan palatessa. (Terveisiä vaan 2,5 h kestäneelle La Terra Tremalle, olit just huippu!)

Noin muuten arki on lähtenyt rullaamaan tosi kivasti, ja luntakin saatiin Yorkiin noin viiden sekunnin ajaksi kunnes kaikki suli pois. Lämpötilat pysyttelevät 5–10 asteen tuntumassa, ja lämpimämpinä päivinä on aika vaikea muistaa että nyt ois niinku tarkotus olla talvi. Turun loskapaskaa en missään nimessä kaipaa elämääni, mutta välillä iskee pieni haikeus vuodenaikojen perään. Aika nopeasti se haikeus kuitenkin katoaa kun ikkunan takaa sarastaa huomattavasti tärkeämpi luonnonilmiö eli aurinko. Tärkeänä lisäkaneettina myös mainittakoon, että Japanin-reissu fiksasi unirytmini ja nousen nykyään joka päivä viimeistään kahdeksan maissa, mikä on ihan hyvä sillä osa leffanäytöksistä alkaa ysiltä… mutta hei, tämä on iso saavutus ihmiselle joka syksyllä huomasi nukkuvansa ehkä joskus neljältä aamulla.

Ei kait siinä sit! Kaikenlaista juoksevaa hommaa on koko ajan tulilla ja pariin lisäsemmaan tullut ilmoittauduttua, jos sitä vaikka saisi tietoa akateemisesta julkaisemisesta ja muusta hörönlöröstä. JT:lle voisi myös muistaa mailata ennen kuunvaihdetta, kun Nicolettan mukaan tämä voisi olla dissertationiini soveltuvin ohjaaja (ja ehkä sitä myötä vois ns. ruveta tekemään taustatutkimusta). Mutta ihan hyvällä fiiliksellä jatkoon, vaikka jäätävä teorialäjä niskassa alati vähän hönkiikin! Jos ei keväältä mitään muuta käteen jää niin ainakin ihan sikana leffoja, ja se on varmasti jotain se.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply