Yleinen

End of Term

perjantai, joulukuu 1, 2017

toi taaimmainen petteri ei taida voida ihan hyvin

Niin vain kävi että syksy mennä hurahti, ja perjantain ja lauantain välisenä yönä matka jatkuu Lontoon kautta takaisin Suomeen joululomia viettämään. Vaikka lomasta nyt suoranaisesti en voi puhua, sillä heti 4.12. maanantaina on herätys kuudelta aamuvuoroon, ja seuraavat kolmisen viikkoa kuluvatkin täysipäiväisesti töissä. Tämän ohella pitäisi vielä saada valmiiksi kaksi loppuesseetä, ja joulupyhien jälkeen 27.12. lennämme tosiaan Japaniin Maijan ja Jossen kanssa. Tokiossa tarkoitus olisi keskittyä muuhun kuin koulustressiin, joten toivon mukaan aamuvuorojen jälkeiset kirjastosessiot tuottavat esseiden osalta tulosta. Yorkiin palaan jälleen tammikuun toisella viikolla, ja siitä pyörähtääkin käyntiin kevätlukukausi, jossa on luvassa kylmän sodan aikaisia elokuvia ja maagista realismia. Kiirettä tulee pitämään, sillä jälkimmäiselle kurssille on luvassa romaani per viikko! Olen onneksi etsinyt käsiini näistä jo 7/8, joten lomien ja matkustelujen aikana voisi yrittää kiriä myös lukemistoja hyvissä ajoin etukäteen.

Syyslukukauden viimeinen viikko sujui hyvissä tunnelmissa. UB:n viimeisessä semmassa käsittelimme Casey Plettin lyhytnovelleja, kutsuin TERF:ejä nimellä dumpster fire sekä pääsin tiivistämään koko kurssin Trish Salashin runoon Where Skin Breaks:

Semman jälkeen kurssilaiset vannottivat että kaikkien pitää mennä porukalla uudestaan hengaamaan, laitoksen aulassa oli valtava joulukuusi ja Nic halusi välttämättä halata minua ja Melanieta samanaikaisesti. Aivoni olivat Lontoon-bussimatkasta vielä ihan tiltissä ja kotona nukahdin tahattomille päiväunille käytyäni kirjastossa sekä ostamassa Marks & Spenceriltä aivan liian kalliin kolmioleivän, sillä jostain syystä himoitsin kolmioleipiä enemmän kuin oikeaa ruokaa.

York viideltä aamulla

Tiistaina tarkoitus oli mennä tekemään yliopistolle esseetä, mutta päiväunien vuoksi nukahdin joskus kello saapas ja heräsin vasta lähempänä yhtätoista. Ennen modernismisemmaa kävin kuitenkin kirjastolla selaamassa läpi päivän loput lukemistot koskien New Orleansia ja hurrikaani Katrinaa, ja sovin tapaavani Debaratin pikaisesti vielä ennen semmaa. Tämä halusi jostain syystä nähdä minut vielä ennen lähtöäni Suomeen, ja syy paljastui tämän pamahtaessa semmarakennuksen aulaan: sain joululahjan!!!11 Olin aika pöllämystynyt, joskaan en täysin yllättynyt tästä käänteestä, sillä olemme syksyn aikana tosiaan viestitelleet paljon seminaarien ulkopuolella ja käyneet yhdessä elokuvissa. Itse en jähmeänä suomalaisena toki osannut ennakoida lahjojenvaihtoa, mitä Debarati ei tietysti odottanutkaan; totesi vain, että olen yksi mukavimpia hänen Englannissa tapaamiaan ihmisiä, joten hän oli halunnut hommata minulle siitä kiitokseksi lahjan. Lupasin tuoda Japanista ja/tai Suomesta vastalahjaksi tuliaisia, minkä haluan tehdä kyllä ihan vilpittömästikin. Esimerkiksi pyhäköiltä ostettavia onnenamuletteja olen harkinnut ostavani esimerkiksi tutorilleni Nicolettalle sekä toiselle kurssikaverilleni Melanielle ihan vain koska voin.

Itse modernismisemma oli yksi syksyn hauskimmista, sillä sitä vetävä ohjaaja oli liekeissä paitsi Mary Robinsoninista, myös hurrikaani Katrinan jälkeisistä poliittisista geimeistä, ja tarjoili koko ryhmälle karkkia. Vauhtia ja jännitystä viimeiseen tapaamiseen toi myös se, että primaarimateriaaliksi valikoitunut kirja (One D.O.A, One On The Way) oli mystisesti kadonnut kirjastosta päivää ennen seminaaria… Kuulemma opiskelijat toisinaan piilottavat niteitä omiin jemmoihinsa mm. hyllyjen päälle, mikä on aika reilu veto teokselle, jonka laina-aika on neljä tuntia. Toinen villi yksityiskohta semmassa oli Brantleyn naama, joka silmää ympäröivästä, jo paranemassa olevasta ruhjeesta päätellen oli ottanut hittiä sitten viime näkemän. En viitsinyt lähteä utelemaan oliko tämä kenties saanut turpaansa vai kävellyt kaksi metriä korkealla olevaan ovenkahvaan, sillä kuka tietää millaisissa seikkailuissa tämä amerikkalaisvahvistuksemme on viime viikkoina rypenyt.

Keskiviikko käynnistyi tuskalla, kun olin sopinut tuutoritapaamisen Nicolettan kanssa yhdeksäksi aamulla. Taivaalta tuli vaihtelevasti tihkua ja kunnon kaatosadetta, mutta troopperoin silti yliopistolle asti. Tapaamisessa kävimme läpi väliesseen palautetta, joka oli paperilla vaikuttanut paljon todellisuutta tiukemmalta: Nicoletta itse kun kehui tekelettäni, kommentoiden kuitenkin osuvasti myös kehitystä kaipaavia kohtia loppuesseetä ajatellen. Yksi selkeä ero Suomen ja Englannin välillä tuntuukin olevan argumentoinnin vahvuus, joka paikallisessa yliopistossa on suomalaista, hieman kokeilevaa lähestysmistapaa aggressiivisempi. Omia näkökulmia saa siis painottaa rohkeasti, panostaa kielelliseen luovuuteen ja ylipäätään mukaansatempaavaan luettavuuteen. Kävimme läpi sekä ideoitani loppuesseeseen että vastikään keksimääni dissertation-aihetta, joista Nicoletta oli kummastakin oikein innostunut. Ironista kyllä, tämä kertoi erään laitoksen opettajista tietävän niinikään paljon Manchesterista – juuri sen samaisen, jonka seminaarissa koko idea alun perin heräsi. Pitääkin laittaa tälle sähköpostia jossain vaiheessa, sillä aion käyttää tämän yhteensattuman ehdottomasti hyväksi.

Jumbo ja tyylikäs joulumuoti

Loppuviikko onkin sitten mennyt aika lailla sluibaamiseen, sillä päätin rehdisti hyödyntää viimeiset päivät ennen töiden alkamista kaikenlaisen epähyödyllisen kuten videopelien, tv-sarjojen ja yleisen koomauksen parissa. Tämä saattaa kostautua esseiden kanssa myöhemmin, mutta olkoot. Sain kuitenkin myös siivottua, sillä ilmeisesti asuntolalla pidetään lähempänä joulua jonkinlainen tupatarkastus – oletettavasti sen tarkistamiseksi, etteivät paikat ole syksyn jäljiltä ihan kaaoksessa ja auki revitty. Tämän suhteen itselläni siis tuskin on huolta, mutta tarkastus toimi ihan hyvänä tekosyynä tehdä suurimurointi, vessan pesu ja lakanoiden vaihto yms. On sitten kivempi palata kotiinkin tammikuussa, kun vastassa ei odota ihan kamala läävä.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että syksy on hujahtanut ohi ihan älyttömän nopeasti, ja samalla tuntuu että olen ollut täällä aina. Onkin jännä seurata miten fiilikset muuttuvat –tai eivät muutu– kevään aikana, sillä näillä näkymin en ole tulossa Suomeen (ainakaan pidemmäksi aikaa) ennen ensi syksyä. Onneksi Yorkin suuntaan on tulossa keväällä tuttu jos toinen, joten opiskeluihin keskittyminen pitäisi sujua ilman hirvittävää koti-ikävää. Ei sillä, että olen sellaista oikeastaan maailmalla koskaan kokenutkaan.

Kuten aiemmin taisin mainita, blogi tulee siis Yorkin osalta hiljenemään useammaksi viikoksi, joskin saatan palailla fiiliksen mukaan kirjoittelemaan silloin kun huvittaa. Japanista kirjaan varmaan jälkikäteen jotain päällimmäisiä meininkejä, mutta elämä jatkuu jälleen tammikuussa. Kiitos siis lukemisesta kaikille jotka ovat tähän mennessä random perseilyäni seuranneet, ja palaillaan viimeistään ensi vuoden puolella!

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Josuke torstai, joulukuu 7, 2017 at 17:15

    ..ehkä mäkin alan jemmaa teoksia hyllyjen päälle ja taakse ettei kukaan vie niitä.. chinhandemoji

    Nyyh noi Yorkin aamuyön kuvat! Yorkin estetiikka!

    Ja piparisarvet! Jumbolla pitäis olla sit oma ruma joulupaita myös.

    Tuli muuten mieleen, että ku Areenassa on noita Suomi100-videoita, siellä oli Gary Oldman jolta kysyttiin että mitä Suomi tarvitsee, ja Gary sanoi että Yorkshire puddingia. Ehkä sun pitää nyt kokeilla yorkshire puddingia sit!

    Ps. tervetuloo Suameen homo hashtag suomi sata
    Pps. AINII mun pitää hankkia ne lentoliput! Hyvä muistutus!

  • Leave a Reply