Yleinen

Food extravaganza!!

maanantai, lokakuu 9, 2017

maisemat kauppareitillä, ei harmita

Kuten edellisen postauksen väsyneestä ulosannista ehkä saattoi päätellä, flunssa ei vielä ole aivan hellittänyt – puhumattakaan siitä, että useamman päivän sisällä hengaus alkaa vähitellen koomauttaa entisestään. Koska lauantaina keskittymistilat olivat vielä tasoa piripiri chicken, päätin tankata lukemistoja alle ja siirtää ulkoilut sunnuntaihin. Olen muutamaan otteeseen todennut kavereille miten paljon miellyttävämpää on lukea matskuja kursseille, jotka eivät ole puhtaasti noppien (eli opintopisteiden) takia päntättyä tauhkaa aiheesta sivettikissojen elämä ja teot, mutta se ei tarkoita etteikö varsinkin kipeänä tekisi tiukkaa seurata teoreetikkojen järjenjuoksua. Sairastamisessa on siis ehdottomasti turhauttavinta se, miten vähän sen aikana saa tehtyä mitään järjellistä.

Siksi onkin hyvä, etteivät kaikki materiaalimme ole pelkkää kuivaa lukemista. Maanantain ruumiillisuuskurssin semmaan piti katsoa esimerkiksi Youtube-video, jolta odotin etukäteen kuivaa ääneenlausumista tai muuta pönötystä. Videolta paljastuikin keski-ikäinen täti mm. hieromassa naamaansa kansioon sekä hankaamassa tietokoneen näppäimistöä. Mitä pidemmälle videota katsoi, sitä enemmän tuntemukset muuttuivat kuitenkin wtf-reaktiosta ymmärrykseen: kyseessä oli nimittäin autistisen naisen omaehtoinen, useita eri aisteja käyttävä kuvaus siitä, millaista hänen ”luonnollinen kielensä” on. Tietokoneen vokalisaattorin kautta generoitu puhe haastoikin katsojaa miettimään uudelleen suhdettaan kieleen ja kommunikaatioon, sekä millaisia johtopäätöksiä vedämme ihmisistä, jotka eivät niitä valtaväestön ymmärtämällä tavalla käytä. Tähän verrattuna onkin ollut verrattain puuduttavaa kahlata läpi T.S. Eliotin runousoppia…

In other news, lauantai-iltana ulkoa kuului ilotulituksenomaista pauketta varmaan viitisen minuuttia, mutta ainakaan tästä kulmasta taivaalla ei näkynyt mitään. Yritin googletella mahdollisia tapahtumia keskustassa, mutta tapaus jäi silti mysteeriksi. Tästä tuli kuitenkin mieleen Bonfire Night, eli marraskuun alun juhlapyhä päivälle jona Guy Fawkes yritti pistää paukkuen Britannian ylähuoneessa; tätä ympäröivänä viikonloppuna järjestetään usein erilaisia ilotulituksia, joista esimerkiksi paikallinen York Mazen tapahtuma on jo ajat sitten loppuunmyyty. Itse matkustan kyseisenä viikonloppuna Robin Hood’s Bayhin porukoiden tullessa Englantiin lomalle, joten pitänee ottaa selvää onko nummilla jotain aktiviteettia. Ilotulitteet ;___; tahtoisin vain

Morrisonsista vähä kurpitsaa ja viunaa vähä

Mitä tulee kuunvaihteeseen itsessään, olen valmistautunut viettämään Halloweenia pyhässä yksinäisyydessäni ellei kaupungilta löydy aiheeseen liittyvää (tarpeeksi mielenkiintoista) aktiviteettia. Halloween ei ole Englannissa oikeastaan sen ihmeellisempi juttu kuin Suomessakaan, eli lähinnä tekosyy teemabileille ja krääsälle. Itse sen sijaan rakastan Halloweenia, paljolti esteettisistä syistä. Kaveriporukassani yritämmekin joka vuosi hyödyntää vuodenajan kauppoihin puskemat haamukoristeet ja pikkuhirviöt. Tänään löysin esimerkiksi Morrisonsin reissulta ihan hyvälaatuiset hämähäkkilasinaluset itselleni arkikäyttöön. Kunhan vielä hommaan patterit niihin Poundlandin haamuvaloihin, jättää sisustustietoisuuteni skandinaavisen minimalismin eittämättä varjoonsa.

Mutta Morrisonsista puheen ollen! Lauantaina voitti tuska ja väsymys, mutta sunnuntainen reissu supermarkettiin osoittautui lopulta koko viikonlopun kohokohdaksi (joo tiiän miten surulliselta tää kuulostaa mutta just roll with it). Ulkona oli loistava ilma, joten kaulaliinaan kääriytyneenä uskalsin vihdoin siis lähteä ruokaostoksille. Reitti oli vielä lyhyempi kuin olin luullut, sillä noin Citymarketin kokoinen, yhdeksi Britannian halvimmaksi ruokaketjuksi valittu Morrisons sijaitsee alle puolen kilometrin päässä kämpiltäni. Koska ilmeisesti puolet Yorkin keskustasta on suunniteltu Instagram-houkuttimeksi, kyseinen kauppareitti sijaitsee idyllisesti Foss-joen varrella. I win again!

Itse kaupassa olin tosin urpo, sillä kaappasin mukaani perinteisen sinkkukorin. Enhän mä tänne muuta siis ku ihan muutaman jutun tullu ostamaan… no enPÄ. Jo vihannes- ja hedelmäosastolta päästyäni ostoskori oli puolillaan, ja aika rivakkaan kamaa kertyi niin paljon että useamman kuukauden kuntosalitauko alkoi kaduttaa. Mutta ei oo mun vika!! En ollut varautunut siihen, että Morrisons kaikista varoitteluista huolimatta oikeasti toimittaisi näin hyvin. Pelkkiä omenoita oli laarissa varmaan kymmentä eri sorttia! Koriin lensi kaikkea aina pavunversoista herkkusieniin ja maustettuihin hummuksiin, sekä salaattia, satsumaa, sämpylää… Ainut paikantamani tofu oli hieman hintavaa verrattuna itämaisesta kaupasta ostamaani, mutta silti Suomen hintoihin verrattuna edullista. Morrisonsissa oli myös laaja valikoima mm. Alpron juomia, joista mantelipohjaiset olivat tarjouksessa £1 per litra. Siis oikeesti!! Vähän päälle euron per litra!! Mikä on tämä rinnakkaistodellisuus

sellasii tarttu mukaan

Selkä vääränä itsepalvelukassalle raahatun ostoskorin lopullinen hinta oli noin £20, johon lukeutui laskelmieni mukaan noin 19 eri tuotetta. Tiesin kyllä ruoan olevan Englannissa verrattain halvempaa, mutta parhaiten sen tajuaa vasta isossa supermarketissa ns. omaan arkiruokaan vertaamalla. Ankaraa hintavertailua tekemällä selviäisin varmasti vieläkin halvemmalla, sillä nytkin koriin sujahti muutama ylimääräinen tuote pelkkänä päähänpistona. Totesinkin reissun jälkeen olevani oikeastaan huojentunut, etten muuttanut omilleni Englantiin sekasyöjänä – entisen laiskan minäni tuntien ruokavalio olisi koostunut todennäköisesti eineksistä, sillä valikoima on niin massiivinen ettei ruoanlaitolle tule välttämättä koskaan tarvetta. Nyt sen sijaan fiilistelen pavunversoja, kurpitsoja ja laajaa sienivalikoimaa, ja haaveilen uuniperunasta. Odota vaan Morrisons, ihan näinä päivinä tarkastan nekin hyllyt joita en tällä kertaa jaksanut painavan korin kanssa syynätä!

Juuh jaah jooh, kuten yllä olevasta käy ilmi, villiä on elämäni ja villimmäksi varmasti muuttuva. Maanantaina tarkoitus olisi nimittäin käydä leffassa! Ok, huomenna alkaa myös kolmas viikko yliopistoa, jonka lopussa olen asunut Englannissa kuukauden. Aika vauhdilla on mennyt aika, mutta onneksi on 11 kuukautta jäljellä. Ehkä suurin henkinen taistelu täällä onkin samanaikaisesti sekä elää hetkessä että olla ottamatta paineita siitä, että jokaisen hetken pitäisi olla jotenkin poikkeuksellinen – joskus riittää, kun saa iskettyä Suomesta raahatun Pleikkari 4:n vihdoin kiinni seinään ja Final Fantasy XV:n pyörimään ruudulle. Ja että kun tarpeeksi monta päivää istuu kipeänä kotona, on hyvä potkia itsensä ulos vaikka sitten sinne supermarkettiin. Alkaa ne aivotkin vähitellen toimia. Ja voi saada pavunversoja!

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply