Yleinen

Freshers’ Flu

perjantai, lokakuu 6, 2017

viime päivien teema: paikallinen Finrexin, Fall Out Boy -muki ja haisuodatin

Yritän potkia itseäni pitämään päivitysvälin tasaisena, vaikka viime päiviltä ei ole kertynyt juuri lainkaan kuvamateriaalia. Syy tähän on aika yksinkertainen: se pakollinen syysflunssa rantautui tämänkin ankan riesaksi, kun keskiviikkona heräsin karheaan kurkkuun ja yleisesti huteraan oloon. Olen siis pysytellyt suosiolla neljän seinän sisällä semmoja lukuun ottamatta, etenkin kun sää on ollut todella tuulinen ja kylmä. Kohtalon ironiaa sikäli, että tuutorini Nicoletta suositteli juuri ennen flunssan iskemistä rekisteröitymään kampuksen lääkärille… noooh. Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, vaan kerrataan vähän kuluneen viikon jännääkin jännempiä akateemisia seikkailuja.

Maanantaina oli tosiaan ensimmäinen kunnon seminaarini eli Unspeakable Bodiesin kaksituntinen tapaaminen, jonka aikana käsittelimme pääasiassa Butlerin ja Merleau-Pontyn tekstejä. Pienryhmät toimivat täällä aika samalla tavalla kuin Suomessa, joskin vetäjästä riippuen saattavat sisältää aika jännittäviä yksityiskohtia: tälläkin kertaa jakauduimme kahteen ryhmään, jossa keskustelun jälkeen meidän piti havainnollistaa haluamallamme tavalla paria Butlerin teesiä. Toinen ryhmä päätyi kuvaamaan sukupuolen arbitraarisuutta kaikkien tuntemalla piirrospelillä, jossa yksi piirtää pään, toinen keskivartalon ja kolmas jalat jne. Lopputulos symboloi kunkin osallistujan subjektiivista käsitystä ihmisestä, ja piirrokset olivatkin yhteen koottuna paitsi koomisia, myös yksinkertaisuudessaan osuvia.

Oma ryhmämme puolestaan kasasi paperille erilaisia ”luonnollisen” ja ”epäluonnollisen” sukupuolen merkkejä. Lisäksi onnistuimme puolivahingossa sivuamaan visuaalisesti myös Butlerin ajatusta toiston aiheuttamasta käsitteiden fragmentoitumisesta (lue: tarrasin tahattomaan yksityiskohtaan Claudian piirroksessa ja bullshittasin siihen lisämerkityksiä ihan pokkana). Ohjaajallamme oli selvästi hauskaa 😀 Käsitteistöistä ja aiheista saatiin aikaiseksi myös ihan vanhaa kunnon keskustelua, mikä suomalaisittain jurompaan osallistumiskulttuuriin tottuneelle oli tervetullutta vaihtelua – vaikka tunneille mahtuu paljon ei-natiiveja, uskaltautuivat käytännössä kaikki ilmaisemaan mielipiteitään ja tarvittaessa myös niistä väittelemään.

Tiistaina löysin pienen harhailun jälkeen jo mainitun tuutorini Nicolettan toimistolle, jossa juttelimme parisenkymmentä minuuttia omista tavoitteistani ja asettumisestani Yorkiin. En tiedä pitäisikö nolottaa vai ei, kun Nicoletta totesi minun olevan kovin ”intohimoinen” mielenkiinnonkohteista kertoessani – italialaisen näkökulmasta kommentilla kun on varmasti painoarvoa… Toisaalta tiedän olevani just se rasittava tyyppi joka vauhkoaa suu vaahdossa itselle tärkeistä asioista, joten sinne meni se mun coolin ja salaperäisen opiskelijan esittäminen. Minkä sitä voi jos on laiskaksi mutta sitäkin helpommin innostuvaksi spedeksi syntynyt… Painotinkin tuutorilleni odottavani Yorkissa eniten inspiroivaa ja kunnianhimoista ympäristöä, mikä on omiaan tukemaan näitä huuruiluja.

ruokaa ja kirjoja, kirjoja ja ruokaa

Tässä hengessä jatkettiinkin keskiviikon modernismisemmassa, jota varten olin käynyt kirjastolla tunnollisesti lukemassa jotain teoriasetää. Semmaa oli pitämässä itse Nicoletta, joten pääsin heti kuittailemaan tuloillaan olevasta flunssastani… Tunnin aikana ääni piti onneksi ihan hyvin, vaikka pääsin heti huomaamaan mikä ero on itselläni ja suoraan kandiopinnoista maisteriin siirtyneillä opiskelijoilla: semman aikana Nicoletta suoritti leikkimielisen testin teemalla ”mille aikakaudelle tämä teksti sijoittuu, nimeä tai tekijää ei anneta”, ja oli kyllä aika tuskan takana tunnistaa edes suurimpia klassikkoja. Tiedän ettei itseään saisi verrata toisiin tai tuntea alemmuuskompleksia, mutta vähän nolotti silti kun muilta lähtee Fitzgeraldit ja Joycet suoraan takaraivosta, kun omista lukuhetkistä modernismin sankareiden parissa on reippaasti yli neljä vuotta.

Mutta ehkä se tästä, sillä omiin mokiin (kuten siihen, miten jotkut kommenttini tunnin aikana olisivat varmasti sopineet paremmin postmodernismiin kuin modernismiin, mikä ihmeen tonttu mä oikeen oon!!! urpo!!!11) ei kannata liiaksi takertua. Tätä ainakin hoen itselleni, sillä en halua antaa itsetietoisuuden estää minua ottamasta aktiivisesti osaa seminaareihin. Jos menee välillä vähän seinän ohi, mitä sitten; ohjaajamme Nicolettakin yritti pokkana scrollata sormellaan valkotaulua, kun oli ensin heijastanut siihen tietokoneelta runoesimerkkejä. Eli mokia sattuu kaikille, ja ihan sama ylipäätään mitä muu ryhmä musta kelaa!!!1

Ilmeisesti ihan kaikki ei kuitenkaan pidä minua supernolona urpona, sillä muutaman semman otannalla olen huomannut tiettyjen ihmisten tulevan oma-aloitteisesti juttelemaan, toisinaan jopa tuntien ulkopuolella. Keskiviikon päättikin kirjastotaitojen esittelysessio, jonka aikana keskustelimme Melanien kanssa mm. riisin uudelleenlämmittämisen vaaroista ja Hollannin olemattomista puista. Myöhemmin iltapäivällä olisi ollut vielä opetushenkilökunnan tutustumistilaisuus, mutta tässä vaiheessa flunssa alkoi painaa päälle siihen malliin että pakenin suosiolla kotiin lepäämään. Siitä asti olenkin ottanut enemmän tai vähemmän levon kannalta, keskittyen lähinnä lukemaan ensi viikon seminaarien tekstejä ja maratoonaamaan paitsi Jane the Virginin kolmoskautta, myös The Good Placea.

Yksi tärkeä ilmoitusluontoinen asia on toki se, että heivasin massiiviset pahviroskani vihdoin jätekatokseen ja opettelin käyttämään riisinkeitintä!! Ensimmäinen erä otti vähän pohjasta kiinni keittimeen, mutta toinen onnistui jo selvästi paremmin. Pääsin myös kunnollisen ruoanlaiton makuun tehdessäni mm. pakastevihanneksista ja tofusta aika samanlaista höystettä, joka kuului Suomessakin perusravintooni. Ok, Suomessa en ole aikoihin käyttänyt pakastevihanneksia, mutta askel kerrallaan Yorkin päässä… Vähä vähältä aion tehdä Kunnon Ruokaa ja oppia käyttämään mm. uuniani, jonka omituiset härdelit vaikuttavat enemmän aikamatkustamiseen kuin lämmittämiseen soveltuvilta. Koska tänään olo on ollut jo vähän parempi, saattaa huomenna eli lauantaina olla luvassa matka Morrisonsiin – jos täältä tarttuu mukaan tuoreita kasviksia, saatan jopa level upata elämänhallinnassa seuraavalle tasolle. Älä missaa näitä hyrisyttäviä käänteitä, ensi kerralla mukana saattaa olla jopa kuvia ulkomaailmasta!!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply