Yleinen

Viikko paketissa

torstai, syyskuu 28, 2017

Pikainen kirjoitus viikon päätteeksi, koska huomenna otan varaslähdön viikonloppuun ja suuntaan Suomeen! Jo ennen Yorkiin lähdön varmistumista olimme Katin ja Josuken kanssa ostaneet liput JVG:n keikalle Hartwall Areenalle, mikä antoi hyvän syyn piipahtaa takaisin Helsinkiin (ja hakea samalla toisen matkalaukun, ei tällainen töppökäsi pärjää kuin yhden kanssa kerrallaan). Sain myös Ullalta 30-vuotislahjaksi lahjakortin Hotel Haveniin, jonka jälleen nokkelana ankkana käytin varaukseen samalle viikonlopulle. Kyllä nyt ollaan kiinni metropoliitin luksuselämän hihassa! Vähän vähemmän luksukselta tuntuu todennäköisesti juosta maanantaina juna-asemalta suoraan yliopistolle, mutta se on sen ajan murhe. Perjantaina vedetään vapaalle ja mietitään elämän realiteetteja joskus myöhemmin!

Keskiviikon realiteetteihin kuului Unspeakable Bodies -kurssin introtunti, jonka aikana vakuutuin ohjaajan olevan paitsi nuoruuden intoa täynnä, myös ihan huippu. Neuvoksi saimme mm. seuraavaa: ”Lukekaa näitä tekstejä ääneen. Huutakaa! Laulakaa!” Kyseessä on siis kurssi, jossa tutkitaan ruumiillisuutta ja sen erilaisia muotoja niin sukupuolen kuin seksuaalisuudenkin näkökulmasta, ja luvassa on kuulemma myös (vapaaehtoisia) performansseja Marina Abramovićin jalanjäljissä. Juuh elikkäs jooh. Ei vaan, arvostan ohjaajan omistautumista aiheelleen, ja lukemisto vaikuttaa jo tässä vaiheessa todella mielenkiintoiselta ja laaja-alaiselta. Kurssille osallistuu myös muutama kanssani samassa ohjelmassa ollut opiskelija, joista hollantilaisen Melanien ja intialaisen Debaratin kanssa jäimme intron jälkeen vielä puoleksi tunniksi keskustelemaan kielistä ja kirjallisuudesta. Keskusteluun osallistui lisäksi intialainen, naistutkimuksen puolelta kurssille tullut Neema, jonka itse asiassa tapasin epäsuorasti jo lauantain GSA eventissä. Näin sitä sosialisoidaan! Niinku normaalit ihmiset!! Ja helppo on sosialisoidakin, kun ihmiset tuntuvat olevan vilpittömästi opiskelemastaan aiheesta kiinnostuneita.

Loppupäivä sekä torstai ovatkin kuluneet vaihteeksi lukemistojen parissa, sillä ensi viikolla semmat lähtevät toden teolla käyntiin eikä teoriassa tosiaan olla säästelty. Toisaalta tämän ymmärtää, sillä tahti on napakka ja aineistoissa selkeästi painotetaan kokonaisuuksien ymmärtämistä monelta kantilta. Välillä onkin käynyt niin, että ensilukemalla täysin irralliselta kuulostava teksti on auennut kokonaan vilkaistuani sitä uudelleen toisen teoreetikon jälkeen. Fiilis on aika hieno kun palaset alkavat loksahdella paikoilleen vaikeammankin jargonin alla, mutta sitähän tänne toisaalta tultiinkin hakemaan!

Tänään pääsin onneksi kirjojen alta myös ulkoilemaan Katin toivoessa täydennystä Tsum Tsum -kokoelmaansa. Disney Storelle siis! Kuvallisen konsultaation päätteeksi mukaan tarttuivat Iines ja joku random hyeena. Disney Storen myyjät ovat muuten aina todella puheliaalla tuulella, ja vaikka se kuuluu tietysti heidän työnkuvaansa, tulee parin sanan vaihtamisesta hyvälle tuulelle. Viimeksi juteltiin Baymaxista! Ulkona oli todella kiva ilma, joten kiersin vähän pidemmän reitin keskustasta koukatessani vielä Poundlandin kautta hakemaan wc-paperia. Nauratti, kun tajusin keskusta-asumisen tuovan Yorkissa mukaansa jänniä sivuilmiöitä: kun kotikadut risteilevät turistimagneettien kanssa, on enemmän kuin todennäköistä että päädyt vessapapereinesi jonkun muistoalbumiin.

Loppuun muuten ensimmäinen kulttuurishokki, jolta olen sniikisti välttynyt kaikki nämä vuodet: miksi vessapaperi on täällä niin hemmetin kallista?!? Selkeästi tässä käy ilmi kaikki suomalaiset selluloosaprivileegioni tai jotain, mutta kieltäydyn maksamasta yli kolmea puntaa neljästä rullasta wc-paperia. Ylipäätään vessapaperipakkaukset ovat lähikaupoissani naurettavan pieniä. Ensi viikolla on tarkoitus katsastaa Morrisonsin muodossa vähän isompi putiikki, mutta liekö sielläkään yhtään isompia. Poundlandista kannoin kotiin punnalla kuusi rullaa jotain epäilyttävää jääkarhun kuvalla varustettua paperia, joten ehkä tästä tulee joku eeppinen missio tulevalle vuodelle. (Ei sillä, japanilainen vessapaperi on vielä hirveämpää. Katin kanssa joskus about itkittiin onnesta venäläisen lentokoneen vessassa, kun kuukauden Tokion-reissun jälkeen sai Oikeaa Vessapaperia.)

Mutjoo! Näistä tärkeistä yhteiskunnallisista aiheista voisinkin siirtyä valmistautumaan huomisen koko päivän mittaiseen reissaamiseen, kun tie vie ensin junalla, sitten metrolla ja lopuksi bussilla kohti Gatwickia. Blogi hiljenee siis viikonlopuksi, maanantaina nähdään taas kotona Englannissa! Vähän hassulta se vielä tuntuu sanoa, mutta ei toisaalta yhtään pahalta. Se on jo paljon se!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply