Yleinen

#yorkwelcome

torstai, syyskuu 21, 2017

Hey ho!

Lähtiessäni vuodeksi Yorkiin opiskelemaan en suoranaisesti ajatellut perustavani julkista blogia, mutta koska olen vakaasti päättänyt olla unohtamatta niitä pienimpiä (ja usein kaikista eriskummallisimpia) yksityiskohtia tulevasta vuodesta, ehkä päiväkirjamaisuus auttaa pitämään muistikuvat virkeinä. Kätevästi myös perhe ja ystävät pysyvät näin paremmin kärryillä, eikä jokaista asiaa tarvitse copypasteta sataan eri Whatsapp-keskusteluun. Eikä siinä vielä kaikki, blogin pitäminen tarjoaa paitsi rakkaan äidinkielen ylläpitoa, myös tervetullutta vaihtelua Butlerin ja kumppanien tankkaamiseen – kuten esimerkiksi nyt! Toisin sanoen kaikki voittavat. Paitsi ehkä se Butler. Mutta se on tulevaisuuden minun ongelma.

Näin alkuun vielä muistin virkistämiseksi (ja jos tänne joku tuntematon sattuisi eksymään): vietän seuraavan kalenterivuoden Englannissa, Yorkissa opiskellen Yorkin yliopistossa nykykirjallisuutta, tarkemmin sanoen tutkintoa nimeltä Modern and Contemporary Literature. Kyseessä on MA eli maisterintutkinto, johon päädyin jo Suomessa suoritetun eng. fil. maisteriuden lisänä jotta pudotus akateemiseen maailmaan olisi muutaman työelämävuoden jälkeen hieman väitöskirjailua pehmeämpi. Plus ettei mulla ole 100 % varmaa väikkäriaihetta edelleenkään. Jos kukaan mua jatkossa väikkärikoulutukseen edes huolii. Tai no varmasti huolii sitten kun on näin makea maisterintutkinto alla!! Voitolla yöhön jne.

Yorkiin päädyin perinteisesti pyytämättä ja yllätyksenä, kun lempparikaupunkini Manchesterin ohessa vilkuilin vähän muita Pohjois-Englannin yliopistoja. Yorkista olen kuullut pelkkää hehkutusta kaupunkina, ja kun tutkintokuvaukset vielä iskivät kuin lekalla päähän (tai no, tarkemmin sanottuna Tears for Fearsin Head over Heels alkoi soida automaattisesti päässä), pistin hakemukset menemään lopulta vain Yorkiin ja tässä sitä nyt ollaan. Vaikka itse hakuprosessi sisälsi muutamia urpouksia –kuten sen, että englanniksi gradun vääntäneen ihmisen pitää todistaa 250 € hintaisella kiintiötestillä osaavansa englantia, juuh elikkäs jooh–, oli se myös suhteellisen kivuton vaatiessa lähinnä motivaatiokirjettä ja gradun survomista kuuden sivun näytekappaleeksi Laadukkaista Akateemisista Kyvyistäni. Idk en muista enää eikä tekniset aspektit ketään varmaan kiinnostakaan, mutta TÄÄLLÄ SITÄ NYT OLLAAN Yorkin sydämessä kyttäämässä asuntolan sisäpihalla käveleviä ihmisiä. Ja välttelemässä sitä Butleria.

Mutta jotta itsekin pysyisin jotenkin kärryillä siitä että mites tässä näin kävi, alan varmaankin tuupata kronologisessa järjestyksessä hieman ensimmäisten päivien meininkejä. Tekstin tyylilajista en osaa sanoa vielä juuta enkä jaata, varmaan vaihtelee pseudoinformatiivisesta ulinaan sitä mukaa kun epätoivon aste kasvaa. Välissä myös reissuja milloin minnekin, koska reissut on kivoja. Kuvia joskus koska kuvat on kivoja. Bertin päiväkirja olkoon esikuvani ja musiikkilainaukset ohjenuorani, ja jos iskä tätä luet niin tiiän kyllä miten ylinokkelalta epäilemättä kuulostan mutta itepähän oot geenis jakanu!! jne. Lähinnä yritän pysyä kärryillä elämästä ja universumista ja tarrata kiinni niihin yksityiskohtiin matkan varrella, sillä ne on usein paras osa kaikissa kokemuksissa.

Postauksen otsikko tulee postgraduate welcome weekin esittelylappusesta, koska olen nokkela.

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply susannamari4 keskiviikko, lokakuu 4, 2017 at 23:01

    Omg olet ihana! Tämä blogi lähtee seurantaan 😉 t. tuntematon aka Susa

    • Reply airinpie perjantai, lokakuu 6, 2017 at 23:03

      Haha kiitos lukemisesta mikäli viihdyttää! Seurata saa kaikin mokomin 😀

  • Reply Liisa-Kaarina Tavi maanantai, marraskuu 6, 2017 at 16:23

    Odottelen kertomuksia lisää.

  • Leave a Reply