Yleinen

20.9. eli yliopistolla

torstai, syyskuu 21, 2017

Tästä tekstistä eteenpäin en tee päiväkohtaisiksi jaettuja merkintöjä, sillä ennustajamustekalan kyvyillä voin ennustaa että jo lähipäivinä meno alkaa blurrautua arkeen siinä määrin, ettei jokaiselle yksityiskohdalle ole tarvetta. Ei välttämättä ollut nytkään, mutta internetissä on lupa olla narsisti. Ensimmäinen visiitti yliopistolle oli kuitenkin sen verran mieleenpainuva, että haluan säästää tämänkin kokemuksen sellaisenaan.

Taisin saada pungerrettua itseni sängystä ylös ja ulos noin yhteentoista mennessä, mikä on aika jännä ottaen huomioon että pari viikkoa sitten vetelin kylmästi vielä seiskan aamuja… Olin tsekannut edeltävästi puhelimeeni GPS-reitin yliopistolle, johon google maps oli laskenut menevän edellä mainitun puoli tuntia. En itse asiassa vieläkään tiedä kauanko omalla maratonkävelyvauhdillani reittiin menee, mutta eiköhän matkan saa tulevina viikkoina optimoitua. Bussejakin kampukselle toki kulkee, mutta olen laiska enkä jaksa selvittää mistä bussikortin saa. Plus se maksaa. Joten eiköhän tämä tule hoidettua sitten kun sade alkaa ottaa liikaa päästä ja ilmat kylmenevät, mutta siihen asti voin pistää kuntoilun piikkiin ja mitä muita näitä nyt on.

Tässä vaiheessa elämää pitäisi jo osata olla googlen reittiopasta kohtaan kriittinen, mutta silti pyörin matkalla ympyrää jo ennen puoliväliä kun google olisi halunnut johdattaa minut jonkun seinän tai takapihan tai minkälie läpi. Pitäydyin siis lopulta pidemmässä mutta selkeämmässä reitissä, kunnes tullessani yliopistolle johtavaan liikenneympyrään google taas herjasi olevani ns. ihan skutsissa. Elämän ironiaa on toki se, että jos olisin jatkanut pari minuuttia eteenpäin ko. liikenneympyrästä, olisin päätynyt suoraan yliopiston infolle (jonne olin siis matkalla) :dDfdf Tämän sijaan päädyin luottamaan karttasovellukseen, joka ohjasi minua siis ihan oikeaan paikkaan – kyseinen paikka vaan ei ollut se, mihin olin menossa. Onni onnettomuudessa oli jälleen aurinkoinen ja kaunis sää, jonka ansiosta ei harmittanut hortoilla jossain puskissa ja esittää että tiedän tasan mihin olen menossa.

Päädyinkin lopulta campus westiin ja James collegen lähistölle, joka ei ehkä ollut määränpääni mutta sijaitsi ihan huikeiden vesialueiden äärellä. Lintua löytyi vedestä jos jonkinlaista, ja järven yli johdattavien siltojen ylittäminen ei varmasti koskaan ala kyllästyttää! Ihan samanlaisiin sfääreihin ei päästy kuin Australian Wollongongissa, mutta toisaalta nyt ollaankin Englannissa eikä Australiassa. Jottei tämä vahingossakaan pääsisi unohtumaan, kampusaluetta koristivat myös jo aiemmin mainitut betonilaatikot, ja Market Squarelta kirjastolle siirtyessä nenään leijui vieno lannan tuoksu… elikkäs jooh. Market Square itsessään oli ihan hauska, sillä alueelta löytyy kaikkea parturista isoon ruokakauppaan ja sekatavarapuotiin, jossa heti ovella kaupattiin paljousalennuksella Bulmersia opiskelijoille. Että ei kellekään kävisi epäselväksi mitä se opiskeleminen oikeasti vaatii.

tirppoja

Itseltäni jäi Bulmersit ja muut alkomahoolit siltä kertaa ostamatta, mutta silmäilin kyllä kiinnostuneena perinteisiä yliopistohuppareita, -huiveja ja muuta sälää. En aikoinaan ostanut mitään Tampereen yliopistoon liittyvää koska sen mainostaminen tuntui kai samalta kuin Möysän esson promoaminen, mutta Yorkissa voin heittää nihkeilyn nurkkaan ja tunnustaa surutta väriä. Enää pitäisi päättää mikä se väri on, sillä viininpunainen huppari ja harmaasininen huivi eivät yhdessä ehkä läpäise muotipoliisin vaatimuksia. Tavallaan olen nurkasta kateellinen kampuksella asuville, sillä omassa pikku kuplassa asuessaan undergradit voivat vain kietoutua näihin rätteihin ja kieriä luennoille betonibokseistaan; itse joudun maalaamaan naamaani kaksi kulmakarvaa ja edustamaan Fiksua Jatko-opiskelijaa. Noin suomalaisen näkökulmasta maisteriopiskelijoissa ei ole mitään fiksua tai ihmeellistä, mutta täällä päin maailmaa maisterintutkinto on verrattain harvinaisempaa että kai tässä jotain älykköä pitää larpata. Auttasko tässä paremmin se punanen vai sininen väri? Asking for a friend

Palatakseni takaisin kampusseikkailuun: sain kuin sainkin opiskelijakorttini ilman kummoisempia kommervenkkeja, ja uusi kortti aseenani päätin soluttautua kirjastoon. Yliopiston kirjastossa on kolme osaa (päärakennus ja kaksi siipeä), ja sinne päästäkseen tulee piipata korttia sisäänkulkuporteista kuin suuressa maailmassa konsanaan. Aulassa on myös ilmoitustaulu, johon kävijät ovat kirjoitelleet palautetta ja viestejä. Oma suosikkini oli taulun yläkulmaan piirretty siili, joka toivotti hyvää syksyä. Tämän ekstensiivisempään kiertokäynteilyyn en jaksanut pyhittää aikaa, sillä ensi viikolla joudun kuitenkin käymään läpi orientaatiot humanististen aineiden opiskelijoille, ja oma tahaton hortoiluni auttoi luomaan aika selvän kuvan alueen mittakaavasta ja sijainneista. Paluumatka sujuikin huomattavasti ripeämmässä tahdissa, joskin poikkesin ensimmäisessä isossa liittymässä bongaamaani aasialaisten ruokatavaroiden kauppaan. Tarkoitus oli lähinnä tarkastella valikoimaa, mutta mukaan tarttui myös paketti perustofua ja litsijuomaa, koska perustofua ei voi koskaan olla liikaa. (Tescosta muuten sai ketjun omaa tofua, jota en vielä ole ehtinyt testaamaan – nämä on tärkeitä eksperimentaatioita, jotta voin optimoida jatkossa halvimmat ja parhaimmat ruoanlaitot!)

kirjastohan se siellä

Yliopistolta palattuani kävin kippaamassa ostokset huoneeseeni ja jatkoin saman tien matkaa, sillä kylppärini kaipasi käsipyyhettä ja keittiöni keittiöpyyhkeitä. Näihin sekä mm. henkareihin ja pyykkikassiin (joka oli ehkä vähän heräteostos, mutta myös siltä varalta että haluan sportata GSA-kassiani joskus julkisesti) humahti köntsäostoksina vähän turhan paljon rahaa, mutta minkäs teet… vuosi on pitkä aika, ja vaikka puolentoista viikon päästä tuon Suomesta toisen matkalaukullisen vaatteita ja muuta tavaraa, kaikkea ei saa mitenkään mukaan. Mutta nyt mulla on siisti mäyräkuvioinen keittiöpyyhe, joten ulinat pois! Shoppailusession päättikin ansaittu visiitti Sainsbury’siin, joka oli valikoimiltaan siis voittoisampi kuin Tescon express-myymälä. Banaaneja, avokadoja (joita sai kahdella punnalla kaksi!), Alpron jogurttia, ihan älyttömän hyvää caramelized onion -hummusta, falafeleja, sämpylää… ehkä näillä hetken selviää. Kävin myös tsekkaamassa aiemmin päivällä Tullivers-terveyskaupan Yorkin keskustasta, joka on hyvin Ruohonjuuri-henkinen paikka nihkeämmällä jääkaappivalikoimalla. Holland & Barrett jäi vielä tsekkaamatta, mutta voi olla että erikoiskauppojen antimet jäävät kohdallani hiivahiutaleisiin ja Oatlyyn. Noh, sainpa tekosyyn ostaa pähkinämysliä Sainsbury’sista. Kaiken tämän jäljiltä jääkaappini näyttää muuten tällä hetkellä epäilyttävän terveelliseltä, en tiedä mitä tästä pitäisi ajatella /chinhandemoji

Kun nyt ruoka-avautumisiin päästiin, loppuun vielä nöyrtyminen: tajutessani miten nihkeää ruoanlaitto on ilman ruoanlaittovälineitä, aloin selvitellä optioita kerryttää keittiötäni ilman massiivista rahanmenoa. Aiemmin sivuuttamani Student Castlen keittiösetti oli tietysti tässä vaiheessa jo sold out ja lähin IKEA Leedsissä (jonne toki pääsee junalla parhaimmillaan muutamalla punnalla, mutta busseilu johonkin Leedsin skutsiin + kamojen raahaaminen yksin takaisin Yorkiin = jooh elikkäs juuh), joten vaivuin hetkeksi epätoivoon. Sitten muistin Unikitoutin, toisen nettipalvelun jonka funktio on lähetellä uusavuttomille opiskelijoille kamaa näiden opiskelijaluukkuja varten. Sieltä löysin pienellä kikkailulla (eli lautasmäärien ja keittiöpyyhkeiden yms. vähentämisellä) jokseenkin Student Castlen settiä hinnaltaan vastaavan keittiötarvikepaketin, jonka kaveriksi lisäsin vielä elämäni ensimmäisen riisinkeittimen (!!!). Mailistani löytyi lisäksi 10 % -alennuskoodi, joten lopulta loppusummaksi tuli vain kymmenisen puntaa enemmän kuin Student Castlen setillä + ilmaiset postikulut. Nurjapuolena tässä on toki se, että nyt joudun odottelemaan maanantaihin asti välineitäni, mutta hei – lämmin ruoka on vain sosiaalinen konstruktio, vai mitäs se Pohjois-Japanissa tofua tiskialtaan ääressä syönyt kaveri julistikaan.

maisemia kotimatkalla

Rahanmeno on päivän sana, sillä näin alkuvaiheen hankintojen ohessa kaikki ylimääräinen kirpaisee. Näihin lukeutuu uusi junalippu lokakuun ensimmäiselle maanantaille, minkä jouduin hankkimaan alkuperäisen junayhteyden saapuessa perille vasta yhden seminaarini alettua. Aivan oikein, yliopisto päätti vihdoin julkistaa kurssivalinnat! Ensin iloa, sitten tuskaa. Iloa on se, että pääsin kaikille ensisijaisesti hakemilleni kursseille: koko vuodelle näitä on yhteensä neljä, joista syksyllä yksi ja keväällä kaksi vapaaehtoista. Lisäksi viikoittain on kaikkea muuta sälää josta en timetablessa vielä ihan ota selvää, mutta eiköhän tuosta jonkun tolkun vielä saa. Syksyn kurssini ovat siis seuraavat:

  • Reading Modernity (pakollinen kaikille)
  • Unspeakable Bodies: Theorising Queer & Abject Embodiment in Literature, Art, Medical History, and Culture, 1880-present.

ja keväällä puolestaan:

  • Expanding Boundaries: Re-thinking Magical Realism
  • Cold War Culture: Literature, Film & Theory in Post-War Europe

Huhhuh!! Much excite. Yllä oleva liittyy tavalla tai toisella jo tutkimiini (ja etenkin gradussa käsittelemiini) asioihin, joten uskoisin niiden olevan paitsi mielenkiintoisia, myös hyödyllisiä jatkon kannalta. Ok, tuon kylmän sodan härdelin otin siksi että se kuulostaa vaan niin villiltä, ja oli yksi elokuvantutkimuksen laitoksen tarjoamista yhteiskursseista. Eniten harmittaakin se, etten voinut kauhoa lukujärjestykseeni enempää – kelkasta jäi mm. sellaisia moduuleja kuin Theatres of Revenge. Onneksi vierailevat seminaarit vaikuttavat vähintään yhtä kiehtovilta, ja sinne on vapaa pääsy. Miltä kuulostaa mm. On Psychic Pain tai Shame and Attention? Huuuhuhuhu. Joo jättäkää ne baariryöminnät muille, meikä istuu vaan tuolla saleissa ja ottaa takaisin kaikkea sitä aikaa jonka Tampereen yliopistossa tuhlasi kuumotukseen ja rahasta stressaamiseen (lue: koko maisterivaiheen töissä käymiseen).

Mutta joo! Edellä mainitut moduulit pitävät siis sisällään ns. Ihan Vidduna lukemista, joita tässä nyt sitten olen yrittänyt kiriä saatuani varmistuksen siitä mihin olen käytännössä edes osallistumassa. Yliopiston kirjakauppaa en ole vielä bongannut. Kaikkia kirjoja (kuten Brave New Worldia, jonka tekijänoikeudet ovat ajat sitten rauenneet ja jonka voi netistä ladata kätsysti PDF:nä) en halua ostaa. Saituri mikä saituri, mutta liikaa ei kannata elämää hankaloittaa (kuten silloin kun raahasin yhden syksyn yliopistolle painavaa läppäriäni, jotta en joutuisi käyttämään printtauskreduja monisteiden tulostamiseen). Siksi voi joskus ostaa sen riisinkeittimen, tai kaksi. Okei ehkei kannata ostaa kahta riisinkeitintä. Mutta vähän chillimmin voi tässä iässä jo ottaa. Omatpa on rahani!

Ensi kerralla: anka tajuaa laiminlyöneensä Judith Butleria liikaa kirjoittaessaan koko päivän huonoja päiväkirjaentryjä, Yorkissa sataa, anka käy Viistokujaa muistuttavalla kadulla Poundlandissa ja kiistää edelleen olevansa Harry Potter -fani. Ehkä sisustaa vähän huonettaan Poundlandista ostetuilla nastoilla, ja miettii mistä hitosta voi ostaa sinitarraa.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply jose perjantai, syyskuu 22, 2017 at 13:54

    viininpunanen i say!!!

    mut kaulahuivi must get, brittivibat much!

    • Reply airinpie perjantai, syyskuu 22, 2017 at 17:21

      viininpunanen ois kyl aika kova, ehkä ostan sen punasen hupparin ja sit sinisen huivin kuitenki. koska jos näyttää kaukaa potterhuivilta ni sit mieluummin ravenclaw ku gryffindor!!

    Leave a Reply