Syksyn kuulumiset

Kuvat Playalta lokakuun ajalta. 

 

Euroopan kiertueelta palatessa nautin perheen ja kavereiden kanssa olemisesta, vedin vielä yhden notkeus ja liikkuvuus-workshopin Imatralla ja yritin tahkota kouluprojekteja pakettiin. Eihän se oo liian viime tipassa kun pääsee täyteen buukatulle EA-kurssille peruutuspaikalle päivää ennen lentoa, kun on ollut kaksi vuotta aikaa suorittaa kyseinen kurssi?

Kävin myös synttärireissulla Tukholmassa. Jotenkin masensi ajatus synttäreistä syksyisessä Lappeenrannassa ja päätin lähteä vielä moikkaamaan ihania ruotsalaisia kavereitani Emelietä ja Saraa. Tehtiin meksikolaista ruokaa, fiikkailtiin paljon ja reenattiin. Käytiin Emelien kanssa tekemässä ledvalo-keikka paikallisen jooga/tanssistudion synttäribileissä ja juhlittiin siinä samalla vähän itsekkin. Saatiin esiintymisestä vaihdossa joogastudiolle 10 kerran käyntikortit, ja juhlien jälkeisenä päivänä rentouttava yin-jooga teki todella hyvää. Ja jos muutan keväällä Tukholmaan, pääsee vaikka heti tanssitunnille 😀

Syyskuun lopussa siis lensin takaisin Meksikon kotiin. Aika on mennyt vauhdilla, kun on päässyt taas omaan arkeensa kiinni. Aamulla tanssitunnille, sieltä ilma-akroreeneihin, kotiin syömään, hiukan lepiä ja showhun tai kavereiden kanssa hengailemaan kahvikupposen äärelle. Oon reeneistä tosi innoissani, kun menin uudelle voimistelusalille, ja siellä on melkoisen mahtavat tilat ilma-akroilulle. Pääsee treenaamaan rengastrapetsia joka päivä, joka on miulle ihan ennenkuulumatonta luksusta, kun yleensä täällä on ollut tilat kiven alla. Tuntuu kuin olisi sirkuskoulussa, kun täällä salilla yhdessä nurkassa akrobaatit heittävät voltteja, toisessa jonkkaillaan, tanssisalissa hiotaan koreografioita showta varten ja meitä ilma-akroilijoitakin on mukavasti. Mikä parasta, melkein kaikki ollaan kavereita tai ainakin tuttuja keskenään, joten apua ja inspiraatiota saa aina! 🙂

Eilen oli yhden kaverin synttäripippalot, ja hän oli vuokrannut talon uima-altaineen juhlia varten. Miekin tanssin siellä menemään cumbiaa pitkästä aikaa melkein aamuun asti ja tänään kyllä vähän väsyttääkin. 😀 Hauskaa oli! Huomenna taas treenien pariin ja kiire viikko tiedossa muutenkin… Mutta ei haittaa, kun kaikki on kivaa tekemistä 🙂

Ainiin, ja mie leikkasin uuden hiustyylin ja tykkään kovasti! Sain samalla uuden lempinimenkin; Karibian Lagertha 😀

 

 

Kesäkiertue: Ruotsi

Taas ollaan Helsinki-Vantaan kentällä, tällä kertaa matkalla Meksikon kotiin. Kesä meni aivan älyttömän nopeasti, mutta niinhän se aika taitaa mennä kun on kivaa 🙂

Viime postauksessa jäätiin siihen, että olin kesäkiertueella ja Saksan osuus oli taputeltu, Ruotsin keikat edessäpäin. Ruotsi oli aivan mahtava! Niin mahtava, että Tukholma on alkanut kutkuttaa yhtenä asumisvaihtoehtona. Kiertuehan ei mennyt ihan niinkuin olimme suunnitelleet… Saksassa meillä oli ollut jo hiukan keskinäisiä jännitteitä ryhmässä, sillä miun ja ruotsalaisen Emilien sekä saksalais-costaricalaisen pariskunnan ajatukset eivät aivan kohdanneet puhuttaessa treeni/harjoitusmääristä. He käyttäytyivät meidän mielestämme hyvin epäammattimaisesti monessakin asiassa, ja tämä hierti välejä.  Laivamatkalla Ruotsiin tilanne kärjistyi niin, että pariskunta ilmoitti viisi minuuttia ennen laivan saapumista satamaan, etteivät he halunneet tehdä (jo promottuja) esityksiä Ruotsissa vaan lähtisivät heti takaisin kohti Saksaa. Kello oli kymmenen illalla, meillä vielä 7 tunnin matka yöpaikkaamme Emilien kotikaupunkiin Katrineholmiin, jäätävä määrä tavaraa mukana eikä omaa autoa. Niin olosuhteiden pakosta matka jatkui yhdessä vielä yön yli, tosin hiukan hiljaisissa tunnelmissa. Olin niiiin onnellinen kun päästiin aamukuudelta vihdoin Emilien äidin valmiiksi petaamiin puhtoisiin peteihin. <3 Silloin jo tiesin, että Ruotsi on hyvä!

Aamulla selvitettiin tilannetta, ja kun suurimpana ongelmana oli miehen asenne ja yhteistyöhaluttomuus, lähtivät he paikalliselle leirintäalueelle majoittumaan. Saksalainen tyttö tuli kuitenkin tekemään meidän kanssa kaksi Katrineholmin esitystä (joihin oli jo myyty ennakkolippuja) sekä Gotlannin keskiaikais-festivaaleilla tapahtuvat kolme esitystä. Meillä oli siis 24 tuntia aikaa saada uusi, neljäs artisti tai muokata 40-minuutin show kolmen esiintyjän voimin tehtäväksi. Ruotsista ei löytynyt ketään vapaata tulitaiteilijaa niin lyhyellä varoitusajalla, joten loppujen lopuksi tehtiin show kolmen tytön voimin ja voin sanoa että WOMEN POWER rocks! Esitykset meni tosi tosi hyvin, molempina päivinä ihmisiä tuli paljon katsomaan ja mikä tärkeintä, selvittiin erittäin stressaavasta tilanteesta kokoamalla itsemme ja oltiin NIIN ylpeitä!

Katrineholmista matka jatkui Gotlantiin, jossa oli keskiaikaiset festivaalit (medeltidsveckan), ja meillä kolme esitystä tulossa. Tämä festivaali oli miulle aivan tuntematon, mutta suosittelen sitä erittäin lämpimästi vaikkei keskiaika mitenkään erityisesti edes kiinnostaisi. Gotlanti on ihana mukulakivikatuineen, rönsyleinevi ruusuineen ja tunnelmallisine linnaraunioineen.

Viikon festivaaleilla on paljon erilaista nähtävää ja se sopii hyvin lapsiperheillekin. Me majoituimme leirintäalueella (melkein 2 viikkoa teltassa!) ja ensimmäisenä iltana saapuessamme upea sateenkaari väritti taivasta. Se oli hyvä enne. Telttojen laittaminen erittäin tuuliselle leirintäalueelle oli oma haasteensa mutta merimaisema vaivan arvoinen. Oli perjantai ja festivaali alkoi vasta sunnuntaina, joten olimme ensimmäisten joukossa paikalla.

Mie ja Emilie oltiin ehditty punomaan jo uusia juonia esityksiä varten ja otettu yhteyttä meksikolaiseen Richieen Playan tuliryhmästä, joka reissasi paraaikaa parhaan ystävänsä Gabrielin kanssa Italiassa tehden katukeikkaa. Sunnuntaina kaksi tuntia ennen ensimmäistä showta Emilie kävi hakemassa pojat Visbyn lentokentältä ja sieltä suoraan vaan lavalle ja esiintymään! Richiellä on 14 vuoden kokemus tulen kanssa esiintymisestä, joten huolta ei ollut ja show meni hyvin. 🙂

Meillä oli kolmena iltana esitys, jolloin päivät menivät valmisteluihin, mutta muina päivinä käytiin merenrannalla sijaitsevassa street work out-parkissa treenaamassa, keskiaikaisilla markkinoilla aistimassa tunnelmaa, katsomassa muiden esityksiä, tai vain hengailtiin juoden kahvia/syöden salaattia piknikillä. Heti esitysten jälkeen saksalainen tyttö lähti kohti kotia, mutta me neljä halusimme jäädä festivaalin loppuun asti ja vaihdoimme jo varattuja laivalippujakin viikolla eteenpäin. Tehtiin iltaisin katukeikkaa kaupungin keskustassa ja meidät pyydettiin myös muiden tulitaiteilijoiden kanssa ravintolakeikalle jonka jälkeen mentiin viikinkipippaloihin. Keskiaikaisilla festivaaleilla suurin osa ihmisistä on pukeutunut teeman mukaisiin vaatteisiin päästä varpaisiin, lapsia vedetään puukärryissä vaunujen sijasta ja he juoksentelevat leikkien jousipyssyillä ja puukilvillä. Ravintoloissa eivät pala valot vaan sytytetään soihtuja ja kynttilöitä ja joka puolelta kuuluu keskiaikaisten soitinten sävelet. Monesti tuntui kun olisi kävellyt jossakin elokuvassa tai Viking-televisiosarjassa. 

Viikinkijuhlat järjestettiin jonkin hotellin alakerrassa, jonne laskeuduttiin portaita pitkin hämärään, matalakattoiseen kellariin. Tarjolla oli vain kahta juomaa: viikinkiviinaa mjödiä (hunajaviinaa) tai inkivääriolutta jotka tarjoiltiin keskiaikaisista kolpakoista ja kupeista. Pieni kellari oli aivan täyteen ahdettu pitkiä,harteikkaita, turkiksiin pukeutuneita miehiä ja kauniita naisia letitettyine hiuksineen ja kirjailtuine mekkoineen. Jossakin vaiheessa iltaa näyttävä vaalea nainen alkoi laulaa upealla äänellä pienen salin nurkassa ja muusikot soittaa jolloin kaikki viikingit alkoivat tanssia ja bailata. Hienoja hetkiä 🙂

Meidän leirintäalueen vieressä oli myös keskiaikainen leirintäalue, jonne ei päässyt kuin asianmukaisella teltalla ja varustuksella. Oli tosi tunnelmallista saapua yöllä, kun nuotioiden yllä porisi padoissa ruokaa, ja ihmiset makoilivat taljoillaan jutellen.

Laivalippujen vaihtamisen johdosta meidän piti vielä jäädä saarelle kahdeksi päiväksi festivaalin loppumisen jälkeen. Kaupunki tyhjeni kuin taikaiskusta, ja me lähdimme Visbystä maalle, Emilien hyvän ystävän, Annin luokse majoittumaan. Annilla on iso talo valtavalla pihalla, pienen kirkon vieressä ja peltojen ympäröiminä. Kävimme päiväretkellä Farössä, jossa komeat kalkkikivipylväät kohoavat sinisen meren äärellä. Upeita, jylhiä ja myös perinteisiä saaristolaismaisemia pienine tönöineen. Annin äiti kutsui meidät hänen luokseen illalliselle, joten kaivoimme ainoan puhtaan mekon rinkan pohjalta ja vietimme mukavan  illan todella herkullisen ruuan parissa poikien välillä soittaessa pianoa. 🙂 Oli luksusta istua oikeassa pöydässä kahden viikon teltta- ja katuelämän jälkeen.

Gotlannista suuntasimme suoraan Tukholmaan, jossa odotti Emilien uusi vuokra-asunto. Ihminen kyllä tottuu niin nopeasti erilaisiin asioihin, kuten siihen ettei kahden tulishown jälkeen pääse suihkuun, vaan riittää se, että saa pestyä mustat jalkapohjat leirintä-alueen vessan lavuaarissa. Tai siihen, että syö joka päivä viiden euron falafelia riisillä, sillä se on ainut ravintola joka on myöhään illasta auki esitysten jälkeen. Siihen, että joka päivää roudaa tavaroita autosta telttaan ja teltasta autoon, koska ne eivät mahdu samaan aikaan yhteen paikkaan. Oli haikeaa jättää teltta-elämä ja festivaalit ja palata ”todellisuuteen”.

Tukholmassa teimme katukeikkaa Gamla Stanissa, eli vanhassa kaupungissa ja saimmekin n. neljäkymppiä/ hlö jokaiselta illalta (kaksi lyhyttä esitystä). Mie ja mehikaanot käytiin myös paikallisessa kiipeilykeskuksessa kokeilemassa boulderointia. Ensimmäinen kerta, ja tykkäsin kovasti, vaikka se olikin vaikeampaa kuin olin kuvitellut. Tietenkin ilma-akrobaatin piti hieman apinoida omiaan… 🙂

Noin viikon jälkeen meksikolaiset lähtivät jatkamaan matkaa ja omia seikkailujaan, ja mie jäin Emilien luokse vielä noin viikoksi. Näin myös Saraa, hyvää ystävää jonka kanssa asuttiin yhdessä Playalla. Syötiin kanelbullars ja fiikkailtiin, syötiin (liian kallista) meksikolaista ruokaa, reenattiin Emilien kanssa, pidettiin leffa-ilta ja käveltiin ympäri Tukholmaa.

Kesän reissu oli tullut päätökseensä, ja miun piti lähteä kohti Suomea, ja velvollisuuksia siellä. Ihana ihana, yllättävä, opettava kesä, joka oli täynnä seikkailuja ja suuria tunteita.

 

 

 

 

Terveisiä Saksasta!

Saksan osuus alkaa olemaan paketissa, juuri pakkaillaan ukkosilmassa autoa huomista hyvin aikaista lähtöä varten. Reissua on nyt takana jo kolmisen viikkoa ja aikamoisen nopeasti ne on kyllä hujahtanu, mutta ihanaa päästä jatkamaan taas matkaa.

Meidän tukikohta täällä Saksassa on pikkukaupunki nimeltään Ingolstadt ja täytyy sanoa suoraan että melko mitäänsanomaton ja tylsä peruskaupunki. Suurin nähtävyys taitaa olla Audin tehdas ja museo, ja bongattiin jopa Audi-patsas. Ehkä se kertoo jo aika paljon kaupungin persoonallisuudesta. 😀

Muutama hyvä ravintola kokeiltiin keskustassa, ja jos joku joskus sattuisi eksymään tänne niin suuri suositus Tin Tin-ravintolan vuohenjuusto-viikunaburgerille täydellisen rapsakoine ranskalaisineen. Huikeen hyvää!

Ensimmäinen viikko Ingolstadissa meni kokonaan koreografioita tehdessä, niitä reenatessa, tulivälineitä nikkaroidessa ja esiintymisasuja ommellessa. Ei oltu koskaan aikasemmin tälläsenä porukkana tehty yhdessä töitä, joten hommaa riitti. Mie löysin lähistöltä mahtavan puiston nimeltään Spielpark,jossa kävin tekemässä usein omat reenit ja apinoimassa.

Toisella viikolla lähdettiin esiintymään Sveitsiin Summer Never Ending- festivaaleille. Mie en ois ikinä uskonut sen kaiken tavaramäärän mahtuvan yhteen autoon mut niin ne sinne vaan sujahti. Kaikki tulivälineet (joita oli PALJON) , reput, makuualustat, makuupussit, teltat, eväät …. 😀

Meidän matkanteko oli melkoisen verkkasaa, kun pysähdeltiin kahville, kauppaan ja syömään vaikka matkaa ei ollutkaan linnuntietä kun nelisen tuntia. Onneks kaikilla oli samanlainen tahti niin ei menny kellään hermot.

Festarit oli aivan huikeissa maisemissa Sveitsin alpeilla, ja muutenkin hienosti järjestetyt ja mukavan pienet. Kolme lavaa, ruoka- ja vaatekojuja, pienet workshopteltat.

Myö oltiin artisti-leirintäalueella, jossa onneksi pääsi kunnon vessaan ja kuumaan suihkuun. Telttailussa ei ollut muuten mitään vikaa, mutta kun satoi kaatamalla joka ilta. 😀 Siellä myö kökötettiin esiintymismeikit päällä ja huokaillen katseltiin muiden kotoisia asuntovaunuja. Tehtiin molempina iltoina tulishow, joskin sade teki siitä hiukan haastavaa mutta kaikesta selvittiin kunnialla. Päivisin onneksi paistoi aurinko ja italialaisen kojun kahvi oli hyvää.

Festareilta palattaessa heitettiin siihen päälle vielä kotimatkalla hääkeikka, missä meitä taaskin kohdeltiin hyvin ja hemmoteltiin jäätelöbuffetilla ja maistuvilla alkoholittomilla coktaileilla.

Sunnuntaina reissun jälkeen oltiin aivan poikki, sen verran rankka rutistus oli.

Kolmannella viikolla ehdittiin käydä vähän Ingolstadissa kävelemässä ja syömässä, mie vietin yhden päivän myös paikallisessa ostoskeskuksessa shoppaillen.

Treenit jatkui pienen breikin jälkeen, ja perjantaina meillä oli Ingolstadin omilla musiikkifestareilla keikka bändien välisellä ajalla ja lauantaina lähdettiin tyttöjen kesken tunnin ajomatkan päähän Erdingiin kulttuurifestivaaleille esiintymään.

Nyt sunnuntaina ollaan käyty pitkällä kävelyllä, pakattu, ja syöty ihanaa intialaista.

 

Huomenna otetaan lautta kohti kanelbullareita ja iloisia ruotsalaisia, jippii! 🙂

Pysykää matkassa mukana ❤️

Kesäkuulumisia

Mie oon melkein kuukauden päivät ollut Suomessa ”lomalla” (eli oikeastaan tehnyt kaikkea muuta kuin lomaillut 😀 ), ja nyt on aika jatkaa seikkailua. Oon just Helsinki-Vantaan lentokentällä, ja pitäisi seuraavaksi neljäksi tunniksi keksiä tekemistä ennen kuin aikainen aamulento lähtee kohti Muncheniä. Hyvää aikaa tulla siis blogiin kirjoittelemaan. 🙂

Munchenista alkaa miun mini-Euroopan kiertue tulihommien parissa keikkaillen. Meitä on neljän hengen kansainvälinen ryhmä (Suomi-Ruotsi-Saksa-Costa Rica) ja keikkaa on Saksassa, Sveitsissä ja Ruotsissa. Elokuun puolessa välissä palaan Suomeen. Ei oo kyllä mitään odotuksia tästä reissusta enkä oo oikein ehtinyt sitä edes fiilistelemään, mutta avoimin mielin matkaan lähden. Toivotaan vaan että keikat menee hyvin ja että meillä on keskenämme kivaa, muulla ei oo niin väliä!

Ennen Eurooppaa ajattelin kuitenkin laittaa tänne muutamia kuvia Suomestakin, sillä miulla on ollut ihan huikean hauskaa täällä. Ei ole edes kylmät ja sateiset kelit haitanneet. Heti kun kuukausi sitten astuin Helsingin lentokentälle, tuli sellanen rauhallinen ja levoisa olo ja iso hymy nousi huulille. Ihana ihana Suomi ❤️ 

Jäin Helsinkiin muutamaksi päiväksi parhaan kaverini luokse, kävin tsekkaamassa heti uuden Streetworkout-parkin Hernesaaren rannassa ja siellä oli just sillon reenaamassa miun ultimate idol ja woman crush Oona Kivelä! Oli ihan pakko pyytää yhteiskuvaa, kun kuvittelin Armandon ilmettä sen saadessa sen whats uppiinsa. Oon koko talven katsonut Oonan videoita Armiksen kyllästymiseen asti ja alle 24 tunnin Suomessa oleskelun jälkeen jo saanut sen kanssa kaverikuvan 😀

Miun kaveri asuu Jollaksessa, ihanalla asuinalueella meren äärellä ja siellä oli ihanan rauhallista. Menin juhannuksen viettoonkin hänen luokseen ja meillä oli huikea juhannus! Leivottiin raakakakku, treenattiin pihalla, käytiin metsässä tekemässä saunavasta ja juotiin kahvit auringon lämmittämällä kalliolla, saunottiin ja ”uitiin” (kahen sekunnin pulahdus)  jääkylmässä meressä ja tehtiin tietenkin kaikenlaisia juhannustaikoja.

Sunnuntaina mentiin vielä Lintsille ja ostettiin iltarannekkeet. Vitsi että oli hauskaa pitkästä aikaa kirkua vuoristoradoissa ja nauraa niin, että poskia koski 🙂

Kävin tietenki omassa happy placesissani eli Mäntysaaren mökillä. Miten siellä voikaan olla niin hyvä energia ja upeat maisemat. Paras paikka maan päällä! ❤️❤️

Juhannuksen jälkeen oli ns. loman loppu ja workshoppi-viikko kun pidin Imatralla kolme workshoppia. Oli antoisaa  päästä pitkästä aikaa taas opettamaan. Itsekin oppii samalla aina tosi paljon, ja saattaa ymmärtää jotain vanhojakin temppuja ihan uudella tavalla. Kävin myös pikasuppailulla ja tuli kauhia hinku päästä uudestaan! Elokuussa toivottavasti on aikaa oikein pitkän kaavan suppailuun.

Viimesen viikon tein vielä vähän muita töitä, Viipuriin risteilevällä laivalla tarjoilijana. Miun pitää tehdä matkatoimisto-harjoittelu kesän aikana ja pääsin mukavaan työpaikkaan sitä suorittamaan jossa voin harjoittelun ohella tehdä muutamia vuoroja laivalla. Oli kyllä yllättävän hauskaa, vaikka päivät olikin piiiiitkiä. Parasta oli kun pääsi työpäivän keskellä päikkäreille pariksi tunniksi hyttiin.

Tän kaiken lisäks oon ehtinyt syömään jäätelöä, treenaamaan suht koht ahkerasti, ja näkemään suurinta osaa kavereista. Elokuussa aion jatkaa Suomesta nauttimista täysin siemauksin mutta nyt seikkailemaan ja näkemään uusia paikkoja… Pysykää kuulolla! 🙂