#Islandlife

Minkälaista on elää näin pienellä saarella neljä kuukautta? Melkein joka päivä joku resortin vieraista kysyy tätä meiltä. Miun vastaus on aina: parasta!

Saaret ja mie selkeästi kuulutaan yhteen…Miun mummo on kotoisin Saimaan saaresta, hän syntyi ja asui lapsuutensa ja nuoruutensa Hirvisaaressa, noin kymmenen minuutin venematkan etäisyydellä mantereesta. Pienestä pitäen oon samoillut siskon kanssa Hirvisaaren metsiä ja viettänyt suuren osan kesistä siellä. Sit iskä rakensi meille oman mökin vastapäiseen mäntysaareen ja siitä tuli miun happyplace, paikka jota eniten kaipaan kun oon maailmalla tai tulee koti-ikävä. Oon haaveillut että jonkin kesän asuisin jommallakummalla näistä saarista, vähän niinkuin sellaisena haasteena tai pyhiinvaelluksena omille juurille. Jos miun mummo pärjäsi siellä kesät talvet ilman nykyajan työkaluja, hoitaen kotieläimet ja käyden vielä mantereella töissä, miun pitäisi pystyä pärjäämään siellä yksi kesä 🙂

Muutama vuosi sitten asuin yhden kesän Kylmäpihlajan Majakkasaarella työharjoittelun merkeissä ja se oli rankka mutta silti huikea kokemus.

Viime kesän Euroopan kiertueella vierailin Gotlannin saarella Ruotsissa keskiaikaisfestivaaleilla kahden viikon ajan ja rakastuin siihenkin saareen koko sydämellä.

Sitten tuli Finolhu, todellinen paratiisisaari. Ensin viime talvena asuin täällä kolme kuukautta ja nyt kesän, neljä kuukautta. Vaikka voisi luulla että näin pienessä paikassa islandfever voisi iskeä tai tylsyys tulla, ei ole ollut lähelläkään. Tai no, islandfever ehkä mutta vain hyvässä mielessä. Saarielämässä on miun mielestä ihan oma taikansa…

Ei ole mahdollisuutta mennä shoppailemaan, elokuviin, baarikierroksille, tai kahvittelemaan kaveriporukan kanssa. Joka päivä syö, työskentelee, juhlii ja hengaa samojen ihmisten kanssa. Kulkee saman pikkuhiekkapolun aamupalalle ravintolaan, kuntosalille ja omaan huoneeseen. Näkee samat maisemat, välillä meren ollessa turkoosin värinen tyyni peili ja joskus sen raivotessa mustana möyrynä. Rutiinit toistavat melko samanlaisina itseään; aamupala, treenit, päiväshow, lounas, toiset treenit tai lepoa, meikki, illallinen, iltashow, iltashow2, ehkä yksi viinilasillinen ja nukkumaan.

Mutta kun ei ole valomainoksia, valtavaa viriketulvaa ja loputonta määrää uusia kahviloita, tulee katseltua tähtiä joka ilta, uitua meressä, kerättyä simpukoita, seurattua hedelmälepakoiden lentelyä… You know, simply but important things.

Saaren asukkaista tulee kuin perhe väkisinkin, sekä hyvässä että pahassa. Välillä kiehuu yli yhdellä jos toisellakin kun laitetaan kymmeniä eri kulttuureja ja uskontoja viiteen kerrostaloon asumaan yhdessä. Riidat on onneksi pakko kuitenkin selvittää sillä ihmisiä tai ongelmia ei täällä pääse pakoon. Loppujen lopuksi ollaan kaikki samassa veneessä (tai siis saarella) ja on pakkokin tukea toisiamme. Mie oon löytänyt huikeita ystäviä täältä ja rakastan sitä että kuulen kotona kieliä maailman kaikilta laidoilta koko ajan ja olen saanut tutustua buddhalaisuuteen, islamin uskoon ja hindulaisuuteen uusien kavereiden kautta. Päivän kääntyessä iltaan ollaan kaikki saman shishan äärellä tai pienessä huoneessa yhdessä juomassa viiniä välittämättä siitä mistä kukakin on kotoisin. Minulle mahdollisuus asua tässä kulttuurikimarassa on todellinen rikkaus.

Tälläinen saarielämä opettaa myös paljon positiivisuudesta ja huonojen päivien kääntämisestä hyviksi. Staffialueen ulkopuolella ei voi kävellä naama rytyssä tai pahantuulisena. Jokaista vastaantulijaa tulisi tervehtiä hymyillen. Jos asiakkaat lähestyvät, vaikka sinä olisitkin vapaa-ajalla nauttimassa kahvia, on small talkattava. Muita työntekijöitä yritän kohdella erityisen kunnioittavasti sillä he tekevät minun ruokani, siivoavat minun huoneeni, huolehtivat turvallisuudestani jne. On aivan sama, tervehdinkö Hotellinjohtajaa vai wc-vastaavaa, molemmat ansaitsevat yhtä ison hymyn.

Ainoa negatiivinen asia on juoruilu, mikä on ehkä odotettavissakin. Missä ihmisiä, siellä juoruja. Mutta ne on vain ehkä osattava sietää ja olla itse osallistumatta siihen mahdollisimman vähän. ( mikä myös on vaikeaa välillä :D)

Joka ikinen päivä tulee hetki kun vain pysähdyn ja tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä että saan asua tämän ajan näin upeassa paikassa kaikkien näiden ihanien ihmisten kanssa. Tunnen ylpeyttä siitä, että saan olla osa tätä isoa Finolhu Familyä, tehdä sitä mitä eniten maailmassa rakastan joka ikinen päivä, ja jakaa muiden saarelaisten kanssa saarielämän ilot ja surut.

 

 

Keep calm and believe in the magic of living in Maldives

Ensimmäinen viikko ihanassa paratiisikesäkodissa mennyt, vielä tänään illalla showt ja sit on eka työviikkokin taputeltu. Huomenna vapaapäivä! 🙂

Nyt alkaa taas päästä rutiineihin kiinni, alussa on aina vähän hukassa, että mihin aikaan se aamupala olikaan, ja kenen vuoro tehdä merenneito tänään mutta nyt alkaa olemaan jo aika hyvin kartalla.

Ihanaa on ollut päästä treenaamaan päivittäin, alkoi lomailu jo nimittäin kyllästyttää vaikka varmaanhan se teki hyvää kropalle. Nyt ollaan taas iloisen kirjavia mustelmista 😄

Miulla oli kyllä tosi kiva aloitus, kun heti ensimmäinen päivä, lauantai, oli kaikilla vapaa ja hotellimanageri kutsui meidät juhlaillalliselle yhteen saaren ”ekstraravintoloista” (normaalisti syödään aina ns. pääravintolan buffetissa). Vietimme Miriamin läksiäisiä, sillä sunnuntaina hän päätti kautensa ja lensi takaisin Meksikoon. Mielettömän hyvää ruokaa ja viiniä, ihana vaaleanpunainen auringonlasku rannalla.

Sunnuntaina alkoi sitten normaali työviikko. Ollaan ehditty kuitenkin treenien ja esitysten ohessa käydä keräilemässä simpukoita (huoneen sisustus alkakoon 😀), hyppimässä staffi-laiturilta, spassa saunomassa ja rentoutumassa, sekä ottaa aurinkoa (ja melkein palaa).

Pyysin saada jäädä tähän väliaikaiseksi tarkoitettuun huoneeseen sillä tämä on ihana! Toisessa kerroksessa, joten paljon rauhallisempi kun ei sisäpihan äänet kuulu ja nyt voin pitää verhoakin auki kun ei ole kuin näyteikkunassa. Miulla on näkymä meidän staffialueen Moskeijaan ja sekin tuo sellasta zenimäisyyttä nähdä ihmisten rukoilevan pitkin päivää 😀 Ja näkyy pieni pala mertakin! Oon niin onnellinen tästä huoneesta.

Tuleva viikonloppu kutkuttelee tosi hauskana sillä tänään meillä on bikini-kuvaukset saaren pientä vaatekauppaa varten, iltapäivällä mennään rausku-retkelle, jos sää antaa myöten ja illalla saapuu miun tuleva kausikaveri ja paras ystävä Amanda!

Huomenna vapaa, joten varmasti tehdään kaikkea kivaa tyttöjen kanssa ja sunnuntaina Shelley lähtee ja voidaan aloittaa Amandan kanssa tän kauden esitysten rakentaminen. Nyt viikonloppuna on myös muslimien Uusi Vuosi ja paasto eli Ramadan, päättyy. Aikamoisia warrioreita ovat kaikki malediivilaiset työntekijät kun superpitkistä työpäivistä ja kuumasta kelistä huolimatta ovat olleet syömättä/ juomatta  koko päivän kuukauden ajan. Sunnuntaina on staffibileet Ramadanin päättymisen juhlistamiseksi ja jokin sanoo että ne tulee olemaan aikamoiset 😀 Myö mennään sinne tekemään heille show ja varmasti jäädään sen jälkeen myös pippaloimaan!

Nyt valmistautumaan photoshootingiin, ihanaa viikonloppua kaikille ❤️

Happiest girl back at island home

Mie oon perillä, just käymässä nukkumaan ihanan isossa sängyssä jossa on puhtaat valkoiset lakanat ja muhkeat tyynyt. Meksikon jälkeen osaa todellakin taas arvostaa tätä Finolhun ”luksusta”, kun Playalla yhtenä päivänä esimerkiksi vesi tulvi ukkosmyrskyn johdosta niin kovin sisälle kotiin, että sänky kastui patjaa ja kaikkia vuodevaatteita myöten. Onneksi ilma-akrobaatilla riitti mielikuvitusta ja laitoin ilma-akrobatia-silkit lakanaksi kun se oli ainoa kuiva ja puhdas asia mikä kotonta vedenpaisumuksen jälkeen löytyi. 😁

No, se niistä Meksikon tarinoista taas… Kesäloman lopuksi lähdin siis Helsinkiin maanantaina iltajunalla, menin hyvän ystävän Nooran luo Jollaksen joogikommuuniin, pidettiin leffa-ilta ja höpöteltiin kaikki kuulumiset, hoitelin asioita ja shoppailin hullun lailla keskustassa (ajatelkaa kun pitää suunnitella neljän kkden tavarat niin ettei mitään saa enää sinä aikana ostettua vaikka tarvitsisikin…) ja viimesenä iltana mentiin toiselle kaverille Annille yökylään. Heitettiin kunnon parin tunnin reippailulenkki ja tehtiin tortilloja.

Sitten alkoi taas miun seikkailu toiselle puolelle maapalloa 😅 ensin Kampista rautatieasemalle kävellen 40 kiloa tavaraa mukana ja lentokenttäjunaan. Helsingistä lento Dohaan, Qatariin. Parin tunnin välilasku. Dohasta lento Maleen, eli Malediivien pääkaupunkiin. Siellä viiden tunnin odotus ja sisäinen lento Dharavanduu- saarelle pikku lentokoneella. Dharavanduussa tunnin odotus ja speed boatilla toinen tunti Finolhuun. Sit vihdoin Perillä!

Mie lensin muuten ensimmäistä kertaa Qatar Airwaysilla mistä oon kuullut paljon hyvää, ja en kyllä näköjään suotta. Paljon enemmän tilaa economyssakin kuin normaalilennoilla, uskomattoman ystävällinen ja huomioonottava palvelu, hyvät ruuat (sai valita ilmaiseksi vaikka mitä erityisruokavalioita), ilmainen elokuvaviihde (muilla lentoyhtiöillä usein maksullinen)… Suosittelen! 😊

Oli niin outoa olla takaisin näissä niin rakkaissa maisemissa. Toisaalta tuntuu ettei poissa ole ollutkaan ja toisaalta tuntuu kuin tässä välissä olisi kulunut kolme vuotta. Sain nyt väliaikaisen huoneen, kun meksikolaisen Miriamin lähtiessä sunnuntaina saan miun vanhan huoneen takaisin. Oli ihana nähdä niin paljon tuttuja kauniita hymyjä ja kokea olevansa tervetullut.

Tulin kuuden maissa illalla perille, ihana kollega Shelley oli odottamassa laiturilla 😊 Käytiin illallisella (ah, ei ruuanlaittoa seuraaviin kuukausiin) kaikki neljä artistia samaan aikaan ja sitten menin vielä kattomaan heiän showt. Täällä siis nyt meksikolaiset Miriam ja Betito, ja englantilainen Shelley, jotka kaikki pikkuhiljaa lähtee meidän  uuden tiimin alottaessa. Alku on aina vähän kaaosta kun tiimi elää joka viikko jonkun lähtiessä/ tullessa.

Huomenna meillä kaikilla vapaapäivä ja meinataan tehdä jotakin kivaa vesiaktiviteettia jos sää sallii.

Nyt nukkumaan, hymy kuin Hangon keksillä 😊 Happy Happy Happy ❤️

Aina kesälomalla Suomessa

Meksikon kodista ollaan päästy Suomen kotiin. Mitkä kelit tälle kesälomalaiselle sattui tänä vuonna! Ihana aurinko on hellinyt täälläkin, ja taisin saada jopa paremmat rusketusrajat tällä reissulla kuin kolmessa kuukaudessa Karibialla. 😀 Ei sitä näköjään osaa edelleenkään arjessa rannalle mennä löhöilemään, vaikka asuu rantalomakohteessa.

Suomen lomaa siis melkein puolitoista viikkoa takana ja n. viikko vielä jäljellä… Heti ekana lomaviikonloppuna mentiin kavereiden kanssa viettämään tyttöjen iltaa miun vanhempien ihanalle kesämökille Saimaan saareen. Iskä oli huhkinut ennätysajassa uuden paljun alle pation ja kantanut vedetkin valmiiksi sekä toimi vesitaksina jotta myö päästiin miljoonine kasseinemme perille. Ihana iskä <3

Saunottiin, paljuiltiin ja grillattiin. Seuraavana aamuna tehtiin kunnon luksusbrunssi. Oli niin kivaa nähdä oikein ajan kanssa rakkaita lapsuudenkavereita, eikä vain kiireellä kahvitella jossakin keskustassa. Syksyllä heti uudestaan!

Mökkireissun lisäks oon pelannut sulkapalloa äitin kanssa, nauttinut Suomen luonnon ihanasta vihreydestä (Playalta sitä vihreää alkaa olla vaikea löytää eikä sitä tajuakaan miten paljon se vaikuttaa mielentilaan jos ei ikinä näe puita…), syönyt urakalla ruisleipää, käynyt kirpputorilla, treffannut kavereita ja shoppaillut. Nyt vielä viikonloppu perheen kanssa hengaillen, maanantaina Helsinkiin parhaan ystäväni Nooran luokse, ja torstaina taas Helsinki-Vantaalle ja kohti uusia seikkailuja. 🙂 Miun tämänhetkinen suurin unelma on toteutumassa ja pääsen palaamaan Finolhun saarelle! Ilmeisesti viime kerta meni niin hyvin, että sain uuden, neljän kuukauden, työsopimuksen. Mikä parasta, ihana Amanda tulee taas miun kanssa. Happiest girl in the world! Malediivi-jutut jatkuu siis taas.

 

Nyt täytyy lähteä nauttimaan äidin ihanasta kukkapihasta. Palataan!