Wroclaw

Wroclawin majapaikkaan tulossa oli pientä lisäjännitystä, koska meillä ei ollutkaan ketään vastaanottajaa. Oli vain tekstiviestinä tullut  tarkka osoite, alaoven koodi, huoneiston oven koodi ja tieto siitä, että autotallin oven kaukosäädin on pöydällä. Olipa vieras ajatus toimia pelkillä koodeilla, mutta ehkä me olemme odotuksinemme vain jo vähän vanhoja tähän digimaailmaan. Pääsimme sisälle ihan hyvin ja hetken päästä pesukone pyöri ja iltapala oli katettuna moderniin huoneistoon. Siis ihan omatoimisesti.

Vasta aamulla lähdimme kävelemään kaupungille. Wroclawiin tutustumisessa oli pieni lisäsäväys siitä, että yhden lapsenlapsemme juurista neljännes ja vähän enemmänkin on kotoisin tästä kaupungista, joten ensin kiertelimme alueella, joita turistit tavallisesti tuskin kiertelevät.

Tällä kartalla näkyy reittimme suunnilleen. Mutkittelimme kuitenkin niin paljon eri kortteleissa, että arvio kilometrimäärästä ei kyllä pidä paikkaansa mitenkään.

Bussit ja raitiovaunut olivat moderneja ja kaikkia linjoja näytti kulkevan tiheällä aikataululla. Varteenotettava vaihtoehto liikkumiseen.

Tässä luulimme lähestyvämme ensimmäistä kirkkoa keskustassa, mutta meitä odottikin yllätys.

Paikka olikin yliopiston kirjasto lukusaleineen ja opiskelijoineen.

Torin reunoilla oli niin värikkäitä fasadeja, että en olisi malttanut lähteä paikasta ollenkaan.

Raatihuoneen edessä lapsilla oli hauskaa. Saippuakuplia oli runsaasti.

Ravintolat olivat vielä torstai-iltapäivänä yllättävän tyhjiä.

Erikoinen suihkulähde ilahdutti lapsia, mutta oli se silmänilo aikuisellekin.

Kadun varressa bongasimme kyltin, jossa ilmaistiin viereisen rakennuksen olevan luterilainen kirkko. Onkohan se erilainen kuin katoliset? No todellakin oli, niin valkoinen, ihanan rauhallinen ja yksinkertainen tällaiselle perusluterilaiselle.

Aurinko alkoi laskea ja otin varmaan ihan kaikesta uudet valokuvat, kun tuntui siltä, että nyt rakennukset vasta ihanan värisiä olivatkin.

Tuskin maltoimme istahtaa syömään. Mutta pakkohan se oli.

Kävelimme vielä tälle Panorama-rakennukselle. Tämä on yksi Wroclawin mainostetuimpia nähtävyyksiä, jokunen bussi oli parkkipaikalla vielä näin illansuussakin. Sisällä on panorama-taideteos Racławicen taistelusta, jossa Puola voitti Venäjän 1700-luvun lopulla. Tämä nostatti puolalaisten kansallista itsetuntoa ilmeisesti kovasti, koska siitä maalattiin tällainen teos 100 vuotta myöhemmin. Emme valitettavasti ehtineet sisälle.

Tai oikeastaan emme malttaneet mennä, kun pelkäsin, että missaamme tämän ihanan auringonlaskun ja sen värit.

Ja ihan oikein valitsimme. Oderin rannalle oli kerääntynyt jonkin verran muitakin ihailemaan vastarannan katedraalisaaren näkymiä lämpimissä auringonlaskun väreissä.

Oderin rannalta löytyy vielä yksi suosittu nähtävyys eli Tumskin silta.

Sillan rakenteet ovat niin täynnä rakkauslukkoja, että millään ei mahdu enempää.

Täältä ostimme lopulta yhden matkamuistonkin, eli jääkaappimagneetin tästä sillasta lapsenlapsellemme, jonka juuria Wroclawista haimme. Toimme hänelle pari opaskirjaa, kortteja ja kaulanauhan avaimille ja kuulimme, että matkaa varten säästäminen alkoi saman tien. Ilman muuta, ihana paikka!

Kävelimme kohti nukkumapaikkaamme ja ajattelimme, että kai niiltä nurkilta vielä löytyy jokin paikka, josta saamme täydennystä aamupalatarvikkeisiimme. Juha pettyi tähän lähikauppaamme kuitenkin niin, että haki viereiseltä huoltoasemalta leipää, tuoremehua ja jogurttia. Kehtaako tällaista edes tunnustaa?

Seuraavana aamuna lähtiessämme pyörähdimme vielä katsomaan, mikä on kuuluisa Satavuotishalli.

Kopioin Wikipediasta kuvauksen: ”Max Bergin suunnittelema, vuonna 1913 valmistunut Satavuotishalli (myös Kansanhalli, puolaksi Hala Stulecia) rakennettiin Napoleonia vastaan käydyn voittoisan Leipzigin kansojen taistelun satavuotisjuhlanäyttelyä varten. Valtavaan kokoonsa nähden hallin ilmavuus hämmästyttää. 1900-luvun arkkitehtuurin monumentti edustaa varhaista modernismia. Valmistuessaan se oli maailman suurin teräsbetonirakenne. Suunnittelijat olivat aikaansa edellä, kun he käyttivät raakabetonia rohkeissa ja monimutkaisissa rakennusteknisissä ratkaisuissa. Halli on 42 metriä korkea. Kupolin halkaisija on 152 metriä, puolitoista kertaa isompi kuin Rooman Pantheonissa.

Halli sijaitsee Szczytnikin puistossa, joka on Puolan vanhin kaupunkipuisto. Se perustettiin 1785 Stare Szczytnikin maatilalle ja liitettiin myöhemmin osaksi kaupunginpuistoa. Puistossa on lähes 400 puu- ja pensaslajia. Puiston vetonaula on vuoden 1913 suurnäyttelyä varten perustettu japanilainen puutarha, jonka loivat kreivi Fritz von Hochberg ja puutarhuri Mankichi Arai. Puoliellipsin muotoon rakennettu pergola on pystytetty 1913 näyttelytilaksi. Vieressä kohoaa yksi Euroopan suurimmista suihkulähteistä, jonka musiikilla höystetty valoshow on näkemisen arvoinen. Suihkulähteen pinta-ala on lähes hehtaari ja sitä valaisee 800 valopistettä.

Hallissa järjestetään konferensseja, näyttelyitä, urheilu- ja kulttuuritapahtumia. Maailmanperintökohde on virkeä tapahtumakeskus lukuisten kotimaisten ja kansainvälisten tapahtumien ansiosta. Puolalaissyntyinen Paavi Johannes Paavali II piti hallissa jumalanpalveluksen 1997. Dalai Lama julisti 2010 rauhan aatetta ja maailmanlaajuisen solidaarisuuden tärkeyttä. Interaktiivisessa näytelyssä voi tutustua Satavuotishallin rakennustyöhön ja historiaan. Halli on yksi harvoista säilyneistä Hitlerin puhuja-areenoista.”

Ihan käymisen arvoinen paikka tämäkin. Ehkä joskus toiste ajoittaisin käyntini siihen perjantai-iltaan, ja katselisin suihkulähteen valoshown. Nyt perjantaiaamuna näimme, miten paikalle pystyteltiin kaikenlaisia kojuja, joten ilmeisesti show on suosittu. Suihkulähde oli todella laaja. Sen vieritse kulki katettu käytävä. Käytävän takana alkoi japanilainen puutarha, mutta juuri tänään sisäänmenoportin ja lippukioskin  lähettyvillä oli niin paljon jotain remonttihässäkkää, että päätimme jättää ensi kertaan senkin.

Oderilla on täällä paljon sivuhaaroja, joten siltoja on paljon, yhteensä jopa yli 100. Ajoimme lähtiessämme yhtä niistä.

Yksi hauska juttu Wroclawissa olivat pienet hauskat tontut. Niitä on kaikkialla, yhteensä niitä on jo noin 400. Alun perin ne syntyivät protestina Neuvostoliiton kommunistihallinnolle. Aluksi maalattiin oransseja tonttuja  seinille. 2000-luvun alussa nähtiin ensimmäinen tonttupatsas ja siitä ajatus levisi kaupungin sponsoroimana myös yksityisten hotellien ja liikkeiden tonttuihin. Tonttubongausta voi harrastaa kartan tai kännykkäsovelluksen avulla ja niiden tarinat ja tiedot vuotuisesta festivaalista löytyvät kaupungin ylläpitämästä sivustosta. Me tyydyimme nyt sattumaan. Wroclaw on tonttujen kaupunki.

Wroclawista meidän piti alun perin jatkaa Poznaniin, mutta en löytänytkään mieleistä majoitusta ja varasin yön Gnieznosta. Sieltä olisi noin tunnin matka Poznaniin, jos sinne haluaisimme. Gniezno yllätti kuitenkin täydellisesti. Kuulimme, että se oli Puolan ensimmäinen pääkaupunki, paikka oli viehättävä ja vastaanotto erinomainen. Varasimme saman tien toisen yön.

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

Vierailustamme Gnieznosta on teksti täällä:

Gniezno 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply


Find us on Facebook