Podgoricasta Kotoriin – pala Montenegron rannikkoa

Pyykit pestyinä ja silitettyinä ja kokopäiväkävelyn virkistäminä lähdimme ajelemaan Podgoricasta aamulla rannikon suuntaan. Reittimme kulki Skadarska Jezeron maisemien halki, mutta emme jääneet tutustumaan tähän hienoon luonnonpuistoon tarkemmin, vaan pysähdyimme vain hetkeksi järven rantaan. Veneajeluja tultiin tarjoamaan heti, kun avasimme auton oven, mutta emme nyt lähteneet sellaiselle. Podgorican isäntämme sanoi, että Skadarska Jezeron voisi nauttia parhaiten ajamalla vuoristoteille, jolta järvi näkyy. Järvi on erityisesti lintujärvi.

Montenegron rantakaan ei ollut erityisesti kohteemme tällä kertaa, koska aikaisemmilla matkoilla olemme ajelleet Kroatian rannat, mutta olipa upeaa sielläkin ajella ja pysähdellä katsomaan kiinnostavia kirkkoja,  maisemia, vuoria ja sinisen sinistä merta. Turkoosinsininen kirkas meri on täällä todella kaunis ja harmaat kiviset vuoret kauniita kehyksiä sille. Pikkukylät ovat viihtyisiä, joskin näyttää myös siltä, että kylä kuin kylä alkaa olla vuosi vuodelta enemmän ja enemmän turistipaikka. Hotelleja rakennetaan. 

Budva on yksi Montenegron suosituista rantakohteista. Maksullisen parkkipaikan löydettyämme kävelimme myyntikojujen reunustamaa rantakatua rantaan asti ja totesimme: ”Äkkiä pois.” Jos joku tykkää rantaelämästä, sinisestä lämpimästä merestä, auringosta, Coca Cola -aurinkovarjoista ja rantaravintoloista, tämä ei varmasti ole huono paikka. Lähdimme Budvasta niin pian, että jäi mahdollisesti kiva vanha kaupunkikin katsastamatta. Ja olen kyllä lukenut useitakin positiivisia juttuja täältä. Tää ei vaan ole meidän juttu.

Oli lähes rauhoittavaa pysähtyä taas matkan varrella yhdelle näköalapaikalle katselemaan merelle. Sanon ”lähes”, koska rantatien liikenne on niin vilkasta, että kuvaa katsoessani vieläkin nousee mielikuva takaani nopeasti ohi suihkivista autoista, ja pieni huoleni siitä, miten pääsen takaisin tien yli sille parkkipaikalle, jolle Juha jäi minua ja kameraani odottelemaan. Mutta maisema on niin ihana.

Tivatin lahdelle tullessamme pysähdyimme tien varrella olleella pienellä lintutornilla katselemassa tunnelmallista matalaa ja rauhallista lahtea.

Rauhaa riitti myös valitsemassamme majapaikassa kaukana hulinasta.

Meitä hemmoteltiin kauniisti. Majapaikkamme isäntä toivotti tervetulleeksi ja ojensi viinipullon, leivän ja nätisti laitetun lautasellisen ilmakuivattua kinkkua, juustoa ja oliiveja.

Jälleen yhden kivan päivän jälkeen meitä hemmoteltiin myös näin upealla auringonlaskulla Kotorin lahden yli. Eläydy hetkeksi: Istumme omakotitalon yläkerran verannalla, katselemme tätä. Viinilasilliset on kaadettu, leivällä on juustoa ja kinkkua. Kohta hämärtää.

Seuraavana päivänä ei ollut yhtä leppoisaa. Kävelimme Kotorin vanhan kaupungin läpi ylös linnaan vieville portaille. Siitä lisää tässä tekstissä:

Kotorin vanha kaupunki ja linna.

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply


Find us on Facebook