Mikolajki

Gnieznon jälkeen oli mielenkiintoinen tunne. Tiesimme, että matka alkaa olla lopuillaan ja toisaalta viime päivät  olivat tuoneet eteemme aivan uusia paikkoja, nimiä, maisemia ja kokemuksia, joita olisi ollut hauska jatkaa vaikka loputtomiin. Nämä ajatukset alkoivat heti ruokkia ajatusta: ”Ensi kerralla…”

Hyvät tiet ja kivat maisemat ruokkivat aivan samaa ajatusta.

Ja yhteistyömme alkaa olla saumatonta. Juha kaarsi saman tien parkkipaikalle, kun näki tämän. En ehtinyt edes ehdottaa.

Masurian järviseudulle Mikolajkiin tulimme sopivasti ihailemaan auringonlaskua. Sekä suoraan huoneemme terassilta että hotellin edessä kulkevalta rannan kävelytieltä.

Paikka oli viihtyisä muutenkin. Isäntämme pahoitteli, että me, kuten muutkin suomalaiset viivyimme vain yhden yön. Lupasimme harkita seuraavaa kertaa.

Eikä se johtunut pelkästään näistä maisemista ja järvestä, myös ystävällinen vastaanotto, mukava huone ja erinomainen aamiainen puolsivat ajatusta.

Tämän jälkeen meillä oli jäljellä enää parin päivän ajo ja yksi yöpyminen. Via Baltica jaksaa aina puhuttaa. Meidän mielikuvamme siitä väylänä Eurooppaan parani huomattavasti.

Via Baltican kokemuksemme täällä (ei vielä valmis)

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply


Find us on Facebook