Kotorin vanha kaupunki ja linna

Juha väitti, että hänen valikoiva kuulonsa ei reagoinut kaikkeen, kun olin kertonut, mitä Kotorissa voisimme tehdä. Jätimme auton parkkiin ennen vanhan kaupungin portteja ja kävellessämme näytin ylöspäin, jossa Kotorin linnan raunoille johtivat pitkät ja polveilevat portaat. ”Sä sanoit, että sinne on kilometrin kävely. Etkä sanonut, että se on ylöspäin.”  Liitin kuvaan tähden kohtaan, jonne olin menossa.

Kiertelimme vanhan kaupungin pikkukujia ja istahdimme kahvilaankin. Se oli oikein mukavaa, mutta ymmärrän kyllä hyvin, että kaikki eivät tästäkään nauti, silloin kun satamassa on useitakin isoja risteilyaluksia samalla kertaa. Nyt ei ollut ainoatakaan. Kotor on risteilymatkustajan kannalta ihana kohde, mutta paikalliset alkavat saada tarpeekseen. Liika on liikaa. Uskon, että näiden kapeiden katujen tunnelmasta voi nauttia paljon enemmän turistisesongin ulkopuolella niin kuin mekin.

Juhan pessimistinen ja kauhistunut ilme kartan takana kertoo paljon. Etusormi näyttää tavoitettani. Lisäsin karttaan nuolen kohtaan, johon Juha jäi minua odottamaan, kun lähdin yksin kiipeämään perille. Ymmärrän kyllä, korkean paikan kammolle ei mitään voi ja loppumatkasta kaiteet olivat matalampia ja niitä oli vähemmän. Olen iloinen, että hän pystyi saattamaan minut noinkin pitkälle.

Tämä vain on se Kotorin must-paikka. Ihanat maisemat! Lähes tähän asti voi kiivetä maksamatta pääsymaksua linnaan vieville portaille.

Reitin sivussa kulkevat kapeat portaat, vasemmalla on kivinen polku. Palveluja ei reitillä erityisesti ole, vain muutamia vesipullojen myyjiä, joten sitä ei tarvitse litrakaupalla itse ottaa mukaan.

Perillä!

Juha jäi puoleenväliin rinnettä odottamaan, joten jouduin pyytämään yhtä itävaltalaista selfiekuvaajaa ottamaan myös minusta tuon kuvan. Kerroin, että mies jäi alas. Kun hän sitten meni edelläni alaspäin, hän näki Juhan. Juha hämmästyi, kun vieras mies sanoi: ”You must be the husband.” ”Yes I must”, vastasi Juha. Totta.

Sitten samat 60 kerrosta alaspäin. (Askelmittarini laski.) Oli vaikeampi kuin ylöspäin, mutta kannatti ehdottomasti tulla tänne.

Seuraavana aamuna näytin varmuuden vuoksi tätä kuvaa Juhalle pariinkin kertaan ja sanoin, että hän saa päättää, ajetaanko tätä kautta Lovcenin kansallispuistoon. No problem, oli vastaus.

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

Ihan kaikki ei sujunut yhtä helposti kuin postikortissa, mutta ongelma eivät suinkaan olleet nuo serpentiinit. Postaus Lovcenin päivästä täällä:

Kotorista huikea matka Lovceniin

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply


Find us on Facebook