Gniezno – Puolan ensimmäinen pääkaupunki

Ajomatka Wroclawista Gnieznoon sujui helposti ja maisemat olivat kovin tasaisia.

Tulimme majapaikkaamme ja päätimme alle minuutissa, että varaamme saman tien toisen yön. Niin ystävällinen oli vastaanotto ja mukavan oloinen paikka.

”Gniezno – Puolan ensimmäinen pääkaupunki”, hehkutti matkailutoimiston esite. Siis mitä? Oikeasti?

Törmäsimme legendaan kolmesta nuorukaisesta:

”Kolme nuorukaista olivat Lech, Chech ja Rus. He kulkivat läpi tiheiden metsien löytääkseen paikan, jonne perustaisivat valtakuntansa. Lopulta metsä alkoi harventua ja he tulivat auringon laskiessa viehättävään maisemaan, laajaan laaksoon, jossa oli kukkuloiden ympäröimiä pieniä järviä.

Korkeimmalla kukkulalla oli vanha yksinäinen tammi ja siinä kotkan pesä. Valkoinen kotka oli punaisena laskevan auringon edessä. Lech sanoi: ”Tämä valkoinen kotka on kansani tunnus ja tähän teen valtakuntani. Ja kotkan pesästä (puolaksi gniazdo) johdan sille nimen. Niin Lech asettui Gniezdoon, Rus jatkoi pitemmälle itään ja Czech kääntyi etelään.”

Tällainen selitys siis sille, miksi Puolan lipussa on valkoinen kotka punaista taustaa vasten. Kotka ja laskevan auringon tuli.

Saimme ylenpalttisen ystävällisen vastaanoton hotellissamme. Auto jäi turvallisesti yksityiseen talliin, jonka avain oli Juhan taskussa. Annaoimme sen jäädä sinne ja lähdimme iltakävelylle kauniin järven ympäri. Joka paikassa mainittu Gnieznon komea katedraali oli näin kaunis näkymä auringon laskiessa.

Eikä näkymä toiseenkaan suuntaan huono ollut.

Kierrettyämme järven katedraalin torneja valaisivat jo lamput.

Juha huomasi, että torniin voisi myös kiivetä ja ehdotti, että seuraavana päivänä askeltaisin sinne parempia näkymiä saadakseni. Kun sanoin, että en taida viitsiä, Juha totesi, että nyt pitäisi jo kuskata vaimo kotiin. Alkaa osoittaa väsymisen merkkejä. No en sentään. Käytiin edes sisällä vaihvihkaa vilkaisemassa, ettei pahemmin häiritty messua.

Eikä se kotiin lähtö nyt ihan niin kiireellistä ollut. Ihanat näkymät torilla virkistivät vielä suunnittelemaan matkan tekemistä vähemmällä kiireellä.

 

Hyvin nukutun yön ja erinomaisen aamupalan jälkeen kiertelimme tuntikaupalla kävellen kaunista kaupunkia.

Gniezno oli myös niitä seutuja, joille kristinusko ensimmäisenä saapui Puolaan, eli kristinuskolla  on vankat juuret täällä. Näkyneekö kirkkojen määrässä? Niitä nimittäin on pienessä kaupungissa yli kymmenen.

Tähän komeaan katedraaliin olisi ollut kiva kurkistaa sisällekin, mutta paikassa oli häät. Zoomasin sisälle ulkoa asti.

Tässä kirkossa poikkesimme sisällekin.

Messu oli kohta alkamassa ja valoja sytyteltiin.

Tämä sitten taas ei ole kirkko. Posti asuu näin juhlallisessa rakennuksessa.

Ja oli kaupungissa paljon muitakin kauniita rakennuksia.

Esimerkiksi juuri tori päivänvalossa.

Torin reunoilla oli mukavannäköisiä terasseja, joille olisi voinut istahtaa hetkeksi tai syömään.

Ja paljon oli muuten vain kivoja talonpäätyjä katujen varsilla.

Tätä rakennusta piti lähteä katsomaan lähempää. Mikä on noin komea paikka?

Ei tullut ensimmäisenä mieleen, että siinä ihailimme alakoulua. Ikkunoiden koristeluista näkyi, että koulurakennus se oli, ja liikennemerkit ja katumaalaukset ilmiantoivat koulun myös.

Gniezno oli toki paljon muutakin kuin rakennuksia. Kävelimme parissakin viehättävässä puistossa. Ja patsaat ovat mielenkiintoisia, vaikka ei heti tietäisikään yhtään, mistä on kysymys. En kyllä tiedä vieläkään.

Tässä rautatieaseman lähellä olevassa puistossa oli leikkipaikkaa lapsille ja lepotuoleja aikuisille.

Toinen puisto oli metsäisempi ja rauhallisempi.

Vähän mysteeriksi jäi tämäkin mies, joka kalasti keskellä tätä kaupungin puistoa. Ensin hän heitteli veteen jotain,  ja odotimme, että sorsat ryntäisivät paikalle. Mutta sorsat päin vastoin kaikkosivat, ja sitten mies heitti onkensa veteen paikkaan, minkä sorsat olivat jättäneet rauhaan. Siis hankki kalastusrauhan itselleen? Lähtiessämme yritimme vaihvihkaa katsoa, mitä lammen pinnalla oli. Näytti styrox-pakkausmateriaalilta, joka oli jäänyt kellumaan. Voikohan tuon miehen toiminta olla luvallista?

Wroclawissa olimme nähneet tonttuja. Gnieznossa törmäsimme samanlaisiin pieniin jäniksiin. Emme saaneet selville, miksi näitä oli pitkin kaupunkia, mutta ilmeisesti ne liittyivät jotenkin siihen, että lapset kiinnittäisivät huomiota tiettyihin kohteisiin kaupungilla ja oppisivat esimerkiksi historiaa. Harmi, että emme ymmärrä puolaa. Jollain nettisivulla näytti olevan näistä jotain mainintoja, mutta Google kääntäjän apukaan ei tuonut selvyyttä asiaan. Sanan ’pedagoginen’ poimin teksteistä.

Gnieznon jälkeen oli mielenkiintoinen tunne. Tiesimme, että matka alkaa olla lopuillaan ja toisaalta viime päivät  olivat tuoneet eteemme aivan uusia paikkoja, nimiä, maisemia ja kokemuksia, joita olisi ollut hauska jatkaa vaikka loputtomiin. Nämä ajatukset alkoivat heti ruokkia ajatusta: ”Ensi kerralla…”

Hyvät tiet ja kivat maisemat ruokkivat aivan samaa ajatusta.

Vielä oli kivaa tulossa. Seuraava kohteemme oli Puolan Masurian järviseudulla, joka oli meille aivan uusi maisema.

Mikolajki 

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply


Find us on Facebook