Bosnia-Herzegovinan kohteet: Trebinje, Mostar, Medugorje, Kravice

Lähdimme Radovicista, läheltä Tivatia ja ajoimme vielä uudelleen Kotorin lahdelle, mutta vain Tivatin kautta jälleen lautalle Lepetanesta Kamenariin. Navigaattorillamme oli jotain ongelmia päästää meitä suoraan Kotorin lahdelta pohjoisempaa reittiä Trebinjeen. Se ohjasi niin kauan ja sinnikkäästi Herzeg Novin suuntaan, että aloimme jo epäillä, pääseekö reittiämme rajan yli. Mutta rajalla ei ollut mitään ongelmaa. Seurasimme viitoitusta Nikšićiin, kunnes tuli aika kääntyä vasemmalle.  Bosnia-Herzegovinan suuntaan. Kerran jouduimme hakemaan uskon vahvistusta huoltoasemalta, kun viitoitus ja navigaattori taas olivat eri mieltä, mutta paikallinen viitoitus oli parempi. Navigaattorin kartat oli päivitetty keväällä, mutta osa ajelemistamme teistä näytti niin hyviltä ja uusilta, että on mahdollista, että tiedosto oli jo vanha. Ostimme paperikartan, niin oli helpompi arvioida mahdollisia ristiriitoja navigaattorin ja tienviittojen välillä.

Ihanissa maisemissa mentiin taas. Kotorin lahdelle heitettiin hyvästejä useallakin levähdyspaikalla niin kauan kuin se näkyi.

Ihania maisemia oli  ihailtavina myös, kun saavuimme lähemmäs Trebinjeä.  

Trebinjeä lähestyimme ristiriitaisin odotuksin. Joku oli viihtynyt siellä ja hehkutti saamaansa ystävällistä palvelua, toinen oli ajanut vauhdilla sen läpi auton ovet lukittuina, kun oli kokenut ympäristön turvattomana ja kolmas oli melkein jäänyt ilman taksikyytiä, kun kroatialainen taksi oli kieltäytynyt ajamasta sinne, koska autot kolhitaan. Mitenkähän meidän kävisi?

Trebinjeen saavuimme hyvissä ajoin ja parkkeerasimme auton keskustaan maksulliselle parkkipaikalle. Samassa olimme jo viehättävällä ja värikkäällä torilla ja kuljimme katselemassa vihanneksia, hedelmiä, öljypulloja, marjahilloja ja hunajaa pursuavia myyntipöytiä.

Kävelimme infoon ja saimme hyvän kartan ja ystävälliset neuvot näkemisen arvoisista paikoista. Vasta käveltyämme jo myös vanhan kaupungin portin sisäpuolelle soitin majoittajallemme kysyäkseni ajo-ohjeita. Hän vastasi tulevansa itse paikalle kymmenessä minuutissa vihreällä autolla ja mustissa shortseissa. Niin kävi, haimme yhdessä automme parkista ja ajoimme perässä muutaman korttelin sivuun keskustasta aivan uuden kerrostalon pihaan ja kohta olimme aivan uskomattoman kivassa kahden huoneen huoneistossa.

Pieni lepohetki matkan jälkeen, vähän syötävää ja sitten suuntasimme autolla tutustumaan Trebinjeen. Autolla siksi, että meidän mielestämme paikan mielenkiintoisin nähtävyys, 2000-luvulla rakennettu ortodoksinen luostari oli muutaman kilometrin päässä korkealla mäellä. Oli aivan huippupaikka. Kirkko oli kaunis.

Mäeltä oli valtavan hienot näkymät yli koko Trebinjen.

Nautimme kahvit nunnien ylläpitämässä ravintolassa. Lounasaikaan täällä saisi ruokaakin.

Mäeltä oli hieno näkymä myös toiselle Trebinjen nähtävyydelle, eli jo 1700-luvulla rakennetulle sillalle.

Seuraavaksi parkkeerasimmekin sillan lähettyville ja lähdimme kävelylle jokirantaan.

Aurinko laski ja sen kahta puolta näkyivät pienet halot.

Tästä suunnasta luostari näytti tältä.

Kolmas suosittu Trebinjen nähtävyys on vanha kaupunki, jonne pääsee paristakin portista. Porttien sisällä ja ulkopuolella näkyi houkuttelevia terasseja, mutta tällaisena syyskuun iltana paikat näyttivät vielä ennen auringon laskua aika tyhjiltä.

Ihanin juttu, minkä vanhasta kaupungista bongasin oli tämä.

Puiston laidalla oli komea ortodoksikirkko.

Iltapäivä ja ilta Trebinjessä olivat olleet erittäin mielenkiintoiset ja miellyttävät. Olimme kohdanneet vain ystävällisiä ihmisiä ja kokeneet olomme kaikin puolin miellyttäväksi ja turvalliseksi. En ymmärrä ollenkaan niitä, jotka ovat täällä pelänneet.

Kun isäntämme seuraavana aamuna kuuli, että olimme tykänneet luostarista, hän neuvoi meitä pysähtymään toisessakin kauniissa luostarissa ajaessamme pois Trebinjestä ja katsomaan myös paikan ainutlaatuista viini- ja hunajatarjontaa. Näin sitten teimme, kaunista katsottavaa ei ole koskaan liikaa ja pieni kiva jaloitteluhetki on aina tervetullut.

Luostareissa ja kirkoissa ollaan tarkkoja pukeutumisesta. Turisteille on onneksi useimmiten tarjolla jotain, millä itsensä verhota, jos asu muuten ei ole kunnossa. Meillä oli, oli hihat paidoissa ja pitkät lahkeet, mutta yhden teinitytön olemus verhottiin ystävällisesti kirkon pihalla ennen kuin hän voi astua sisään.

Viihdyin myös luostarin puutarhassa. Hunajaa, viiniä tai kuivattuja hedelmiä ei kuitenkaan lähtenyt mukaan. Kun automatkaa on edessä vielä viikkoja, joutuu miettimään tarkoin, ostaako kuormaan jotain.

Ihania näkymiä oli jälleen pitkin matkaa.

Suunnistimme Blagajhin kivan jokinäkymän toivossa. Olin lukenut etukäteen, että siellä ei ole rauhallista turistivapaata näkymää kuin aamuvarhaisella, mutta miten toisenlainen todellisuus meitä kohtasikaan! Istahdimme joen rantaan mukavan näköiseen ravintolaan lounaalle. Saimme hyvää ruokaa ihan kohtuuhintaan, kuuntelimme veden solinaa, katselimme kaunista jokea  ja olimme paikan ainoat asiakkaat koko ajan.

 

Tänne tullaan ihastuttavan jokinäkymän takia ja katsomaan  Tekijan on 600 vuotta vanhaa dervissiluostaria. Se on rakennettu kiinni kallioon ja on varsin kuvauksellinen näkymä. Kallioluolasta virtaa Buna-joki. Dervissit  kuuluvat mystiikkaa harjoittavaan islamin suufilaiseen suuntaukseen ja ovat tunnettuja erityisestä tanssista. Nyt teen tunnustuksen, joka vähän hävettääkin. Skippasimme luostarin, olisihan se pitänyt käydä katsomassa, kun kerran sitä varten tänne muutkin tulevat. Joelle oli kyllä kivat näkymät.

Taisimme kuitenkin olla vain onnekkaita turistiruuhkien suhteen. Lähtiessämme kaksi bussillista käveli vastaan ja paikka on kuitenkin suhteellisen pieni.

Mostar

Ja mikäs kiire meillä oli jatkaa Mostariin. Kun viimeksi kävimme siellä, siltaa vasta rakennettiin, eikä turistikojujakaan juuri ollut. Nyt Juha totesi ensi töikseen, että sillalle hän ei mene, siellä on aivan liikaa ihmisiä.

Menimme kuitenkin. Ja vaikka miljoona turistia ei ehkä paikan kauneutta lisää, niin väärässä he eivät ole. Olimme merkittävällä ja kauniilla paikalla, kävelimme sillan yli länsipuolelta itään, otimme kuvat myös toiselta puolelta, joimme kahvit ja vaikka loppumattomat tavaranmyyntikojut vähän ärsyttivätkin, ymmärsimme, että kysymys niissäkin on Mostarin tulevaisuudesta ja elinkeinosta. Ja silta on tärkeä symboli, joka yhdistää Mostarin muslimialueen idässä ja kristittyjen alueen lännessä.

Mostar oli pahasti sodan keskellä Jugoslavian hajoamissodassa. Yritimme kovasti hahmottaa koko ajan, kuka taisteli, miksi, missä ja milloin ja Mostarin taisteluista  löytyykin selventävä artikkeli Wikipediasta. 

 

Medugorje

Mostarista suunnistimme Medugorjeen, josta tulikin yksi koko matkamme yllätyksellisimpiä paikkoja. Kuvittelimme, että käymme kurkistamassa mäkeä, jolla 80-luvun alussa kerrottiin Marian ilmestyneen joillekin lapsille, mistä alkoi paikan kehittyminen pyhiinvaelluskohteeksi. Suunnittelimme nukkuvamme yön ja jatkavamme eteenpäin. Mutta nähtyämme mäen, kirkon, Marian kuvia myyvät matkamuistomyymälät ja keskusteltuani yhden irlantilaismiehen kanssa, päätimme jäädä pariksi yöksi ja tutustua paikkaan perusteellisemmin. Aurinko laski kauniisti tämän päätöksen päälle.

Seuraavana aamuna aloitimme paikkakunnan tarjoamasta suurimmasta haasteesta. Etsiydyimme Valkoiselle ristille vievän pyhiinvaelluspolun alkuun ja aloitimme kiipeämisen kivikossa. Huh!

Polun varrella oli viisitoista Kristuksen kärsimyksestä kertovaa taulua.

Kivikkoa riitti. Juhalle riitti vähän aikaisemmin kuin minulle ja hän jäi istumaan ja odottamaan, kun sinnikkäästi jatkoin ylös asti.

Ylhäällä oli valkoinen risti ja sen ympärillä puita, aukeaa ja kiviä. Monet istuivat siellä aivan hiljaa yksin tai ryhmissä.

Ylhäältä oli myös hienot näkymät yli Medugorjen.

Otin alhaalta kuvan mäestä ja merkitsin nuolella kohdan, jolle kiipesin.

Kaupunki oli täynnä pyhiinvaeltajia. Kirkon sisätilat eivät riitä päivittäisiin messuihin, ja kirkon ulkopuolelle onkin rakennettu alttari ja iso ulkokenttä.

Puistossa olevalle ylösnousseen Kristuksen patsaalle oli jono. Ihmettelimme syytä ja katsoessamme syy  selvisi: Ihmiset jonottivat pyyhkimään (tai pesemään?) Kristuksen jalkoja. Kukin kaivoi esille valkoisen liinan ja pyyhki sillä patsaan jalkoja. Jotkut halasivat ja suutelivat patsasta. Tällaisen perusluterilaisen on elettä vaikea ymmärtää, mutta katoliseen perinteeseen liittyy niin paljon muutakin konkreettista tekemistä luterilaisen sanaan perustuvan kulttuurin sijasta, että yritimme ymmärtää. Jalkojen peseminen, ristinmerkit, suudelmat – mielenkiintoinen ajatus. 

Matkamuistomyymälät myivät lähes pelkkiä Marian kuvia ja patsaita ja rukousnauhoja.

Kuvittelimme illemmalla kiipeävämme toiselle mäelle, eli sille Marian ilmestymisen mäelle, jossa oli samanlainen mutta lyhyempi kivinen polku tauluineen ylös.

Auringon kultaama rinne toisaalta houkutti kiipeämään lisää, mutta sitten tuli tunne, että nyt on parasta jo levätä ja hiljentää vauhtia.

Jäimme rinteeseen kivelle istumaan ja katselimme vuorille kunnes aurinko laski niiden taakse.

Rinteelle vievän polun alussa oli sininen risti ja sen ympärillä istui ihmisiä rukoilemassa ja laulamassakin. Musiikkiryhmä esiintyi. Tunnelma oli käsin kosketeltavan harras.

Kravice, Jaice ja Banja Luka

Seuraavana aamuna lähdimme jälleen yhdestä mukavasta majapaikasta eteenpäin. Ensimmäinen pysähdyspaikka olivat Kravicen putoukset. Kiipeämistä oli täälläkin, mutta parkkipaikalta oli selkeät portaat alas, ei kivikoista tietoakaan. Ja olisi alas päässyt turistijunallakin, mutta emme me niin vanhoja ole vielä!

Kravicesta lähtiessä annoimme navigaattorille osoitteeksi Jaicen. Jatkoimme ihanissa maisemissa jälleen.

Taukopaikkojen hakeminen on aina pieni haaste. Pitää olla tilaa parkkeerata ja rauha istahtaa jonnekin. Tällä kertaa tarjoutui yllättävä paikka jälleen. Näimme jonkin matkaa tieltä ison ristin ja sinne johtavan tien. Poikkesimme katsomaan ja löysimme hienon hautausmaan mäen päällä. Kiviaidalla istuttiin, juotiin kahvit ja katseltiin kahdestaan maisemaa.

Bosnia-Hertzegovinassa on kolme eri väestöryhmää, joiden välillä on jännitteitä edelleen. Hallinnossakin on systeemi, jossa bosniakeilla, kroaateilla ja serbeillä on oma presidenttinsä, jotka vuorotellen kukin ovat kahdeksan kuukautta koko maan presidenttinä. Tien varsilla kummastelimme sutattuja tienviittoja. Monesti joko latinalaisilla tai kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettu nimi oli sutattu. Tässä osassa maata sutattuina olivat kyrilliset kirjaimet.

Bosnia-Hertzegovinassa oli juuri vaalit. Jossain uutisissa sanottiin, että nyt saatiin presidentti, joka saattaa edelleen voimistaa maan jakautumista. Ei varmaan hyvä uutinen, kun ajattelee, minkälaiset muistot viime sodasta on ja miten lähellä sota vielä on. Aikaa sen loppumisesta on vasta vähän yli 20 vuotta.

Maisemien takia kannatti usein vähän pysähtyä.

Jaicessa halusimme pysähtyä katsomaan hienoa putousta. Oli kiva syy pieneen jaloittelutaukoon.

Jaicen lähellä olisi ollut toinenkin kiva kohde, Plitva järvi ja sen rannalla olevat myllyt. Alkoi tulla kuitenkin vähän ilta jo vastaan, joten tyydyin ottamaan kuvan vain esitetaulusta.

 

Banja luka jäi meidän matkallamme vähän hutiksi. Tulimme niin myöhään, että aurinko oli kohta laskemassa, jouduimme etsiskelemään majapaikan osoitetta, ja kun pääsimme sinne, totesimme sen olevan niin kaukana keskustan keskeisistä kortteleista, että kävely minnekään ei tuntunut mielekkäältä enää. Ja auto oli talon pihassa niin, että oli parempi, kun annoimme sen olla siinä. Kiersimme yhden marketin ja täytimme auton jääkaapin ja kävelimme iltapimeässä takaisin. Banja Luka pitää katsoa joskus myöhemmin niin näkee muutakin kuin marketin ja pimeän puiston.

Tässä piilokuvassa on mies, joka kantaa kahdella muovikassilla ruokaa marketista pitkin pimeää polkua.

.

Tässä vielä reittimme Bosnia-Hertzegovinan läpi. Yhteensä neljä yötä.

Emme siis muuttaneet suunnitelmiamme jäädäksemme Banja Lukaan, vaan lähdimme aamulla ajamaan Zagrebiin.

Zagrebista löytyy oma teksti

Zagreb

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply


Find us on Facebook