Mul oli ikävä mua

Juulia – Mul oli ikävä mua: https://open.spotify.com/track/4mjFzwPhJwT14UiuFThozg
Heipähei stressaajatoverit! Tässä vaiheessa tosiaan muutamat mun läheisimmistä kavereista voi poistua paikalta, ootte varmaan ihan tarpeeksi jo kuullut mun stressivalitteluita eh..! Mutta halusin silti jakaa mun fiiliksiä, koska tiedän etten ole ainut niitten kanssa, ja tiiän että usein lohduttavana olkapäänä toimii parhaiten joku, joka oikeasti tietää miltä susta tuntuu, ja minä kyllä tiedän.
Olen ollut kova stressaaja niin pitkään kuin muistan. Miksi? En tosiaan tiedä! Järkevästi ajateltuna eihän siinä olekaan mitään järkeä! Stressaamisesta ei aidon oikeasti ole mitään hyötyä, ennemminkin vaan kasa haittaa. Mutta vaikka stressigeeni olisikin valitettava osa DNA:tani enkä siitä koskaan pääsisi kokonaan eroon, ajattelin nyt vihdoin ainakin helpottaa sitä jonkun verran. Mulla on ollu ihan älyttömän rankka vuosi. Ja yhtenä superselviytyjistä, tajusin sen vasta jälkikäteen. Kävin koulua sitä vauhtia (38 kurssia, en tosiaan suosittele kenellekään!) että periaatteessa pääsisin sieltä nyt jo pois vaikka on vielä vuosi aikaa, harrastin siinä samassa viittä eri harrastusta ja kävin kolmesti viikossa töissä, tein paria vapaaehtoishommaa, suoritin ajokortin ja vapaa-ajallani yritin viettää kavereiden kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Nautin kyllä kaikesta tuosta (noh, opiskelusta en ehkä niinkään heh), mutta liika on liikaa! Jostain syystä minun on hankala tajuta se, mutta muistan sen sitten aina kun alkaa olla jo pikkuisen liian myöhäistä. Olen suorittaja, ja muumioituisin jo varmaan yhdessä päivässä jos minulla ei olisi mitään tekemistä. Mutta silti, ei tämä näinkään toimi. Mummin kanssa jutellessa sanoin ohi mennen että on kiva päästä arjesta pois töihin pariinkin paikkaan ulkomaille, ja mummi fiksuna naisena kysyi sitten ”pakeneteko sinä jotain, Anna?”. En sitä varmaan siinä vaiheessa tiennyt tai ainakaan itselleni myötänyt, mutta kyllä; pakenen. nimittäin vähän etäisyyttä, että järkiinnyin kunnolla taas – toivottavasti ainakin. Tarvitsin Kotiarjessani on jotain (itse aiheutettua suurimmalta osin) niin stressaavaa, että en saa kunnolla nukuttua edes vapaapäivinäni. Niin minä kuin moni muukin elämme oravan pyörässä, joka Haloo Helsingin sanojen mukaan ”pyörii muttei matkaa enää edistä”. Ja se pyörii sitä vauhtia ettei edes maisemia kerkeä katsoa. Anteeksi, missä vaiheessa näin kävi?! Maisemat ovat nimittäin sen verran upeat, että niitä ei kannattaisi stressihöyryissä missata. Olen itkenyt loppukeväästä vartin autossa kotipihalla vähintään pari kertaa viikossa ihan vaan sen takia, että energiani on ollut ihan nollassa, enkä ole edes jaksanut kävellä autosta ulos saatika omaan huoneeseen nukkumaan. Ja olen 19-vuotias, haloo!! Äiti kyllä yrittää koko ajan tuota haloota päähäni koputtaa, mutta sekin jää stressihöyryissä aikalailla kokonaan huomiotta. Ei stressi tee kenellekään hyvää, eikä aikuistenkaan pitäisi siitä kärsiä, mutta meidän alle kaksikymppisten ei pitäisi edes tietää mitä se on. Joten miksi siis stressaamme?
Olisi niin helppoa vaan sanoa itselle että hei; nyt loppu stressaaminen! Mutta kun siitä on tullut ikävä tapa, siitä on hankala päästä eroon. Se alkaa kuitenkin pienillä askelilla. Hengitetään syvään, katsotaan hetki ympärillemme ja halataan itseämme tiukasti. Juulia laulaa laulussaan Mulla oli ikävä mua koko stressaajan tarinan (vaikka tosiasisaassa puhuukin masennuksestaan, mutta paha stressi liippaa jo vaarallisen läheltä) aivan loistavasti, ja jokaisen pitäisi kuunnella sitä aina kun tuntuu siltä että tarvitsee muistutuksen siitä kuka oikein on. Ja laulun jälkeen kuuntelun jälkeen minä yritän, niin kuin muutkin voivat, muistuttaa itseäni näistä pienistä vinkeistä;– sano ei enemmän. Vaikka kuinka haluaisit, kaikkea ei voi tehdä kerralla. Sitä paitsi miksi tarvitsisikaan? Eihän tässä mikään kiire ole.
– uskalla sanoa, että nyt sattuu. Positiivisuus auttaa aina ja sitä voi teeskennellä myös itselleen niin kuin minäkin usein teen, mutta joskus se pinnan alle kerääntynyt väsymys pitää päästää ulos.
– nuku kunnolla.
– vältä puhelimen käyttöä.
– älä kuuntele niitä joka puolelta tulevia vaatimuksia; yritä parhaasi vain itseäsi varten.
– palkitse itsesi aina välillä.
– löydä oma pakopaikkasi; ehkä omasta huoneesta, ehkä metsästä tai ehkä ulkomailta? Ja anna itsesi mennä sinne silloin, kun siltä tuntuu. Jaksamiseen pakottamisesta ei ole mitään hyötyä, pakotettuna et tee kuitenkaan mitään kunnolla.
– ole kuitenkin positiivinen. Oman surkeutensa surkuttelu ei asiaa auta, vaan mieluummin tee ongelmalle jotain!Minulla, sinulla ja ihan jokaisella meistä on vielä elämä edessä. Ja elämä ympärillämme! Joten pliis, ei käytetä sitä sairaana sängyssä makaamiseen, kun olemme ajaneet itsemme stressaamalla jo siihen pisteeseen. Vaan ei ajeta itseämme siihen. Se ei ole sen arvoista. Äidin kuuluisien sanojen mukaan älä vaadi itseltäsi liikoja, ja vaikka joskus epäonnistuisitkin, niin mitä sitten?? Kerkeät onnistua vielä monta kertaa uudelleen.

Täällä minä nyt istuskelen bilsan kirja nenän edessä ja kyyneleet silmissä Brysselissä, nauttien elämästä. En ehkä juuri tällä sekunnilla, koska noiden pahimpien stressipäivien muistelu ei tosiaankaan saa minua hymyilemään. Mutta nyt on loma (ainakin koulusta, vaikka töissä ollaankin), ja olen nauttinut sen jokaisesta päivästä ihan olan takaa. Tänään sataa mutta jossain tuolla pilvien takana paistaa se sama aurinko, joka nauratti vielä toissapäivänä ja muistutti minua ihastelemaan näitä upeita rakennuksia kaikkialla ympärilläni. Vaikka aurinko ei sitä tänään teekkään, aion ehkä ostaa ihanaa tuoretta appelsiinimehua ja sen avulla muistuttaa itse itseäni. Nyt menen tanssimaan Mul oli ikävä mua – biisin tahtiin, ja sitten palaan bilsan opiskeluun – stressaamatta siitä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! Mutta samaan en kyllä ryhdy, sen olen luvannut itselleni. Ensi vuodesta ei tule näin stressaavaa. Miten olisi yhteinen lupaus samasta aiheesta? Pikkusormet ristiin ja pussaa omaa nyrkkiäsi, ja pikkurilli lupauksiahan ei sitten rikota. Kuulostan ihan hullulta naiselta joka tätä kirjoittelee, mutta hulluksihan tässä jo melkein tultiin. Mutta onneksi vain melkein, nyt on loistava aika tehdä tiukka U-käännös. Ei enää ikinä enää, nyt on aika taas olla onnellinen ja olihan jo aikakin ilmaantua takaisin! Isot halit sinne, tsemppiä ja pusut poskelle ja samalla kuiskaus korvaan, että jos et enää millään jaksa niin sitten älä enää tänään tee. Olet ihana, ja haluan että pysyt ihanan terveenä itsenäsi <3

 

Hankoon, Helsinkiä pakoon soudan

Salut! Terkkuja Bysselistä! Olen ollut täällä sunnuntaista asti aupairina, ja olen nyt jo ihan rakastunut tähän kaupunkiin! Mutta vielä en ole muutakuin puhelimella räpsinyt kuvia vapaa-ajallani, joten ei tästä seikkailusta vielä sen enempää! Tähän väliin voisin mainita vaan että täytin taas vuoen verran ryppyjä lisää *hurrausta ja taputusta* mitä juhlistin mitä parhaassa seurassa, ja juuri ennen tuota merkkipäivää amerikkalainen kaverini, joka oli kanssani samaan aikaan Ecuadorissa vaihto-oppilaana, tuli kylään! Oli aivan ihana nähdä pitkästä aikaa! Kiertelimme ympäriinsä Helsinkiä ja Tallinnaa, ja teimme myös päivänmittaisen roadtripin Hankoon suomalaisen ja saksalaisen kaverini kanssa! Se oli minunkin ensimmäinen kerta Hangossa, ja voi oli kyllä ihana reissu! Matkalla sinne pysähdyimme vielä Fiskarsin Ruukissa ja takaisin tullessa ajelimme maisemareittinä Tammisaaren vanhan keskustan läpi, jos Helsingin suunnasta reissaatte niin ehdottomast suositelen molempia! Ja Hankoa ihan yleisesti kaikille! Paljon lämpöisiä (lue: tukalan kuumia) terkkuja täältä päin maailmaa, pitäkää huoli toisistanne xx

 

Salut! Greetings from Brussels! I’ve been here as an aupair since last Sunday and I’m already in love with this town! But I’ve only taken photos with my phone this far so I’ll tell more about it later! For now I also wanted to bring up the fact that I turned a year older again *crowd cheering* and my American friend who was in Ecuador at the same time with me came to visit Finland, so we had a lovely week traveling around with her! It was soo great to meet after all this time, sadly it was only for a few days. We got to know Helsinki, visited Tallin and also did a road trip with my Finnish and German friends! It was my first time in Hanko, but it was lovely! The tourist season was just about to start when we went there but I think that it was a good thing actually, we didn’t have to walk around with too many people on the beaches! We also made a stop at Fiskars’s ruukki (which is where the orange scissors are originally from!!) which was a nice stop on the way, I really recommend the trip to anyone who’s got a free day and is staying somewhere around Helsinki or in any other part of South-Western Finland (bust Fiskars is only on the way if you’re coming from Helsinki´s direction)! I hope you’re all doing great and that the weather has been as good (or maybe at bit cooler, this is almost too much even though I try not to complain!) as it has here in Brussels! Hugs xx

 

lunch at the Classic Pizza at Hanko’s Harbour

we still don’t know why but it was like there were our flags waiting for us each!! (missing one more Finnish flag though, which would be behind the camera)

 

FISKARS

 

 

FOLLOW WITH BLOGLOVIN

back to Boston

Heyheyhey and sunny greetings from Finland! You have no idea how long we’ve waited for these summery weathers to arrive, it snowed about 10 times in May so this year the climate has been extra crazy! So these plus 24C heats feel extra good. As does being on holiday! It’s a bit strange to now get back to the wintery views of Boston in March, but I do continue to live by the “better late than never attitude”! But I’ve really missed blogging, so I could just make a Midsummer resolution to blog a bit more! So hopefully no more 3 months delayed posts coming eh! This summer I’ll definitely have a lot to share, first I got to spend actual vacations in Jyväskylä by visiting my grandparents and also our summer cottage, and this weekend my dad’s copany is celebrating its birtyhday and Sunday my friend from the US is coming to visit Finland for a few days!! And after celebrating my birthday on the 16th (I’m turning years on the 17th but I’m planning to party past midnight so it’s the same thing, right?) I’ll go to Brussels to work as an aupair as I mentioned, and after spending a week in Finland (hopefully also at a music festival!) I’ll continue my journey to London, where I’ll also work as an aupair! I also have a lot studying to do this summer for my matriculation exams but I’ll try to do it in between everything else, every day a bit, so I’m not too stressed about it (or I’m just trying to make myself believe that) . Overall I’m really excited for everything that’s on the way, but I do also want to share a really useful tip that everyone keeps telling me; do not take too much on your plate!! About the Boston trip, I think that photos tell more than a thousand words but if you have any questions about our 4 day trip to Boston + Rhode Island (visiting my sister’s former host family of her exchange year) or you’re in need of any tips, I’m more than happy to give some!! Take care and smile a bit extra today xx

 

Heipäheipäheei ja aurinkoisia terveisiä Keski-Suomesta! Tai oikeastaan junasta heh, tämä lomailulomani isovanhempien ja mökin luona oli valitettavasti vain muutaman päivän pituinen mutta sitäkin ihanampi! Voi että nämä helteet (ja loma!!) tuntuu hyvältä kun ne vihdoinkin sen hullun toukokuun jälkeen sapauivat, eikö? Nyt ajattelin tehdä Juhannuslupauksen –oiva uusi perinne aloitettavaksi – että aion blogata taas aktiivisemmin, sillä sitä on kyllä ollut kova ikävä1 Yritän jotenkin aikatauluttaa ja tasapainottaa eläääni hiukan paremmin mutta bloggaamisesta en kyllä halua luopua. Nytkin tosiaan laitan jakoon nämä talviset maaliskuun Bostonin matkan kuvat jotka eivät ehkä ihan näihin kesämaisemiin sovi, mutta edelleen uskon että parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Mutta yritän myös kääntää tuon asenteen niin päin, että ”parempi ajoissa kuin myöhässä”.. Jokatapauksessa tässä tosiaan neljän päivän reissumme kuviin tiivistettynä, ja jos jotain kysyttävää Bostonin tai Rhode Islandin (siellä kävimme siskoni entisen vaihto-oppilas isäntäperheen luona) visiitistämme tulee tai matkavinkkejä tuolle alueelle, niin jaan niitä enemmän kuin mieluusti! Tänä kesänä toivottavasti osaan sitten jakaa matkavinkkejä myös Brysselistä ja Lontoosta, jonne tosiaan suuntaan aupairiksi tässä heti kun olen toiminut matkaoppaana amerikkalaiselle kaverilleni joka tulee ensi viikoksi Suomeen! Sen lisäksi juhlistamme pian isäni firman synttäreitä, omaa vanhenemistani, toivottavasti heinäkuussa Suomi-tauollani Ruisrovckia ja sitten muutoin kavereiden kanssa ihan vaan kesää! Siinä samassa minulla on kyllä ylioppilaskokeisiin luku ykkösenä listalla, mutta uskon vakaasti että pysyn lukusuunnitelmassani (jonka tärkeimpänä osana on nyt tämä alkukesän 2 viikon lukutauko), joten en ajatellut heittää pyyhettä kehään tosiaankaan!  Toivottavasti aurinko paistaa sielläkin päin ruutua, aivan ihanaa viikonlopun alkua jo ja hymyilkää tänään hiukan tavallistakin enemmän xx

 

mom foud her favorite place!

coat H&M, scarf Bikbok, bag Ted Baker, jeans Zara

 

this is definitely the best tourist tip I can give anyone about Boston; do the Freedom trail! It’s even marked on the ground with red tiles so you can’t get lost and you’ll for sure see all the main tourist attractions of Boston and a lot more!

me trying to teach my mom how to use the camera!

my travel company; my sister and my mom doing their things

our hotel’s specialty was this elevator full Red Sox players’ autographs!

Providence, RI

who knew that they grow plants at the top of Fewnway park? I know I didn’t!

 

this is what happens when you’re too much of a tourist in the rain

 

FOLLOW WITH BLOGLOVIN

may your may be amazing

 

So hey again – nope, I didn’t disappear anywhere! I’ve just been really really really busy. I’ve been for example studying, working, practicing violin, kickoboxing, playing tennis, going to dance classes and ice skating plus also trying to spend as much time with friends as possible. And in between today and my last post here I also went to Boston, had 2 spring shows, got my orange belt in kickboxing, accepted two aupair jobs for this summer (in Brussels and in London!) and also cut my hair! So I for sure have a lot to say haha, but it’s 1:00 AM here and I just finished baking a cake for mothers’ day (which is tomorrow) so I’ll just post this as a short, quick smile from Finland and also a little introduction of this organization called Little Princesses. My long, naturally blond hair has been a part of me for a long time but I had decided that after the Wanhat-dance I’ll cut it and at the same time grow off my shaved hair at the side of my head. But when the time came, I couldn’t do it! I changed my mind just when I heard of this organization, which accepts hair donations (17cm+) and uses them to make wigs for kids who’ve lost their hair due to cancer or other illnesses. If this wasn’t the perfect reason to cut my hair, what would have been? So I cut 20cm off, sent it in the mail for the organization and by doing that got a summer hair look plus a really warm feeling in my heart! So I totally recommend this to anyone who has enough hair to donate, it’s a simple way of helping but even a little is something! ❤ So I hope you’re having a great weekend and May and I’ll be back!
Lots of love,
Anna

visit : www.littleprincesses.org.uk

  1. me advertising this project to everyone 2. the donation getting mailed, yay! 3. one of the scariest moments of my life haha! 4. my face after the first shower with short hair, where did all the hair go??