Mitä maksoi kuukauden autoloma Euroopassa?!

 

Back home | Muutama sana ennen raha-asioihin hyppäämistä

Nyt on siis oltu reilu viikko kotona, Jani on palannut töihin ja munkin täytyy, jotta voisi ruveta suunnittelemaan seuraavaa minilomaa (half kidding).
Mua ei haittaa syksynen ilma, tää on paras vuoden aika, vaikka se tarkoittaakin sitä että kesäloma on takana päin ja seuraavaa kunnon reissua pitää odottaa taas melkeen vuosi..


En oo aiemmin lyönyt kuluja yhteen reissuistamme, mutta koska asia herätti mielenkiintoa sekä epäillyksiä joissakin ihmisissä (etenkin budjettimme suhteen) niin päätin niputtaa kesän 2018 roadtrippimme kulut.
Mä en pitänyt mitään kirjaa kuluista, kaikki matkakulut on maksettu yhdellä kortilla (Visa Electronilla)
paitsi 1 ½ majotusta meni Masterilla ja yksi käteisellä, mutta summat oli helppo jäljittää mm. Bookingin sivulta, lisäksi mulla on hyvä matkamuisti 😀
Mitä tulee omiin henk.koht ostoksiin niin niitä en rupea edes läpi kahlaamaan, kuka jaksaa edes kirjata jokaisen, varsinkin muutaman euron ostoksen?!..

 

Ennakoivaa budjetointia
Mä olen maailman huonoin matikassa, oon aina ollut ja se että olen ollut yli 7 vuotta töissä toimistossa jossa olin päävastuussa tilityksistä, palkkojen esilaskuista ja tarkistuksista sun muista taloushallinnon töistä on herättänyt runsaasti hilpeyttä mun tutuissa. Mä pärjään, kunhan mulla on toimiva laskin 😀
Matematiikka ei siis ole todellakaan mun juttu, mutta jostain syystä mä tykkään silti matkabudjetoida.
Kun ruvetaan suunnittelemaan jotain matkaa niin se olen minä joka lasken tarvittavat kulut yhteen (oli se sitten lennot tai auton-laiva combo parkkeineen ja bensoineen jne.).
Lasken myös itselleni jonkinmoisen päiväbudjetin käyttörahoille.
Ja ei, se ei ole tylsää, musta on kiva tietää mikä summa mun pitää saada kokoon ennen reissua.
Meillä ei siis ole reissuluottoja tai käytetä luottokorttia ellei ole ihan pakko. Lainalla ei haluta lomailla.
Tavoite on siis se että rahat on kasassa ennen reissua, käyttörahoja myöten.
Jaksaa sitten töissä painaa paremmin (etenkin noi kauppatyöt) kun on jotain tavoteltavaa, eiks ni?!

Tämän kesän roadtripille ei ollut mitään varsinaista pläniä vaan ainoastaan kaksi varattua majotusta ja kaikki muu sitten tyylillä mennään minne huvittaa/missä hyvät ilmat ja meille sopiva majotus.
Koska pisin varaus oli Montenegroon niin laskettiin kilsat sen mukaan, että ajetaan Croatian rannikon kautta sinne ja takasin, koska Bosnian puolellehan meijän ei missään nimessä pitänyt mennä..
(jos luit edellisen 
postauksen niin tiedät että juuri sinne me sitten lopulta päädyttiinkin)..
Tuon alkuperäis arvion mukaan bensat olisi 800 €, majoitukset 1670 €, laivat 200€ = noin 1300 € / hlö
Alkuun tietulleihin, parkkeihin, tippeihin ym. oli noin 100-120 €.
Tuo summa oli oikeastaan pelkkiä kolikoita, joka kauppareissun jälkeen heivaan tietyt kolikot säästöpossuun joten ne kertyy sivuun ”ihan itestään” ja niitä ei siis laskettu tuohon ennakoivaan budjettiin (tipit lasken muutenkin vähän käyttörahaan kuuluvaksi).

Muutaman ihmettelevän kommentin sain ennen matkaamme, että ei ole mahdollista mennä
50 € / yö budjetilla tai että rahaa tuommoiseen reissuun pitää olla useita tuhansia euroja per naama jos haluaa yöpyä muuallakin kun kaupungin ulkopuolella sijaitsevissa hostelleissa tai ettei ole mahdollista syödä ulkona jne.

Tässä postauksessa kerron paljon kuukauden roadtrip Itä-Euroopassa ja Balkanilla meillä kustansi.
Olen avannut tuttuun tapaani suutani hieman enemmän, kuin ehkä tarve vaatisi, mutta onpahan ainakin paneuduttu asiaan huolella! Olkaa hyvä!

 

Roadtrip reitti
Reittimme oli lopulta tuommoinen eli Tallinna – Panevezys – Katowice – Györ – Siofok – Kotor – Banja Luka – Pecs – Siofok – Rzeszow- Suwalki- Jurmala – Tallinna. Noin 5850 km.
Balatonilla käytiin ajelemassa muun muassa Tihanyssä, kartingissa, Kotorissa vedettiin lautta-täpin vuoksi ylimääränen lenkki, ei ajettu suorinta tietä Banja Lukaan jne. eli tommosia muita kilsoja varsinaisen reitin lisäksi kertyy aina (huom. ovat siis tuossa mukana).
Ainoa mikä puuttuu on ajo kotoota satamaan ja takaisin, noin 20 km / siivu.
Meillä oli jonkin verran bensaa tankissa joten laskelmat saavat ollakkin noin.

Laivamatkat
Vaikka ollaan sahattu tota Via Balticaa useita kymmeniä kertoja, niin silti ei tarvitse miettiä näitä matkoja miettiessä että kumpi valitaan: Baltica vai Ruotsi, joista jälkimmäinen ei kumpaankaan kiinnostanut.
Olisi toki myös kolmas vaihtoehto, joka on Finnlinesin laivalla Saksaan, mutta tuon hinnan ollessa järjetön 399€ meno niin putosi se laskuista ihan automaattisesti.
Hintaan kuulu toki hytti meille kahdelle plus auto mutta silti.
Noita laivamatkoja on ollut toki halvemmallakin, etenkin matkamessujen aikaan, mutta harvapa sillon tietää lomistaan tai edes mahdollisuudesta matkustaa.
Lisäksi tuo laivailu kestää liki 30 tuntia, siinä ajassa kerkeää ajaa jo hyvän pätkän Balticaa eteenpäin sekä ostelee useamman litran bensaa.
Jos joku heittäisi tarjouksen esim. 200€ toi laivasetti niin sillon voitas jo testimielessä harkita 😉
Siispä me valitiin laiva Tallinnaan.

Alunperin meillä oli varattuna Vikingin yölaiva, jossa oltas siis nukuttu yö ja lähdetty aamulla ajamaan kohti Pohjois-Puolaa.
Koska mä sain tehtyä tunnit perjantailta sisään ja Janilla oli myös tunteja plussalla päästiin me lähtemään jo päivällä, jollon menopeliksi muuttui Eckerö Line:n päivälaiva.

Menolipun hinta 101 €

19 € / matkustaja
29 € / auto
34 € / hytti

Ilman hyttiä oltaisiin säästetty siis 34 € mutta matkustusmukavuuden (etenkin hermojen) kannalta on tuo oma hytti tullut meille tavaksi ottaa jos mahdollista.
Laiva matka itessään kestää sen 2 h 15 min, mutta odotteluineen venyy vähintään kolmeksi tunniksi, mikäs sen mukavempaa kun köllöttää hytissä omassa mukavassa sängyssä, kun väistellä päiväkänniläisiä kovalla käytävällä..
Useimmiten tossa saa vedettyä myös hyvät päikkärit ennen ajoa, etenkin kun Jani oli ollut vielä tuon aamun töissä niin sai huilaa tulevaa koitosta varten.
Kannella käydään ehkä tsiigaamassa maisemaa ja joskus tulee otettua jokunen lähtöfiiliskuvakin..

Paluuta ei varattu ennen kun muutamaa päivää ennen.
Ilman pakkoa ja kellonaikaa kun on mukavampi matkustaa ja koskaanhan ei tiedä mitä matkan varrella sattuu.
Päätettiin palata lauantaina kotiin sunnuntain (eli maksimaalisen loman) sijasta, jollon myös laivan hinta tipahti kivasti alaspäin.
Syy lauantai paluulle oli se ettei Janin tarttenu tyyliin heti laivasta mennä töihin.
Paluu tehtiin myös Eckeröllä, sopivan aikataulun sekä vähän hinnankin puolesta.
Silja on meillä oikeastaan jäänyt kokonaan laskuista koska hinnat on ihan överit.
Oon koittanut siellä bongailla ”tarjouksia” mutta koskaan ollut vapaata, sama kävi kyllä nyt parilla viime kerralla myös Viikkarin kanssa..

Paluumatka 96 €

24 € / matkustaja
19 € / auto
29 € / hytti

Jälleen ois ollut säästövaraa tuon hytin verran, mutta ajaessa kohti Tallinnaan ruvettiin miettimään että jaksaako sitä hengaa tuolla käytävillä lauantai iltana kolmisen tuntia..
Lisäsin siis meille siis hytin tien päällä jossain päin Viroa.
En muista että Eckeröllä olis aiemmin ollut tuota systeemiä käytössä, että omaa varausta pääsee kätevästi muuttamaan jälkeenpäin, joten nettisivujen uudistuksen jälkeen oli tuo myös plussaa!!
Laivoihin olin laskenut noin 200 € meno-paluu ja meillä meni yhteensä siis 197 € (y)

 

Bensa kulut
tai siis Diesel meijän kohdalla. Musta on vaan jotenkin hölmö sanoa, diesel kulut..
Ja kun kysyn että tarvitaanko bensaa se ei tarkoita kirjaimellisesti sitä..
(ollaan myös vahingossa tankattu Virossa bensaa diesel autoon, mutta mun nimi-sekotuksella ei ollut mitään tekemistä sen kanssa..)

Oltiin siis budjetoitu about 800e noin kuudelle tuhannelle kilsalle, tarkkaa kilsamääräähän ei ollut tiedossa koska ei ollut meijän reittikään. Joten tuo 6000 oli arvio.
Mä löysin vuosia sitten Calkoon laskurit ja etenkin toi
bensalaskuri on mulla ollut ahkerassa käytössä.
Seuraan välillä myös bensan hintoja Euroopassa muutamalta sivustolta josta vetelin keskiarvon meille liioitellen eli 10 l / 100 km ja bensan hinta 1,35 € / l.
Bensan (siis dieselin) hinta jonka alimmillaan näin oli Bosniassa 1,08 € ja sielläkin oli myynnissä Eurodieseliä.
Ostettiin yleensä sitä vähän kalliimpaa vaihtoehtoa (jos oli) missä pitäs olla paremmat mömmöt seassa.
Kalleinta oli Croatia- Slovakiassa (ellei Suomea lasketa mukaan), jossa parempi litra oli 1,39 €.
Huom siis lähellä rajoja ja keskustaa, niissä ei tankattu kuin ehkä kerran ja ihan pakosta.
Koska ihan kaikkialla (etenkin Montenegron vuoristossa ja Bosniassa) ei tankkipisteitä ollut pitkiin aikoihin, niin toi meijän päättämä max 100 kilometrin range oli toimiva!
Pääosin yleensä rangen ollessa 200 ruvettiin kattelee sopivaa tankkipaikkaa.
Vähän zoomailtiin kyllä minkä näköselle asemalle ollaan menossa, tyhjät ja rähjäset asemat jäi välistä.
Kortilla oli usemmissa ok maksaa, mutta mulla aina varuilla käteistä mukana muutamaakin tapausta varten.

Vähän jännitti tuolla autolla meno, kulutuksen ja keston takia.
Sillähän ei oltu vielä tuommoista kunnon roadtrippiä vielä päästy tekemään.
Vaihdettiin tuohon X3:een viime vuoden lopulla, edellinen oli 120d manuaali.

Vaikka meillä on 3 litranen automaatti diesel niin olisko kulutus muutaman hassun kerran ponkassut yli 10 litran, mutta sekin oli kaupunkiajossa / ruuhkissa tai ihan vaan kiihdyttäessä tonne sataanviiteenkymppiin motareilla.
Välillä mentiin 6,5 ja välillä 8,5 litralla.
Noita en sen kummemmin muistiin painellut, mitä nyt auton mittareita tsekkaillut.
Trippi nollattiin lähtiessä, Tallinnan satamassa ja myös ekan kerran tankattiin Virossa.
Tankin pohjalla ei ollut paljoa, joten siitä ei hintoihin tuu kauheeta heittoa.
Jokunen heitto hintoihin tulee sillä vaikka pääasiassa tuo yksi kortti oli vain kulukortti (eli hotellit, bensat..) niin saatettiin välillä ostaa sillä kahvia, jäätelöä, hodareita, vettä, Red Bullia tankkauksen yhteydessä, koska se nyt oli helpompi maksaa yhdessä kun ruveta venkslaa jonossa eri kortilla paria pikku juttua.
Summa summarum: tankattiin kuukauden aikana 10 kertaa ja saldo= 635,06 € joista ehkä noita muita (yllä mainittuja) kuluja on tuo 35 €

Bensakulut siis 600 €
Keskikulutus 2 oli siis about 8,3 l / 100. Ei paha tuolla autolla..



Parkkiminen
Siihenkin oltiin varattu oma summansa, mutta sattuikin niin että vain kahdessa paikassa oli maksullinen parkki, muut olivat joko ilmaisia yksityis tai julkisia-parkkipaikkoja majoituksen vieressä. Suositaan noita majapaikkoja joissa on priva-parkkis, noi julkiset parkkimiset aiheuttavat yleensä turhaa stressiä (mihin saa auton, onko turvassa, onko vapaata) joten koitetaan välttää niitä.
Esimerkiksi Jurmalassa oli hotellin parkki, mutta siitä ei ollut takeita että auto mahtu siihen ja välillä me tai muut joutu parkkeeraamaan kadun varteen, kamerojen ulottumattomiin..

Kohteet joissa maksettiin parkista oli Unkari ja Puola.
Györissä oli sunnuntaina ilmainen parkki, joten maksettavaksi jäi maanantain aamun tunnit
klo 08- 12, joka pystyttiin maksamaan jo edellis iltana: 1 € / h = 4 euroa.
Rzezshowissa olisi myös ollut ilmanen julkinen parkki, mutta haluttiin hotellin parkkihalliin auto koska se oli aika täynnä kamaa paluumatkalla kun oltiin.
Tuo valvottu sisähallipaikka maksoi 5,55 € / vrk eli 11,10 €

Parkkikulut siis kuukaudelta oli huimat: 15,10 €

 

Tiemaksut (vinjetit & tietullit)
Baltiassa ei ole tiemaksuja alle 3,5 t painoisille kuluneuvoille joten niistä ei meille kuluja tullut.
Puolassa on muutama poikittainen tie jolla on snadi tietullimaksu, me ei ajettu nyt niitä pätkiä joten ensimmäinen maksu tuli vasta Slovakiassa. Siellä on vinjetti käytössä.
Nuo vinjetit (ennen tuulilasiin pantavat tarrat) on nykyään elektronisia, niitä valvotaan kameroilla ja sakko ilman tuota vinjettiä saattaa olla melkoinen.
Vinjettejä voi ostaa pituudeltaan viikosta vuoteen.
Me ostettiin suoraan kuukauden vinjetti, kun ei niistä pläneistä ollut tietoa ja joka tapauksessa pitää ajaa Slovakian läpi mennen tullen. Kuukauden vinjetti Slovakiassa maksaa 14 €

Unkarissa on myös vinjetti käytössä, sekin on elektroninen (muistuttavat että pitää pitää kuitti tallessa 12kk ajan).
Ainakin tähän mennessä joka Unkarin rajalla josta ollaan menty autolla on vinjetin maksuun käynyt vain käteinen, joko eurot tai forintit. Slovakiassa voi maksaa myös korteilla.

Unkariin otettiin myös kuukauden vinjetti arvoltaan 14,70 €

Montenegrossa ei ole vinjettiä tai tietullia Kotoriin ajettaessa.
Bosniassa ja Croatiassa on tietullit käytössä, Croatian systeemi on hidas,kallis ja turhauttava.
Tietullipisteillä ei ole mahdollisuutta ottaa vastaan nykyistä turistimäärää, joten kannattaa varautua jonottamaan.
Pahimmat kohdat ovat Zagrebin jälkeen ja Zagrebiin tullessa, siellä jonotettiin, madeltiin melkeen tunti ennen pisteelle (joita oli kaksi) pääsyä.
Päätettiin että jos ensi vuonna mennään niin naviin täpätään Croatian osalta ”vältä tietulleja”.
Tosin motarilla pääsee ajamaan sitä 130-150 nopeutta ja tiet on todella hyväkuntosia.


Rannikolla menee upeat maisemat tarjoava (hitaampi, mutkainen mutta huikea) tie, ja joka ainakaan viime vuonna ei maksanut mitään. Nyt oltas varmaan ajettu takasin sitä tietä, ellei ”suunnitelmat” ois muuttunu..
Nyt ajamamme noin 500 kilsan pätkä Zagreb – Neum (Bosnian suikale) välillä oli tietullitettua.
Päästiin kyllä alun tullipistetakkuilujen jälkeen etenemään hyvää vauhtia, välillä vetämään tyhjiäkin baanoija, mutta silti tuo maksu on minusta liian hintava: 35,46 €
(pelkkä meno).
Kotoriin mennessä oli ok tie vaikkei maksuja kerättykään, mutta muuttui kyllä vuoriston jälkeen ja lähestyessä Bosnian rajaa raffimmaksi..
Bosniassa-/ Serbitasavallassa päästiin onneksi taas paremmille teille karun alun jälkeen..



Sarajevon jälkeen tuli ensimmäinen maksullinen tie, joka oli loistavassa kunnossa.
Saatiin vetää melkeen yksin siellä Zenicaan asti. Maksu 3,20 € (tuohon lappuun myös tulostui rekisterinumero, ainoana koko reissussa, muissa oli vain pvm ja klon aika- platenumber on rajattu kuvasta pois eli turha kuikuilla 😉
Lähempänä Banjaa tuli yksi tietulli vastaan, sitä ei vielä navissa ollut mutta oli juuri muutamaa päivää ennen osittain avattu.
Ajettiin rankkasateessa tuolle uudelle tien pätkälle ja siellä ei ollut alussa mitään koppia josta saisi tuon lipukkeen, onneksi tuo ukko ”ulosajossa” tajusi mitä sanottiin eikä rokottanut suurinta mahdollista summaa (kuten kuulemma Croatiassa tekevät jos lipuke kadonnut) vaan pyysi meiltäkin normaali tiemaksun eli 1,30 € meiltä. Huh!

Seuraavat tiemaksut tuli sitten Bosnia- Croatia välillä kun ajettiin sen läpi Unkariin:
summat oli 2,77 € sekä 3,14 €, tarkkoja pätkiä en muista.
Nämäkin tietullit pysty maksamaan korteilla, setelit käy, metallirahaa (non metal mani) ei hyväksytä, tosin kolikoita saat kyllä vaihtorahana takaisin.

Yhteensä vinjetit sekä tietullit koko reissulta oli: 74,57 €

 

Auton kulut
Autolla, kuten meilläkin on omat vakuutukset, niiden hintoja en ole tähän budjettiin lisänyt sillä ne maksetaan joka tapauksessa. Molemmilla meillä on jatkuva matkavakuutus, eipä tartte sitten miettiä ex-tempore reissuunkaan lähtiessä että mites vakuutus..
Jotkut on sanoneet että auto pitäisi olla kuluissa mukana, mutta kuten todettu vakuutus ja auton kk-erä pitää maksaa joka tapauksessa joten ne ei tähän budjettiin kuulu.
Enhän mä laske niitä mukaan siihenkään kun lähdetään matkaan lentäen ja auto seisoo ”tyhjän panttina” kotona.

Mutta on silti autolle budjetoitu aina jotain.
Autolla matkustaessa kun voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, joten matkalle lähtiessä on hyvä olla extraa mukana tuon ”pahan päivän” varalle.
Jani (realistisempana) oli varannut autolle suuremman summan, kun mulla oli sivussa vaan muutama sata euroa.
Oltiin myös mietitty et jos tulis joku isompi remppa eteen (kuten turbon hajoaminen tai moottorin kosahdus) niin sitten oltas hoidettu se muulla kuin käteisellä.
Joku vara pläni aina pitää olla.
Tällä reissulla oli vielä extra jännitystä auton jaksamisesta.
Kuten totesin aiemmassa postauksessa niin hyvin kesti tuo auto tuon melkeen 6000 kilometrin höykytyksen ja mitään ei käynyt, muutamaa läheltä piti tilannetta lukuunottamatta.


Öljyt ja filtteri vaihdatettiin BMW’n liikkeessä Banja Lukassa, mutta tämä ei ollut mikään yllätys / pakko, vaan oltiin jo päätetty että vaihdatetaan ne jossain tuolla tien päällä.
Unkarissa kyseltiin ja hieman oli liikaa kielimuuria joten jätettiin sitten tuo siellä tekemättä.
Banjan liikkeeseen laitettiin meiliä, mutta kukaan ei vastannut.
Tuon liikkeen ainoa englantia ymmärtävä oli vapaalla, mutta hotellin respa soitti meijän puolesta ja sopi kaiken puhelimessa, hintaa myöten. Päädyttiin Banjan huoltoon koska vietettiin siellä vielä muutama extra-päivä.
Ajettiin auto sovittuna aikana auto hoitoon, vähän jännitti että onko meillä autoa kun kielitaitoista ei löytynyt paikan päältä ja kun pihassa oli muutama paalattu auto…
Osasivat opastaa tien suuntaa ”caffe” viittoen sekä pitäen pystyssä yhtä sormea = 1 tunti.
Käytiin me kahvillakin, mutta oltiin tsekattu hoodeja etukäteen ja lähellä oli myös valtava kauppakeskus, jonne mun iloksi mentiin tappamaan tuota aikaa, kahveilun lisäksi..
Reilu tunnin päästä käpättiin takaisin huoltamoon ja sieltä löytyi auto kasassa, nesteetkin vielä täytettynä, summa oli 1km alle mitä puhelimessa oltiin sovittu eli 299 km (noin 150e).
Kielimuurista huolimatta kaikki tyytyväisiä.

Muita kuluja tuolla tienpäällä ei sitten tullut.
Onneksi, sillä niistä ollaan osamme saatu edellisellä autolla.
Tosin rahoitusyhtiöltä piti hakea lupa auton maastavientiin, koska tämä auto on rahoituksella.
Lupa hoituu niin että kirjaudut rahoutusyhtiönpalveluun, täytät vaadittavat tiedot ja printaat ulos valtakirjan. Tämän lystin hinta siis 42 € ja voimassaoloaika 6kk…
Hakemus täytettiin mutta jostain syystä Montenegro ei ollutkaan enää sallituissa maissa printtiversiossa mukana.
Jouduttiin soittelemaan perään ja scannaamaan vakuutusyhtiön dokumentti siitä että auton vakuutus on voimassa myös Montenegrossa, jolloin suostuivat laittamaan uuden lupalapun ilman lisäkuluja.
Jos Jani ei ois tuota huomannut, olisi voinut tulla Montenegro rajalla ongelmia, sen verran tarkkaan ne syynäsi auton paperit siellä. Missään muualla niitä ei muutenkaan tsekattu kuin Bosnia-Croatia-Montenegrossa.

Greencard tarvitaan tarvittiin tuolle matkalle myös ja tällä kertaa hommattiin se hyvissä ajoin toisin kun viime vuoden keväällä, noista automokista voit lukea täältä ).
Greencardin saa ilmaiseksi auton omasta vakuutusyhtiöstä ja se on voimassa vuoden hakupäivästä.
Nyt tilattiin greencard postilla, mutta sen saa tarvittaessa myös noutaa suoraan toimistolta, ainakin Fennialla.

Käytettiin auto myös tsekissä korjaamollamme ennen katsastusta ja vaihdettiin siihen sen jälkeen jarrupalat. Auto oli siis katsastettu ja pikatsekattu ennen reissua ja saatiin pienen mielenrauhan lisäksi myös tarvittava rekisteröintitodistus mukaan sieltä, ilman kuluja tämäkin.
Paikkapullo, sammutin ja huomioliivit meillä oli jo entuudestaan.

 

Kartat / navigointi
Meillä on aiemmin ollut ostettuna TomTom:n navi sekä ollaan käytetty Google Mapsia, varsinkin jos toi navi ohjelma on ruvennut sikailemaan.
Muutenkin tuo maksullinen ohjelma on mennyt pikkasen huononpaan suuntaan esim. hakujen kohdalla ja on kerran jos toisenkin käynyt niin ettei navista ole löytynyt koko osoitetta.. mokomakin!

Autossa on oma navi, siihen on parilla kympillä hommattu vuoden 2018 kartta päivitys (aiempi oli ties miltä vuodelta, 200x – jotain).
Kaikkia kohteita ei pilkun tarkasti kattanut mutta oltiin koko ajan ihan kartalla, sekä näytti kaikki korkeuserot, koordinaatit yms.
Tuo oli siis lisänä puhelimen navin, printattu paperikarttakin löytyy autosta.


Jokunen viikko ennen matkaa tuli eteen Sygic travel ja Sygicin naviohjelma.
Jani osti tuon Sygicin navi softan meidän ”navipuhelimeen” ja minä latasin tuon travel version omaani, kun sattui olemaan jossain tarjouksessa muistaakseni 7,99 €.
Tuota ohjelmaa en ihan hevisti reissussamme käyttänyt, mutta tsekkailin sillon tällön vinkkejä siellä ja kyllä niitä löytyi. Kaikkia paikkoja siellä ei vielä ole, joten google itsessään siinä sivussa oli hyvä apuri.
Sygic Travelistä voi muun muassa etsiä infoa paikoista, löytää hotelleja, ravintoloita, museoita, shoppailu- ja ulkoilupaikkoja jne.

 


Majoitus toimii siis yhteistyössä Booking.comin kanssa, löydettyäsi kartalta kivan majapaikan ohjaa sivu sinut Bookingiin joka sitten loppupeleissä näyttää onko huoneita saatavilla?!
Lisäksi siellä löytyy liuta matkaoppaita etenkin suur ja suosittuihin kaupunkeihin kuten
Berliini, Lontoo, Hong Kong, Ranskan Riviera, Vegas, Kyoto, Rio, Rooma..
Yhtäkään meidän tämän reissun kaupunkia tai edes kohdemaata ei löytynyt tuolta listalta tuolloin.

Sygic toimii kuulemma yhteistyössä Googlen ja TomTomin kanssa, tosin pikku bugeja siellä oli ja ihan täysin mun luottoa tuo ei ole vielä ansainnut. Laitetaan kyllä palautetta sinne, no worry.
Meillä sattui muutama kiemura tuolla Sygicin navilla, välillä pyysi kurvaamaan pois vilkkaalta päätieltä ja ajatti muutaman sadan metrin matkan sivutiellä ja toi takaisin sitten päätien laitaan jossa pyysi kääntymään vasemmalla. Siinä sitten venattiin jokunen minuutti kiroillen..
Unkarissa yritti ajattaa meidät hotellille päättyvän tien kautta ja ajatti meidän korttelin ympäri kun oltaisiin päästy suoraan radan yli kääntymällä suoraan vasemmalle.
Pikku juttuja mutta sillon mua ärsytti noi paljonkin!
Kamerat (sekä usemmiten tietä vartioivat miehetkin) muistutti ohjelma hyvin ja ennakoivasti!
Hyvänä plussana oli myös parkkipaikkaapuri, lähestyessä määränpäätä vinkkasi navi meille ”parkkipaikkoja löydetty”, joka on etenkin Kotorin kaltaisessa ruuhkaisessa turistihelvetissä ihan helmi!

Sygic Travel (museo, hotelli, hakuineen): 7,99 €
Sygic Premium Europe Navi + Traffic 13,99 €
Lisenssi on kuulemma ikuinen, mutta halutessaan voi ostaa siihen lisäpalikoita kuten ruuhkainfoa sun muuta. Perus navi on 10,99 €
Me ostetiin tuo traffic samaan nippuun jollon hinta oli 13,99€
Tuohon saa myös koko maailman hintaan 19,99 €, Dascamin + 3,99 € jne.

Edit: Tänään tsekkasin tuota appiä kirjoittaessani tätä ja sinne oli tullut lisää pikku päivityksiä sekä mm. kaupunkiopas Budapestiin (joku meijän maa siis on saanut kunnian päästä mukaan- jee!). Jani muisteli että tuo mun Travel appi olisi ollut 9.99€, en oo varma enkä lähde tarkistamaan koska en muista miltä kortilta sen maksoin, mut kummassakin tapauksessa alle kympin kertaosto siis 🙂
Näitä naveja tarttetaan muuallakin eli tämäkään tuon auton lupalapun lisäksi ei ole suoranainen kulu tätä matkaa kohden, navia tarttee muuallakin ja lupalappua tarttetaan vaikka meijän seuraavaan Latvian reissuun..


Majoitus


Näissä olisi mahdollisuus pihistellä, esim hostellit / kauempana olevat majapaikat, jaettu kypyhuone etc. Mutta meillä ei oo semmoseen hinkua, mukavuudesta en tingi..
Majapaikan (oli se hotelli tai asunto) pitää olla ok-matkan päässä keskustasta / vanhasta kaupungista, parkkipaikka pitää olla tiedossa ja oma kylppäri on ihan must.
Jääkaappi ja ilmastointi on sitten listalla seuraavana. Hintatoive siis se n. 50 € / yö..
Tommonen pelkkä yön majotus kuten Katowicessä valittiin ihan vaan hinnan ja kätevyyden mukaan (A1 motarin varrelta), sillon ei sijainnilla oo niin väliä ja hinnatkin edullistuu.

Balan sekä Kotorin hinnat oli korkeemmat, koska ne oli tiedossa jo aiemmin, oli ne myös alkubudjetissa mukana.
Balatonilla meijän studioon kuului myös minikeittiö, ilmastointi, ilmanen parkki sekä parveke!
5 yötä 431,66 € (sis. kaupunkiveron)


Kotorissa maksettiin parvekkeellisesta asunnosta extraa (kyllä kannatti, vaikkei priva parveke loppupeleissä ollutkaan, mutta maisema oli huikea) 4 yötä oli 248 € (veroineen)


Muualla mentiin kolmesta – kuuteen kymppiin per yö.
Eli välillä maksettiin pienempää summaa ja välillä sitten pysty maksamaan enemmän, kuten tuolla Serbitasavallassa. Keskihinta siellä oli 60 € mutta laskettiin että säästöä tulee kun ilmanen privaparkki sekä super edullinen maa, hieman siis sama juttu kun Puolassa.

Hotellikulut oli kaikkinensa 1684,25 € / 29 yötä.
Eli 14,25 € tuli miinusta noista.
Ei paha, ottaen huomioon että matkustettiin pääasiassa elokuussa, jollon koko Eurooppa tuntuu matkustavan ja majoituttiin loppujen lopuksi juuri sellaisissa paikoissa kun haluttiinkin mistään muusta kun priva parkkiksesta välillä tinkimättä!!


Käyttöraha (ruoat, juomat, to do:t) & maksaminen
Oon lukenut jokusen matkabudjetin ja missään niistä ei ole laskettu käyttörahoja mukaan, koska kuulemma kotonakin syödään ja reissussa on edullisempaa yleensä syödä jne.
Mutta mä lasken ne mukaan, ihan vaan senkin takia että musta on kivempi olla reissussa kun tietää paljon voi käyttää rahaa päivää kohden ja toisekseen mä lasken kotonakin x-summan viikkoa kohden jonka voin käyttää.
Lisäksi oon kotona (huomaamattani jo) tarkka rahan kanssa mitä ostan jne. mutta lomalla en halua moisia miettiä eli näiden takia on kulujen lisäksi myös päiväbudjetti.

Mulla oli siis omat käyttörahat ja samoin Janilla tietty omat rahansa tilillään.
Sitä miten paljon Jani kulutti tai mikä sen budjetti käyttöön on, en tiedä.
Sen ostokset oli tyyliin pakolliset sukat & bokserit (parilla eurolla Puolasta) sekä viskit, Zubrit ja Jelenit, mitkä ei nekään mitään järkkyhintasia ollut.

Rahaa kuluu myös jonkin verran vaihtamiseen / automaattinostoihin.
Niitä en oo kylläkään mihinkään laskenut, koska ne kuuluu tohon käyttörahaan itessään.
Toki ois mielenkiintosta joskus paneutua noihinkin, mut niin raha hifistelijä mä en sentää oo 😀
Sen verran kyllä tsekkaan että katon mistä automaatista nostan rahaa, esim Balan baarikadun pikkuset, postilaatikon kokoset automaatit on huomattavasti kalliimpia kun pankkien yhteydessä olevat, joten pyrin nostamaan isomman summan kerralla keskustasta.
Missään vaihtopisteissä ei käyty vaihtamassa, joko nostettiin siis automaateista tai sitten maksettiin kortilla. Kun maksaa euro-alueen ulkopuolella kortilla kysyttiin meillä aina halutaanko maksaa euroilla vai paikallisella valuutalla. Nuo maksut meni vähän fiiliksellä.. tänään zloteilla, nyt euroilla, eikun sittenkin huffeilla..


Janin yhdistelmäkortti, pankki- ja luottokortti tuottaa yleensä, jossei ongelmia niin ihmetyksiä & hitailuja, kaikkialla Suomen ulkopuolella.
Muutama vuosi sitten Bratislavan ruokakaupan kassalla myyjä turhautui kun ei osannut käyttää debit/credit comboa ja paiskasi JP´n kortin tiskiin ja marssi ulos kaupasta..
Toinen myyjä joka oli edellisenä päivänä ollut töissä hoiti sitten homman loppuun, päästiin kaupasta ulos niin siellä tää ukko (myyjä) oli röökillä ulkona & loi ihme mulkauksen ja puhinaa meihin päin 😀
Slovakian asiakaspalvelusta ei nyt oo muutenkaan kovin loistavia kokemuksia, mutta tää on jäänyt hullunkurisuudessaan mieleen ja killuu todellakin Top 3:ssa!!

Unkarissa sekä Puolassa on siis omat valuutat käytössä (jee!!)
Montenegron valuutta on euro, vaikka ei EU-maa onneksi olekkaan. Kortilla pystyi maksamaan melkeen jäätelökioskia & meijän pikku ruokakauppaa lukuunottamatta kaikkialla.
Eurot kävivät maksamisessa myös Bosniassa / Serbitasavallassa vaikkei oma valuutta olekkaan.
Myös kortilla maksaminen sujui ituolla isisti, jopa tuolla Janin yhdistelmäkortti-hirviöllä.

Mulla oli siis tietty summa per päivä käyttörahaa, josta siis maksan siis ruoan/juoman, pääsymaksujen lisäksi shoppailuni, mahdolliset tuliaiset ym.
Jos / kun tuosta jäi yli niin siirsin sitten sen seuraavaan päivään, jollon käytössä, etenkin ajopäivien jälkeen oli isompi summa käytettäväksi esim. tekemiseen/ shoppailuun /syömiseen..
Kallein illallinen (osittain myös paras, koomisin ja paskin kokemus) oli Jurmalassa ja se maksoi pakollisine tippeinen noin 54 €, siis yhteensä meiltä kahdelta.
Tästä kokemuksesta voin postailla myöhemmin lisää.

Meijän tyyli on se että maksellaan vuoropäivin, välillä mä maksoin (etenkin käteispaikoissa) parikin iltaa peräkkäin, välillä Jani.
Välillä syötiin pizzaa, välillä pihviä, välillä pastaa tai jaettua plätteriä- mitä nyt millonkin teki mieli. Ja ei, me ei tasata tilejä että tänään syödään 10 € pizzat, huomenna sit kanssa..
vaan ihan oman nälän ja fiiliksen mukaan. Ei se niin just oo.


Reissaaminen sekä ulkona syöminen (plus shoppailu) Itä-Euroopan ja Balkanin kohteissa on vielä aika edullista, vaikka varsinkin Latvian ja Liettuan hinnat on nousseet euron myötä.
Mutta etenkin tuo Bosnia tasoitti budjettia mukavasti, Puola hyvänä kakkosena, Jurmala taas oli hinnakkaimmasta yhdessä päästä Montenegron kanssa.
Missään ei joutunut himmailemaan, mitään en jättänyt ostamatta sen vuoksi että olisi liian hintavaa.
Pikemminkin mulla iskee etenkin pidemmillä (vähintään viikon kestävillä) reissuilla ostoblokki, vaikka haluisin ja pystyisin ostamaan jotain niin jätän yleensä ostamatta, ellei ole super tarvittava. Mistähän sekin kertoo?!

Käytiin myös esim. museoissa. Pääsymaksu oli eurosta kymppiin.
Edullisin oli Serbi-museo 2km eli 1 € / hlö, kallein oli Riian automuseo jonka lipun hinta on remontin jälkeen noussut tuohon kymmeneen euroon, mutta oli kyllä joka euron arvoinen..


Jurmalassakin käytiin museossa piipahtamassa, mutta koska oli perjantai niin se olikin ilmainen.
Bosniassa otettiin kauppakeskuksen hierontatuolissa hieronnat parilla eurolla muutamana päivänä.
Kotorissa käytiin noin 3,5 h kestävällä veneretkellä tsekkailemassa nähtävyyksiä á 30 € / hlö.
Saatettiin piipahtaa päivällä drinkeillä jossain, haukattiin lounasta ulkona, jääkahviin, jäätelöön sekä leipomotuotteisiinkaan ei saanut muutamaa euroa enempää kulutettua.
Illalla saatettiin viettää aikaa rantabaarissa tai baarikadulla ja nauttia vaikkapa Mojitoksista rannalla auringonlaskua ihastellen..


Ai niin ja Karting jossa nyt käytiin vaan kerran oli hieman alla 10 € / naama!
Varmaan unohdan jotain näistä viihdykkeistä, mutta koska ne sisältyy mun käyttörahaan anyway niin ei kait niitä se enempää tartte kaivella.

Ruokailupaikoilla, kauppaostoksilla sun muilla saa helposti nipistettyä tuota käyttöbudjettia pienemmäksi, mekin juotiin kahvia kaupungilla (vaikka huoneessa oli vedenkeitin ja oli oma pressopannu mukana), ostettiin kakunpaloja, jätskejä, juomia, ym. ”ylimääräsiä”
= nautittiin joka hetkestä omalla tyylillämme..




Shoppailu
Tätä sivusinkin jo aiemmin ja tämähän kuuluu oikeastaan tuohon käyttöraha puoleen, mutta avataan nyt tätäkin itessään hieman enemmän.

Koska meijän reissut on pääasiassa Itä-Eurooppaa ja Balkania niin shoppailukin on huomattavasti edullisempaa. Mä ostan muutamaa todella harvaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki vaatteeni, kengät, takit, meikit, hiusvärit sun muut aina meijän reissuilta.
Nyt löytyi mustat suorat housut, muutama villa/neuletakki, jokunen t-paita / muu paita, pari hupparia, 12 mustat sukat, kahdet kengät (talvi sekä lenkkikengät).
Parikyt tuubia ripsiväriä, jokunen luomiväri, vissiin 10 hiusväriä (puolet ruskeeta, puolet raita-ainetta), 2 uutta hiusharjaa jne. Parikyt pulloa Argania (takkutukka kiittää), maustetahnoja, viiniä, viskiä, reppu kamoille jne…

Kaikkea en edes muista ja hintoja en tähän nyt rupea sen enempää erittelemään, mutta esim Syossin hiusväri maksaa Suomessa joku 12€ paketti maksoi tuolla kolmisen euroa, mun lempi ripsivärit oli 1,5-3€, Suomen vastaavaa hintaa en osaa sanoa koska en edes muista millon olisin shoppailut kosmetiikkaa täällä päin..
Kosmetiikan lisäksi matkaan mahtui myös mausteita. Unkarin paprikat ja nöslöpit on ihan parhaita!


Ai niin ja ostin myös jakun ja pinkin kesämekon poistomyynnistä parilla eurolla..
Siis minä joka ei ole hametta pitänyt sitten vissiin kun olin 18, jakku ei myöskään kuulu mun stailiin joten en tiedä mitä ajattelin?! Ehkä tää oli niitä kuuluisia ”ensi kesänä” juttuja, goosh….
Yritin kyllä etsiä ystävän häihin jotain päällepantavaa, mutta sillon kun oikeasti koittaa löytää jotain niin ei varmasti löydy (tai olis löytynyt takki 150€, mutta ihan sillä voi häihin mennä..?!)

Viskin ja viinin hintoihin en sen kummemmin myöskään viitti syventyä, mutta todettakoon että kun Suomen hinnoissa on niin paljon ilmaa niin jää nuo ostokset kotimaassa tekemättä.
Mukaan tarttui siis muun muassa jokunen punaviini sekä Singe Maltia (ja vieläpä hyvää semmosta) kun löytää alle 18 € pullo, niin aivan varmasti tarttuu matkaan muutama niitäkin.
Meillä on oikeastaan löytynyt jo vakio-stopit noilla reissuilla missä käydään mitäkin ostamatta.
Harmi vaan ettei ole kun kerran vuodessa tämmönen reissu mahis tehdä, mutta onneksi autoon mahtuu hyvin tavaraa (tosin tiukkaa se rupeaa tälläkin Äxällä olemaan 😉 )

Mitään kovin kallista ja tuhlaavaa shoppailua ei meijän reissu siis myöskään sisältänyt ja majapaikatkin oli järkivalintoja. Dubrovnikiä meille suositeltiin monestakin suuntaa, mutta hinnan ollessa 666 € yö niin jätettiin suosiolla väliin, niin kovaa hinkua mulla ei mihinkään ole että maksaisin tuommosia summia, varsinkaan yhden yön majoituksesta..

 

Summa summarum
Semmonen reissu meillä on siis takana ja kaikkea edellä mainittua tehtiin & ostosteltiin mistään siis oikeastaan tinkimättä. Tässä vielä nipussa nuo todelliset kustannukset.

Bensa 635,06 € miinus Red Bullit, vedet ja hodarit –> 600 €
Laivat (hytteineen) 197 €
Majoitus 1684,25
Tietullit ja vinjetit 74,57 €
Parkkiminen 15,10 €
Yhteensä 2570,92 € eli 1285,46 € / hlö.

Jos jaat tuon summan (2570,92€) vielä neljällä viikolla on se hieman päälle 300€ per viikko.
Tietty käyttörahat siihen päälle, mutta silti.
Ihmiset on valmiita pistämään tuon 1300 € ihan vaan viikon lomaan Suomessa, päälle tietty noi safkat ja tekemiset.. huh! Siihen mä en lähde.
Tuohon samaan hintaan kun saa niin paljon enemmän muualla..
Mutta nää on taas niitä valintoja.

Siinä se nyt sitten oli, kuukauden roadtrip budjetti. Miltä kuulostaa?!
Toivottavasti tästä yhteenvedosta oli apua jollekkin!
Ja miellelläni vastailen kysymyksiin jos niitä heräsi reissustamme!

Mahtavaa syksyn jatkoa 🍂

PSST Kuvia ruodin läpi parhaillaan ja olenkin jo osan postaillut  Instagramiin – tervetuloa tsekkaamaan 😉

 

Roadtrip terveiset (paikoista jonne meidän ei pitänyt päätyä)


Kesä (ja loma) meni.. kannattiko?!
Inhoon joitakin sanoja/sanontoja kuten lomalle lompsis ja lomat lusittu..
on niitä muutama muukin mutta ei tässä yhteydessä sopivia (kuten some) 😀
Loma on ohi joo, ollaan juuri palattu aivan mahtavalta, kuukauden autoreissulta Euroopasta.
Kesä meni töitä tehdessä, kahdessa kolmessa eri paikkaa.. sen koen lusimiseksi, todellakin 😂

Jani kysy multa kun oltiin viimesiä päiviä Jurmalassa että kannattiko?!
Vaikka sillon kesällä raataessa noissa vuoroissa ei siltä tuntunut, niin voin nyt sanoa että kannatti
(ilmekkin sen tuossa kuvassa ehkä kertoo..)


Niiden vuorojen ansiosta päästiin kunnon lomalle eikä tarttenut miettiä että voidaanko tehdä jotain tiettyä juttua tai voinko ostaa tämän, tämän tai tämän.. Kyllä voitiin ja kyllä ostin.
Vaikka mulla oli omalla käyttörahalle hieman tiukempi budjetti kuin edellisenä vuonna, sekä oli muutenkin ”ylimäärästä” rahaa vähemmän, niin silti rahat riitti ja jäi ylikin, mikä on plussa-plussaa!!
Tosin mä luulen et mä oon myös hieman viisastunut (vai kutsutaanko sitä vanhenemiseksi??), koska ihan kaikkea en ostanut mitä kattelin / kokeilin vaikka mieli teki.
Tyyliin et tarttenko mä tätä nyt oikeasti, enpä taida ottaa.. oho, mitä ihmettä!!
Toi siis päti lähinnä kenkiin, kosmetiikka mä ostin sitten rutkasti enemmän, niitä saa mahtumaan mukaan vaikka kuinka.. Erilaisia ripsareita, kasvonaamioita, hiusvärejä sun muita ei oo koskaan liikaa..


Ei pelkästään ostojutuilla vaan paikkavalinnoillakin on väliä, suunnattiin pääasiassa sinne missä ois kiva mesta ja hyvät ilmat, mutta ok-hinnoin ja tietyin kriteerein kylläkin.
Yhdelle (vain yöpyminen) pysähdykselle oli vaihtoehtona 50€ yö ei niin tunnetussa paikassa tai 666€ trendipaikassa, voitte arvata kumpi valittiin 😉
Matkan muista kuluista aattelin koosta oman postauksen kun tsiigaan tilin saldot läpi, mutta voin jo nyt sanoa että plussalle jäi sekin saldo, ei jättimäisesti mutta plussa on aina plussaa!!

Noiden ilmojen sekä huonojen majapaikkojen takia tänä vuonna jäi välistä Croatian rannikolla yöpyminen sekä Slovenian pikku kaupungit, eli ne paikat jonne oltiin mielessämme päätetty palata.
Harmittaa tietty hieman, koska noi mestat on upeita ja ensi vuodesta kun ei ikinä tiedä.
Tämänkin vuoden reissuun päästiin onnekkaiden sattumien (sekä helkkarin kovan työn) kautta.
Eli ei pitäisi harmitella näkemättömiä paikkoja vaan olla kiitollinen siitä missä oltiin ja et kaikki meni hyvin, me ollaan ehjiä ja auto (Mr. X ) kesti kaiken!!

Välillä, niillä kurppasilla teillä ja etenkin pimeessä keskellä ei mitään muuta kun peltoa, autiotaloja, mustalaisteinejä vaeltamassa ja osottelemassa auton rekkaria iski pieni paniikki.. sit kun tähän lisätään jo kello kaheksalta alkava pimeys, ei katuvaloja, sitten sade ja ukkonen sekä navin (ja muiden autoilijoiden ohittelu) sekoilu niin oli siinä mulla pieni pelko persiissä..
Lisäksi nähtiin niin paha kolari Puolassa, että vieläkin mietityttää että miten ihmeessä ne porukat selvisi hengissä siinä ympäri lentäneessä autossa ja miten sille keskellä tietä nököttäneeseen moottoriin törmänneen kuskin kävi.. Meillä oli oma osamme läheltä piti tilanteita, ja kiitos Janin valppauden ja ennakoinnin niistä selvittiin, mutta kaikkea (kuten tuota edellä mainittua) ei mitenkään voi ennakoida..

Omalla autolla Unkariin ja Montenegrosta no-no maahan..
Jos luit mun edellisen, #kesäloma2018 – postauksen, niin tiedät että meillä oli hyvin vapaa pläni loman suhteen. Aikaa neljä viikkoa ja vain kaksi etukäteen varattua majoitusta, sekä tietty menolippu Tallinnaan.
Nuo varatut mestat oli Unkari ja Montenegro, vain sen takia että päästiin sillon kun haluttiin noihin kohteisiin ja  saatiin haluamamme majapaikka sekä meille että autolle, maksamatta itseämme kipeiksi.

Ennen varauksen alkamista Balatonilla oltiin myös yksi yö muualla Unkarissa, meille uudessa mestassa.
Päädyttiin Györiin kun ajettiin niin reippaasti että kolkuteltiin maan rajoja jo sunnuntaina, eikä huvittanut jäädä Puolaan (koska saatiin aika tylyykin kohtelua siellä yhessä hotellissa).
Györ on pieni & sulonen kaupunki lähellä Slovakian rajaa eli oli just sopiva mesta yhen yön stopille.
Tämmöset majapaikat napattiin tyyliin tien päällä (hurraa eu-netti) tai edellisenä iltana missä nyt millonkin satuttiin olemaan.


Balalla oltiin kuusi ihanaa päivää, nauttien muun muassa upeista ilmoista, aamiaisesta omalla parvekkeella sekä mahtavista auringonlaskuista – jotka kuulemma on kaikki nähty kun näkee yhden, mutta siitä huolimatta JP suostui mun mukaan iltaisin istuskelemaan ja fiilistelemään tonne lätäkön rannalle 😊
Ilma oli Balalla just sopiva, ei liian kuuma, maisema huikea, aurinko laski just oikeaan suuntaan ja beachbarista sai napattua mukaan Dreherin tai vaikkapa täydellisen kesäjuoman eli Mojiton..
#täydellistä



Unkarista jatkettiin kohti kakkos varausta eli Montenegroa ja Kotoria.
Kotorin jälkeen ei ollut mitään plänejä, paitsi ajaa rannikkoa pitkin ylös ja stoppailla missä huvittaa..
Noi huonot säät siis pakotti meijät muuttamaan ”suunnitelmia” ja keksimään uuden paikan rannikon tilalle.  Meillä ois ollu mahis jäädä Montenegroon mutta jostain syystä maa ei meitä vaan sytyttänyt.
Olihan se hieno, makee rantatie, upeimpia teitä mitä koskaan ajanut, ne jylhät vuoret & auringonlaskut…
Mutta jokin jäi puuttumaan. Montenegro oli itessään upea, mutta vähän pettymys.
Olin aiemmin halunnut sinne ja ehkä vähän kade kun joku sano et menee sinne / ollut siellä, mutta nyt kun ollaan ite oltu niin ei tuu semmosta fiilistä.
Montenegrosta ei ollut siis vaikea lähteä, liian kuuma (+37), kallis, liikaa ihmisiä, liikaa liikennettä,
vähän liikaa kaikkea..

Mä oon totaalinen Balkan, etenkin Serbia fani, Slovenia on ihana sekä Croatian rannikko, JP:llä on samat fiilikset kyseisistä paikoista.
Jotenkin miellettiin myös Montenegro samanlaiseksi, viihtyisäksi ja kotoisaksi paikaksi, mutta sitä fiilistä ei siellä tullut, kummallekkaan meistä. Jani taisi vielä palavammin haluta pois sieltä kun minä.
Oisko ollut jo toka ilta kun se puoli tsoukilla että tää mesta on nyt nähty, joko mennään.. 😉
Mentiinhän me, niiden 4 varatun yön jälkeen.
Kunhan ensin päätettiin että mihkä?!
Istuttiin iltaa meijän upealla terassilla ihailemassa auringonlaskua, nauttimassa viiniä ja zoomailemassa säätä ja karttaa, pähkäilemässä että mihis sitten..?!


Autolla, vieläpä ilman suunnitelmia on ihan paras tapa reissata.
Tuollon kun ei oo liikaa suunnitelmia, ei oo etukäteen varattuja majapaikkoja minne on pakko mennä, häviää myös se pakonomasuus, kellon kanssa juokseminen sekä mahdollisuus päästä uusiin ja mielenkiintosiin, jopa yllätyksellisiin paikkoihin..
Näin kävi meille, päädyttiin todelliseksi super yllätykseksi Bosnia-Herzegovinaan & Serbitasavaltaan!!
Siis maahan jonne meidän ei todellakaan pitänyt mennä, tarkotus oli ajaa vaan se Croatia-Bosnian 20 km suikale läpi Montenegroon ja tulla yhtä vikkelään samaa reittiä eli rannikkoa pitkin takas.. koska kalliit autovakuutukset!
Mutta..
Ajettiin Montenegrosta Bosnia-Herzegovinan läpi (Bosnian) Serbitasavaltaan, jossa viihdyttiin niin hyvin että jäätiin vielä kahdeksi extra yöksi sinne. Eikä oltas haluttu lähteä pois…
Ollaan aiemmin, vuonna 2014 oltu Sarajevossa ja Mostarissa, etenkin Mostar oli lumoava, mutta ei jäänyt sillon mitään hinkua palata maahan. Eikä todellakaan pitänyt mennä omalla autolla sinne. Ever.
Ja nyt mietitään jo ensi vuoden kuvioita ja paluuta tuonne no-no maahan 😀

No-no reitti nro 2
Vuonna 2015 meillä oli varattuna majoitus Bled-järveltä, mutta koska Janin mummo kuoli silloin, muuttui meidän suunnitelmat, peruttiin Bled jotta päästiin hautajaisiin, uutta majapaikkaa ei löytynyt kohtuu hinnalla joten päätettiin ajaa Serbiaan.
Ei päästy Serbiaan koska siellä oli se pakolaismellakka rajalla ja muutenkin vähän riskitilanne länsimaalaselle autolle joten päädyttiin Unkariin, maahan josta kumpikaan ei ollut sillon mitenkään kiinnostunut.
Mutta… ihastuttiin Balatoniin niin paljon että jäätiin sinne sillon extrapäiviksi ja ollaan palattu takaisin joka vuosi (sekä haaveillaan Unkariin muutosta)..
Tänä vuonna ajettiin tuon Banjan jälkeen ajettiin takaisin Balatonin rannalle, vieläpä päästiin samaan huoneistoon missä vietettiin nuo loman ihanat alkupäivät..

Tuolloin 2015 ajettiin Itä-Puolan kautta Slovakiaan, aikaavievä ja hyvin kurppanen tie: paikotellen puuttu isoja useita metrisiäkin asfalttipaloja (kuin olis leikattu, ei mitään normi kulumaa), hullua liikennettä,
90 kilsan kiertoteitä Google mapsillä koska myrsky katkassut tien, joten Presovin sijasta ajettiin jotain pikku teitä, mustalaiskylän läpi (ja niitä karkuun) Tatroilla.. jonka jälkeen päätettiin että ei koskaan enää ajeta sitä tietä.. Ever!
Mutta guess what?!
Pecsin ja Balatonin chillailun jälkeen oli aika taas jatkaa matkaa. Mietittiin eka Itä-Unkaria, mutta koska ei kivaa majapaikkaa löytynyt ja piti ajella jo vähän enemmän kotiinpäin niin ajettiin Tatrojen läpi Puolaan..
Eli juuri niin päinvastoin kun aiemmin oltiin mietitty, ihan kuten tuon Bosnian kohdalla.
Tosin Bosnia järkytti mua enemmän kuin tuo Tatrailu. En olis ikinä uskonut että JP lähtee sinne autolla.

Vitsailinkin että tutkimattomat ovat Herra Immosen tiet 😀
Tatroista selvittiin ilman traumoja ja ilman takaa-ajo tarinoita tällä kertaa, ja muutenkin tiet oli hurjan paljon paremmassa kunnossa (tämä kuva on keski-Puolasta) kun 2015 joten ei tartte miettiä reittivalintoja sen kummenmin jatkossa!
Tosin Puola on tietöiden luvattu maa eli ensi vuonna noi hyväksi koetut mestat voi ollakkin taas ihan painajainen..


Yötä kaupungissa jonka nimeä en osaa lausua & paluu Jurmalaan
Päätettiin siis Itä-Unkarin sijasta ajaa Puolaan ja koska meillä oli sopivasti aikaa niin päätettiin stopata kahdeksi yöksi kaupunkiin jonka nimeä en minä (eikä Jani tai muutkaan) osaa kunnolla lausua..
Rzeszow on hänen nimensä.
Päädyttiin Rzeszowiin ison tapahtuman, Yamaha Rzeszów – dealershipin lanseeraamispäivänä ja koko kylä oli täynnä!! Siellä oli kyllä hienot bileet pystyssä ja jäätiin mekin tsekkaamaan puolalaista showta!!
Harmi vaan että tyyliin joka ikinen vanhankaupungin kahvila/ravintola siinä aukiolla oli täynnä/varattu, joten siihen ihan keskelle ei sillon pääty ja ihmispaljouden vuoksi kuvaaminenkin oli haastavaa..
Löydettiin Rzeszowista kyllä seuraavana päivänä muutakin nähtävää, kuten tää upea linna..


Oltiin tuolla kaksi yötä ja jatkettiin Suwalkin (jostain syystä google maps on tallentanut mun kodin tänne..)
kautta Latviaan ja Jurmalaan, jossa selvittiin tällä kertaa ilman sakkoja!
Ja nähtiin upein auringonlasku koskaan… tosin iPhone ei ihan riittänyt siihen ja harmittelinkin että ei tullut laidattua broidin järjestelmäkameraa..
Luulin että huikeimmat auringonlaskut tuli nähtyä tuolla etelämpänä, mut nope!
Jos oli tiet reissulla huikeet niin että piti välillä suu auki vaan tuijottaa maisemia, niin samanlainen oli tämä Jurmalassa vikana iltana koettu auringonlasku.
Siellä piti sataa joka päivä, vaan eipä satanut ja tuo lauantain auringonlasku tuli kun tilauksesta kruunaamaan meijän loman. Sanoinkin Janille että toi tuli kun tilauksesta, miten hoidit sen…


Nyt ollaan siis harmi kyllä kotona tai jee, kotona! siltä kannalta että ei käynyt mitään!!
Vajaa 6000 kilsaa kerty mittariin, upeita paikkoja, huikeita teitä ja noita maisemia joita pysty tuijottamaan vaan suu auki..
Valokuvia tuli napsittua niin paljon että vieläkään en oo kerennyt niitä läpi käydä ja videoita on toinen mokoma!
Yhtäkään postausta tänne en matkalta tehnyt, vaikka luonnoksia oli päässä useita.
Halusin vaan nauttia niistä kohteista missä oltiin.
Sama on mun Instagramin kohdalla, kovasti olin sitä mieltä että tältä reissulta postaan joka ilta kuvia ja pysyn enemmän ajan tasalla. Ehkä ne alkupäivät meni niin mut sit olin et paskat, nää kuvat ei katoo mihinkään, täällä paistaa aurinko mä meen ulos moikka…..

Tuommonen reitti meille siis lopulta tuli, pienillä twisteillä tosin, kuten ajettiin Dubrovnikin kautta Kotoriin, koska haluttiin välttää liikaa Bosniassa ajamista 😂 sekä ajettiin Banjaan Sarajevon kautta, kun Mostar olis ollut nopeampi koska navi sekoili ja tarjoili meille lauttaa vaikka täppäsin sen pois.
Meillä oli testissä Sygic Travelin navi, nikottelua löyty mut pääasia et päästiin perille & takas 🙂

Lisää kuvia ja juttuja paikoista tulossa… malttakaa hetki!!

PS älkää antako Panevezyksen punasen täpin hämätä, se oli eka yöpymismesta, ehkä sen takia toi google törkkäs sen täpin siihen..

Ja seuratkaa ihmeessä sosiaalista mediaa!
Facebookissa  pysytte postauksissa ajantasalla sekä pääsette kurkkaamaan Instagramissa  jo nyt upeita (kröhöm) matkakuvia 😉
Lisäilen niitä sitä mukaa kun saan läpi käytyä!

PS
Jos kiinnostaa tietää paljon tuon roadtripin kustannukset olivat niin niistä löytyy nyt oma kattava
postaus  täältä !

Hyvää vuosipäivää!

Vuosipäivä pohdintoja
Mulla oli mielessä juttu mun ja Janin 9-vuotis ”matkasta” eli siis meidän yhdessäolo ajasta.
Tuo vuosipäivä vilahti ohi jo kesäkuun lopussa, noin viikko juhannuksen jälkeen.
Jos ootte yhtään seurannut mun kirjoituksia, niin tiedätte että mä oon painanut kuin hullu koko kesän töissä, joten noi päivät kesä-ja heinäkuulta on (ikävä kyllä) kiitänyt pääosin ohi vaan..
Kyllä mä muistin sentään sen päivän ja syötiin vähän parempaa ruokaa sen kunniaksi, mutta siinä se.
Ensi vuonna saavutuksena olisi 10-vuotispäivä.. sitä olisi kiva juhlia jotenkin spessusti!
Se vaan tulee just juhannusmökki-viikonlopun jälkeen ja lomaa odotellessa joten ei mikään paras reissu ajankohta, mutta we’ll see..

Toinen merkkipäivä tänä vuonna taisi mennä multa ihan ohi, mutta kiitos Matkalla lähelle tai kauas Sarin postauksen 3-vuotiaasta blogistaan rupesin miettimään blogini ”syntyperää”.

Blogin poikasen kasvukipuja 2014-2016
Tämä blogihan sai alkunsa jo vuoden 2014 marraskuussa, eli siis neljä vuotta sitten, sillon kirjoitin ensimmäisen postauksen  joka oli lähinnä lyhyt esittelyteksti minusta.
Seuraava juttuni oli tammikuussa 2015, jossa hyvästelin haikein mielin vanhan passini ja oltiin menossa Tiranaan. Tiranaan ei koskaan päädytty koska lennot nousi viidellä sataa per pää juuri ennen kun piti varata, joten Albania jäi ja me mentiin takas Serbiaan.
Sen jälkeen en oo saanut Jania houkuteltua sinne, joten Albania on edelleen tsekkaamatta.
Hiljaista oli myös kirjoittamisen suhteen, jotenkin en vaan saanut aikaiseksi mitään, lisäksi mua ärsytti tämän silloinen ulkonäkö ja oma osaamattomuuteni muokata sitä..
Niinpä tämä sai jäädä vähän kuin huilaamaan/muhimaan hetkeksi…
Postauksien saldo noilta kahdelta vuodelta ns. ekalta vuodelta (2014 ja 2015) oli huimat 1+1!

Vuonna 2016 sain aikaan neljä juttua: yksi niistä oli  Pietarin reissusta  joka on näin jälkeenpäin tarkasteltuna semmonen sillisalaatti, ja melkeen pelkästään englanniksi kirjoitettu.
Ei siinä englannissa mitään (paitsi pilkku & kielioppivirheet) mutta tekstistä puuttu väliotsikot ja muutenkin koko tolkku..
Oli vielä niitä juttuja joita mä vaan kirjotin ja en lukenut läpi, tsekannut mitään jälkikäteen, postasin vaan..
Kuvat on kyllä ihan hienoja sillosella puhelimella otetuksi, mutta koko ois voinu olla  siellä eri…


2016 kirjoitin myös  Kotimaan matkailu vs. Ulkomaat  ja siinä oli omasta mielestäni jo vähän enemmän tolkkua, ihan oikeeta pohdintaa ja asiaan paneutumista, tosin ne väliotsikot mm. puuttuu edelleen..
Loppuvuoteen mahtuu myös ennätykselliset kaksi postausta: talviloman suunnittelua Serbiaan  sekä Instagram – ja Facebook lanseeraukset.
Eli kovin kova tahti ei ollut sillonkaan, vaikka julkaisuiden määrä olikin tuplat edellis vuosista. Wuhuu!
Tuolla postaus tahdilla en tosin kellekkään kehdannut mainita että mulla on (so called) blogi..
Mitä on blogi ilman sisältöä / ilman päivityksiä..
Joten en voi, enkä aio sanoa tämän vuoden marraskuussa että onnea 4-vuotias blogini!
Noina vuosina 2014-2016 se oli vielä ihan poikainen, räpiköivä ruma ankanpoikanen..

Tuolloin ”alussa” mulla ei ollut myöskään mitään blogiin liittyvää sosiaalista mediaa.
2016 loin vasta nekin, tosin käyttöönotto ryki niissäkin, aktiivinen käyttö alkoi vasta paljon myöhemmin…
Pitkään olin ainoa tykkääjä mun face-sivulla ja instaankin postasin jotain roiskasuja sillon tällön, se ei inspannut mua juurikaan 2016-2017.. Nyt tunnustan olevani vähän Insta-hullu 😀

Muutoksen vuosi 2017
Vuosi 2017 oli mulle muutoksen vuosi monessakin mielessä, tämä blogi siis yksi niistä.
Valmistuin matkailualan koulutuksesta (kuusi kiitettävää- anteeksi, ihan pakko), tein työharjoittelun loppuun Travellerillä ja lähdin elämäni ensimmäistä kertaa Ukrainaan sekä matkanjohtajaksi!!
Palasin takaisin Ukrainaan saman vuoden syksyllä, jälleen matkanjohtajan roolissa Travellerillä🤘🏻


Ihan huikeita haasteita nuo, pientä panikointia ilmassa mutta kaikesta selvittiin & sain mahtavaa palautetta reissulaisiltakin!!

Koulun jälkeen menin sukulaiselle töihin (varoituksista huolimatta), tein siellä ihan hulluna kesän töitä ja lähdin lomalle, roadtrippaamaan Janin kanssa Eurooppaan, tulin takasin, tein töitä, lähdin uudelle (sovitulle) reissulle Ukrainaan, jonka jälkeen menikin sukset ristiin tuon sukulaisen kanssa ja eikä olis edes huvittanut mennä ko. paikkaan takaisin niiden juttujen takia.
Välit meni, mä en heittänyt ekaa kiveä ja koitin vielä senkin jälkeen varjella ihmisten välejä, tuloksetta.
Mulla oli onneksi ton episodin jälkeen mahis olla hetki kotona, ennen kun rupesin taas painaa noita kaupan duuneja. Mä niin nautin niistä vapaista pitkistä laiskoista ”aamu”lenkeistä Mellin (rakkaan Viipurin rescuekoiramme) kanssa ja aamupäivistä kotona tietokoneen ääressä..
Pääasiassa työstin juttuja, fiksasin blogin ulkonäköä (tappelin sen kanssa) ja sitten työ imi taas mut mukaansa..
Vapaa-ajan pulasta huolimatta mulle jäi se into, mulla tuli jutun aiheita mieleen kun en ollut koneella ja kirjotin niitä (esim tyhjälle kuittipaperille muistiin 😀 ) ja kaipasin koneen ääreen… ja podin huonoa omaatuntoa jos tein muuta kun koitin täyttää ”matkapäiväkirjan” sivuja.

Reissupostauksia & wordpress vaikeuksia
Se oli siis kevät 2017 kun mä rupesin oikeasti miettimään kunnolla tätä blogia, näitä juttuja ja kaikkea siihen liittyvää kunnolla. Sillon muhun iski se kirjotus/luomiskipinä ekan kerran oikeasti..
Rupesin lukemaan muiden ihmisten matkablogeja, selaamaan eri palstoja ja keskusteluryhmiä miettien et vitsi kun sais siirrettyä kaikki mun tiedot esim. autoreissuista, Baltiasta ja Balkanista paperille..
Liityin eri reissuryhmiin, annoin joitain vinkkejä sekä postasinkin ite jotain niihin ryhmiin.
Kipinä ei sammunut ja kuin huomaamatta mä otin tavoitteeksi saada ulkonäön fiksattua, sekä kirjoittettua lisää meijän reissuista..

Huhtikuussa 2017 mä kirjoitin ekan omasta mielestä suht kunnollisen  postauksen Via Balticasta–   mun rakkaudesta Balticaan, höystettynä joillakin vinkeillä (tosin edelleen ilman väliotsikkoja ja kuvat minikoossa)..
Toukokuussa sarja jatkui  Autoilumokia Baltiassa tunnustuksilla ja sitten tuli perään muutama postaus lisää Via Balticalta mm.  sakkohommia jutun  muodossa.
Nuo pari muuta Baltia postausta löytyy myös englanniksi, mutta tuon sakkojutun jätin kääntämättä tarkoituksella.. Kesän yli mentiin siis 1-2 postauksen tahtia / kk, joko suomen tai englannin kielellä.
Damn, mähän olin ihan liekeissä 😉
Mutta vielä olis parannettavaa, ne väliotsikot ja kuvien koko nyt ainakin alkajaisiksi.
Niihin mä paneuduin vasta syksymmällä 2017..
Mutta oppia ikä kaikki, kaikkeen sitä vanhoilla päivillään ryhtyykin 😉

Vuoden 2017 huhtikuusta lähtien on siis mun tahti ollut vähintään 1 juttu / kuukausi ja mun julkaisu tahti jatkui 1-3 kpl muodossa. Todellinen upgreidaus siis edellis vuosista.
Tiedän että moni kirjoittaa/postaa jopa 1-2 juttua viikossa, mutta mulle tuo postaus määrä oli iso harppaus eteenpäin!
Mitä enemmän vietin aikaa tän blogin kimpussa sitä enemmän mä halusin panostaa siihen ja tehdä siitä selkeämmän, lukukelpoisen, mahdollisimman hyvin informoivan, mutta rennolla tyylillä hoidetun (pilkun viilaajat sorry) ja ihanilla kuvilla höystetyn kokonaisuuden.

Muutin myös nimen 666placestovisit muotoon 666places, panostin Instaan ja Faceen,  kiinnitin huomiota ulosantiin ja rupesin fiksaamaan sivuja paremmaksi.. tai ainakin yrittämään sitä..
Maavalikot tuotti vaivaa niin paljon että meni hermot koko blogiin loppuvuodesta (oikeastaan syvälle alkuvuoteen 2018)!! En vaan saanut niitä asettumaan, vaikka oli ohjeet ja sain neuvoja lisääkin.
Oli kuulemma muillakin yhtä veemäiset saada asettumaan haluamat valikot vetolaatikoiksi..
Venkslasin, kokeilin vaikka mitä, googlasin lisää ja taas meni hermot kun koko viikonloppu meni koettaessa tuhertaa noita valikoita.. ja sit oli pakko pistää tää vähän jäähylle..

Tein mä kaikkea muutakin blogeiluun liittyvää.
Yllätin itteni ja akkreditoiduin ihan omasta tahdosta Matkamessuille 2018.
Halusin sinne ja olin super onnessani/innoissani kun sain passin sinne!!
Tosin kaikesta aherruksesta ja päänhakkaamisesta huolimatta en saanut mun sivuja haluamaani kuntoon ja niinpä messujen aikaan mun sivuilla luki ”under construction”..
Siellä sitten vaihtelin pokkana käyntikortteja mutta hieman nolotti…

Matkamessuilla kävin ekan kerran koulun kanssa 2016, käytiin siellä kiertelee pikaseen ja ihmettelin et kuin jengi jaksaa vaahtoo näistä – lähin himaan heti kun mahis.
2017 olin siellä Travellerin kanssa, mutta vaan puolikkaan päivän, sitten kiisin himaan pakkaamaan ja Serbian koneeseen.
Noilla messuilla oli oma fiilis jo hieman erilainen, uteliaisuus rupesi nostamaan päätään… ja samoin kävi mun kirjoitus & kuvaus vimmalle.
Ei ne mihinkään ollut hävinnyt, jäänyt vaan surullisesti elämän (työn) jalkoihin…
Mä oon aina tykännyt kirjoittaa, nuorena askartelin erilaisia lehtiä ja kirjotin tarinoita kirjan muotoon, joita tosin harvat ja valitut sai vaan lukea.. Goosh!! 🙂 Ja kuvausta mä oon rakastanut aina!
Esimmäinen kamera oli tietty siihen aikaan filmikamera ja niitä rullia kulu useita, joko kuvatessa selfieitä (jep, kuka muu tunnustaa?!) tai meijän koiraa/luontoa sekä ihan vaan kaikkea mahdollista.
Onneksi mulla oli ihanan kärsivällinen äiti, se osti mulle ”perhepakkauksia” filmirullia ja makso niiden kehityksenkin. Myöhemmin kuvaan astui digikamerat, kaikki Canonia, jostain syystä jämähdin merkkiuskolliseksi sille merkille, aluksi varmaan ainoan suomenkielisen valikon vuoksi.
Noita digejä oli muutama, sillon kun töistä sai malli/poistokappaleita suht halvalla.
Janilta sain muutama vuosi sitten jouluna ihan uuden, näppärän ja kevyen pikku Canonin <3
Lisäksi jatkoin kuvaamista myös kännykällä.
2017 lopulla rupesin haaveilemaan paremmasta kamerasta sekä tutustuin erilaisiin kuvaus- ja kuvanmuokkaus ohjelmiin. Haaveena olis myös hommata se parempi, oikea kamera. Sen hankinta taas riippuu ihan työtilanteesta, kuten tulevat reissutkin. Janilla on kohta synttärit, sillon ois mahtava päästä johonkin 😆

Hyvää vuosipäivää..                              Minkä mä sitten katson mun blogin vuosipäiväksi?!
Sitä oon tässä hieman pohtinut itsekkin että miten sen nyt laittaisi..
2017 oli siis erikoinen vuosi monessakin asiassa mulle (koulu, työt, ajokortti, Ukrainat) sekä blogille,
silloin loin ne mun mielestä ekat ja oikeat jutut ja kunnostauduin (ilman pakkoa) postaamaan kuukausittain.. joten koen siis että tän vuosipäivä on huhtikuu 2017 – jos tarkkoja ollaan niin 07.04.2017!
Tuon mun mielestä ekan kunnollisen postauksen julkasipäivä.
Sivut voi olla luotuja aiemmin, mutta jos mitään ei oo kunnolla tapahtunut ennen 04-2017 niin sitten se menee näin!

Meijän koiralla on  passin mukaan synttärit helmikuussa (2010), mutta se on sen kadulta löytymispäivä.
Juhlistetaan Melliä helmikuussa, kuin myös 10.08  joka on sen Suomeen sekä kotiintulopäivä ja tänä vuonna myös meijän kesäloman alkupäivä!
Sitä millon se on oikeasti syntynyt ei voida tietää, joten mä tulkitsen myös tän mun blogin syntymäpäivän samalla tyylillä.
Koska se huhtikuu meni siis ohi (missä lie olinkaan) niin juhlitaan sitten nyt reissun muodossa 1 -vuotispäivää jälkikäteen ja 1 ½ vuotiasta lokakuussa. Ei se niin just oo! 😉

Nyt siis lähdetään hartaasti odotetulle kesälomalle reissulle autolla Eurooppaan.
Facebookin ja Instagramin puolella voit seurata missä mennään etenkin kuvapäivitysten muodossa, varsinaiset postaukset kehittyy sitten myöhemmin, ellei nyt ihan kaatosade ilmaa tuu seuraavat neljä viikkoa! Plänihän oli ajella Unkariin ja Montenegroon & sit on suunnitelmat auki, baana vie mihin vie…
Autolla reissatessa on se vapaus mennä ja tulla oman mielen mukaan, mutta tulee myös omat jännityksetkin mukaan, kuten auton kestävyys, liikenne jne. joten toivotaan parasta ja pitäkää peukkuja!!!

Ihanaa kesän jatkoa 💋

PS  Vinkkejä otan mielelläni vastaan jos tulee jotain mieleen mitä voisi parantaa..     pilkkujen yms. kanssa olen toivoton, mutta ehkäpä jotain muuta – olkaa helliä ettei tää vastapuhjennut kirjoitusinto vallan katoa😉

 

 

 

Reissukartta (bongatut maat)

Baltia ja Balkan on mun lempialueita.
Sanonta  mitä iistimpää sen siistimpää  pitää mun kohdalla hyvin paikkansa,
yhtä tasan paikkansa pitää en laske maita vaan päiviä mun lomaan – sanonta!
Reissuhullu (aina valmiina reissuun), roadstrippari, Baltisti, Balkanista- kuvailee mua myös hyvin!

Varsinaista maabongausta en harrasta, mutta uudet paikat kiinnostavat aina.
Silti huomaan palaavani tiettyihin kohteisiin ja joihinkin usemminkin kuin pari kertaa..
Hieman ristiriitaa aiheuttaa siis kun olis kiva työntää kuonoa uusiin paikkoihin, mutta halu palata tuttuihin, ihananiin kohteisiin polttelee myös erittäin vahvana..
Yleensä tuo jälkimmäinen vie mua enemmän, joten uusia paikkoja/maita ei ihan niin vaan kerry vaikka kilometrejä kertyisi vuodessa useita tuhansia..


Mä oon vähän semmonen et haluun kaikki ja samantien.
Haluisin käydä vähän siellä ja täällä, mutta en haluaisi luopua mun vanhoista rakkaista kohteistakaan..
Vähän kun toi kesämökkeily.
Haluaisin viettää siellä Suomenniemellä kesällä enemmän aikaa ja niiden ihmisten kanssa, mutta en haluaisi ”tuhlata” lomiani siihen reissun sijasta.. Osa teistä varmasti tietää mitä tarkoistan / pystyy samaistumaan..
Voi kun olis enemmän aikaa ja tupla-triplasti enemmän rahaa…

Sanoin myös mun kesäloma 2018 postauksessa että en laske maita vaan lasken päiviä lomaan!
Mikä pitää täysin paikkansa, johan tässä on töitä painettu, nyt ois jo loman aika!!
Kuten todettu mä rakastan matkustamista ja onhan niitä uusia paikkoja joihin haluaisin mennä, mutta mulla ei ole suorituspakkoa, matkailun to do –listaa. En oo laskenut maita enkä kokenut tarvetta maatäppäilylle.
Mulla on niin monta ihanaa ns. vanhaa paikkaa joihin haluan päästä takaisin, tutkimaan lisää tai ihan vaan fiilistelemään <3 etten oikeen halua luopua niistä- ainakaan vielä tänä kesänä 🙂
Tämmösiä kohteita on just muutama Unkarissa, Sloveniassa ja kiitos viime vuoden (ja Janin) myös Kroatiassa, Serbiaa ja Latviaa unohtamatta..

Unkari ja Latvia on noita mun home-away-from-home kohteita, paikkoja joille mä olen todella sydämeni menettänyt, paikkoja joissa haluaisin asua.
Samoin semmonen kohde löytyy myös Sloveniasta, eikä kaupunki ole Ljubljana..
Mitä tulee Serbiaan, on se mun home-away-from-home Balkanin kohde, 2014 käytiin siellä ekan kerran ja se oli menoa se.. palattu on sinne muutaman kerran talvella ja suunnaton kaipuu päästä takaisin kaihertaa tälläkin hetkellä.. Bongaan Serbia kuvia, haikailen ”meijän” asuntoa siellä, niitä ihania mestoja ja ruokia…
Sitä on vaikea selittää, joissakin paikoissa on vain sitä jotakin..
Lähtisin Serbiaan takaisin vaikka heti..

Meillähän on kesäloma vielä edessä ja kohteena on jälleen Itä-Eurooppaa ja Balkanin seutua, mutta Serbiaan ei valitettavasti mennä koska liikutaan omalla autolla ja nuo vakuutusjutut  siellä suunnalla on hinnakkaita..
Vaikka kaivattu kohde jääkin tällä reissulla väliin niin silti diggaan roadtrippailla enemmän kun lentää (plus tavallaan kammoan lentämistä vaikka se liitely fiilis ja maisemat on yleensä upeat).
Autolla pääsee näkemään niin paljon enemmän!
Autolla kun reissataan niin uusia kohteita tulee vastaan useita, uusia maita ei ehkä niinkään,
ehkä tsägällä yks / kaks vuodessa jos oikeen kaahaillaan (just kidding!)!!

En siis välttele uusia kohteita, mutta en rohmuakkaan niitä.
Tavallaan pidän ihmisiä jotka täppää maita bongailun vuoksi vähän pöhköinä, semmosta suorituspakkoa (ainakin joillain), toisaalta täytyy ihailla kun jengi sitkeesti käy maa maalta maailmaa läpi 🙂
Joillekkin se on elämäntapa toisille harrastus, eikä kumpikaan sinäänsä mikään huono juttu ole!
Mistäs sitä tietää mitä ite tekis jos kaikki olis mahdollista, rajattomasti aikaa ja rahaa?!
Varmaan reissaisin, niitä vanhoja – ihania kohteita ja kävisin autolla ympäri maailman tai moottoripyörällä läpi Venäjän, sukeltelisin niiden suloisten possujen kanssa Karibian kirkkaissa vesissä ja kävisin moikkaa jääkarhuja Huippuvuorilla, pingviinejä Etelämantereella jne.
Mutta entä jos olis aina lomalla- osaisko sitä arvostaa sitä ”lomaa” samanlailla kun nyt, kun tekee niin julmetusti (kahta-kolmea eri) töitä sen eteen?!


Jani ja minä ollaan (onneksi) niin samankaltaisia matkaajia, niin reissukohteilta kuin matkustustyyliltään.
Harvemmin tulee erimielisyyksiä kohteesta, viime vuonna tosin en ollut halukas palaamaan takasin Kroatiaan (Zagrebin jälkeen), mutta onneksi JP (Jani)  sais mut houkuteltua sinne takasin.
Kroatian rannikko on meinaan upea, ne pikku mestat ja auringonlaskut!! Tänne me palataan..

Espanjaan mulla ei ollut myöskään mitään hinkua, en tosin ennen ollut käynytkään.
Koska rahat oli alkuvuodesta vähän tiukilla ja siellä oli ilmanen majotus tarjolla, niin me päädyttiin sitten talvella Espanjaan, samalla reissulla käytiin myös päiväreissu Gibraltarilla.
”Paikallisoppaista” ja autosta oli myös hirveästi hyötyä siellä, joka päivä käytiin jossain, joinakin päivinä parissa-kolmessa paikkaa. Iso kiitos vielä kerran Famil Immonen!
Olihan se Aurinkorannikko ihan hieno, kyllä mä sinnekkin voisin palata, tosin ei mulla mitään hinkua sinne tullut, kuten ei myöskään Roomaan.
Jotenkin noi on vähän liian turistisia paikkoja mulle, vaikkakin ihan hienoja ne oli..
Mutta koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, harvoin pitää nimittäin paikkaansa.
Tuon ensimmäisen Via Baltica reissun (2011) jälkeen JP vannoi ettei enää koskaan mene vapaaehtoisesti Puolaan!!
2012 pyörittiin vaan Baltiassa, ajeltiin Liettuaa ja Latviaa ees taas (mm. Klaipeda, Liepaja, Jurmala, Vilna).
2013, 2015, 2016, 2017 ajeltiin mennen tullen Puolan läpi.. ja sama edessä nyt muutaman viikon päästä..😂

Moni on sitä kysynyt että monessa maassa oon käynyt?!
Mä oon ihan hölmönä, et öö en tiedä..
Sama juttu mun iän kanssa, mä oon aina ihan pihalla et oonko mä 35 oonko mä 36 vai jo yli 40…
Luulis olevan helppoo kun on syntynyt 80 -luvulla, mut ei..
Mä en oo koskaan tullut hyvin numeroiden kanssa toimeen…
Oikeasti mä oon ihan tollo matikassa, mutta kuitenkin vietin 7 vuotta erään yrityksen taloushallinnossa mm. tarkistaen ja maksaen laskuja + esilaskien, tsekaten sekä maksaen tyyppien palkkoja jne.
Tää jobi on kieltämättä herättänyt lievää huvittuneisuutta mut hyvin tuntevissa ihmisissä, mutta hei laskin on keksitty- sen käyttö (toisin kun esim. kertolaskujen) on mulla hyvin sujuvaa!

Selaillessani (lievällä myötähäpeällä) noita mun vanhoja postauksia huomasin että olin kuin olinkin joskus listannut käydyt maat, mutta en laskenut niitä- se oli enemmän semmonen muistiinpano:
Quick list postaus– tyyliin kysy vinkkejä jos ootte menossa xx- maihin.
Veikkauksena heitin 20-30 välissä, eikä mun huonosta matikkapäästä huolimatta ollut huono veikkaus 😉
Nyt tuo ns. Quick List on siis päivitetty ja tadaa tässä se on (jos muistan kaiken)!

Welcome 666places

Number of countries that you have been to: 25

Loading...

 

Aika hyvin veikattu tuo luku, eikö?!
Maita ei ehkä muihin matkabloggaajiin verrattuna ole valtavasti, mutta eihän tämä mikään kilpailu ole.
Sitä paitsi tämä on vähän kun ihmiset huokailee painon kanssa, joku painaa aina sua vähemmän ja joku aina enemmän 😉

Vielä kun saisi tuonne listaan päivitettyä kaupungit niin ois aika bueno!
Ehkäpä se on sitten seuraava projekti! Niitä on meinaan ainakin tuplatripla-määrä verratuna itse maihin..

Tuossa alla vielä aakkoslistana (englanniksi) mun käydyt maat.
Jotkut niistä koluttu kevyesti, jotkut ajettu hampaat irvessä läpi ja vannottu ettei koskaan enää mennä jos ei oo pakko (Itävalta ja Tsekki muun muassa)..
Osa maista on hyvin ees taas ajeltu, eri paikat testattu ja retkeilty niin autolla kun veneellä ja tykätty!
Sitten on ne maat minne tulee vaan palattua uudelleen ja uudelleen, vaikka toistakymmentä kertaa ja silti noista lukuisista kerroista huolimatta mä lähden aina matkaan ihan innoissani (erityisesti Latvia).
Te ketkä tunnette mua / olette seurailleet mun reissujuttuja tiedätte että Baltia ja Balkan on mun fave-alueita, joten tää Eurooppa painotteinen lista ei varmaan yllätä yhtään..
Joitakin saattaa yllättää se fakta että mä en ole ikinä käynyt esimerkiksi Aasiassa!
Ja kyllä Suomikin on listalleni päätynyt, vaikka kotimaani onkin- jos jollakulla on asiasta nurisemisesta, puhkukoon nyt 😀
Suomessa on tullut reissattua aiemmin enemmän, nykyään täällä on niin tuhottoman kallista verrattuna vaikkapa tuonne Baltiaan (vaikka hinnat sielläkin on nousseet reippaasti), joten mä äänestän jaloillani..

Tässä siis mun reissumaat o7/2018
Austria
Bosnia and Herzegovina
Croatia
Czech Republic
Denmark
Estonia
Finland
France
Germany
Gibraltar
Hungary
Italy
Latvia
Lithuania
Poland
Russia,
Serbia
Slovakia
Slovenia
Spain
Sweden
Turkey
Ukraine
United Kingdom, England
USA

Nuohan taitaa olla listattuna noissa maa-kategorioissa tuolla ylhäällä, kun nyt vihdoin keväällä opin ne sinne (työllä ja tuskalla) laittamaan!! Päivitän sitä mukaa kun on aikaa niitä juttuja sinne alle.
Kysellä saa etenkin roadtrippaamisesta Baltia – Unkari – Slovenia- Croatia akselilla..

Jos haluat tehdä oman kartan niin iisi pohja löytyy Traveltip.orgista– sieltä mä tän kartan loin.
Sivulle pääsee kätsästi myös kirjautumaan sisään ja päivittämään karttaa tarpeen mukaan.
Noita karttajuttuja löytyy useita muitakin, tää oli musta niistä selkein.

Kiva ois kuulla onko sulla samantyylisiä reissu-suuntaamuksia kuin mulla ja mitä ajatuksia maabongaus sussa herättää?!

Hyvää heinäkuun viimeistä päivää!!!
Kohta se on elokuu ja mun/meijän loma!
Hassua kun ajateltuna ensi kuussa tuntuu niin pitkältä ajalta, kun taas ensi viikolla tuntuu et on ihan kulman takana..
Mun loma on siis ensi kuussa ja ensi viikolla! Finally!
Viime viikko oli jotenkin niin piiitkä, tuntu ettei aika mee mihkään, paitsi sunnuntaina- ainoana vapaapäivänä tietty..

Vielä ois siis 9,5 päivää lomaan / starttiin, jaksaa, jaksaa….
Otetaan se siltä kannalta et tässä on vielä jokunen päivä kuntoilla (pikatreeni vinkit lomalle- ilman kuntosalia- löytyy täältä ) 😛

Emoji lifting weights

#kesäloma2018

Kesäkunto haaveita + vinkkejä pikatreeniin lomalla!


Kesäkuntoon
tai ainakin jotain sinne päin…

Tarkoitus oli viimeistellä tämä Juhannuksena, mutta annoin koneen sitten pitää lomaa koko Juhannus viikonlopun (samoin itsenikin- ihan kaikin puolin), joten en viimeistellyt / postannut vaikka niin piti..
Oliskin ollut aika ”tekopyhää” koska mä – tunnustan – söin kun pikku possu sillon.. 🐖
Jotenkin se mökkielämä saa musta aina ton heikon puolen esiin ja tekee syödä mieli kaikkea, koko ajan 😀
Oishan se ollu aikamoista hurskastelua naputtaa tämä postaus loppuun joku patonki kainalossa, suklaata ylähuulessa (no ei ihan mutta melkein 😅)
Joten nyt kun oon taas palannu kaupunkiin, kuriin ja ruotuun, rakkaan crosstraineri rääkkiin niin on aika pistää tämä pakettiin.
Ja mikä ois muutenkaan sopivampi ajankohta, kun niin moni on postaillu facessa että nyt on loma, loma, loma!!  Omaan lomaan on vielä semmoset kuus viikkoa aikaa, joten kerkee tässä vielä saada itteään parempaan kuntoon ja tiliä lihotettua 😉 Pidemmittä löpinöittä mennään asiaan eli kesäkuntoon.. tai ainakin jotain sinne päin 🏋️‍♂️

 

KÄÄK!
Kesä on siis jo täällä, oops! Siis nyt jo- justhan oli se uusi vuosi, talvi, kylmä ziljoona astetta ja kinoksittain lunta, niin paljon lunta et aatteli ettei se ennen juhannusta nyt sula kuitenkaan..
Mut sit tuli joku helleaalto ja jengi kisko kesävermeet kaapista, ite kaivoin yhdet monista aurinkolaseista blokkaamaan sen ärsyttävän kirkkauden ja mietin et hitto- taas…

Jep taas on kesä, mut tarkotin kyllä sitä et taas sama jama kun aiempinakin vuosina, kunnon ja rahan suhteen.. Enkö mä oo oppinut mitään aiemmista vuosista gooosh..
Rahaan en niin paljoa oo voinut vaikuttaa kuin ensin mainittuun, sillä oon hakenut töitä ja tehnyt noita kaupan alan duuneja siinä niin paljon kun on ollut / jaksanut.
Onneksi viime viikkoina on ollut runsaasti vuoroja, noin 35-40 h / vko, mutta tekisin mä enemmänkin jos ois vaan mahis!! Mussa asuu pikku työnarkomaani I know..
Eli vaikka tunnit tuolla on aika max nyt niin lisääkään ei ois pahitteeksi, tavoitetta = lomaa ajatellen.
Vaikka en tosta kauppaduunista juuri diggaakaan, monesta syystä.
Kuulan ja Auringon kauppavuorot oli hulluja, ihme porukkaa, tilanteita etc. mutta niissä oli paljon sunnuntaita (ja muutenkin vaihtelevia vuoroja), iso syy kaivata niitä mestoja, duuniporukan lisäksi 🙂
Tuolla missä nyt oon en oo saanut yhden yhtä sunnuntai vuoroa, koska ne menee omille työntekijöille.. Damn!
Tää ei nyt ollut mun varsinainen aihe kirjoittaa, joten palataampa takasin aiheeseen joka siis on kesäkunto/kuntoilu lomalla. Rahasta ja lomailusta sitten seuraavassa postauksessa.

 

UUDEN VUODEN LUPAUKSET & (JOKAVUOTINEN) KESÄPANIIKKI
En muista Uuden vuoden aattoa (tai lähestyvää vuoden vaihdetta ylipäätään) jollon en olisi luvannut et ”nyt rupeen kuntoilee enemmän ja tsekkaa syömisiä”, ja näitä lupauksia on tullut tehtyä sitten monena viikkona siitä lähtien, miettien et viel tässä on aikaa, kunnes kop, kop kesä on oven takana ja sit tyyliin iskee se paniikki!!
Mut en mä talvella vaan jaksa popsii jotain pihvii ja salaattii, sillon kun on kylmä kaipaa jotain lämmintä & tuhtia, kuten pasta ja kastike. Hylkeet / karhut ym. elikot popsii kylmän talven varalle ruokaa, kasvattaa rasvakerrosta, fiksuja tyyppejä siis.. mä taidan olla vähän samanlainen 😆
Mutta joo… kesän tullen ois kiva taas olla hiukka kevyemmässä kunnossa, joten kun lämpöö alkaa virrata tänne pohjolaan niin herää mun kuntoiluintokin, vaikka mä en mikään aurinko-fani ookkaan.
Mut hip hei ja hoplaa sitä poljetaan taas crossatraineriä kun viimestä päivää lomaa varten.
Tässä mulla on siis edelleen opittavaa!

Mä oon käynyt salilla joskus junnuna, tsekkaa frendin kanssa jonkun mestan ja sit mun isäpuolen salilla, mutta siinä se! Mä en oo tommonen salilla viihtyvä ihminen vaan tykkään hoitaa hommat privana.
Janilla on ollut täällä punttipenkki jo vuosia ja sen duunien kautta saatiin sitten Intersportista loistavalla diilillä crossatrainer meille. Ihan kunnon vehje ja goosh, se on mahtava!
Tosin talven se on enemmän pyykkitelineenä kun treeni käytössä.. oops…
Mut niin kun sanoin kevään hiipiessä mä raahaudun lähemmäksi sitä, kunnes viikkojen kiertelyn ja tuumailun jälkeen rupeen hommiin!
Se eka kerta on se pahin, mut sit jo muutaman viikon päästä siihen on jäänyt taas totaalisen koukkuun ja kun kesäloma lähestyy niin mä oon niin kiintynyt tohon crosstraineriin et harmittelen etten voi pakata sitä mukaan.. not kidding!

 

VÄRKKEJÄ JA TEKOSYITÄ
Koska ois siis mahdoton roudaa tota crosstraineriä mukana, vaikka omalla autolla mennäänkin niin on pitänyt keksiä jotain muuta.  Jep, salejahan löytyy varmaan joka kaupungista mut niin pitkälle mun ”kesäkuntointoilu” ei ole vielä edennyt, joten tyydyn duunailemaan ”treenini” omassa majapaikassa.
Mulla on pari vaki juttua mitä teen / yritän tehdä lomalla mahdollisimman usein.
Siihen ei tarvita crosstraineriä, eikä muitakaan salivärkkejä.
Matkassa kulkee muutama jumppakuminauha (kolmin kappalein saa enemmän vastusta nääs) ja siinä se.
Jumppamatto jeesaa tietty, mut jos ei oo tilaa / mahista ottaa messiin niin sänkykin käy (hehehe).
Noi moovit on simppeleitä ja tehokkaita, tykkään niistä!!
Mikä siis parasta et tartte kuntosalikorttia, kalliita laitteita kotiin, ja ne syyt että et voi pysty laihtumaan/kiinteytymään yms. koska ei oo rahaa saliin/ei oo aikaa voit unohtaa. Tekosyitä.
Mä tein 55.5h töitä yhellä viikolla ja silti kaivoin aikaa tehdä jotain noista.
Jos sulla on netti mihin nillittää, sulla on myös se sama aika käyttää vaikka vatsalihaksiin tai kyykkyihin. Jos sulla on netti, sulla on myös työkalu- sillä Youtube on pullollaan musiikkia sekä etenekin erilaisia treeniohjeita ja videoita.

VHH eli VÄHÄHIILARINEN RUOKAVALIO
Aloitin kyllä keventämisen/kuntoilun tänä vuonna aiemmin kuin muina vuosina, ihan oikeesti enkä vaan mielessäni. Tosin sekin ihme koitti keväämmällä eikä tammi, helmi, maaliskuussa..
Ehkä vuonna 2022 mä oon haluamassani rytmissä heheheh!!

Tuota kuntoilua kylläkin pätki monen viikon sitkeä flunssa (tai mikä lie) jonka sain pari päivää Roomasta paluun jälkeen (sateisella, joskin suht lämpimällä Roomalla ja tuntikausia märillä kengillä loikkiessa voi olla osuutta asiaan, samoin kun köhivillä ihmisillä lentokoneessa – yök) sekä noidannuoli! Prkl!
Semmonen ollut viimeksi joku 10v sitten, nyt se iski ihan yhtäkkiä, siivotessa.. nyt mulle jäi sit siivouskammo LOL
Parannuin onneksi tosta suht nopee, pakko venytin + kävelin ja otin hevii särkylääkettä pari yötä, mutta viikon kuluttua olin taas satulassa, joskin semmonen juilimis kipu on jäänyt tonne vasemmalle puolelle..
Noista töistä oli pakko ottaa pari päivää vapaata, rahallisesti en olis enempään pystynyt, koska keikkatyö niin en ois saanut penniäkään paitsi siitä yhdestä vahvistetusta vuorosta.

Tosin en tiiä liittyykö tohon noidannuoleen mitenkään, mutta mulla on useita vuosia ollut ongelmia ton piriformis-lihaksen kanssa ja se on hanurista.
Varsinkin jos oon joutunut istuu pitkiä aikoja niin se rupee kirpsii enemmän, joten senkin takia on pakko duunailla road trippailessa noita liikkeitä kävelyn lisäksi.
Se on hierottu auki useita kertoja (tuskallista!), mutta ei se kokonaan oo hävinnyt.. eli siis nää jeesaa mua myös siihen sekä pysyy vähän fitimmässä kunnossa lomalla. Noissa kauppaduuneissa mä seison aina, 11.5 h vuorotkin.
Mulla menee niskat/lavat jumiin jos istun ja piippaan tuotteita kassalla..

Mitä tulee ruokailuun niin kevät/kesä ruokailu on mulla erilaista kun talvella.
Lämpösellä nyt muutenkaan jaksa mitään kovin heviä (pastaa/makaroonilaatikkoa tms.) kokkailla / syödä.
Ja talven jälkeen on ihana päästä taas grillaamaan!!
Pihvi ja salaatti/wokki toimii parhaiten tai joku simppeli kana-fetasalaatti tai kalaa (jos löytyy edullista).
Eli vhh – linjalle hyppää vähän kun automaattisesti.
Perunoita en ole muutenkaan ostanut vuosiin, mitä nyt lomalla tulee otettua niitä ruoan kanssa.
Tummaa pastaa menee jos joku kastike tai mun lemppari kesäkurpitsaa tai myskikurppaa – ihan parasta!
Mun kesälempiruoka on kanaa ja kukkakaalia, sinihomejuustolla <3

Pekonia ja munia, rahkaa ja raejuustoa, makkaroita, pihviä ja kaikkea ihanaa omnomnom!!!
Mikä parasta ei tartte kituutella nälässä!! Just nyt uunissa valmistuu kana-pekoni gratiinia, cant wait!
Jotkut laskee Finelistä noi määrät, en oo ihan niin pakkomielteinen.
Sallin myös itelleni kesällä jäätelöä ja mansikoita tietty sillon tällön. Mitä ois kesä ilman niitä?!
Kohtuus kaikessa toimii tässkin!


ALKUHANKALUUKSIA…

Muutaman päivän jälkeen kun homma lähtee luistamaan (hiilarin himo taltutettu) niin energiaakin rupee löytyy ihan erilailla ja jaksaa duunailla kaikenlaista ylimäärästä.
Kuten siis tossa kuntoilussa, kun alkuvaikeuksista pääsee vauhtiin niin homma rupee sujuu kun itestään.
Jos on tottunut vetämään hiilarimättöö niin elimistö rupee vikuroimaan, mm. päänsärkyy / ärtyneisyyttä / väsymystä, mut äkkii ne menee ohi. Joitakin ärsyttää myös tsekkailla tuoteselostuksia.
Niin muakin, mäkin oon ollut siinä alotus tilanteessa, kerran jos toisenkin, joten tiedän tunteen.
Enää en tutki kaupoissa mitä missäkin on, ne osaa hetken päästä jo ulkoa & mieli toimii automaattisesti, mut uudet tuotteet mä tsekkaan, myös aspartaamin/asesulfaamin ymv. takia. Niitä en todellakaan osta.

Mä en duunaa noita kuntojuttuja enkä hiilaroi jonkun trendin takia tai että pitäs saada loistavia kuvia lomalla, mun juttuja seuraavat tietää etten paljon kuvissa näy- mutta sillon kun näkyy niin oishan se kiva et näytölle mahtus muutakin kun meikäläisen ahteri 😀
Tykkään vhh- ruoista, koska syödä saa ja tykkään kun voin hyvin / jaksan ja voin  paremmin sekä tietty kropan timmiintyminen luo lisää hyvää oloa / itsevarmuutta. Se vaan toimii!!
Ja kuten tohon ruokavalioon niin myös tohon crossaamiseenkin jää myös vähän koukkuun, jokunen vuosi sitten ihmettelin kun jengi kerto että on koukussa salilla käymiseen / johonkin urheiluun, olin et whaat! ootko ihan pimahtanut.. mutta nyt tajuan tuon itekkin 🙂

LOMANAUTISKELIJA VS. LOMANIRPISTELIJÄ
Joku saattaa miettiä et miksi kukaan haluaa lomalla duunaa jotain kuntoilua, mut mä haluan, koska mä tykkään myös (yllätys, yllätys) syödä!!
Meillä on monissa paikoissa huoneisto/asunto, eli voidaan kokkailla ite, mutta ei semmosta lomalla oikeen jaksa. Noissa jääkaappi mestoissa ostetaan yleensä aamupala jutut, koska mikä on parempaa kun kiireetön aamu, millon ei oo mentävä mihinkään, voi juoda kahvia parhaimmassa tapauksessa kaikessa rauhassa terassilla ja nauttia aamupalaa, niin ja vaan nauttia vapaudesta.. Sekä on tietty edullisempaa kun mennä johonkin raflaan, mutta välillä käy niinkin et raahaudutaan johonkin kebabbilaan / creppi-paikkaan suoraan lounaalle.. 😀
Plus monissa paikoissa löytyy myös leipomoita, tuoreine leipineen / croissantteineen tai muine tuotteineen. Ylellisyys jota ei kotona oo sekä tuote jota me ei ees kotona normaalisti syödä (paitsi karppileipää / näkkileipää). Joten lomalla kyllä otetaan ilo irti tommosistakin jutuista 😀

Musta on ihana matkustaa ja testailla niiden paikkojen kaikkia juttuja, oli ne sit välipaloja, ruokia, jälkiruokia ja ah ihania juomia, kuten frozen strawberry margarita, valkovenäläinen tai Baileys.
Kotona mä voin syödä keväällä / kesällä sit vähähiilaroimlla (se toimii!), mut lomalla mä haluan voida nauttia kaikesta!! Ja mä en myöskään usko olevani ainoa loma-nautiskelija! Come on!

Reissuilla tulee käveltyä aina paljon, vaikka mä olisin ollut siinä kohteessa aiemminkin, niin musta on ihana kävellä ja kuvata niissä paikoissa, uudelleen ja uudelleen…
Plus mikä parasta, käveltyä tulee paljon ihan huomaamatta, kun tsekkailee kaikkia nähtävyyksiä, eli liikunta inhokeille bueno juttu!! Ei, mulla ei oo aktiivisuus-mitälie ranneketta, askelmittari löytyy puhelimesta, sen otin viime vuonna duunissa ollessa kun haluttiin tsekata kun monta steppiä joutuu päivän mittaan ottamaan. Mut ihan mielenkiintosta on ollut tsekkailla niitä muutoinkin esim. toi Rooman matka niin sen mukaan mentiin yli 16 kilsaa yhtenä päivänä, mut välillä tuntuu ettei se laske kaikkia steppejä. Anyway.

Alunperin tää mun postaus sai alkunsa jokunen vuosi sitten yhdestä (en muista kenen / minkä nimisestä) blogista, jossa sen kirjottaja tuskaili että mitä vois lomalle ottaa mukaan syötäväksi..
Tää jäi mulle mieleen koska kyseinen henkilö selitti että ei ymmärrä kuin ihmiset valittaa et painoo tulee lomalla lisää kun hän vaan laihtuu. Syy siis oli se että hän ei syö, eikä halua kokeilla paikallisia ruokia, paitsi ehkä jotain tuttuja ja hedelmiä ja leipää.. Mä ihmettelin että miksi?!
Musta on ihana mennä jonnekkin ja zoomailla kaikkea erilaista, plus jotenkin tuntuu et ruoka maistuu aina paremmalla just ulkomailla (no harvoin kotimaassa käyn ulkona syömässä mut u know) ja tiettyjen paikkojen ruokaa mä oikeen pelkästä ajatuksesta ja muistoista kuolaan: kuten Serbian viiden lihan kebab / pizza, Unkarin mixed platter & ah Kövi pizza, musta burgeri Venäjällä jne.. Plus ne ihanat drinkit, ah <3

Mut siis pelkkä ajatuskin ruoasta saa painon nousee tyyliin pari kiloo ylöspäin joten en voinut sympata tätä tyyppiä! Hehe!!
Oli sinne joku käynyt rustaamassa kommentin joka pyöri myös mun mielessä, että miksi sä sitten vaivaidut matkustamaan jonnekkin jos on niin karseeta ja pelkäät et saat jonkun hyppykupan paikallisten valmistamasta ateriasta..

LOMATREENI VINKIT
Koska siis tykkään nauttia lomallani kaikesta täysillä, niin on ollut pakko keksiä käppäilyn lisäksi vähän lisää kuntoilua..
Nää vinkit on ihan omassa käytössä testattuja ja hyväksi havaittuja (vaikkakin valitan tässä alkuvuoden kankeudesta / saamattomuudesta), mutta HUOM! siis tämä on mun mielipide ja mun kokemukset, taustalla ei ole mitään kaupallista yhteistyötä.
En lupaa mitään ihmeitä tapahtuvan muutamalla kerralla, mutta itse olen huomannut muutoksia muutamassa viikossa kotona tehdessä ja kun pohja on hyvä, niin lomalla voi sitten pitää kuntoa yllä juurikin näillä mooveilla.
Alkuun pääseminen on aina vaikeeta, mutta äkkiä nää rupee koukuttaa tai omatunto kolkuttaa kaikesta mässäilystä ja sit näitä tekeekin mielellään.
Tykkään laittaa näistä liikkeistä videoita messiin, koska ainakin ite oon semmonen et on helpompi tehdä jotakin kun näkee sen livenä.
Pidemmittä puheitta tässä tulee siis lupaamani ”lomakunnonylläpitotreeni”. Enjoy!


INNER THIGHS WORKOUT  – sisäreisille kyytiä..
Sisäreidet on yksi hankalimmista treenattavista, en tiedä montaakaan naista ketkä niistä (ja alleista) tuskailisi. Mutta tadaa, niihinkin löytyy omat moovit, joten eikun matolle siitä!!

Tän videon löysin jokunen vuosi sitten ja huh, eka viikko oli tuskaa, mut sit se pieni masokisti sisällä pääsee irti ja haluut saada sarjan loppuun!!
Ekoilla kerroilla mä jouduin luovuttamaan about tokassa mini-ympyröissä, polte oli sen verran hirveä ja vannoin etten enää testais tommosta ikinä, mutta pitihän sitä härkänä koittaa parin päivän päästä uudelleen ja taas uudelleen.. ja nyt mä jopa nautin tästä❗️

 

 

Reilu viikko sitten löysin toisen vastaavan videon ja oon tehnyt nyt noita myös, ja huh!! Suosittelen 👍🏻

Inner Thigh Quick Burn, täsmäiskuja sisäreisiin uudella twistillä (omg)!
Tykkään tosta mimmistä on ihanan energinen ja tsemppaava!! Jotkut fitness-mimmit on ärsyttävii, mut mä jotenkin diggaan ton Cassien tyylistä ja energiasta. Joten tässä tulee yllätys, yllätys toka video Cassieltä!

 


SQUATIT / KYYKYT
Aiemmin tein tän Squat challengen taulukon mukaan, mut sit rupesin pitää kirjaa vaan mielessäni kun homma rupes sujuu. Nää kyykyt menee nyt alun jälkeen melkein kuin itsestään telkkaria katsoessa (samoin kun tolla crosstrainerillä polkeminen :D)
Tiedän että tekis mieli luovuttaa heti alkuunsa, I know!! Tsemppiä, älä anna periksi!!!

Tässä on toinen squatti-video, jossa muutama muukin moovi, tuo kivaa vaihtelua eri päiviin!
Tän videon jutut on mulle uudempi tuttavuus, mutta todellakin testaamisen arvoinen!

Olkaa hyvä!

 

 

KÄPÄLÄT (käsivarret)
Kotona mulla on käsipainot, ei taida olla 2-2.5 kiloa suuremmat, mutta oikeen isoimmilla en voi duunailla mitään, sillä mun ranne ei oikeen semmosta jatkuvaa painavaa rasitusta kestä.
Joten noi painot on loistavat (sain ne mun edesmenneeltä isoisältä ne, joten en raaskis niistä edes luopua).
Niillä teen sit joitakin sarjoja kotona, mutta mä oon vähän huono duunaa käsiä, jos jonkun voin skippaa niin sen treenin, sillä se on jotenkin aika tylsää..
Ja koska en noita painoja voi oikeen lomalla roudaa myöskään mukana niin piti keksiä jotain muuta.
Meillä kulkee messissä noi jumppakuminauhat (mahtuu vaikka käsilaukkuun) ja niillä sitten on duunaillu erilaisia sarjoja, niistä saa hyvän mutta ranteelle sopivan vastuksen.
Niistä ei oo videooo koska sovellettu itse, ehkä jonain päivänä duunaan niistä jotain?!
Mutta noilla kuminauhoilla voi vaikka nyrkkeillä, tuntuu kyllä käpälissä!! Suosittelen testaamaan!

Lisäksi löysin ettiessäni hyviä alli-videoita löysin tän treenivideon!
Tähän ei tartte mitään ylimääräisiä härveleitä, joten ainakaan ei voi sanoa ettei pysty treenaamaan..
nää meinaan pystyy tehdä myös missä vaan & aikaa löytyy varmasti se 5 minsaa!!
Testiin siitä siis updeitattu versio!


VATSAT

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä vatsalihakset tai ehkä pikimminkin vatsamakkarat..
Mä pyrin tekemään sarjoja, esim. 30 suoraan ylös ja 30 oikealle ja 30 vasemmalle jne.
Tulee vähän siis tsekkailtua erilaisia lihaksia, olkoonkin että ne on siellä hyvässä jemmassa, mutta muutaman viikon kun jaksaa noita puurtaa niin kyllä näkee jo jonkinmoisia tuloksia (huom! riippuen tietysti lähtötilanteesta ja syömistavoista).

Ja koska jotkut moovit saattaa ruveta kyllästyttämään tai haluaa löytää vielä tehokkaampia keinoja niin tässä olis 5 minuutin vatsatreeni!
Toistaakseni omia ja kyseisen mimmin sanoja kellään ei voi olla tekosyytä ettei olis aikaa tähän
eli antaa mennä!

Ja sit mitä ois liikunta ilman musaa! Noissa videoissa on toki omat biist jo valmiina, mut jos useemmin duunaa noita niin saatta ruveta ärsyttämään samat biisit tai jos kaipaa vähän menevämpää musaa niin siitä vaan taustalle omat suosikit!!
Himassa tykkään siis vetää tota crosstraineriä tv:tä katsoen ja useimmiten Youtubea kuunnellen.

Mulle on tavallaan ihan sama mitä siinä lauletaan jos sen biisin fiilis on hyvä!!
Biisi voi olla venäjäksi, saksaksi, englanniski, serbiaksi

Uh, kerron teille nyt myös muutamat omat treeni biisit..
Crosstrainerin miedommilla vastuksilla (tykkään P7:stä koska se on kun hiittii) vaihtelen sitten erilaisilla menobiiseillä, jotka sopii loistavasti siihen, kuten E-type, Ani Lorak, Sia, Olia Poliakova:n Nomer Odin! Semmosia pöljiäkin menobiisejä joita en ihan normaalisti kuuntele mut sopii niin loistavasti tähän & antaa kivasti energiaa!! 😀
Ja ah, yksi mun suosikki: Captain Jack – ne vanhat biisit ym. ihan huippuja!! 😀
Punttipenkki ja crosstrainerin kovin vastus ohjelmassa vaatii joko Triviumin Pull Harderin, Devildriverin Clouds Over Californian tai jonkin Seven Againstin biisin esim. This Misery:n!!

Mitkä on sun treeni vinkit lomalle ja sun (nolot) treeni biisit?? 😉

Lisäksi musta ois hauska kuulla mimmonen mielikuva sulla on musta tän postauksen jälkeen?!
Sillä mä uskon, että se on aivan eri kun mä todellisuudessa olen!

Ihanaa lomaa niille jotka lomailee nyt ja muille työniloa, jaksaa, jaksaa 🐾