Hyvää vuosipäivää!

Vuosipäivä pohdintoja
Mulla oli mielessä juttu mun ja Janin 9-vuotis ”matkasta” eli siis meidän yhdessäolo ajasta.
Tuo vuosipäivä vilahti ohi jo kesäkuun lopussa, noin viikko juhannuksen jälkeen.
Jos ootte yhtään seurannut mun kirjoituksia, niin tiedätte että mä oon painanut kuin hullu koko kesän töissä, joten noi päivät kesä-ja heinäkuulta on (ikävä kyllä) kiitänyt pääosin ohi vaan..
Kyllä mä muistin sentään sen päivän ja syötiin vähän parempaa ruokaa sen kunniaksi, mutta siinä se.
Ensi vuonna saavutuksena olisi 10-vuotispäivä.. sitä olisi kiva juhlia jotenkin spessusti!
Se vaan tulee just juhannusmökki-viikonlopun jälkeen ja lomaa odotellessa joten ei mikään paras reissu ajankohta, mutta we’ll see..

Toinen merkkipäivä tänä vuonna taisi mennä multa ihan ohi, mutta kiitos Matkalla lähelle tai kauas Sarin postauksen 3-vuotiaasta blogistaan rupesin miettimään blogini ”syntyperää”.

Blogin poikasen kasvukipuja 2014-2016
Tämä blogihan sai alkunsa jo vuoden 2014 marraskuussa, eli siis neljä vuotta sitten, sillon kirjoitin ensimmäisen postauksen  joka oli lähinnä lyhyt esittelyteksti minusta.
Seuraava juttuni oli tammikuussa 2015, jossa hyvästelin haikein mielin vanhan passini ja oltiin menossa Tiranaan. Tiranaan ei koskaan päädytty koska lennot nousi viidellä sataa per pää juuri ennen kun piti varata, joten Albania jäi ja me mentiin takas Serbiaan.
Sen jälkeen en oo saanut Jania houkuteltua sinne, joten Albania on edelleen tsekkaamatta.
Hiljaista oli myös kirjoittamisen suhteen, jotenkin en vaan saanut aikaiseksi mitään, lisäksi mua ärsytti tämän silloinen ulkonäkö ja oma osaamattomuuteni muokata sitä..
Niinpä tämä sai jäädä vähän kuin huilaamaan/muhimaan hetkeksi…
Postauksien saldo noilta kahdelta vuodelta ns. ekalta vuodelta (2014 ja 2015) oli huimat 1+1!

Vuonna 2016 sain aikaan neljä juttua: yksi niistä oli  Pietarin reissusta  joka on näin jälkeenpäin tarkasteltuna semmonen sillisalaatti, ja melkeen pelkästään englanniksi kirjoitettu.
Ei siinä englannissa mitään (paitsi pilkku & kielioppivirheet) mutta tekstistä puuttu väliotsikot ja muutenkin koko tolkku..
Oli vielä niitä juttuja joita mä vaan kirjotin ja en lukenut läpi, tsekannut mitään jälkikäteen, postasin vaan..
Kuvat on kyllä ihan hienoja sillosella puhelimella otetuksi, mutta koko ois voinu olla  siellä eri…


2016 kirjoitin myös  Kotimaan matkailu vs. Ulkomaat  ja siinä oli omasta mielestäni jo vähän enemmän tolkkua, ihan oikeeta pohdintaa ja asiaan paneutumista, tosin ne väliotsikot mm. puuttuu edelleen..
Loppuvuoteen mahtuu myös ennätykselliset kaksi postausta: talviloman suunnittelua Serbiaan  sekä Instagram – ja Facebook lanseeraukset.
Eli kovin kova tahti ei ollut sillonkaan, vaikka julkaisuiden määrä olikin tuplat edellis vuosista. Wuhuu!
Tuolla postaus tahdilla en tosin kellekkään kehdannut mainita että mulla on (so called) blogi..
Mitä on blogi ilman sisältöä / ilman päivityksiä..
Joten en voi, enkä aio sanoa tämän vuoden marraskuussa että onnea 4-vuotias blogini!
Noina vuosina 2014-2016 se oli vielä ihan poikainen, räpiköivä ruma ankanpoikanen..

Tuolloin ”alussa” mulla ei ollut myöskään mitään blogiin liittyvää sosiaalista mediaa.
2016 loin vasta nekin, tosin käyttöönotto ryki niissäkin, aktiivinen käyttö alkoi vasta paljon myöhemmin…
Pitkään olin ainoa tykkääjä mun face-sivulla ja instaankin postasin jotain roiskasuja sillon tällön, se ei inspannut mua juurikaan 2016-2017.. Nyt tunnustan olevani vähän Insta-hullu 😀

Muutoksen vuosi 2017
Vuosi 2017 oli mulle muutoksen vuosi monessakin mielessä, tämä blogi siis yksi niistä.
Valmistuin matkailualan koulutuksesta (kuusi kiitettävää- anteeksi, ihan pakko), tein työharjoittelun loppuun Travellerillä ja lähdin elämäni ensimmäistä kertaa Ukrainaan sekä matkanjohtajaksi!!
Palasin takaisin Ukrainaan saman vuoden syksyllä, jälleen matkanjohtajan roolissa Travellerillä🤘🏻


Ihan huikeita haasteita nuo, pientä panikointia ilmassa mutta kaikesta selvittiin & sain mahtavaa palautetta reissulaisiltakin!!

Koulun jälkeen menin sukulaiselle töihin (varoituksista huolimatta), tein siellä ihan hulluna kesän töitä ja lähdin lomalle, roadtrippaamaan Janin kanssa Eurooppaan, tulin takasin, tein töitä, lähdin uudelle (sovitulle) reissulle Ukrainaan, jonka jälkeen menikin sukset ristiin tuon sukulaisen kanssa ja eikä olis edes huvittanut mennä ko. paikkaan takaisin niiden juttujen takia.
Välit meni, mä en heittänyt ekaa kiveä ja koitin vielä senkin jälkeen varjella ihmisten välejä, tuloksetta.
Mulla oli onneksi ton episodin jälkeen mahis olla hetki kotona, ennen kun rupesin taas painaa noita kaupan duuneja. Mä niin nautin niistä vapaista pitkistä laiskoista ”aamu”lenkeistä Mellin (rakkaan Viipurin rescuekoiramme) kanssa ja aamupäivistä kotona tietokoneen ääressä..
Pääasiassa työstin juttuja, fiksasin blogin ulkonäköä (tappelin sen kanssa) ja sitten työ imi taas mut mukaansa..
Vapaa-ajan pulasta huolimatta mulle jäi se into, mulla tuli jutun aiheita mieleen kun en ollut koneella ja kirjotin niitä (esim tyhjälle kuittipaperille muistiin 😀 ) ja kaipasin koneen ääreen… ja podin huonoa omaatuntoa jos tein muuta kun koitin täyttää ”matkapäiväkirjan” sivuja.

Reissupostauksia & wordpress vaikeuksia
Se oli siis kevät 2017 kun mä rupesin oikeasti miettimään kunnolla tätä blogia, näitä juttuja ja kaikkea siihen liittyvää kunnolla. Sillon muhun iski se kirjotus/luomiskipinä ekan kerran oikeasti..
Rupesin lukemaan muiden ihmisten matkablogeja, selaamaan eri palstoja ja keskusteluryhmiä miettien et vitsi kun sais siirrettyä kaikki mun tiedot esim. autoreissuista, Baltiasta ja Balkanista paperille..
Liityin eri reissuryhmiin, annoin joitain vinkkejä sekä postasinkin ite jotain niihin ryhmiin.
Kipinä ei sammunut ja kuin huomaamatta mä otin tavoitteeksi saada ulkonäön fiksattua, sekä kirjoittettua lisää meijän reissuista..

Huhtikuussa 2017 mä kirjoitin ekan omasta mielestä suht kunnollisen  postauksen Via Balticasta–   mun rakkaudesta Balticaan, höystettynä joillakin vinkeillä (tosin edelleen ilman väliotsikkoja ja kuvat minikoossa)..
Toukokuussa sarja jatkui  Autoilumokia Baltiassa tunnustuksilla ja sitten tuli perään muutama postaus lisää Via Balticalta mm.  sakkohommia jutun  muodossa.
Nuo pari muuta Baltia postausta löytyy myös englanniksi, mutta tuon sakkojutun jätin kääntämättä tarkoituksella.. Kesän yli mentiin siis 1-2 postauksen tahtia / kk, joko suomen tai englannin kielellä.
Damn, mähän olin ihan liekeissä 😉
Mutta vielä olis parannettavaa, ne väliotsikot ja kuvien koko nyt ainakin alkajaisiksi.
Niihin mä paneuduin vasta syksymmällä 2017..
Mutta oppia ikä kaikki, kaikkeen sitä vanhoilla päivillään ryhtyykin 😉

Vuoden 2017 huhtikuusta lähtien on siis mun tahti ollut vähintään 1 juttu / kuukausi ja mun julkaisu tahti jatkui 1-3 kpl muodossa. Todellinen upgreidaus siis edellis vuosista.
Tiedän että moni kirjoittaa/postaa jopa 1-2 juttua viikossa, mutta mulle tuo postaus määrä oli iso harppaus eteenpäin!
Mitä enemmän vietin aikaa tän blogin kimpussa sitä enemmän mä halusin panostaa siihen ja tehdä siitä selkeämmän, lukukelpoisen, mahdollisimman hyvin informoivan, mutta rennolla tyylillä hoidetun (pilkun viilaajat sorry) ja ihanilla kuvilla höystetyn kokonaisuuden.

Muutin myös nimen 666placestovisit muotoon 666places, panostin Instaan ja Faceen,  kiinnitin huomiota ulosantiin ja rupesin fiksaamaan sivuja paremmaksi.. tai ainakin yrittämään sitä..
Maavalikot tuotti vaivaa niin paljon että meni hermot koko blogiin loppuvuodesta (oikeastaan syvälle alkuvuoteen 2018)!! En vaan saanut niitä asettumaan, vaikka oli ohjeet ja sain neuvoja lisääkin.
Oli kuulemma muillakin yhtä veemäiset saada asettumaan haluamat valikot vetolaatikoiksi..
Venkslasin, kokeilin vaikka mitä, googlasin lisää ja taas meni hermot kun koko viikonloppu meni koettaessa tuhertaa noita valikoita.. ja sit oli pakko pistää tää vähän jäähylle..

Tein mä kaikkea muutakin blogeiluun liittyvää.
Yllätin itteni ja akkreditoiduin ihan omasta tahdosta Matkamessuille 2018.
Halusin sinne ja olin super onnessani/innoissani kun sain passin sinne!!
Tosin kaikesta aherruksesta ja päänhakkaamisesta huolimatta en saanut mun sivuja haluamaani kuntoon ja niinpä messujen aikaan mun sivuilla luki ”under construction”..
Siellä sitten vaihtelin pokkana käyntikortteja mutta hieman nolotti…

Matkamessuilla kävin ekan kerran koulun kanssa 2016, käytiin siellä kiertelee pikaseen ja ihmettelin et kuin jengi jaksaa vaahtoo näistä – lähin himaan heti kun mahis.
2017 olin siellä Travellerin kanssa, mutta vaan puolikkaan päivän, sitten kiisin himaan pakkaamaan ja Serbian koneeseen.
Noilla messuilla oli oma fiilis jo hieman erilainen, uteliaisuus rupesi nostamaan päätään… ja samoin kävi mun kirjoitus & kuvaus vimmalle.
Ei ne mihinkään ollut hävinnyt, jäänyt vaan surullisesti elämän (työn) jalkoihin…
Mä oon aina tykännyt kirjoittaa, nuorena askartelin erilaisia lehtiä ja kirjotin tarinoita kirjan muotoon, joita tosin harvat ja valitut sai vaan lukea.. Goosh!! 🙂 Ja kuvausta mä oon rakastanut aina!
Esimmäinen kamera oli tietty siihen aikaan filmikamera ja niitä rullia kulu useita, joko kuvatessa selfieitä (jep, kuka muu tunnustaa?!) tai meijän koiraa/luontoa sekä ihan vaan kaikkea mahdollista.
Onneksi mulla oli ihanan kärsivällinen äiti, se osti mulle ”perhepakkauksia” filmirullia ja makso niiden kehityksenkin. Myöhemmin kuvaan astui digikamerat, kaikki Canonia, jostain syystä jämähdin merkkiuskolliseksi sille merkille, aluksi varmaan ainoan suomenkielisen valikon vuoksi.
Noita digejä oli muutama, sillon kun töistä sai malli/poistokappaleita suht halvalla.
Janilta sain muutama vuosi sitten jouluna ihan uuden, näppärän ja kevyen pikku Canonin <3
Lisäksi jatkoin kuvaamista myös kännykällä.
2017 lopulla rupesin haaveilemaan paremmasta kamerasta sekä tutustuin erilaisiin kuvaus- ja kuvanmuokkaus ohjelmiin. Haaveena olis myös hommata se parempi, oikea kamera. Sen hankinta taas riippuu ihan työtilanteesta, kuten tulevat reissutkin. Janilla on kohta synttärit, sillon ois mahtava päästä johonkin 😆

Hyvää vuosipäivää..                              Minkä mä sitten katson mun blogin vuosipäiväksi?!
Sitä oon tässä hieman pohtinut itsekkin että miten sen nyt laittaisi..
2017 oli siis erikoinen vuosi monessakin asiassa mulle (koulu, työt, ajokortti, Ukrainat) sekä blogille,
silloin loin ne mun mielestä ekat ja oikeat jutut ja kunnostauduin (ilman pakkoa) postaamaan kuukausittain.. joten koen siis että tän vuosipäivä on huhtikuu 2017 – jos tarkkoja ollaan niin 07.04.2017!
Tuon mun mielestä ekan kunnollisen postauksen julkasipäivä.
Sivut voi olla luotuja aiemmin, mutta jos mitään ei oo kunnolla tapahtunut ennen 04-2017 niin sitten se menee näin!

Meijän koiralla on  passin mukaan synttärit helmikuussa (2010), mutta se on sen kadulta löytymispäivä.
Juhlistetaan Melliä helmikuussa, kuin myös 10.08  joka on sen Suomeen sekä kotiintulopäivä ja tänä vuonna myös meijän kesäloman alkupäivä!
Sitä millon se on oikeasti syntynyt ei voida tietää, joten mä tulkitsen myös tän mun blogin syntymäpäivän samalla tyylillä.
Koska se huhtikuu meni siis ohi (missä lie olinkaan) niin juhlitaan sitten nyt reissun muodossa 1 -vuotispäivää jälkikäteen ja 1 ½ vuotiasta lokakuussa. Ei se niin just oo! 😉

Nyt siis lähdetään hartaasti odotetulle kesälomalle reissulle autolla Eurooppaan.
Facebookin ja Instagramin puolella voit seurata missä mennään etenkin kuvapäivitysten muodossa, varsinaiset postaukset kehittyy sitten myöhemmin, ellei nyt ihan kaatosade ilmaa tuu seuraavat neljä viikkoa! Plänihän oli ajella Unkariin ja Montenegroon & sit on suunnitelmat auki, baana vie mihin vie…
Autolla reissatessa on se vapaus mennä ja tulla oman mielen mukaan, mutta tulee myös omat jännityksetkin mukaan, kuten auton kestävyys, liikenne jne. joten toivotaan parasta ja pitäkää peukkuja!!!

Ihanaa kesän jatkoa 💋

PS  Vinkkejä otan mielelläni vastaan jos tulee jotain mieleen mitä voisi parantaa..     pilkkujen yms. kanssa olen toivoton, mutta ehkäpä jotain muuta – olkaa helliä ettei tää vastapuhjennut kirjoitusinto vallan katoa😉

 

 

 

Previous Post Next Post

12 Comments

  • Reply sari/matkalla lähelle tai kauas 10.8.2018 at 19:43

    Kiitos maininnasta! Ja onnea oli se ikä sitten mikä tahansa ja mukavaa reissua! Aikamoinen matka näyttää olevan tulossa!

    • Reply Mimmu 14.8.2018 at 16:11

      Tietysti! Sultahan mä tuon synttäripäivä-idean bongasin!!
      Kiitos ja terkkuja Unkarista 💘

  • Reply Hej1 12.8.2018 at 21:44

    Ihana kirjoitus, ja ihana throwback edellisiin teksteihin ja hyvää matkaa!

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 31.8.2018 at 11:15

    Olipas jännää ja mielenkiintoista lukea sun blogin taipaleesta! Tähän harrastukseen saisi kyllä niin paljon upotettua tunteja, jos vain jaksaisi aina. :’D Aika kivat reissusuunnitelmat tulossa teille, Sloveniassa olisi myös kiva käydä.

    Mulla on merkkipäivä syyskuun puolen välin tienoilla, jolloin mun blogi täyttää 2 vuotta – jäiks! 🙂

    • Reply Mimmu 8.9.2018 at 01:37

      Sullahan on tuo merkkipäivä ihan just!! Onnea etukäteen (vaikkei kuulemma niin saisi sanoa), jos en bongaa sua sillon 🙂

      Voi kun oliskin enemmän aikaa kaikkeen.. Just sanoin Janille että täytyy koittaa ennakoida ettei tarttis ensi vuonna raataa töissä 24/7, että jäis aikaa muullekkin.
      Mutta se riippuu ihan mun työtilanteesta,mutta olishan se huippua tehdä kesällä muutakin kun töitä tolleen.
      Mitä aikaan vielä tulee niin jos sen voisi välillä pysäyttää niin sekin olisi huippua, tälläkin reissulla tullut semmoisia hetkiä että kuka pysäyttäisi kellot…
      Tänäänkin oli niin mahtava auringonlasku että toista ei ihan heti tuu vastaan.
      Olisin halunnut vaan jäädä tuijottamaan sitä tunneiksi tuohon rannalle..
      Ollaan nyt siis Jurmalassa, Latviassa nää vikat päivät ja tää on vaan niin ihana paikka..

      Meijän ei suunnitellut-suunnitelmat muuttui kun lupaili huonoa ilmaa / ei ollut hyvii majapaikkoi, niinpä repästiin kunnolla ja ajettiin Bosnia-Herzegovinan läpi ja jäätiin useammaksi päiväksi Bosnian Serbitasavaltaan, Banja Lukaan.
      Olihan aikamoinen ajo, mutta kannatti! Mä oon ihan myyty <3
      Bosniassa ollut aiemmin, mutta en omalla autolla ja tuolla.
      Ihan super mahtava reissu siis takana, huomenna pitäisi ajaa jo Suomeen, niin se neljä viikkoa vaan meni..
      Täytyy ruveta sitä sitten pistelee pakettiin juttujen muodossa, reissussa kun en ihan malttanut..

  • Reply Heli / Heli voyage 31.8.2018 at 11:46

    Tosi mielenkiintoisen näköinen roadtrip-suunnitelma!

    Ja mitä vuosipäivien juhlistamiseen tulee, onnellisuutta tutkineen kirjailijan Gretchen Rubinin podcastista opin just pari viikkoa sitten, että ei pidä fixautua liikaa siihen tiettyyn päivämäärään. Vuosipäivien juhlistaminen arjen keskellä on hänen mielestään tärkeä ”onnellisuus-buusteri”, mutta hän suosittelee juhlimaan niitä mielummin vaikka jotain random-päivänä kuin jättää juhlimatta, jos varsinaisena päivänä juhliminen ei onnistu. https://gretchenrubin.com/podcast-episode/182-from-montana 😀

    • Reply Mimmu 8.9.2018 at 01:29

      Just mulle sopiva artikkeli siis!!!
      Hyvä kun joku vahvisti tuon ajattelun 😉
      Kiitos jakamisesta, täytyy käydä kuuntelemassa tuo!!

      Nyt ollaan Latviassa, tultiin Jurmalaan loppupäiviksi. Ihan mahtava reissu on takana, kotiin ei haluaisi palata..
      Montenegrosta ajettiinkin todella yllätyksellisesti Bosnian Serbitasavaltaan eli ei ajeltu Croatian rannikon eikä Slovenian kautta takasin kuten mielessä oli.. mutta juuri se tuossa autolla reissaamisessa ja ”löysin suunnitelmin” on parasta: minne vaan voi päätyä / jos haluaa jäädä pidemmäksi aikaa niin senkin voi tehdä ja pistää kaiken uusiksi 🙂

  • Reply Teija / Lähdetään taas 9.9.2018 at 20:25

    Oma tahti on aina paras tahti kirjoittaa. Väkisin ei saa mitään hyvää aikaiseksi kuitenkaan! Ja blogin pitäminen on totisesti aikaa vievää puuhaa.

    • Reply Mimmu 10.9.2018 at 15:40

      Niinpä. Sen takia en viitti ottaa paineita että mun olisi kirjoitettava x-määrä viikossa/kuukaudessa, vaan meen ja teen omaa tahtia tätä. Joissakin lifestyle blogeissa omn ollut noita että pitää kirjoittaa useampi 3-5 juttua viikossa, entäs jos ei pysty, entä jos ei ole aikaa / jutunjuurta tms. sillon luultavasti kirjoittaisi jonkun useamman lyhyen räpellyksen jotta ”tavoite” täyttyisi..
      Ja jos tuuttaa juttua koko ajan niin pysyykö ihmiset niissä mukana?!
      Tietty mun oma nykynen tahti ei kasvata lukijakuntaa, mutta hiljaa hyvää tulee ( i hope) 🙂

      Niin ja sitä aikaa olisi mahtava olla lisää, etenkin kesällä…

    Leave a Reply