Browsing Category

REISSU JUTUT

Yksi kohtaaminen voi muuttaa paljon, joskus jopa koko elämän


Ennen kaikki oli paremmin,
ei päde ainakaan tiettyihin osa-alueisiin mun elämässä.
Kaipaan tietty nuorempaa ikää, rypytöntä naamaa sekä tiettyjä työ- ja työharjoittelupaikkoja, mutta on monia asioita mitä en kaipaa: yksi niistä on oman tilan puute ja se ettei päässyt vuosiin matkustamaan kunnolla.
Jo teinistä pitäen matkailun nälkäiselle ja reissuista haaveilevalle, kirjoittamista ja valokuvausta rakastavalle mimmille oli kova paikka jäädä ”vangiksi” Suomeen.
Mieli oli seikkailemassa maailmalla kaiken aikaa, mutta tyhjä lompakko piti käpälät visusti kotimaassa, kunnes eräs kohtaaminen muutti kaiken.
Se kohtaaminen käynnisti tapahtumien sarjan, joiden ansioista maailma avautui mulle uudenlaisena.
Päädyin seikkailemaan muun muassa Baltiaan, Balkanille ja Ukrainaan:
sukeltamaan tuntemattomaan, antamaan kyytiä ennakkoluuloille ja tapaamaan ihania ihmisiä..
matkustamaan vielä enemmän, inspiroimaan ihmisiä matkustamaan uusiin paikkoihin ja antamaan kodin katukoirille..

Tämä on tarinani siitä miten eräs kohtaaminen muutti maailmani, mutta myös periksiantamattomuudesta, unelmoinnista, uskaltamisesta sekä paikoista ja ihmisistä jotka ovat syystä tai toisesta jättäneet pysyvän muiston mieleeni ja sydämeeni..

Ennakkoluuloja uhmaten, seikkailumielellä Baltiaan..
En muista tarkalleen miten päädyttiin lähtemään Baltiaan ekan kerran.
Olin juuri saanut vakituisen työn Ohjelmatoimistolta ja koska tein extratunteja kevään mittaan sain pitää kahden viikon loman ja jotenkin päädyttiin ottamaan sitten Baltia haltuun.
2011 kesäkuun alussa ajettiin laivaan ja startattiin rohkeasti kohti Via Balticaa, muiden ihmisten kauhistellessa et kuin nyt tuommoiselle ryöstöalueelle, huonokuntoisille teille ja miliisin kiusaamiksi lähdette, että onhan niitä muita (lue parempia) paikkoja missä lomailla.
Toki jännitti että mitä sieltä eteen tulee, Balticasta kun liikkui vaikka mitä juttuja..
Hassua kyllä suurin osa niistä oli jonkun kummin kaiman naapurin suusta, eikä siis keltäkään kuultu tuoreita omakohtaisia kokemuksia.
Janin vanhemmat oli ehkä eniten kauhuissaan, vaikka suosittelivat kyllä Jurmalaa kohteena meille.
Olivat siis käyneet Baltiassa lukuisia vuosia sitten, jollon kaikki oli kuin Villissä Lännessä, joten vaikka saatiin kohde suositus niin ei saatu suositusta silti koko matkalle 😀

Osa teistä oli kyllä niin rekkojen jyräämiä että oli vaikeuksia päästä 8 cm maavaraisella autolla ilman hittejä eteenpäin, mutta sitkeästi edettiin.
Kukaan ei myöskään ryöstänyt eikä yrittänyt ryöstää meitä siellä, vaikka välillä niin luultiin.
Autokin sai olla rauhassa, kaikista varoitteluista huolimatta.
Mutta kiinnitti kyllä muuten huomiota kaikkialla, olihan se vähän erilainen ajoneuvo niillä teillä..


Poliiseihin kyllä tutustuttiin, muutamaan kertaan..
Sekä saatiin sakotkin, mutta ihan omaa vikaa oli, molemmilla kerroilla.
Heti ensimmäisellä etapilla, Jurmalaan mennessä saatiin sakko, kun ei tajuttu pysähtyä maksamaan latin kaupunkiveroa.
Niin kävi kyllä monelle muullekkin, meitä oli jokunen auto siinä letkassa odottelemassa vuoroaan.
Pikku bunkkeri, johon mentiin asioimaan kukin vuorollaan, oli aika karu ja tuli pikku säikähdys, kun ahtauduttiin pikkuseen huoneeseen kapeaa käytävää pitkin, että mitäs nyt, ennen kun selvisi syy..
Mutta mukavia olivat, vaihtoivat meille englantia puhuvan poliisin ja sakkokin mukavasti pieneni puolella, koska oltiin eka kertaa siellä.
Tämä sakko piti maksaa suoraan paikan päällä, vaikka taskussa ei ollut latin latia niin sekään ei ollut ongelma, automaatti oli kätevästi asennettu siihen muutaman metrin päähän ”bunkkerin” ulkopuolelle.
Damage á 20 latia (noin 28e), joten mitään kovin isoa lovea pikku matkabudjettiin ei siitä onneksi tullut.

Syytän tästä Jurmalan sakosta kyllä vanhaa, huonoa ja hidasta Nokialaistani, jonka netti oli ihan umpisurkea & lisäksi data oli silloin melko kallista, joten ei tullut tien päällä ees kauheesti mieli nettiä koittaa käyttää. Pikku epäonneksi sattui myös juuri ennen tuota ”tulli-paikkaa” aurinko häikäisemään tien vierellä olevan ständin jossa asiasta myös mainittiin, lisäksi piti väistellä tietä ylittäviä ihmisiä.
Sattumien summa siis tuo sakko.
Samalla reissulla takasin tullessa saatiin sakko sitten ylinopeudesta, ohitustilanteessa, tosin tästä saatiin tuo 20 latin sakkolappu mukaan että maksakaa sitten kotimaassa.
Mitä opimme: älä ohita kaupungin rajalla, älä ainakaan vedä ylinopeutta ja joistakin asioista kantsii ottaa selvää etukäteen..


Mitä itse Baltiaan tulee niin maat ovat mitä hienoinpia matkakohteita, sieltä löytyy historiaa, tekemistä, upeaa luontoa ja kilometrin pituisia hiekkarantoja, paikoitellen jopa koskemattomia, sekä vielä suht edulliset shoppailu- ja ruokailu mahdollisuudet.
Moni on sanonut etenkin latvialaisia tylyiksi ja epäystävällisiksi, mutta löytyy sieltä ystävällisyyttä, ja välillä yllättävästäkin paikkaa.
Tyyliin seuraavana päivänä tuosta Jurmalan sakosta tapasimme kadulla tuon meitä sakottaneen poliisin, mies tuli kyselemään että kaikki hyvin, pahoitteli vielä ja kätteli Jania toivotellen hyvää lomaa!
Eipä ole moista koskaan sattunut. Oltiin ihan huuli pyöreenä että oho mitä poliiseita..

Alkuperäinen reittisuunnitelma oli ajaa Baltian läpi Gardalle ja sieltä Hampuriin, mutta asiat muuttuivat, päädyttiin heittää lenkkiä Puolassa sekä koukata Vilnan kautta takaisin Latviaan, koska Jurmala oli niin hurmaava, sakoista huolimatta.
Tuon 2011 reissun jälkeen ollaan käyty Latviassa päälle parikymmentä kertaa, tarkkaa saldoa en osaa äkkiseltään sanoa.
Se on semmoinen home-away-from-home Baltia-mesta, veri vetää vaan sinne uudestaan ja uudestaan!

Ennen ekaa matkaa ihan ehdoton ”neuvo” ihmisiltä oli että pimeällä / yöllä ei pidä ajaa!!
Tiedä sitten mikä vaara siellä piilee, kun tähän mennessä on yöllä ollut paljon vähemmän trafiikkia, mikä on se musta se suurin vaara siellä.
Tiet ovat paikoin levennetyt ja neljän auton rintama ei ole mikään poikkeuksellinen näky siellä, tyyli on että se väistää kenen pokka menee eka..
Eli ihan just kortin saaneena en sinne lähtisi (päivällä ainakaan) ajelemaan.
Työmatkaruuhkat saattaa hidastaa liikennettä, varsinkin isompien kaupunkien liepeillä, lisäksi kolarit ja lukuisat tietyöt hidastaa matkantekoa, joten ajamiseen kannattaa varata myös maltin lisäksi aikaa.
Illan tullen isoilla teillä liikenne on sujuvaa, valot vilkkuu keltasella ja välillä jokunen autoilija/rekka tulee vastaan, mutta muuten on baana vapaa..

Suht sitkeästi istuneista ennakkoluuloista huolimatta ollaan saatu muitakin ihmisiä innostettua matkustamaan Baltiaan.
Lähetin muun muassa perheeni Riikaan sekä Vilnaan ja oh boy mitä ennakkoluuloja siltä suunnalta ennen niiden omaa reissua tuli.. Tosin ottivat maat haltuun lentäen, mutta suunnittelevat jo omaa automatkaa Baltian suuntaan 😉

Näiden lukuisten Latvian reissujen aikana ollaan tavattu paljon erilaisia ihmisiä: mieleenpainuvimmat tapaamiset ovat olleet ehdottomasti tuo poliisi mutta myös pääkaupunki Riiassa, Karjala nimisen ravintolan omistaja-pariskunta joka ottaa avosylin vastaan aina sinne mennessä, joiden kanssa saattaa venähtää pitkälle sulkemisajan jälkeen, kuunnellessa välillä ihan villejäkin tarinoita Suomesta ja Latviasta.
Muutama vuosi sitten lähetin siis oman perheeni Latviaan ja patistin myös käymään tuolla Karjalassa sekä pyydettiin kertomaan terveisiä.
Mun rakas perhe olikin vetässyt valokuvan (jossa irvistelen kameralle) esille ja naamataulun tunnistettuaan olivat sitten kertoneet että ovat kiitollisia meille, koska olemme alusta asti käyneet siellä tukemassa heidän paikkaansa sekä kirjoittaneet siitä positiivisesti myös sosiaaliseen mediaan.
Silloin alussa saatiin istuskella siellä kahdestaan, nyt on paikka lähes joka kerta ollut täynnä ja heillä on avattu uusi Latvialainen paikka samalle kadulle.

Näillä reissuilla on myös tullut nähtyä/tavattua kaduilla kerjääviä sekä kodittomia ihmisiä.
Nämä ryppyiset pikku mummot, eläinten kanssa kadulla kerjäävät ihmiset tai ne jotka ovat käpertyneet jonnekkin porrasnurkkaukseen nukkumaan sateelta suojassa, saavat omat pikku nillitykset tuntumaan niin turhilta.. Mulla on loppujen lopuksi asiat todella hyvin.
Teen ehkä työtä tällä hetkellä mistä en diggaa, mut mulla on sentään töitä.
Mulla on oma paikka mihin mennä, mahdollisuus matkustaa ja ostaa näillä reissuilla ”mitä haluan”.. Niinpä yritän aina antaa apua tarvitsevalle jotain.
Yksi tämmöinen tapaaminen on erityisesti jäänyt mieleeni, ihan kuin olisi tapahtunut eilen.
Olimme ystävien kanssa tuolloin lomalla Latviassa ja päätimme käydä haukkaamassa burgerit Macistä.
Odotellessamme niitä näimme resuisen miehen, joka kävi dyykkaamassa roskiksesta sinne juuri jonkun kippaamat jämät.. Ostettiin muutama burgeri ja appelsiinimehua sekä annettiin eväiksi ostetut pähkinäpussit ja suklaat & jokunen euro rahaakin.
Se kiitollinen ilme ja moninkertaiset ”paldies”, kiitokset, saa vieläkin kyyneleet silmiin..

Jotkut ovat sitä mieltä että näitä kerjääviä ihmisiä on sen takia kun heille annetaan jotain, että koditon on itse täysin syypää siihen että on koditon jne. Asiat ei kuitenkaan aina ole niin kun sä oletat.

Väärinymmärretty Balkan
Toinen kauhisteltu matkakohteemme on ollut etenkin minulle niin rakas Balkan.
Jos meitä pidettiin hulluina kun lähdettiin Baltiaan ekoja kertoja niin en tiedä mikä sana kuvailisi reaktioita sitten tätä Balkanin matkailmoitusta vastaan parhaiten?!
Vielä 2014 oli monilla käsitys että Balkan on edelleen sota-aluetta.
Että alue on turvaton, epävakaa, siellä tapahtuu paljon ryöstöjä sun muuta..
Kysymys ”Miksi haluatte matkustaa sota-alueelle” tai ”tuommoiseen paikkaan jossa ei ole mitään” on kuultu siis kerran jos toisenkin, ryyditettynä hulluja olette kun menette toteamuksella.
Tosin sanoin kyllä jollekkin vahingossa ennen ekaa reissua, että ollaan menossa Bagdadiin Belgradin sijasta.. Tuli myös kiire tsekata lentoliput, että olinko ostanut ne varmasti oikeaan kohteeseen.
Monilla tuntui olevan myös ihme mielikuvia tuolta, ihan jopa hallintoon ja historiaan liittyen.
Toisilla ei taas tuntunut olevan mitään hajua koko Belgradista, se sekoitettiin myös Belfastiin, mutta sitä ei kummasteltu että oltaisiin vietetty kaksi viikkoa Irlannissa..

Kuten Latviasta, myös Serbiasta tuli äkkiä se meidän mesta ja sinne on palattu jo muutaman kerran uudelleen, molempien lentokammosta huolimatta.
Serbia on yksi valloittavimmista maista joissa olen käynyt. Ja ne ihmiset!!
Ihmiset on niin super ystävällisiä siellä, ei semmosta jenkki-ystävällisyyttä vaan aitoa, kiinnostunutta ja auttavaista, valmiina venymään sen extra mailin sun puolesta..

Vaikka ollaan vietetty yhteenlaskettuna useempi viikko pelkästään Belgradissa, niin aina sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa. Sinne haluaa aina uudelleen ja pieni koti-ikävä vaivaa koko ajan..
Serbia on se home-away-from-home-Balkan.
Ja Belgrad on ollut se meijän tukikohta siellä ja favourite place, puistoineen, kävelykatuineen, museoineen, sekä mahtavine ruoka/bile-paikkoineen sekä linnoituksineen.. mutta on maalla muutakin tarjottavaa.


Minibussi kyyti Serbiasta Bosniaan ollaan myös koettu ja se tarjosi mielettömän vehreitä niittyjä, rosoisen kauniita ja ränsistyneitä pikku kyliä hedelmiä ja mehua myyvine mummoineen, tiellä vaeltavia lehmiä ja lampaita, lumihuppuisia vuoria, rotkoja, erikoisia rajamuodollisuuksia sekä välillä hyvät perslihakset (ja hermot) vaativia teitä! Oman auton Balkan-roadtrippi on vielä kokematta, mutta suunnitelmissa kyllä..

Mieleenpainuneet kohtaamiset
on täplittäneet myös meidän Balkanin reissuja, siellä on koettu kaikenlaista sekä tavattu eläimiä ja ihmisiä jotka syystä tai toisesta ovat jääneet mieleen.
Jotkut avoimuudellaan, toiset ystävällisyydellään ja jotkut ihan muista syistä..

Kaupan kassa scannaa tuotteita ja yhtäkkiä pahoittelee että häiritsee mutta kiinnostaisi tietää mistä olen kotoisin sekä sitten seuraa kysymysten tulva mm. mitä tykkään heidän maastaan ja olenko tulossa uudelleen ja vastaus ehdottomasti! saa kasvoille mitä aurinkoisimman hymyn!
Mieleen on jäänyt myös sattumalta löydetyn mahtavan ravintolan tarjoilija, joka muistaa vuosien jälkeen meidät (tai lähinnä mun poikaystävän koska sen parta)..
Ja joka vitsailee paljon, muun muassa siitä kuinka ihmeessä tullaan takasin heidän ravintolaan, koska heillä on niin huono palvelu (johtuen muun muassa siitä että hän dippasi ekalla kerralla vahingossa mun sähkötupakan johonkin kastikkeeseen).
Tämä tarjoilija on kuin Muzzy in Gondoland miksattuna Mr Bean:n kanssa 🙂

Koskettavaa on nähdä Naton pommittamat rakennukset, jotka on jätetty paikoilleen sellaisenaan muistutuksena niistä vääryyksistä ja muistomerkeistä menehtyneiden ihmisten muistoille..


Sekä nuori tyttö joka jättää kaupassa suklaapatukan ostamatta itselleen koska rahat ei riitä, vaan huolehtii että ikkunan takana odottavat kulkukissat-ja koirat saa ruokansa..
Annoin sille tytölle sen puuttuvan rahan, koska tämmöset ihmiset <3

Ehkä liikuttavin (eläimiin liittyvä) kohtaaminen oli Mostarissa, tällä samaisella 2014 reissulla.
Mostar itsessään oli hurmaava, pullollaan historiaa, sokkeloisia pikku kujia, kielimuurista huolimatta ystävällisiä ihmisiä, mutta joka paikassa siellä oli myös kulkukoiria – ja kissoja..
Osa kissoista niin huonokuntoisia että sydäntä särki kun et voinut auttaa niitä ja viedä eläinlääkäriin / pois kaduilta, auttaa niitä hädässä, hoivata ja ruokkia.
Onneksi sielläkin oli ihmisiä jotka osti niille ruokaa, kuten mekin ja vei ravintolasta jämät mukanaan näille ressuille, mutta silti.
Matkalla meijän majapaikkaan tavattiin jälleen yksi koditon pieni, musta tyttökoira.
Ohimennessä se räksytti ihan hulluna meille, mutta kun istuttiin viereiselle penkille se siitä kiipesi syliin.. hieman pelotti et mitä jos se puree, mutta ei.. Se oli vaan haltioissaan ihmisten huomiosta!
Tää Mostarin mimmi seurasi meitä meijän hotellin portille ja oli tulossa mukaan sisään.
Annoin sille kaikki mukana olleet koiran ruoat + keksit ja mun sydän murtui kun jouduttiin jättämään se portin toiselle puolelle… Sitä katsetta on vaikea unohtaa.

Serbiassa Janin parannellessa marssivammoja asunnolla, lähdin katsomaan auringonlaskua linnoitukselle. Matkalla sinne tapasin jälleen yhden katukoiran, joka nipisti hurmaavalla seurallaan palan mun sydämestä.. Tää seurallinen kulkuri ei antanut mun nauttia auringonlaskusta yksin vaan mun ihaillessa Novi Gradin taakse laskeutuvaa aurinkoa, köllötteli hän ihan mun lähellä ja saattoi mut vielä puistosta pois, takaisin Mihailovan kulmaan, josta olin hänen matkaan lähtenyt.
Seurallisuus saatto myös johtua laukussa olevista koiranherkuista mutta oli silti yksi koskettavimmista tapaamisista ja muistoista..


Näiden reissujen jälkeen googlasin rescue-juttuja Balkanilla ja löysinkin muutaman tekijän sekä järjestön ja olen tukenut niitä parhaani mukaan.
Se miten jotkut tuolla noita eläimiä kohtelee on jotain todella järkyttävää.
Onneksi on noita hyviä ihmisiä, jotka ovat valmiitta taistelemaan ja vaatimaan muutosta siellä.
Ihmiset jotka taistelee niitä vastaan ja auttaa noita kodittomia eläimiä, tuntuu välillä taistelevan tuulimyllyjä vastaan, mutta eivät silti luovuta..

Ekalla Balkanin valloituksella bookattiin majoitus Sarajevoon ja päädyttiin erään muslimiperheen vuokralla olevaan piharakennukseen.
Pihalla vilisti kissanpentuja ja vilahteli jokunen aikuinen kattikin jostain nurkan takaa esiin.
Kissat oli kuulemma naapurin entisiä lemmikkejä, olivat muutaneet muualle ja jättäneet mm. kissat jälkeensä, oman onnensa nojaan. Merjam perheineen oli sitten ottanut mm. tän kissaperheen ”hoiviinsa”.


Muutenkin perhe oli mitä ystävällisin!
Oli tervetulo-ja tervemeno kahvit, saatiin jättää matkalaukut ym. turhat heidän asuntoon kun lähettiin Mostariin. Isäntä kutsui meidät kotiinsa vielä kahville lähtöpäivänä kuljetusta odottaessa ja kun kuuli että Jani soittaa bassoa innostui soittamaan musisoimaan meille Saz-nimisen soittimen säestyksellä.
Jonkin verran ollaan oltu myös vaihdeltu kuulumisia tuon matkan jälkeen facebookissa.

Matkailu inspiraatiota
Meidän reissujen inspiroimana lähti viime vuonna Balkanille myös eräs pariskunta pikkulapsineen.
Toki niillä oli pohjalla monia road trippeja jo takana, mutta ei Balkanilta.
Tavattiin sattumalta jokunen vuosi sitten Bratislavan yössä, josta jatkettiin Puolan stoppien jälkeen Vilnaan drinkeille. Sen jälkeen ollaan otettu Double Trouble- drinkit Suomessa ja tutustuttu heidän opastuksella Lahden yöelämään, mutta muuten on meijän reissut mennyt harmillisesti ristiin.
Kunnes viime vuonna satuttiin taas tien päälle samaan aikaan.
Todettiin että reissussa ollaan tavattu, niin reissussa on näemmä tavattava kun muuten ” ei oo aikaa”.

Ihastuttiin myös Unkarin Balatoniin niin paljon ekalla kerralla, että sinne on tehty reissu joka kesä sen jälkeen, haaveiltu muutosta sinne ja saatiin houkuteltua nää Lahtelaisetkin sinne.
Ne ei aluksi ollut niin innostuneita Balasta, mutta kas tuon viime kesän reissun jälkeen bookkasivat jo tälle vuodelle majapaikan sieltä! Balatonin huikeisiin maisemiin on vaikea olla ihastumatta..


Ennen tätä yhteistä viikon lomaa Balalla, päättivät siis käydä roadtrippaamassa meidän hehkuttaman Balkanin.. Kävi niin että kaverit tykästyivät myös Serbiaan, paikkaan ja niiden ihmisiin, niin että haluavat palata sinne uudelleen paremmalla ajalla.

Baltia, Balkan ja muutenkin Euroopan itäpuoli on saanut voitettua monipuolisuudellaan, ihmisillään, paikoillaan ja tarinoillaan meidät puolelleen.
Paikkoja joiden mahtavuutta ei voi tajuta, ennen kun itse matkustaa niihin.
Mä mielelläni kyllä kerron meidän reissuista, hehkutan tutuilleni noita paikkoja ja kannustan matkustamaan aina kun mahdollista, etenkin omalla autolla, siinä kun näkee niin paljon enemmän!!
Joku sanoi kerran että olen kuin joku Baltian ja Balkanin ambassadori- matkailulähettiläs 😉
Jos multa kysytään mä suosittelen noita maita kaikille ja en kenellekkään.
Kaikille koska ne on hurmaavia ja nähtävää riittää taatusti!
En kenellekkään koska se että ne ei oo turistien kansoittamia paikkoja tekee niistä just sen omanlaisensa, aitoine ihmisineen ja paikkoineen (unohtamatta edullista hintatasoa).

Matkalla kotiin – kohtaaminen joka muutti elämäni..
Oikeastaan kohtaaminen joka todella muutti elämäni ei ollut mikään noista reissuista, vaan eräs kohtaaminen kotimaassa muutti aika lailla kaiken.
Tuo kohtaaminen toi myös matkustamisen ja nuo kaikki huikeat reissut elämääni!

Asuin aiemmin edullisessa vuokra-asunnossa lähellä Helsingin keskustaa ja minulla oli vakituinen duuni. Sitten teloin käteni, olin usean vuoden sairaslomalla, käpälän parannuttua en saanut enää töitä koska kukaan ei uskaltanut palkata minua, peläten että käsi ei kestäisi.
Taloyhtiö halusi asunnon takaisin työsuhdeasunnoksi  ja jouduin siis muuttamaan..
Ilman töitä oli mahdoton saada yksityiseltä asuntoa ja kaupungin asuntoihin ei ole mitään tsänssiä, joten tuolloin, maailmaani mullistaneen kohtaamisen aikaan, kesäkuussa 2009 olin koditon.
Siinä mielessä asiani olivat hyvin, minulla oli paikkoja missä yöpyä (pääasiassa siskoni ja vanhempieni luona, mutta myös kaverit tarjosivat makuupaikkaa) tavaroilla paikka ilmaisessa varastossa, ruokaa jne.
Toki 29 vuotiaana, vuosia yksin asuneena, oli vaikea sopeutua siihen että ei ole enää sitä omaa paikkaa ja joudut elämään vähän muiden säännöillä, toisten nurkissa jne., mutta olishan ne asiat voineet olla huonomminkin.
Sitä muutama ihminen silloin ihmetteli, että kuin voin olla silti niin hyväntuulinen vaikka olen työtön & asunnoton. Mutta asiat olis voineet olla huonommin.
Olihan mullakin noita huonoja hetkiä, mutta yleensä ne kestää vaan hetken ja sitten nään jo asioiden paremmat puolet & tähtään katseen sinne (parempaan) tulevaisuuten..


Mä uskon myös että (tietyt) asiat tapahtuu koska niiden on tarkoitus tapahtua.
Esimerkiksi, jos en olisi loukannut kättäni, joutunut työttömäksi, asunut muiden nurkissa, en usko että olisin myöskään tavannut tuota ihmistä joka toi niin suuren muutoksen elämääni.

Jokavuotinen Tuska-festivaali järjestettiin 2009 vielä Kaisaniemen puistossa, omat (nestemäisetkin) eväät oli sallittuja ja liput oli vielä suht kohtuuhintaisia. Kolme päivää Tuskaa oli se kesän kohokohta!
Olin siis Tuskailemassa parin kaverin-, systerin sekä sen miehen kanssa, joilla yövyin ja kaavoista poiketen lähettetiin myös jatkoille niiden lähibaariin Vantaalle.
Ja siinä baarin ulkopuolella sitten tapahtui se- mun maailman mullistanut kohtaaminen!
Kulman takaa asteli camo-huppariin pukeutunut pukinpartanen HD-mies, Jani, jonka seurassa aika kiisi aina pilkkuun asti.
Tuo kohtaaminen johti toiseen ja sunnuntain iltana yövyin Casa De La Immosessa ensimmäisen kerran ja sillä samalla tiellä olen edelleen, useita prätkä – ja autoreissuja sekä lähes 9 vuotta myöhemmin..
Tuo yksi kohtaaminen, muutti niin paljon.
Ilman tuota karpalolonkeron-makuista kohtaamista elämäni olisi kovin erilaista.
Olisi monia mahtavia paikkoja jossa en olisi käynyt, monia asioita joita en olisi kokenut.
Olen saanut erilaisia mahdollisuuksia, joita tuskin olisi tapahtunut ilman tuota kesäkuista tapaamista.
Toki olen myös itse itseni mahdollistaja, monessakin asiassa, mutta jotkut asiat vaativat enemmän duoo kuin sooloo, ilman Janin uskoa ja tukea en olisi kaikkeen pystynyt.

Ovi on avautunut uusille mahdollisuuksille ja haasteille.
Onnistumiset ovat avanneet jälleen uusia ovia sekä vieneet minua uusiin paikkoihin / seikkailuihin.
Jos olen ollut reissuhullu pienestä pitäen, niin myös koirahullu. Janin kanssa myös yksi pitkäaikainen haaveeni koirasta toteutui.
Oman Venäjältä adoptoidun rescuen lisäksi meillä on asustanut kotihoidossa mm. entinen taistelukoira (luonteeltaan mitä ihmisrakkain) Espanjasta sekä Kyproksella maanviljelijöiden kivittämä pitti-poika, joka päätyi asumaan sisareni perheeseen.

Koska tuon käden loukkantumisen takia oli edelleen hankala saada töitä, hain uudelleen koulutukseen.
Kiinnostava koulutus löytyi Musiikki ja Media alalta, josta minulla ei juurikaan ollut kokemusta.
Janin muusikkotaustasta oli apua sillä hän preppasi minua niin että haastattelijat näkivät potentiaalini ja pääsin ekalla yrittämällä Viihdealan avainhenkilö-koulutukseen, jonka harjoittelun kautta minulle aukesi myös työpaikka Ohjelmatoimistolla, palkkatuettuna mutta työelämässä vihdoinkin!
Yksi saatu työpaikka avasi minulle mahdollisuuden toiseen ja sain mahdollisuuden tehdä extratöitä kaupan alalla, kun taloudellinen tilanne viihdealalla heikkeni.
Kun hain opintovapaata matkailualan koulutukseen, aukesi sieltä minulle taas uusia mahdollisuuksia työharjoittelupaikan kautta.
Tuo harjoittelu matkatoimistossa vei minut tutustumiskäynneille eri paikkoihin, töihin matkamessuille sekä kaksi kertaa reissuille Ukrainaan matkanjohtajana.
Ukrainaan lähdin untuvikkona, toki otin asioista selvää etukäteen, sain hyvän preppauksen kun en ollut toiminut matkanjohtajana aiemmin, mutta härän luonne sekä rohkeus, oma ja muiden usko minuun antoi extraboostia.
Ja voi sitä tunnetta, kun porukka oli tyytyväisenä tuotu takaisin Suomeen ja ne palautteet <3

Ilman tuota kohtaamista baarissa, ei olisi myöskään noita matkoja, joiden muistoista ja kokemuksista syntyi idea tähän matkablogin poikaseen sekä kohtaamisista maailmalla, jotka loivat pohjan myös ystävyys-suhteille, jotka kantavat aina takaisin kotimaahan asti.

Sen nyt jo hieman kulahtaneen camohupparin alla kytee (edelleen) sama reissunnälkä ja kiinnostuksen kohteet kun mulla ja vaikka ollaan oltu lukuisissa reissuissa, välillä vähän hurjissakin tilanteissa, niin ei se tahtia vähennä, veri vetää aina maailmalle..
Se minne tie (tai mikä lie) meidät seuraavaksi vie jää nähtäväksi..

Tämä on minun tarinani, Momondo Open World- kilpailuun ”miten kohtaaminen matkalla muutti maailmaasi”.
Jos pidit kirjoituksesta, voit äänestää sitä suoraan tästä linkistä, kiitos!!
https://www.momondo.fi/content/bloggers-open-world-award?blog_id=2156#!/blog/2156

#momondo #openworldawards

 

Pietari / St. Petersburg / Санкт-Петербург – Russia

Russia!

Few words about St. Petersburg / Pietari: scroll down

I have always wanted to visit there and wanted to take the train through whole continent.
So surprisingly I just made my firt trip there last year (well august 2014)
That summer we only meant to have a week somewhere + then some time at the summer cottage, since my money situation but with some luck we had a chance to do more & saw new places (more about SRB & BIH later).

JP had his holiday started before me- i meant to work till we leave to Serbia but then we saw some cheap cruises to St. Petersburg & I got all my work done amazingly and so we bought the tickets to SPB (former Petrograd & Leningrad). We bought the tickets few days before & it was cheap, about 100e total for two (included all the requisite fees: harbour, petrol and the shuttle).

We went to the ferry bit too early cos first timers, no queue on passport control, not too many ppl since weekday and well, the press..
Found out also that they have much better serving: they serve cold drinks on the deck- before the ferry even moves! Amazing!!
August 2014 was so hot, so that was perfect & also surreal moment, worked ”24/7” and suddenly on the deck, sun shining, with my bf & cold drink and three weeks off the clock..

Wuhuu!!

St Petersline august 2014

St Petersline august 2014

Since that March till August (that day we left) I had pretty much been working non-stop..
Had two weekends off whole summer (Midsummer and one other weekend, I think?!)
I had my own office work and then did shifts to grocery – had quite shitty hours there so I was about to burn out (if I already didnt).. so sitting with that cold cider on the deck and had nothing to do was like a Jackpot!!
It took so long for me to relax completely (I still remember the day in Mostar, Bih) but I reminded myself when was about to break at that shitty place that am doing this for our holiday and didnt want to regret not doing as much work as possible- u know what I mean!

Anyway there we were, on our way to Russia! So excited!
The ferry (St Petersline MS Maria) itself is a basic boat, former M/S Finlandia & M/S Queen of Scandinavia (i think it´s very similar than Stena Line´s boat we took from Turku to Stockholm when I was a kid)
So if you are looking similar party boat than Tallinn/Stockholm ones are, honey, you are boarding on a ”wrong” one!
For me, it was just perfect! After months of work and must to speak ppl and listen them, I was super happy there werent that many ppl (like on second time) 😀
Dont get me wrong, there are places to eat, sit, drink, nightclub, tax free, deck (deck bar!), shows, parties etc. I like Ms Maria!
Their other ship is MS Anastasia and it goes also to Tallin, Stockhol & SPB, of course.

We ate there pizza (Napoli Mia)- it was good & not overpriced!
You can also get sushi there but we didnt try it then. Also à la carte is found.
And dessert??
My favourite dessert- place (beside deck bar): Cubar!
Drinks and cigars! What´s better?! 😉
They have a big room next to the bar with cozy sofas and tables and you could also smoke there!
The bar area is smoke-free but it is refreshing (what a word to use here :D) to find a place you can actually smoke inside!! Very good ventilation- not stuffy at all!
I dont smoke, but tasting a good cigar is something else 🙂
Dont remember how much that was but it was a good one- it was JP´s but I had to have some of that too! 🙂

IMG_8924

Next trip we made there Oct. 2015 and unfortunately same shitty rules than in Finland have reached them, well not exactly- you could still smoke there on Cubar! BUT they dont sell any cigars anymore (NOT ANY ON BOARD!) cigaretters yeah but who cares 🙁
Also in St.Petersburg we couldnt find any place selling cigars anymore- they do sell cigarettes on same hidden boxes than in Finland and all the cigar clubs – no show :/ and sad, empty humidors..
We visited tens of places and asked and googled and asked our russian friend to help no cigars from Russia..
Total Flames: we are coming to you in Riga!!

Anyway the first trip:
if you buy visa-free trip there´s a shuttle (kinda like dolmus) you must buy a ticket as well, that is great system though, from harbour to the city and back!
That city is huge so without that would be quite lost!
It was beautiful day when we hit St.Petersburg and since weekday we got through the passport control quickly!
There were some more ppl waiting for the shuttle and since us two we got in to the next one and after maybe 10 minutes we were at St.Isaac Square & the church!
So pretty!

12191515_10153673196909691_6933101382256858836_n

Shuttle picks u up from the square as well and they give you the schedule and all the info after you have booked your ferry! Also a lot is found online.
I had just my mom and brother visited there so they also gave some tips to us!
They for example went to St.Isaacs church and when I saw the pics I was like wow! Unbelievable!!
That church was full though and we wanted to see as much as possible you can during one day so we left.
Cos hungry we went pretty much to the first place we saw (mistake as always), right on the corner there is a coffee (french style) and they had a nice terrace and not too many ppl so we went there, sat down and waited.. and waited.. then the waitress came and we ordered.. and waited: our coffees came, we asked some water cos so hot even on the morning, and she brought us a tiny cup, a shot of water..
Asked again how long would it take to get our breakfast (just a simple croissant with ham&cheese x 2) she said soon.. That soon were told few more times.
Others who came after us got their salads and food!
Haloo!
I told to the waitress that we dont want them anymore (that was like an hour after we first showed up oslt.!) that just bring the check, we are about to leave- that came after some waiting (how else) and luckily we had rubles- dont even wanna wonder how much longer the wait would have been without!
They had actually some nice manners too so they had given some discount for the check but still.. Wont go there anymore!
So we left the money to the table and left!!
Next time we visited the City, we joked about going there..

Nevsky Prospekt is right on the corner from the Church, and cos first time there with limited time and russian skills, we decided to walk along Nevsky! That is one huge street, I dont remember how many bridges we passed though but there are still many left..
Nevsky´s length is about 4,5 km and it has five metro stations (some pages tells there are six)
We didnt take metro but saw some stations- those stations are nothing like here.
They have gorgeous paintings and looks so clean!
Next time we hopefully get to stay longer, a night or two in a hotel so get to see more and take a metro as well!

10552630_10152594909304691_6807682470401892171_n

10603499_10152593440924691_1689105350562955498_n

10603572_10152594910169691_234656409440236152_n

10606538_10152594906119691_5715101626532689934_n

12109160_10153673197074691_764259901781619164_n

12193516_10153671465064691_9081206656050571077_n

Nevsky P. has a lot to offer, so if you are there for just one day- go there!
There are many small shops, booths, cafes, bars, restaurants, fast food places, gorgeous buildings, canals and SKA (CKA) shop! Visited there both times!
It´s a cool 2 stored shop and you can find pretty much everything!
They had sale last time and I bought SKA-hoody for maybe 20e!
There are stuff for kids too, they sell also tickets to SKA games, posters, pencils etc.
As in pretty much all the shops there and elsewhere we have been, the security guy follows carefully:
went downstairs and looked for the shirts, he was there, looked like he was asleep, leaning back to the desk but when we moved to another room, there he was again seconds after us 🙂
Amusing yeah, but I hear them, we dont look typical tourists and I said amusing cos that has happened so many times, all the countries we have been to, not that we are too loud or has purple hair or so 😀
And that is fine, they follow ppl so also our stuff are safe then, right?!

IMG_8957

10544394_10152594908444691_1887596279834793836_n

I would like to go to St.Petersburg / Moscow on spring, for the hockey games!!
Have never been to World Championship hockey games elsewhere than in Finland.
Have seen bunch of KHL games, SM (finnish version= Suomen mestaruus)- games and NHL but would like to go & see champ-games abroad:
Russia is a true hockey country so that would be something!!
Last year they had those in Minsk, Belarus and gave visa free for ppl with hockey ticket!
That was fair!! Haloo 😉

First time we were there it was damn hot so we just walked and had water, ice cream, sat down, had some more to drink, went on, shopped some at SKA-shop and found out there were Harley days!! What a pleasant surprise!!
They had posters on Super-Rally & that sounded fun but we had the holiday ”plan” already done but so it happened while we were there-they were too!!
Just about to start the next day – but there were bikes and people already! What a timing!
We saw many bikes as walking Nevsky but until we saw the Harley / St Petersburg sign didnt remember.. How cool!! Those are always fun so was lil envious too 🙂

IMG_8992

10445986_10152594925684691_5338101942441571763_n

10547591_10152594925204691_7759160868594549858_n

After seen the bikes we headed back to meeting point area.
Went to eat to some Italian stylish restaurant, just on the corner of St.Isaac.
Nice terrace, quick service, cold drinks and tasty meals + wifi!!
Trattoria Stefano / Malaya Morskaya 6!
Right in front of there was a massive truck- comparing to ours then, it was huge and had no problem to drive anywhere but parking could be lil troublesome..

IMG_9027

After yummy meal and done with the truck pics we jumped to the bus and went back to the ship.
Walking all day, it was just nice to go to the deck and have few cold drinks, watch the city and the sea. What a perfcet day!
Bought some drinks to the cabin and went to bed..

Last time we hit SPB we meant to eat a lil breakfast and later a great Russian meal..
We didnt eat there any dinner, cos we had amazing breakfastlunch!
Just looked for a place to grab some food and all we saw was Burger King & Subway & headed to them,so desperate we were.. but right next to them something else caught my eyes and we saw some cafeteria, almost hidden.. Went to look and got best foodie ever!!
Bloody burgers, Baltika, coffees, water, two pieces of heavenly cake.. Great service- perfect!!
They made also cutest coffees ever!!
We were so full and those burgers were so filling so we ate next time back on Ms Maria.
There are a lot to choose from!
They have menus in english, they speak english & they make yummy food!!
Again.. the name is lost!! I took a look at my pics there and they said it is on Malaya Morskaya ulitsa which is the street heading to Nevsky but dunno..sorry but am lost now!
I highly recommend that place, if you manage to find it..
It´s almost hidden, the entrance is on the side, little back from the windows to the street,
it seems like it is like lower, like on basement oslt.
We stayed on the room next to the counter / bar / kitchen and right next to entrance there are toilets (clean) and next to those is another dining area.
Next time we go to SPB – we definitely go back, I will check the name.. unless anyone recognised this place -do tell me!!

IMG_9120

IMG_9121

IMG_9122

Left cafeteria, walked on, it was quite cold, fresh though so we walked much more than first time!! Plus now we knew more!
Even though took pics last time, had to take some more. T
There are so many great buildings, different styles, historical, canals, bridges, statues..
You are just amazed!
This October we went further and went under ground, to the tunnel, there are also booths and nice things they sell!
Saw ”Led Zeppelin wall clock”, guy who sold us that showed it works and wrapped it & put it to a cardboard box so we had it home safe!! There, on the tunnel, were also other clocks, cups, plates, t-shirts, matryoshka dolls, pieces of jewellery etc.
Next time I will buy another LZ clock since it looks cool&we need another one.

zeppelin kelo

Rest of the time we really spent trying to fine cigars.. Am not kidding!
We asked, googled, asked my friend to check if he knew any places (he´s from Russia) but all gone since the law (we have here as well- not liking it!!), place after place- all empty, asking small shops too, didnt want to leave the shop empty handed so bought another bottle of water or pack of chips and left..
So end of the day we didnt have any cigars but lots of water and chips + Snickers..

Since you can bring just a little alcohol we didnt buy it in SPB but bought another bottle of Devils Cut (nice price on Tax Free shop) since we tasted that on the night before and it was good!! So wanted to bring another too! Taste good 🙂
It was too cold so we didnt stay at the deck this time but went to have some pizza (since still full of that juicy burger/cake), had a drink or too at the bar – missing that cigar..

Long story short: I suggest you visit SPB!
Visa free travels, day cruise or 2 nights in a hotel is possible, check for special sales!
If you can leave any time, choose any weekday (except friday of course)!!
On August we left on wednesday and that was perfcet, not too many ppl and no need to wait, on October we had to leave on friday & it was packed – especially the passport control -waiting&waiting&waiting.. Luckily they were in groups so us two got in to St Petersline bus easily again 🙂
Most of those were tourist from S. America, had visas & it took extra long.
Just saving your nerves- choose a weekday!

Eat, take some drinks at Cubar (there are also some dance shows and other places), if it´s warm go out to the deck, they serve good drinks and views are beautiful!
MS Maria goes from Länsisatama so there is not much to see but SPB is different, it´s interesting. Kinda narrow route for boats to glide and there are living areas on the others side and some industry on the other side, we saw people swimming and fishing there (still wonder how do they get there cos saw no bridges)

IMG_9130

IMG_9114

Go around SPB, remember Nevsky is good landmark,eventhough it is long one but it has enough to offer for one day cruise. Shop, it is cheaper than here!
Try food, try cakes, drink Baltika! Cheers!
St Petersline offers good guidance on their page, i emailed with their clerk&she was so helpful! There are also quite enough info on their webpages and just google visiting SPB!
I dont speak any russian, except few silly phrases so you´ll be fine too 🙂
Just block your ears from main stream media, have a common sense & enjoy your time!!
And after your trip, share your stories, tips etc.

Am going back for sure; SPB is so damn pretty, charming, full of live, has lot to offer & just wanna see more, dig a lil deeper every time.
I would like to take water taxi, stay the night over, perhaps see SKA game, but just see SPB more & Moscow (and take train through Russia and..)

G´night or spokoinoi notši should I say 😉

IMG_9264

IMG_9273

IMG_9267

Muutama heitto suomeksi:

Hassua kyllä, vaikka olen niin kauan kuin muistan halunnut käydä Venäjällä, niin tein ekan matkan sinne vasta elokuussa 2014!
Sillon kesän alussa näytti että tulee aika tynkänen loma, käydään viikko jossain ulkomailla ja sitten vähän aikaa mökillä mutta kävi tuuri ja niinpä mentiin myös Serbiaan ja Bosnian suuntaan (niistä myöhemmin)
Janilla oli jo lomaa, mulla piti olla töitä mutta bookkailin hieman uudelleen ja tein omat (tmsto)työni maratonpvillä pois joten päästiin Pietariinkin!! Oli todella edullinen matka, 2hh B-hytti, viisumivapaa (jolloin shuttle on pakollinen), satama&amp;polttoainemaksu hinnassa mukana about huntin!!
Niinpä kuumana elokuun pvänä kurvattiin Länsiterminaaliin, todella ajoissa mutta ei ollut jonoa ja mikä parasta, kannella oli jo baari auki ja muihin risteilybotskiin verrattuna ihan huippua, sai heti juotavaa 😀
Sillä se loma alkaa 😉

Sen verrran pökertynyt kaikista työntäytteisistä päivistä kesällä et ihan hirveesti jaksanu ekana iltana vetää, mitä nyt käytiin syömässä laivalla (pizzalla! ja hyvää oli) ja Cubar baariin muutamalle ja ah, ihanaa siellä sai sikareita ja sai vieläpä polttaa sisällä!! Ei mikään tunkkanen mesta vaan baari/tanssilattia erikseen ja toinen puoli sikari-drinkki fiilistelijöille!

Passin tarkastus aamulla suju tosi nopeesti, nihkeesti jengii (arkipvä ja media pelotellu) ja sitten vaan shuttleen joita muutama ajelee ees taas sataman ja kaupungin välillä.

Iisakin kirkolla ulos ja helpoin oli ekakertalaisena ottaa kohteeksi Nevski Prospekt ja ei muuta kun käppäämään! Kuuma oli ja vesipulloja kulu (mutta halpaa&amp;pikkukauppoja etc joka kulmassa melkeen)
Bongattiin SKA shoppi ja piti käydä muutama juttu ostamassa! 🙂
Lisää nevskiä, ties monettako siltaa niin huomattiin että oltiin Pietarissa juuri kun mopopvät oli alkamassa, eli ei muuta kun tsekkaaaan muutama pyörä siellä! Mahtavaa, mikä ajotus!
Pyöriittiin ees taas Nevskiä ja ihailtiin rakennuksia ja lukuisia siltoja ja kanavia ja takas tullessa käytiin burgerilla – laivalla muutama drinkki kannella kattoen haikeesti etääntyvää kaupunkia! Sinne uudelleen!!

Toka reissu oli viime talvena, sillon oli vkonloppu ja paljon jengiä (ja paljon ulkomaalasia, oisko yhet suomalaiset bongattu meijän lisäks?!)
sillon sai passijonossa Pietarin päässä venata varmaan toista tuntia :/
Eli vältä vkonloppua jos mahdollista 😉
Käytiin taas SKA-ostoksilla, totta kait ja löydettiin tsägällä yks mahtava kahvila/safkapaikka Nevskille mennessä (josta noi veriburgeri ja kissakahvi kuvat on)- aivan mieletön ”aamupala” ja eipä tullut nälkä koko pvänä.
Oli sen verran viileempi (lokakuu) niin pysty kävellä pidemmälle ja loikittiin välillä Nevskiltä sivukujille, hyvin pysy silti kartalla 🙂
Koitettiin löytää Total Flamesejä mutta siellä nykyään yhtä tiukka laki kun suomessa röökin suhteen joten humidorit hurrutti tyhjää.. vähänkö harmitti!!
Mutta Pietari itessään on niin upee et mielellään siellä käy!!
Ainoa miinus oli se lähtö.. eli tavoitteena ens kerralla olla se pari yötä hotlassa niin pääsis näkee tota Pietaria laajemmin!!
ST Petersline yms muut tarjoo noita paketteja eli siitä vaan tsekkailemaan (siellä on ollut edullsia paketteja 2 yötä hotlassa laivan lisäksi alle 200e/nassu)

Ihana, kaunis kaupunki, paljon nähtävää, helppo mennä, englannilla pärjää ja siellä on edullista!! Suosittelen!!

Lätkän MM siellä kiinnostais ja Moskovaankin tekis mieli &amp; tietty se junalla läpi Venäjän on listalla eli lotto vetämään 😉