All Posts By

Mimmu

8 + asiaa (joita et ehkä tiennyt) minusta

Nyt syksyn aikan on osunut eteen taas noita ”ketjupostauksia”, en tiedä niille oikeaa nimitystä joten mennään tuolla. Idea on siis vastata joihinkin kysymyksiin tai kertoa tiettyjä faktoja itsestään.
Bongasin viimeisimpänä tuon ”8 faktaa” jutun Hätälaskun Virpin sekä Aurinkorasvaa&aloeVeeraan blogeista ja päätin tarttua siihen myös.
Näitähän en ole aiemmin montaa tehnyt, ensimmäinen taisi omalta osaltani olla viime vuonna tuo
10 matkakuvan haaste – siinä vasta oli olikin haastetta!
Mä en ainakaan pysty vain kymmentä kuvaa valitsemaan, kun en pysty ruotimaan otoksia Instagramiinkaan  vaan sinnekkin täräytän menemään useampia kuvia.. no se on semmoinen matkapäiväkirja joten kuvahulluuteni sopii siihen erinomaisesti.
Tän nykyisen haasteen tarkoituksena on kertoa / paljastaa 8 asiaa musta joten aloitetaan sitten 🙂

FAKTAT TISKIIN – muutama juttu joita et ehkä minusta tiennyt…

1. Mulla on kaksi erilaista aikuisena suoritettua ammattitutkintoa
Jotka molemmat on mua, mutta semmosia että on hankala työllistyä omalle alalleni.
Ensimmäinen on VIPA – Viihdealan avainpalveluhenkilö, jonka löysin ja jonne pääsin 29 vuotiaana.
Joidenkin ihmisten (likainen ;)) mielikuvitus on lähtenyt laukkaamaan kun olen kertonut tuosta koulutuksesta – viihdeala on siis mielletty hieman muuksi kuin se tämän koulutuksen kohdalla tarkoittaa. Todellisuudessa tuo koulutus oli 8kk tiivis ja kattava koulutus viihde – ja kulttuuribusineksessä.
Päättötyöni oli musabusinestä, erimerkkeinä siinä oli mm. KISS ja Lady Gaga ja ruodin siinä muun muassa Spotifytä (jota en edelleenkään omista).
Koulussa meillä oli yksilö- ja ryhmätöitä mutta myös mielenkiintoisia luentoja mm. Kikan entinen manageri, erilaisia levy-yhtiöduunareita  sekä muita alalla toimivia.
Sattumien kautta päädyin eräälle Manageri – ja Ohjelmatoimistolle työharjoitteluun ja sain jäädä töihin sinne harjoitteluni sekä koulun päättymisen jälkeen.
Taloudellinen tilanne Suomessa muutti työni ensin osa-aikaiseksi ja koska tilanne ei valitettavasti parantunut lähdin opiskelemaan opintovapaan turvin – matkailualaa, josta valmistuin vuonna 2017!
Tuossa harjoitellussa pääsin matkanjohtajaksi Ukrainaan, Kiovaan ja Odessaan  sekä toisen kerran Tsernobyliin. Tälle kesälle oli kaksi kyselyä myös mutta valitettavasti niihin en päässyt työn ja oman loman takia. Noi reissut on aivan mahtavia #dreamjob.
Virallinen titteli tuosta koulutuksesta on matkailuvirkailija mutta myös matkailupalveluiden tuottaja, sillä tuo tuottajan titteli on plakkarissa tuosta Vipa-koulutuksesta.

Ennen Vipaa ja Mataa olin työtön / sairaslomalla käteni vuoksi useita vuosia 2000-luvulla.
Loukkasin vasemman ranteeni muutossa, ranne jäi sohvan ja kaiteen väliin ja leikattiinpari kertaa.
Vaikka ranne parantui (juilii kylmällä välillä enkä saa enää raahata useita kymmeniä kiloja sillä) niin oli hankala päästä takaisin työelämään, onneksi pääsin tuonne kouluun ja sitä kautta takaisin työelämään!

2. Jos oon kipee oon yleensä sitä kunnolla ja olen meinannut menettää henkeni pari kertaa.
Pari päivää lukioristeilyn jälkeen mun porukat löysin mut kotoota kuumessa ja tajuttomana, olin tartuntatautien osastolla viikon verran kun ei selvinnyt mikä oli, lopullinen dignoosi oli viruksen- ja bakteerin aiheuttama tulehdus. Mulla meni viikkoja toipua siitä ja mm. koulun vanhojen tanssit jäi väliin.
2.2 Vuonna 2000 mulla oli vatsassa tietämättäni isokokonen kysta joka lopulta repesi ja vuoti vatsan täyteen verta, (=järjettömät kivut ja hengitysvaikeudet), sillon oli lähtö kanssa lähellä..
Vatsaa koristaa edelleen pystysuunnassa melkeen 20 centtinen arpi, lääkäri pahoitteli sillon sitä mutta hei se pelasti mun hengen.
Bonus En ole mikään tanssija joten ei haittaa vaikka nuo vanhat jäi väliin.
En oo koskaan ymmärtänyt ihmisten hinkua päästä tanssilattialle.
Viihdyn kyllä messissä mutta en tanssi sama juttu laulamisessa. Mulla ei oo rytmitajua eikä sävelkorvaa.
Mun lempinimi pienenä oli Varis koska rääyin, siltä mun laulukin kuulostaa joten säästän ihmisiä ellei oo hätätilanne. Kun tehdään pitkää ajomatkaa niin kyselen Janilta aina kuin väsynyt se on et pitääkö laulaa.. tähän mennessä on onneksi energiajuoma tai kahvi riittänyt 😉

3.  Sain ajokortin vasta vuonna 2017
Oon aina rakastanut autoja, vauhtia ja kaikkea siihen liittyvää.
Yksin asuessani tilasin pitkään GTi lehteä. vaikka mulla ei ollut korttia eikä siis autoa, enkä oo koskaan digannut mistään tuning autoista (mulle on siis edelleen mysteeri miksi tilasin tuota lehteä!)
Mutta autot itessään.. autojen myynti-ilmoituksia olen kuolannut silloin netissä useasti ja haaveillut jos minkä sortin autoista (BMW:t oli jo sillon mun juttu).
Luulis siis mun hommanneen kortin jo aiemmin, mutta nope.
Sillon kun tuo käsi meni olin töissä ja menossa autokouluun, mutta sitten noi rahat menikin elämiseen koska ”jäin tyhjän päälle muutamaksi kuukaudeksi”, onneksi myös perheeni jelppasi.
Viime vuonna olin töissä Loviisassa ja sen takia menin vihdoin autokouluun.
Suolanen hinta tuolla kortilla on mutta aah mä rakastan ajamista vaikka pieni kammo onkin jäänyt (molemmille) kun klommasin tuota autoa toukokuussa, just ennen mun synttärimatkaa..
Bonus Autonmyynti-ilmoitukset ei oo ainoita joita tykkään zoomailla.
Asuntoilmoitukset sekä erilaiset ulkomaiset asunto-ohjelmat on suosikkeja auto-ohjelmien lisäksi..

4. Mä en oo mikään etiketti ihminen ja tiukat säännöt on muutenkin ärsyttäviä.
Oon lukenut kauhulla juttuja noista kuninkaallishommeleista, ei saa mennä nukkuu ennen kuningatarta, puhutella sitä ekana, ei saa käyttää haluamaansa kynsilakkaa, vaatteita, syödä tiettyi ruokii..
Musta sais varmaan jonkun hyvän komedia-sarjan jos pitäis tittelöidä tai mennä johonkin tommoseen mestaan. Never!!
Kaikki pukutilaisuudet ja ns. viralliset juhlat/tilaisuudet on hanurista.
En ole sosiaalisesti kömpelö vaan en vaan diggaa tommosista pönötystapahtumista / tarkkaan organisoiduista tapahtumista yms.

Tykkäsin syödä lusikalla kaikki ruoat, opettelin syömään veitsellä ja haarukalla vasta kun tapasin Janin.
Viiniäkin opin juomaan vasta päälle kolmikymppisenä (siihen oli muitakin syitä, nuoruuden traumoja).
Oon aina naureskellut että se on mut pelastanut ja opettanut jonkinmoisille käytöstavoille 😀
En erota shamppanja, puna enkä valkoviinilaseja toisistaa, lasi kun lasi who cares
(Kuvassa siideriä mun lempiviinilasissa- tiedän sen olevan viinilasi koska se on ostettu Balatonin viinifestivaaleilta 😀 ).


Vesilasina on kotona puolen litran tuoppi ja kahvin nautin jostakin jättimäisestä kahvikupista.
Fine dining raflat on epämukavia paikkoja, rento, toimiva, kotoisa ripaus jollakin on mun juttu.
Samoin joustava työaika sopii mulle parhaiten, kellokorttityö on yhtä painajaista.
Joustavuus kuvaa myös ruoanlaittoa, oon huono seuraamaan ohjeita varsinkin missä ziljoona ainesosaa ja kestää kauan. Muutenkaan ruoanlaitto ei oo arkisin mun fave juttu.
Etin uusia reseptejä inspiraatioksi, hyödynnän ehkä pohjan niiltä ja muuntelen loput mielen mukaan. Tänäänkin tein uunissa lihapullia, mutta koska Janilla oli hommat kesken niin piti lykkää ruoan valmistumista hieman, niinpä päädyin tekemään salaatin sijasta pastaa ja lihapullat hautuu uunin sijasta jonkin sortin kastikkeen seassa..
Muitakin muunnelmia on: kun ei ollut tonnikalaa kaapissa niin söin meetwurstisalaatin munalla..


PS  Nää säännöt koskee myös äidinkieltä, pilkku ym. sääntöjä, en oo koskaan oppinut niitä- enkä ole halunnut opetella, semmonen pilkun-nusaaminen on niin turhauttavaa samoin kirjakieleily.
Laitoin kerran mun kaverille Lauralle viestin sen uuteen numeroon ja laitoin perään et se oli multa kun en muistanu laittaa nimee siihen ekaan, hetken päästä se vastas ja sano tajunneensa keneltä viesti oli,
kun kukaan muu ei kuulemma kirjota samalla tyylillä kun mä 😂

5. Oon sosiaalinen mutta rajansa mullakin.
Koska oon viime vuosina tehnyt niin paljon face-to-face tapahtuvaa keikkatyötä (ei omalla alalla) rahanpakosta niin vapaa-ajalla en jaksa turhaa härpätystä ympärillä.
Mä tykkään istua bussissa / junassa / autossa ja tsiigailla maisemia, se ei oo ongelma.
Mut sit kun joku random tyyppi änkee puolityhjässä bussissa viereen pölöttämään niin se on.
Jostain syystä näin käy usein mulle, en tiedä miksi! Etenkin aamulla tommonen on ihan super ärsyttävää!
Samoin lomalla liiat turistimassat on liikaa ( I know, itekkin oon turisti mut silti), esim. toi Kotor oli liian täynnä ja oltiin valmiita lähtee pois jo tyyliin tokana päivänä..
5.2 Inhoan jonottamista ja hitailijoita sekä perseessä roikkuvia (koskee niin kävelijöitä kun autoilijoitakin)

Vinkki: VR:llä on loistava palvelu, extra-luokka jonka testasin toissa kesän Mäntyharjun matkalla -mulla oli privapenkki ja extra jalkatilaa verrattuna normi lippuun, oli lisäeurojen arvonen 😉

6. Mulla on ”sekalainen” sukutaulu.
Kuulostaa ihan jollekkin koiran luokittelulle (mikä sopii mulle, koska olen koirahullu, pienenä raahasin koirakirjan mukanani aina kylään ja osasin monet rodut ulkoa ja mikä nolointa olen ilmoittanut sillon junnuna meneväni koiran kanssa naimisiin oh boy 😂)..  mutta oikeasti en oo vielä tänä päivänäkään ihan kartalla että mistä mun geenit koostuu..


Ylä-asteella pidin mun sukuu vähän tylsänä kun oli muka vaan yksi jenkkitäti kun muilla oli jotain Ukrainaa ja Canadaa. Kuin väärässä olinkaan!
Mua rupes oikeasti kiinnostaa vasta reilu parikymppisenä oma suku enemmän, sain kootun sukukirjan kun käytin 30 ja googlaillut myös meijän sukukokouksien lisäksi juttuja.
Mun äidin puolen suku on kotoisin Pohjois-Karjalasta, jonne tyypit saapuneet rajan takaa Venäjältä, ja vielä kaukasemmin juuret juontaa kuulemma Feudosia nimiseen paikkaan tuonne Krimin suunnalle.
Mun isoäidinäiti oli nimeltään Feudosia Hongoi.
Mua on mietityttänyt jo vuosia vaihtaa sukunimeksi tuo Hongoi- joka kuulemma tarkoittaa vuorta / vuoristoa ja on muutettu suomenkielisiin Vuorio nimeen jotta tyyppien olis helpompi sopeutua tänne.
Mulla asuu edelleen kaukasia sukulaisia tuolla rajan takana ja on haaveissa matkustaa sinne joku päivä. Samoin haluaisin selvittää sukutauluni loppuun tuolta puolelta!


6.2 Tällä hetkellä mun (ei enää tylsässä) suvussa asuu jengiä Suomessa (Etelässä sekä ainakin Pohjois-Karjalassa) Ruotsissa, Saksassa, Venäjällä, Belgiassa, Yhdysvalloissa, epävirallisesti Etiopiassa ja sitten adoptoituna jokunen serkku Afrikasta ja joitain etäsukulaisia myös muualta.
Naituja meidän sukuun (tai toisin päin) on ainakin ollut Etiopiasta ja Egyptin sukujuurisia.
Voi olla että unohdan jotain. Scusa! Näitä on vaikea muille selittää kun ei itekkään tiedä kaikkea..
Bonus Kävin Venäjällä ekan kerran 2014 mutta olen jotenkin aina kokenut olleeni siellä aiemmin, en tiedä mistä tuo vahva tunne johtuu, varmaa on se että en ole siellä ennen 2014 käynyt..
Mulla on ollut haave jo vuosia päästä junalla/autolla läpi Venäjän, se ois mahtavaa!!

7. Mulla on niin monta sisarusta, etten perässä pysy..
Sama kun tuo kohta kuusi, niin mulla on vähän sekavat hommat tässäkin.
Mulla on reilu nelikympinen isosisko joka on samoista vanhemmista, sitten on kakskyt vuotias pikkuveli jolla on sama äiti: nää tyypit asuu Suomessa.
Isän puolelta on Ruotsissa asuvat kaksi nuorempaa (alle parikymppistä) veljeä sekä parikymppinen pikkusisko, heillä kaikilla alkaa nimi V:llä ja on sama äiti, eli periaatteessa mun (ex)äitipuoli joka on kotoisin Etiopiasta. Heitä en ole valitettavasti nähnyt pitkiin aikoihin ja haluaisin mennä käymään pian.
Heidän lisäksi on ainakin yksi veli, jolla on siis sama isä, mutta eri äiti kun kellää muulla.
Valitettavasti ei olla tavattu kun mun muistin mukaan kerran, sillon oon ollu alle kouluikänen ja ainoa muisto on siis siitä kun se ajo traktorilla mun varpaiden yli..
Ollaan koitettu etsiä sitä, edettiin siihen että löydettiin samannäkönen tyyppi facesta kun isämme on ollut nuorempana, tosin tää tyyppi ei sillon vastannu meille, nyt ois varmaan aika koittaa uudelleen..
Sitä että onko meitä muita ei ole kuulemma varmaa, voi olla huumoria tai totta, sitä en pysty selvittämään mutta jos aattelet että voisit olla sukua mulle niin saa ottaa yhteyttä 🙂

Bonus: Mun äitillä ja siskolla on sama syntymäpäivä, meijän äidin lempinimi on Musti (vääntynyt mutsista). Mustilla ja mulla on 20 vuotta ikäeroa. Mulla ja samanpuolen ”pikkubroidilla” 18 vuotta, eikä se enää oo pikkuveli vaan parikyt senttii mua pidempi ja pystyy nykyään heittelee mua miten vaan 😂

8. Mä en ole koskaan halunnut naimisiin enkä ole koskaan halunnut lapsia.
Nyt kun ollaan ruodittu tota omaa sukua ja muuta niin kerrotaan nyt vielä tuokin.
Joidenkin mielestä se on outoa, mutta ei musta.
En mäkään kysele ihmisiltä että miksi sä haluat naimisiin ja miksi sä haluat hankkia lapsia.
Vaikka oon kuulemma joskus skidinä sanonut mun siskolle että meen naimisiin koiran kanssa (LOL) niin tuskin oon ees ymmärtänyt koko avioliittojuttua sillon, mut saan kuulla tästä edelleen (siskoni mun😘)
Karvapersus löytyy kyllä perheestä mutta EI, en ole naimisissa sen kanssa 😂
Lapsia en ole koskaan halunnut. Mulla on viisi kummilasta, ne on mun vanhimman tunnetun sisaren kautta- kukin tullut tavallaan. Niiden tausta on vähän kiemurainen mut niin on koko meijän sukukin 😂
Mitä muhun vielä tulee niin mä en ole koskaan edes ollut kihloissa, enkä ole koskaan haaveillut häistä vaan asumisesta ulkomailla. En tee asioita perinteiden vuoksi, enkä sen takia että muutkin. En ole sellainen.
Onneksi tavattiin Janin kanssa ja sen ajatusmaailma on samanlainen <3
👇
Mulla ei ole mottoa mutta uskon että tietyt asiat tapahtuu koska niiden on tarkoitus mennä niin.
Osallistuin keväällä Momondon ”Miten kohtaaminen matkalla muutti maailmaasi” Open World- kilpailuun. Tekstissä pääset sukeltamaan hieman lisää mun maailmaani.
Jos et ole sitä aiemmin lukenut niin pääset lukemaan sen tästä

Jep! Siinä teille siis aimo annos musta, oliko uutta / raottiko yhtään kuka mä olen?!

Niin moni on tämän kahdeksan (kröhöm) ns. faktaa haasteen kerennyt tekemään joten paha enää mennä ketään haastelemaan, mutta jokainen saa halutessaan napata sen tästä itselleen.
Toki jos niin teet niin ois kiva saada vinkki siitä ja päästä lukemaan lisää muiden juttuja, nää on mielenkiintoisia  ja raottaa kivasti taustaa kuka siellä ”piilossa kirjottelee”.. 8|
Tänhän voi myös tehdä ilman blogia tuohon kommenttikentttän tai kopioida vaikka facebookkin.
Hmm.. tästä tulikin mieleen heitämpä haasteen uskolliselle lukijalleni Heipalle- anna palaa!! 😉
Ja se ”koira-sisko”, joka myös väitti mulle pienempänä että mut on adoptoitu ja etti random nimen
(Aliina Mäkelä) puhelinluettelosta, jos luet näitä niin heitähän omas kanssa kehiin 👊
Muut myös floor is yours 😉

 

 

 

Million dollar life ;)

”Tuntuu et reissaatte koko ajan / taasko te ootte menossa / ai mihin te nyt ootte menossa / voi kun joskus itekkin pääsis / voi kun ois itellä noin paljon rahaa / voi kun voittas lotossa että vois itekkin matkustaa”
Siinä muutamat yleisimmät kommentit, jonka minä ja varmasti moni muukin reissaaja on kuullut joltakin, jossei tutulta niin ainakin siltä kuuluisalta tutun tutulta..
Ehkä näyttää sille että me reissataan paljon, koska ne on niitä juttuja joita mä enimmäksen postaan.
Harvemmin kun postaan juttuja töistä, valitan duuneista tai sinne menemisestä (vaikka kahta viimestä teenkin täällä ”kulisseissa”) tai postaan juttuja muutenkaan kovinkaan paljoa mun everyday lifestä.
Sen takia on vissiin helpompi kuvitella että puf! ne rahat vaan ilmaantu tilille ja nyt me taas mennään..
Mutta eihän se niin oo, taustalla on yleensä pirusti töitä (kahdessa ellei kolmessa paikkaa) ja myös niitä arjen eli ihan jokaisen omia valintoja..


Matkailuun liittyviä luuloja

Matkailu mielletään yleensä kalliiksi, etenkin ulkomaan matkat ja autolla reissailut.
Oon monesti kuullut kommentin että oon kade teijän reissusta, meillä on varaa matkustaa vain Suomessa..
Siis kuinka?!
Meillä se on taas niinpäin että kotimaan matkailu on jäänyt kokonaan (Janin perheen luona viettetyjä mökkiviikonloppuja lukuunottamatta) koska täällä on niin kallista matkustaa.
Ihan vaan laskiessa hotellin, ruoan, juoman ja tekemisen nousee hinta jopa tuplaksi, sesongista riippuen jopa enemmäksi verrattaessa vaikkapa viikkoa Baltiassa tai Balkanilla.
Sitten kun on lyönyt faktat pöytään meijän reissukuluista niin on ilme ollut kyllä näkemisen arvoinen.
Että tuolla summalla ootte mennyt?! Eikö sinne tarvitsekkaan tuhansia euroja?!
Viimeisin reissumme oli kuukauden 
kesälomamatka – roadtrip Euroopassa  jonka budjetti oli meiltä molemmilta alle 1300 €. Siihen päälle toki vielä ruoka ym. mutta tuolla Itäpuolella ja Balkanilla matkustamisessa on etunsa, meinaan edulliset hinnat: niin majoituksessa, syömisessä ja juomisessa kuin tekemisissäkin!!
Tuo budjetti oli siis neljälle viikolle, kattaen majoitukset, laivat, bensat, parkit, tietullit sekä vinjetit – tehden siis hieman päälle 300 € vko. Mitä / paljon saat sillä hinnalla Suomessa matkaillessa?!
Matkustaminen itse ei ole siis kallista, se miten ja missä matkustat sanelee paljon.
Toki saa ulkomaanmatkoihin upotettua rahaa enemmän, mutta omalla kohdalla kyse on valinnoista.
Mulla ei ole tarvetta luxus-huoneelle, ns. hittikohteet (esim. Islanti) ei oo mun must travel kohteita, mun ei oo pakko syödä parhaimmassa ravintolassa ja shoppaillla trendipaikoissa (kärjistetysti)..
Eli me ei olla rikkaita, meillä ei ole pohjatonta tiliä, ei perintöjä, ei uida rahassa millään muotoa.
Työllä sekä valinnoilla me matkustetaan, joskus jopa hieman onnellakin.


Budjettitietoinen laatumatkaaja?!

Miellän itseni ehkä eniten budjettimatkailijaksi vaikka en yövykkään hostelleissa tai muuten kaikkein edullisimissa paikoissa (leirintäalue tms), mutta en tuhlaa hotelliin/asuntoon myöskään satoja euroja rahaa eli sinne mennään mihin rahat riittää / missä on hyvä hinta-laatusuhde ja tietty niin et halutaan ite sinne ei vaan noiden olosuhteiden pakosta.
Mulla on kyllä budjetti mielessä minkä käytän majotukseen/minkä matkaan/minkä ruokaan yms. ja sen mukaan sitten mennään. Mä en raaski laittaa 100e / yö hotelliin, ainakaan tässä rahatilanteessa.
Mutta ei me silti missään murjuissa olla silti yövytty, erikoisissa paikoissa kyllä, ehkäpä semmoisissa jota kaikki ei kelpuuttais mutta silti meille ne on ollut just sopivia.
Onneksi meitä yhdistää JP:n (eli Janin) kanssa sama matkailumaku ja rahankäyttötottumukset
Me reissataan yleensä Itä-Euroopassa ja Balkanilla koska tykätään kovasti niistä paikoista ja ne sopii toistaiseksi enemmän kuin hyvin meijän lompakolle..


Joku kerran kirjotti et aito budjettimatkaaja on semmonen joka liikkuu rinkan kanssa ja reilaa /liftaa mm. Aasiassa. Njääh!!
Miksei budjettimatkaaja sais nauttii hotellista / asunnosta?!
Voin silti olla säästeliäs vaikka en majoitukkaan teltoissa / hosteleissa ja syö kuppinuudelia jaetussa keittiössä.
Mä en myöskään paljoa lennä, mennään ehkä pari reissua vuodessa jos sitäkään lentäen ja loput autolla.. Sekään ei kuulemma sovi kuvaan.
Kun me lennetään niin syynätään kyllä noita lähtöpäiviä ja majapaikan hintoja eli en suostu maksaa 500e enemmän lennosta jotta pääsen haluamaani kohteeseen (ellei oo pakko, harvoin on.)
Meistä ei onneksi kumpikaan tykkää lentää ja suosikki matkustusmuoto on roadtrippaaminen.
Moni laittas noi autorahat sivuun, mutta autolla mennessä on se vapaus ja pääsee näkee niin paljon enemmän kun lentäen!!
Eli vaikka omaan autoon menee rahaa niin oon päässyt sen ansiosta näkemään ja kokemaan mahtavia paikkoja ja juttuja, mitä en pääsis lentäen näkemään..
Plus ilman autoa jotkut mun työkohteista ois myös mahdottomia ja se vapaus, sitä ei voi liiaksi painottaa! Autolla päästään mökille, Porvooseen tai vaikkapa tuonne Linnavuorelle  ”sillon kun ollaan jumissa täällä Suomessa” 😉

Matkoilla pyritään yleensä bookkaamaan mielummin asunto, etenkin jos ollaan pidempään samassa kohteessa.
Monet tykkää hotelleista koska niissä on usein aamupala, meillä taas hotelleissa jää yleensä tuo aamupala syömättä, kumpikaan ei lomalla jaksa herätä kelloon vaan halutaan syödä aamupala omassa rauhassa, millon halutaan ja semmoisena kun halutaan. Ja monessa paikkaa oon huomannu viime reissulla että aamiainen ei kuulu enää hintaan mukaan vaan se on lisämaksullinen.
Esimerkiksi Jurmalassa olisi tullut aamiaiselle hintaa 11 € / naama per päivä, aika suolasen hintainen siis.
Joka aamu syötynä toi ois tehnyt 88 € loven budjettiin.
En usko että olis ollut sen arvoinen come on!
Monesti perus-hotellien tarjonnat on sitä samaa tavallista, nakkii, munaa, myslii, leipää ja kahvia..
Usein myös noi asunnot on ollut hippasen edullisempia kun hotellit, lisäksi hotelleissa on monissa paikkaa myös korkea parkkimaksu. Parkkiminen saattaa maksaa hotellin mestassa 15-20€ / vrk kun taas parkkihallissa 11€ tai jos tuuri käy niin asunnolla on oma parkkitila.
Noi pysäköintihinnat on Riian vanhasta kaupungista, ihan vaan esimerkkeinä.
Siellä me käydään usein, joten hinnat, parkit ja paikat on aika tuttuja.
Jos otetaan hotelli niin oma jääkaappi on iso plussa (oli se jääkaappi sitten sen minibaarin kokonen), syödään aamiaista/lounasta siellä tai nautitaan paikallisia sushia, viinejä ja juustoja omassa huoneessa..
Ei huono valinta, eihän?! 😉



Ollaan myös vuosia bookattu majapaikat Bookingin kautta ja siellä jo muutaman reissun varanneena saa nuo genius-edut käyttöön. Noita etuja on usein ollut edullisemman hinnan lisäksi aikaisempi sisään- tai myöhempi uloskirjautuminen, tai jotakin muuta extraa kuten vaikkapa juomia.
Kroatiassa saatiin muun muassa jättikokoinen viinipullo- joka oli laitettu jo valmiiksi viilentymään meitä varten, Unkarissa saatiin shotit, Bosniassa kahvia ja kakkua..
Googlaillaan myös noiden mestojen hintoja ihan omiltakin sivuilta.
Väitetään että omilta sivuilta/suoraan varaaminen olisi edullisempaa, näin ei väkisin ole.
Booking tarjosi meille Liettuassa yön hinnaksi 30€ ja koska tilaa oli ajettiin suoraan paikan päälle.
Yllätys oli melkoinen kun respa sanoi saman huoneen hinnaksi 50€ (joka näkyi ihan siinä tiskilläkin olevassa ständissä), mutta ollessamme sitten varaamassa tuon huoneen Bookingin kautta antoi hän meille tuon huoneen siihen hintaan. Tykkään myös tosta softasta koska se on nopea ja helppokäytöinen.
Lisäksi sieltä saa muitakin etuja, varaamalla tämän linkin  kautta majoituksen saat toteutuneesta majoituksesta 15 € sun kortille, samoin minä eli pidähän mielessä seuraavaa matkaa varten! 🙂

Oon siis budjettitietoinen matkailija, mutta myös hieman mukavuuden haluinen: nykyään oma kylppäri on must, samoin ok sijainti josta pääsee kätsästi menee ja tulee ”mihin vaan”, autolle pitää olla joku hyvä parkki.. Sijannista tingitään mm. yön yli majotuksissa, sillon joku ok hintanen ja seutunen motelli käy hyvin ja välillä niistäkin voi löyty ihan helmiä (kuten esim. Latvian tuulimyllyhotelli ).

Meillä oli tämän vuoden kesälomareissulla Balatonilla & Kotorissa bookatut huoneistot parvekkeella.
Se on semmosta omaa hemmottelua, pientä luxusta pitää välillä olla, vaikka muuten en oo mitenkään majoitus hifistelijä enkä suostu maksamaan himohintoja tommosten takia.
Mut etenkin tommosissa kohteissa kuten Kotor on se maisema puoli juttua.
Loppujen lopuksi toi maksu siitä asunnosta oli ehkä 10€ / yö enemmän, toisaalta ihan suoraan vanhassa kaupungissa olisi saanut jonkun huoneen varmaan tolla 50 € budjetilla (joka on meijän yö keskiarvo ollut jonkin aikaa), mutta autoa ei olis ollut mahista saada parkkiin siellä sekä lähin parkkialue oli 10 minsan päässä sekä 15-20€ /vrk.. Joten valinta ei ollut vaikea tässäkään..


Arjen valintoja
Pienistä puroista syntyy joki.. ihan samoin kun omalla ostoskäyttäytymisellä voi säästää paljonkin rahaa.
Mä en oo muuten mikään matikka-ihminen mutta budjetoin rahaa kuukausittain.
Alkuun varmaankin pakosta, nykyään jo tottumuksesta ja se sujuu ihan automaattisesti, ilman mitään irvistelyjä tai pakkoa.
x -määrä menee kiinteisiin laskuihin/kuluihin kuukaudessa, sitten x-määrä ruokaan ja mitä jää yli niin sen laitan sivuun. Sillon kun tein muuta työtä päätyönä ja keikkaa sivussa niin nuo sivutyön rahat meni suoraan sivuun aina. Nythän on työtilanteeni taas erilainen joten mitään isoja summia ei sivuun jää.
Tästä huolimatta laitan ruokaostoksista jäävät 0,50, 1 ja 2 euron kolikot säästöpossuun, niistä kertyy äkkiä ja ihan kuin huomaamatta mukava summa vaikkapa autoparkin tai tippien maksuun.

Tässä muutama muu valinta, joilla mulla on muun muassa säästynyt rahaa sivuun matkailuun:

  • Ruokaan on tietty budjetti per kk / viikko jossa pyritään pysymään
  • Käytän paljon käteistä ja laitan nuo isommat kolikot säästöön (välillä myös pikku seteleitä, jos budjetti alittuu). Opin yhdessä työssäni budjetoimaan extraa, n. 10-20 % reissuillamme, joten jos mitään ei satu niin nuo ovat sivussa joko johonkin ylimääräseen tekemiseen/shoppailuun paluumatkalla tai seuraavaan matkaan.
    Pyrin myös ylibudjetoimaan hieman kuukausittain kotona, nekin muruset voi sitten kuun lopussa siirtää säästöön jos hyvin käy!
  • Katson mitä ostan mutta en osta orjallisesti kaupasta tuotteita eli mulla ei ole ruokalistaa, vaan ostan pääasiassa hinnan mukaan.
    Inhoan miettiä etukäteen viikon ruokalistaa, ei sitä voi tietää mitä mieli tekee ylihuomenna.
    Jos siis halutaan jotain tiettyä syödä niin ei jää syömättä sen takia että se on kiveen hakattu, vaikka on budjetti niin joustavuuttakin pitää olla.
  • En osta aletuotteita jos ne ei oo oikeasti niitä, moni ostaa niitä vaan koska ”tarjous kyltti huutaa” niin kaupan ulkopuolella.
    Tsekkaan ja vertailen aina automaattisesti kilohinnat eli näennäistarjoukset ei lähde messiin.
    Sama koskee vaatteita ym, en osta vaan siksi koska alessa (paitsi kesällä ne parin euron vaatteet).
    Oikeita aletuotteita (etenkin lihaa) saattaa lähteä useampikin boksi mukaan jos on superhalpaa ja heitän ne pakkaseen- koska lihaa kuluu meidän taloudessa paljon ja meillä on kaksi jääkaappi-pakastinta.
  • En osta valmisruokia kun ihan pakosta / eikä syödä ulkona Suomessa (ellei oo joku special tapaus) ja pizzaa tilataan varmaan 3-5 kertaa vuodessa (krapula kuten uusi vuosi, vappu, bileet 😉 )
  • Töissä jos mulla on safkis niin otan omat eväät messiin ja Jani kun on töissä tyyliin kahden minsan matkan päässä kotoota niin käy safkiksella syömässä kotona.
  • Kahviloissa en hirveesti oo Suomessa käynyt, joskus kylläkin. Vieläkin on traumoja 5-6 € jättikokosesta lattesta kesältä 😀
    Ollaan me kyllä esim. Porvoon visiiteillä käyty kahvilla ja jätskillä mut ne nyt jotenkin kuuluu siihen.
  • Alkoholia en ole ostanut Suomesta vuosiin, hinnat on ihan överit täällä, ne tuodaan muualta.
  • Baareissa ei käydä usein, keikoilla ollaan käyty tai bileissä jos sopivat tullut vastaan tai esim. mennään jonkun luo viettämään iltaa kera omien juomien.
    Ollaan käyty keikalla mm. Latviassa koska keikkalippu siellä maksoi murto-osan, lisäksi baareilu on ulkomailla paljon halvempaa- joten mielummin painetaan duunia täällä ja biletetään muualla.
  • Netti meillä on mutta nykyään se on kuukausittain uusittava (kiitos muutaman huonon palveluntarjoajan), eli kun oltiin vaikka tuo 4 viikkoa lomalla niin ei maksettu siitä mitään.
  • Leffassa ollaan käyty joskus, jos joku hyvä setti sattuu kohdalle (Led Zeppelin konsertti oli mahtava!)
    Netflix löytyy kotoota, samoin meillä on oma kanava mm.lätkää varten, mikä on ihan loistava etenkin kun mä teen epäsäännöllistä työtä niin kausikortti menis siinä hukkaan.
    Lätkäpeleissä käydään, joskus ihan ex-tempore mutta usein ollaan hyödynnetty firman ”ilmaislippuja” ja pyritään kohdentamaan meijän Latvian reissut johonkin Dinamo Riian peliin tai käydään lätkämatkalla Pietarissa tsekkaamassa myös KHL:ää. Edullisempaa monessakin jutussa.
    Plus välillä on Jokereilla super tarjouksia peleihin eli 4 lippua 40 € !
  • Taxi on meijän kulkupeli todella harvoin (ellei oo kyytii saatavilla)
  • En shoppaa hirveesti Suomessa, käy muutenkaan täällä paljoa missään koska niin pirun kallista.
    Mä mielummin säästän ne rahat ja käyn ulkomailla sitten syömässä ulkona, shoppaamassa jne.
    Tuolta Baltiasta / Balkanilta kun saa shopattua niin edullisesti, en edes muista edelliskertaa kun olisin Suomesta jotain ostanut..
    Nytkin tolta meijän kesäreissulta ostin parit kengät, muutaman vaatteen sekä kilokaupalla meikkiä ja hiusvärejä ym. kosmetiikkaa erittäin edullisesti. Noita tarvitaan aina!!
  • Kampaajalla en ole käynyt sitten viime vuoden, ja ei mulla ei oo mitään ylikasvanutta takkutukkaa vaan ihan hyväkuntoiset hiukset (kiitos mm. Arganin- jota myös lomalta tuon)- vaikka kampaajan painajainen olenkin itse värjättyine hiuksineen..
    Olen hyödyntänyt myös tuttuja jotka ovat esim. olleet alalla töissä ja nauttinut kotihoidoista 😉
    Myöskään ei tarvitse käydä missään pakollisessa kuukaisittaisessa kynsihuolloissa
    (kerran olen käynyt manikyyrissä 90v juhlia varten ja eihän mitkään hienot kynnet mun vauhdissa pysy joten saavat jäädä) enkä hoidattamassa ripsiä.
  • Kuntosalikorttia mulla ei oo koskaan ollut, enkä kaipaakkaan. En tykkää äheltää muiden nähden 😀
    Meillä on kotona punttipenkki ja crosstrainer, joita nyt taas kesän jälkeen pitäs ruveta ahkerammin käyttämään.. Lisäksi meillä on koira, jonka kanssa on ”pakko” lenkkeillä, onneksi me asutaan aivan loistavien ulkoilupaikkojen lähellä.
  • Lehtiä ei tuu enää, ei olis ees aikaa lukea niitä plus melkeen kaikki kiinnostava on nykyään jossain muodossa netissä + kirjastosta löytyy vaikka mitä. Meillä on kylpyamme, mutta niin kauan kun vesi on kiinteän hintanen niin se saa pysyä.
    Etenkin talvella on ihana tulla pakkasesta ammeeseen ja lukemaan jotain hyvää kirjaa 😉
  • Mä olen kirjojen suurkuluttaja, mutta en enää halua hamstrata niitä kotiini joten kirjasto toimii loistavasti. Jokusen kirjan olen kyllä lahjaksi ostanut Janille (HD, Led Zeppelin, Bugatti)..
    Kuvassa olevan Barcelona kirjan sain lahjoituksena, kiitos siitä kirjoittaja Tuulia Kolehmainen.
  • Joskus oon ollu kunnon karkkihiiri, sit tein niin et jos ostin jotain ”no-no:ta” niin laitoin samalla summalla mutta moninkertasena säästöön eli jos ostin vaikka 2 eurolla karkkia niin tuplasin tai triplasin summan ja pistin säästöpossuun… Ei tee mieli ostaa montaa tommosta 😂
    Toimii kyl varmaan muussakin!
  • Eri pankin tili säästämiseen on toimiva myös.
    Tommoselle eri tilille kun pistää rahaa esim. suoraveloituksella niin pysyy hyvin säästössä rahat.
  • Kummallakaan meistä ole ei ole superkallista harrastusta, tai no löytyy meidän taloudesta moottoripyörä mutta silläkin on reissattu plus se on yksi Janin to do- projekteista (mm. bassoilujen lisäksi) ja tämä on mun, joten siihen säästän rahaa mielelläni ja ilman tuskailuja!

Edellä mainituista huolimatta elämä ei oo tylsää ja mitään pakonomaista säästämistä.
Tietty ois kiva et ois aina enemmän rahaa, mutta mä olen myös todella huono kuluttamaan nykyään rahaa johonkin muuhun kun matkailuun.. Jos tuhlaan johonkin turhaan niin tulee huono-omatunto..
Samoin kun noi arjen valinnat menee ihan automaattisesti.
Se on nykyään kun semmonen sisäänrakenettu systeemi 🙂
En mä koe jääväni mistään paitsi niinkun joku kerran kysy, kiitos vaan.
Nää on niitä samoja ihmisiä jotka ostaa koristetyynyjä, tilaa noutoruokaa, ostaa juomat Suomesta (ja valittaa hintoja), tilaa kaikkea tilpehööriä kotiin ihan vaan mielen piristykseksi, ihmisiä joilla pitää olla A-hytti matkustaessa Itämerellä ja jotka käy useita kertoja kuukaudessa baareissa ja sitten ihmettelee mulle että kun mulla on varaa mennä muualle mutta heillä ei.. niin ne on niitä arjen valintoja 😉

Meillä ei siis ole miljoonia säästössä, ei perintöjä eikä lottovoittoja mutta silti musta tuntuu etenkin lomilla että eletään täyttä elämää ja elämä ois million dollar lifeä 😉
Noi reissut antaa niin paljon että oon valmis kuluttamaan launtait ja heräämään joskus arkena klo 5 jotta päästään reissuun..

Miten sä säästät lomaa varten / miten sä lomailet?!
Kerro myös jos tulee mieleen jotain muita hyviä ja helppoja vinkkejä!
Luulen että mulla tulee niitä vielä muutama lisää mieleen myöhemmin mutta mennään nyt näillä ainakin tämän postauksen verran 😉

PS Jos yhtään lohduttaa niin mä en ole mikään super-ihminen.
Joskus parikyt + vuotiaana tein rahallisia päätöksiä joita nyt en tekisi plus tuhlailin surutta rahaa johonkin baareiluun yms. ja saatoin lainailla rahaa sit ruokaan tai kärvistellä seuraavaan palkkapäivään.
Sillon toivo et oppis olee vastuullisempi ja käyttää rahaa erilailla.  Eli oppia ikä kaikki.
Jos mä pystyn niin säkin!
Se on vähän kun painonpudotus, hiljaa hyvää tulee, jos karsii kaiken pois ja vetää niin minimiin kun olla ja voi niin ei takuulla onnistu! Tsemppiä 💪

Linnavuoren muinaislinna – pieni Itä-Helsingin kierros

Linnavuori oli kuin Suomenlinna yhdessä vaiheessa, eli vietin hyvin paljon aikaa niissä, joko yhdessä jonkun kaverin / koiramme kanssa tai ihan yksikseni.
Saatoin nuorempana viettää tuntikausia Suomenlinnassa vaellellen saaria ja linnotuksia läpi sekä tietysti napsien kuvia. Linnavuorelle vei usein tie sen läheisen sijainnin vuoksi, lisäksi mua on aina kiinnostaneet erilaiset historialliset kohteet.
Nyt en ole muutamaan vuoteen Suokissa (eli Suomenlinnassa) käynyt, enkä myöskään tuolla mainitsemassani Linnavuoressa.. kunnes viime sunnuntaina sinne sattumalta päädyttiin.

Sunnuntainpuuhia
Sunnuntait on siitä parhaita ettei mulla ole yleensä sillon töitä (eli ei siis rahallisesti parhaita) ja meillä on JP:n (eli Janin) kanssa aikaa olla – tekemättä mitään – jos siltä tuntuu.
Nää sunnuntain aamut on parhaita kun voi vaan köllöttää sängyssä, lueskella uutisia (ja blogeja) tai kattoa vaikka jotain sarjaa/leffaa Netflixistä, nauttia vaan olosta ilman kiirettä mihinkään.
Rescukoiramme Melli on siitä huippu että se nukkuu ihan yhtä pitkään kun me (viikonloppuisin kömpii peiton alle meijän viereen tuhisemaan) eikä ole vinkumassa ulos ellei satu olemaan joku paskatauti..
Jossain vaiheessa on kuitenkin kömmittävä sieltä lämpösen peiton alta kun nälkä rupeaa kurnimaan.   Yleensä minä vien Mellin ulos ja Jani tekee meille aamupalaa sillä aikaa, mikä on musta aivan mahtavaa- mikä on parempaa tulla syksysen kirpeestä ilmasta lämpöseen ja kahvin tuoksuiseen kotiin.
Välillä meillä rapussa tuoksuu jo pannulla tirisevä makkaraa, tai pöydästä löytyy eri täytteisiä munakkaita tai muita kokeiluja kuten uunikarppileipiä.
Tosin nyt syötiin edellis päivän tortillat, katottiin Kauhea Kankkunen II loppuun samoin Armanin dokkari ja juotiin pressokeittimellä haudutettua kahvia.
Koska kummatkin oltiin kökitty sisällä mm. töissä koko viikko haluttiin molemmat mennä jonnekkin ulos.
Miettiin eka Sipoonkorpea, mutta ei oltas keretty siellä kunnolla käppäämään koska haluttiin mennä katsomaan neljäksi yhtä myynnissä olevaa asuntoa, mutta jonnekkin ulos piti päästä.
Janin tutuilla on kahvila Meridian, Puotilan/Vartiokylän venesatamassa joten Jani ehdotti että käydään siellä, eikö siellä olisi jotain kävelypaikkaa lähellä?! Onhan siellä, se ihana lahtea kiertävä tie.
Silloinkaan en vielä muistanu tuota Vartiokylän Linnavuorta.

Puotila- Vartiokylänlahti hoodsit
Muutettiin läheiseen Puotilaan vuonna 82 jossa asuin ainakin parikyt vuotta joten alue on mulle erittäin tuttu. Puotilan Kartanon läheiset metsät (etenkin kurremettä) sekä uimaranta ja sen hoodit tuo mulle hirveän kasan muistoja mieleen. Niillä läheisillä kasvimailla on suunnistettu sekä popsittu jonkun porkkanoita, käyty talvella hiihtämässä sekä muuten vaan käppäämässä.
Silti kun Jani kyseli kävelyreittejä venesataman lähellä ei mieleeni tullut tuo Linnavuoren alue.
Vasta kun oltiin laitettu auto parkkiin ja lähdettiin kävelemään kohti lahden kärkeä muistui paikka mieleeni ja sinne suunnattiin siis.
Osa kävelyteistä sekä pienempi venelaituri sivummalla oli veden peitossa, mutta tuon autotien liikenne on sen verran hiljaista joten siinä sivussa pystyy helposti kävelemään.
Matkaahan tuosta Varjakanvalkaman venesatamasta ei ollut kun muutama sata metriä tuohon Linnavuorentien alkuun.


Ilma oli pilvinen muttei kylmä, välillä ripotteli vähän vettä, mutta sade oli niin pientä, kuin ne kesällä otetut suihkupullon suihkaukset, joten ilma ei menoa haitannut.
Tommonen syys-sää on musta todella virkistävä ja syksy onkin mun lempi vuodenaikaa.
Mellikin on kesän kuumuudessa aina jotenkin nuupahtanut, joten näillä säillä on kiva liikkua sen kanssa ulkona kun virtaa riittää meillä kaikilla.

Linnavuori | muinaislinnan jäänne – Helsingin huomattavin kiinteä muinaismuisto
Tuo nimi: Linnavuori, antaa itsestään mahtipontisen kuvan ja mieleen kohoaa varmaan väistämättä ne isot Keski-Euroopan linnat ja linnoitukset, täällä ei semmoista kuitenkaan ole ja paikka itsessäänkin on aika huomaamaton. Opasteita tieltä alueelle ei ole, polku tuolle entiselle linnoitukselle lähtee talojen välistä.
Metsikössä, portaiden juurella löytyy kyllä opastaulu sekä sen lähellä eräänlainen metallitaulu, joka kertoo sinun saapuneen muinaismuistoalueelle.
Ilman näitä merkkejä moni varmaankin kuvittelisi kävelevänsä ihan tavallisella kukkulalla.
Portaiden yläpäästä löytyy sammaloitunutta kalliota sekä metsikköä.
Itse linnoituksesta ei ole jäljellä oikeastaan juuri mitään, puoliksi kasvien peitossa olevia juoksuhautoja ja muutamaa tuliasemapesäkettä lukuunottamatta.
Suurin osa valleista on aikojen kuluessa hävinneet/hävitetty.
Osa kivistä on joko vierinyt tai vieritetty alas ja niitä löytyy myös joidenkin läheisten talojen pihalta..




Alue näyttää minusta samalta kuin 90-luvulla, jollon siellä tuli käytyä myös historian tunnilla.
Tosin muistaisin aikoinani istuneeni kalliolla ja tuijottaneeni tuota ”merimaisemaa”..
Nyt vettä ei enää juuri näy, kuin pieni pilkahdus puiden välistä..

Linnavuoren historiaa
Millainen on tuo itse linnoitus alunperin ollut, ei tunnu kenellekään olevan varmaa tietoa, samoin elinkaaresta on vain arvailuja. Tarinoita paikasta kuitenkin riittää.
Erään tarinan mukaan kolme viikinkiveljestä, Helsing, Sibbe ja Borg purjehtivat alueelle meren takaa ja päättivät kukin rakentaa oman linnan.
Kerrotaan että Helsing rakensi Vartiokylänlahden Linnavuoren, Sibbe rakensi linnansa Sipooseen (Sippesborg) ja kolmas veljeksistä Borg, rakennutti linnansa Porvooseen (Linnanmäki).
Eräälle paikalliselle asukkaalle on taas perimätietona kerrottu että mäen päällä olisi ollut ennen viikinkilinna ja vuorella sijaitsi tuon viikinkipäällikkö Helsingen hauta.
Sijaintinsa puolesta on myös arveltu että linnoitus olisi rakennettu suojaamaan hämäläisiä vastaan, joidenkin mukaan tämä muinaislinnoitus olisi rakennettu Uudenmaan ruotsalaisten asutuksen turvaksi..

Varmaa on kuitenkin se että tämmmöiset linnat on aina rakennettu strategisille paikoille.
Tämä linnavuori/muinaislinna sijaitsi silloisella meren rannalla, vesiteiden risteyksessä.
Linna oli mereltä katsoessa suojassa tuulilta sekä katseilta nykyisen Vuosaaren ja mantereen välissä.
Vuosaari oli silloin nimensä mukaisesti vielä saari, jonka pohjoispuolelta kulki ns. viikinkien idäntie, aina Upplandista Novgorodin valtakuntaan vievä reitti.
Pohjoiseen, Hämeeseen johti linnan läheltä vesitie, josta pääsi Vantaanjoen kautta Puujokea pitkin Vanajan vesistöön.
Miltein samalla kohdalla linnan kanssa, Suomenlahden eteläpuolella oli nykyinen Tallinna.

Vuonna 2002 alueella suoritettiin Helsingin kaupunginmuseon rahoittamia kaivauksia jonka toivottiin antavan tarkempia tietoja alueen historiasta.
Alueelta löytyi mm. rautanauloja, jalkajousen nuolenkärki ja veitsi.
Kaivauslöydöt todistivat että linna on rakennettu keskiajalla eli 1200- 1300 luvulla, aika laajalla skaalalla siis. Noiden löytöjen vähäisestä määrästä on päätelty että linna oli aktiivisessa käytössä vain vähän aikaa.
Linnavuori on käyttöaikanaan on ollut kuitenkin hyvin varusteltu.
Suojanaan sillä on ollut mm. vuoren eteläpuolella kolminkertaiset kiviperusteiset varustukset, lännessä ja pohjoisessa puolestaan kaksinkertaiset.
Koska jälkiä on vähäisesti arvellaan että itse linna on purettu melko nopeasti, joka taas olisi johtunut Ruotsin sisäpolitiikasta ja kuninkaallisesta käskystä purkaa kaikki Uudenmaan puulinnat.
Vaikka tämän linnan jäänteet eivät ole enää kovin hääppöiset, ovat ne joka tapauksessa Helsingin vanhinta nähtävissä olevaa rakentamista.

Linnavuoren sijainti sekä rakennelmat ovat herättäneet keskustelua myös siitä ovatko Helsingin strategisen sijainnin juuret täällä Linnavuorella ja onko pääkaupunkiseutumme historia pidempi kuin 468 vuotta?!
Se ainakin historiasta tiedetään että linnavuori on toiminut osana Helsingin linnoitusjärjestelmää.
Ensimmäisen maailman sodan aikana venäläiset rakensivat vuoren rinteille ampumahautoja sekä tuliasemia / suojahuoneita.




Vaikka paljoa ei itse linnoituksesta ole jäljellä on tuo paikkana minusta edelleen mielenkiintoinen ja paikassa on jotain mikä saa mielikuvitukseni edelleen laukkaamaan..
Alueelta löytyy myös luola, jonne en ole koskaan ovea pidemmälle askeltanut.
Nytkin, käydessäni vain vilasemassa suuaukosta nousivat karvat kädessä pystyyn ja muistin että tuo sama tunne on minulla ollut aiemminkin siellä käydessä..
Tiedä sitten mikä tuo luola on aiemmin ollut, ehkäpä jonkin sortin tyrmä?!
Näin ainakin muistan kuulleeni tarinoita.
Suomenlinnan luolia ja tunneleita on tullut tutkittua monestikin, mutta minulle tämä luola on ollut aina jotenkin karmiva.
Vähän sama kuin tuolla Puotilan Kartanon lähistöllä illalla kävely, tarina kertoo että silloin tällöin erään surmatun tytön henki ilmaantuu kummittelemaan.. jotenkin nuo lapsuudessa kuullut tarinat jäävät ainakin näemmä omaan mielen perukoille kummittelemaan vuosiksi – ilman käyntiä tuolla muinaislinnoituksella en olisi näitäkään muistanut!

 

Sijainti & reittiohjeet
Vartiokylän linnavuori sijaitsee Itä-Helsingissä osoiteessa Linnavuorentie 5.
Ylempää Linnavuorentietä pääsee myös alueelle, tällöin saavut tuolle luolan suulle.
Myös Varjakanvalkamasta pääsee polkua pitkin tuonne linnoitukselle.
Virallinen osoite, jossa nuo kyltitkin sijaitsevat löytyvät kuitenkin tuosta Linnavuorentie vitosesta.
Tuo punainen talo on itseasiassa aika hyvä maamerkki jos ei muuten perille löydä, polku tuonne ylös lähtee tuon talon jälkeen oikealta.
Vähän kadehdin noita talojen asukkaita, niillä on vähän erilainen takapiha siinä, eikä tuo meren läheisyyskään huono juttu ole..


Linnavuorelle pääsee joko bussilla 97v Itäkeskuksesta tai Mellunmäestä, myös bussit 95 ja 97 tulevat Itäväylää josta on reilu kilometri rantaan, joten jos haluaa heitää pienen happihyppelyn omakotitaloalueella on tuo mainio tilaisuus sille.
Me jätettiin auto venesatamaan, jossa voi tuon lenkin jälkeen käydä herkuttelemassa kermaisella lohikeitolla tai vaikkapa grillimakkaralla.
Omalla autolla pääsee myös ihan tuonne Linnavuorentielle, mutta siellä ei ole mitään varsinaisia parkkipaikkoja, jos kadun varressa on tilaa voi siihen auton toki omalla vastuulla jättää.
Mitään sisäänpääsymaksua ei ole alueelle myöskään ole.
Paikka itsessään ei ole iso, sen kiertämiseen ei saa lukuisia tunteja tuhlattua etkä siellä myöskään pääse eksymään. Maasto ei ole kovin vaikeakulkuista, mutta askeliaan täytyy katsella, sillä ainakin tuo sade oli liukastuttanut kallion pintaa ja kiviä löytyy vähän sieltä täältä.
Mitään superkuntoa ei tänne siis tarvita. Hyvät kengät ja mielikuvitus riittävät 😉

Jos mieli tekee vetää pidempi ulkoilulenkki niin sillon ehdotan tuon lahden kiertämistä.
Reitin alkuja on tähänkin monia, Rastilan metroasemalta pääsee joko suoraan tuon sillan yli Puotilan rannalle, toista kautta tuota Vuosaaren rannan puolta Linnavuorelle.
Sieltä voit jatkaa matkaasi joko bussilla tai reippailla lounaalle Meridianiin tai brunssille tuohon Kappelin lähellä olevaan Puotilan Kartanoon.
Jos taas olet enemmän janoinen kuin nälkäinen niin Puotilan ostoskeskuksessa sijaitsevaa Pikkulintua on useassakin paikkaa kehuttu ja se tarjoaa monipuolisen olut ja mallasviskivalikoiman (joka tiedettävästi on Suomen laajin) sekä järjestää myös erilaisia tasting-tilaisuuksia.

Lisää ulkoilua kaipaaville Itä-Helsingissä on myös tuo Mustavuori, ajettiin siitä menomatkalla ohitse ja parkkipaikka oli tupaten täynnä. Linnavuoressa ei taas ollut meidän lisäksemme ketään muita.
Mustavuoressa käynnistä on myös vierähtänyt jokunen tovi, ehkä me keretään käydä siellä vielä ennen kun ensilumi iskee tänne etelään, unohtamatta entistä kaatopaikkaaluetta, Vuosaarenhuippua (Täyttömäkeä)..

Linnavuoren historiasta löytyy kymmeniä eri versioita, oletko käynyt paikalla ja mikä on sinun tarinasi?!

 

Mitä maksoi kuukauden autoloma Euroopassa?!

 

Back home | Muutama sana ennen raha-asioihin hyppäämistä

Nyt on siis oltu reilu viikko kotona, Jani on palannut töihin ja munkin täytyy, jotta voisi ruveta suunnittelemaan seuraavaa minilomaa (half kidding).
Mua ei haittaa syksynen ilma, tää on paras vuoden aika, vaikka se tarkoittaakin sitä että kesäloma on takana päin ja seuraavaa kunnon reissua pitää odottaa taas melkeen vuosi..


En oo aiemmin lyönyt kuluja yhteen reissuistamme, mutta koska asia herätti mielenkiintoa sekä epäillyksiä joissakin ihmisissä (etenkin budjettimme suhteen) niin päätin niputtaa kesän 2018 roadtrippimme kulut.
Mä en pitänyt mitään kirjaa kuluista, kaikki matkakulut on maksettu yhdellä kortilla (Visa Electronilla)
paitsi 1 ½ majotusta meni Masterilla ja yksi käteisellä, mutta summat oli helppo jäljittää mm. Bookingin sivulta, lisäksi mulla on hyvä matkamuisti 😀
Mitä tulee omiin henk.koht ostoksiin niin niitä en rupea edes läpi kahlaamaan, kuka jaksaa edes kirjata jokaisen, varsinkin muutaman euron ostoksen?!..

 

Ennakoivaa budjetointia
Mä olen maailman huonoin matikassa, oon aina ollut ja se että olen ollut yli 7 vuotta töissä toimistossa jossa olin päävastuussa tilityksistä, palkkojen esilaskuista ja tarkistuksista sun muista taloushallinnon töistä on herättänyt runsaasti hilpeyttä mun tutuissa. Mä pärjään, kunhan mulla on toimiva laskin 😀
Matematiikka ei siis ole todellakaan mun juttu, mutta jostain syystä mä tykkään silti matkabudjetoida.
Kun ruvetaan suunnittelemaan jotain matkaa niin se olen minä joka lasken tarvittavat kulut yhteen (oli se sitten lennot tai auton-laiva combo parkkeineen ja bensoineen jne.).
Lasken myös itselleni jonkinmoisen päiväbudjetin käyttörahoille.
Ja ei, se ei ole tylsää, musta on kiva tietää mikä summa mun pitää saada kokoon ennen reissua.
Meillä ei siis ole reissuluottoja tai käytetä luottokorttia ellei ole ihan pakko. Lainalla ei haluta lomailla.
Tavoite on siis se että rahat on kasassa ennen reissua, käyttörahoja myöten.
Jaksaa sitten töissä painaa paremmin (etenkin noi kauppatyöt) kun on jotain tavoteltavaa, eiks ni?!

Tämän kesän roadtripille ei ollut mitään varsinaista pläniä vaan ainoastaan kaksi varattua majotusta ja kaikki muu sitten tyylillä mennään minne huvittaa/missä hyvät ilmat ja meille sopiva majotus.
Koska pisin varaus oli Montenegroon niin laskettiin kilsat sen mukaan, että ajetaan Croatian rannikon kautta sinne ja takasin, koska Bosnian puolellehan meijän ei missään nimessä pitänyt mennä..
(jos luit edellisen 
postauksen niin tiedät että juuri sinne me sitten lopulta päädyttiinkin)..
Tuon alkuperäis arvion mukaan bensat olisi 800 €, majoitukset 1670 €, laivat 200€ = noin 1300 € / hlö
Alkuun tietulleihin, parkkeihin, tippeihin ym. oli noin 100-120 €.
Tuo summa oli oikeastaan pelkkiä kolikoita, joka kauppareissun jälkeen heivaan tietyt kolikot säästöpossuun joten ne kertyy sivuun ”ihan itestään” ja niitä ei siis laskettu tuohon ennakoivaan budjettiin (tipit lasken muutenkin vähän käyttörahaan kuuluvaksi).

Muutaman ihmettelevän kommentin sain ennen matkaamme, että ei ole mahdollista mennä
50 € / yö budjetilla tai että rahaa tuommoiseen reissuun pitää olla useita tuhansia euroja per naama jos haluaa yöpyä muuallakin kun kaupungin ulkopuolella sijaitsevissa hostelleissa tai ettei ole mahdollista syödä ulkona jne.

Tässä postauksessa kerron paljon kuukauden roadtrip Itä-Euroopassa ja Balkanilla meillä kustansi.
Olen avannut tuttuun tapaani suutani hieman enemmän, kuin ehkä tarve vaatisi, mutta onpahan ainakin paneuduttu asiaan huolella! Olkaa hyvä!

 

Roadtrip reitti
Reittimme oli lopulta tuommoinen eli Tallinna – Panevezys – Katowice – Györ – Siofok – Kotor – Banja Luka – Pecs – Siofok – Rzeszow- Suwalki- Jurmala – Tallinna. Noin 5850 km.
Balatonilla käytiin ajelemassa muun muassa Tihanyssä, kartingissa, Kotorissa vedettiin lautta-täpin vuoksi ylimääränen lenkki, ei ajettu suorinta tietä Banja Lukaan jne. eli tommosia muita kilsoja varsinaisen reitin lisäksi kertyy aina (huom. ovat siis tuossa mukana).
Ainoa mikä puuttuu on ajo kotoota satamaan ja takaisin, noin 20 km / siivu.
Meillä oli jonkin verran bensaa tankissa joten laskelmat saavat ollakkin noin.

Laivamatkat
Vaikka ollaan sahattu tota Via Balticaa useita kymmeniä kertoja, niin silti ei tarvitse miettiä näitä matkoja miettiessä että kumpi valitaan: Baltica vai Ruotsi, joista jälkimmäinen ei kumpaankaan kiinnostanut.
Olisi toki myös kolmas vaihtoehto, joka on Finnlinesin laivalla Saksaan, mutta tuon hinnan ollessa järjetön 399€ meno niin putosi se laskuista ihan automaattisesti.
Hintaan kuulu toki hytti meille kahdelle plus auto mutta silti.
Noita laivamatkoja on ollut toki halvemmallakin, etenkin matkamessujen aikaan, mutta harvapa sillon tietää lomistaan tai edes mahdollisuudesta matkustaa.
Lisäksi tuo laivailu kestää liki 30 tuntia, siinä ajassa kerkeää ajaa jo hyvän pätkän Balticaa eteenpäin sekä ostelee useamman litran bensaa.
Jos joku heittäisi tarjouksen esim. 200€ toi laivasetti niin sillon voitas jo testimielessä harkita 😉
Siispä me valitiin laiva Tallinnaan.

Alunperin meillä oli varattuna Vikingin yölaiva, jossa oltas siis nukuttu yö ja lähdetty aamulla ajamaan kohti Pohjois-Puolaa.
Koska mä sain tehtyä tunnit perjantailta sisään ja Janilla oli myös tunteja plussalla päästiin me lähtemään jo päivällä, jollon menopeliksi muuttui Eckerö Line:n päivälaiva.

Menolipun hinta 101 €

19 € / matkustaja
29 € / auto
34 € / hytti

Ilman hyttiä oltaisiin säästetty siis 34 € mutta matkustusmukavuuden (etenkin hermojen) kannalta on tuo oma hytti tullut meille tavaksi ottaa jos mahdollista.
Laiva matka itessään kestää sen 2 h 15 min, mutta odotteluineen venyy vähintään kolmeksi tunniksi, mikäs sen mukavempaa kun köllöttää hytissä omassa mukavassa sängyssä, kun väistellä päiväkänniläisiä kovalla käytävällä..
Useimmiten tossa saa vedettyä myös hyvät päikkärit ennen ajoa, etenkin kun Jani oli ollut vielä tuon aamun töissä niin sai huilaa tulevaa koitosta varten.
Kannella käydään ehkä tsiigaamassa maisemaa ja joskus tulee otettua jokunen lähtöfiiliskuvakin..

Paluuta ei varattu ennen kun muutamaa päivää ennen.
Ilman pakkoa ja kellonaikaa kun on mukavampi matkustaa ja koskaanhan ei tiedä mitä matkan varrella sattuu.
Päätettiin palata lauantaina kotiin sunnuntain (eli maksimaalisen loman) sijasta, jollon myös laivan hinta tipahti kivasti alaspäin.
Syy lauantai paluulle oli se ettei Janin tarttenu tyyliin heti laivasta mennä töihin.
Paluu tehtiin myös Eckeröllä, sopivan aikataulun sekä vähän hinnankin puolesta.
Silja on meillä oikeastaan jäänyt kokonaan laskuista koska hinnat on ihan överit.
Oon koittanut siellä bongailla ”tarjouksia” mutta koskaan ollut vapaata, sama kävi kyllä nyt parilla viime kerralla myös Viikkarin kanssa..

Paluumatka 96 €

24 € / matkustaja
19 € / auto
29 € / hytti

Jälleen ois ollut säästövaraa tuon hytin verran, mutta ajaessa kohti Tallinnaan ruvettiin miettimään että jaksaako sitä hengaa tuolla käytävillä lauantai iltana kolmisen tuntia..
Lisäsin siis meille siis hytin tien päällä jossain päin Viroa.
En muista että Eckeröllä olis aiemmin ollut tuota systeemiä käytössä, että omaa varausta pääsee kätevästi muuttamaan jälkeenpäin, joten nettisivujen uudistuksen jälkeen oli tuo myös plussaa!!
Laivoihin olin laskenut noin 200 € meno-paluu ja meillä meni yhteensä siis 197 € (y)

 

Bensa kulut
tai siis Diesel meijän kohdalla. Musta on vaan jotenkin hölmö sanoa, diesel kulut..
Ja kun kysyn että tarvitaanko bensaa se ei tarkoita kirjaimellisesti sitä..
(ollaan myös vahingossa tankattu Virossa bensaa diesel autoon, mutta mun nimi-sekotuksella ei ollut mitään tekemistä sen kanssa..)

Oltiin siis budjetoitu about 800e noin kuudelle tuhannelle kilsalle, tarkkaa kilsamääräähän ei ollut tiedossa koska ei ollut meijän reittikään. Joten tuo 6000 oli arvio.
Mä löysin vuosia sitten Calkoon laskurit ja etenkin toi
bensalaskuri on mulla ollut ahkerassa käytössä.
Seuraan välillä myös bensan hintoja Euroopassa muutamalta sivustolta josta vetelin keskiarvon meille liioitellen eli 10 l / 100 km ja bensan hinta 1,35 € / l.
Bensan (siis dieselin) hinta jonka alimmillaan näin oli Bosniassa 1,08 € ja sielläkin oli myynnissä Eurodieseliä.
Ostettiin yleensä sitä vähän kalliimpaa vaihtoehtoa (jos oli) missä pitäs olla paremmat mömmöt seassa.
Kalleinta oli Croatia- Slovakiassa (ellei Suomea lasketa mukaan), jossa parempi litra oli 1,39 €.
Huom siis lähellä rajoja ja keskustaa, niissä ei tankattu kuin ehkä kerran ja ihan pakosta.
Koska ihan kaikkialla (etenkin Montenegron vuoristossa ja Bosniassa) ei tankkipisteitä ollut pitkiin aikoihin, niin toi meijän päättämä max 100 kilometrin range oli toimiva!
Pääosin yleensä rangen ollessa 200 ruvettiin kattelee sopivaa tankkipaikkaa.
Vähän zoomailtiin kyllä minkä näköselle asemalle ollaan menossa, tyhjät ja rähjäset asemat jäi välistä.
Kortilla oli usemmissa ok maksaa, mutta mulla aina varuilla käteistä mukana muutamaakin tapausta varten.

Vähän jännitti tuolla autolla meno, kulutuksen ja keston takia.
Sillähän ei oltu vielä tuommoista kunnon roadtrippiä vielä päästy tekemään.
Vaihdettiin tuohon X3:een viime vuoden lopulla, edellinen oli 120d manuaali.

Vaikka meillä on 3 litranen automaatti diesel niin olisko kulutus muutaman hassun kerran ponkassut yli 10 litran, mutta sekin oli kaupunkiajossa / ruuhkissa tai ihan vaan kiihdyttäessä tonne sataanviiteenkymppiin motareilla.
Välillä mentiin 6,5 ja välillä 8,5 litralla.
Noita en sen kummemmin muistiin painellut, mitä nyt auton mittareita tsekkaillut.
Trippi nollattiin lähtiessä, Tallinnan satamassa ja myös ekan kerran tankattiin Virossa.
Tankin pohjalla ei ollut paljoa, joten siitä ei hintoihin tuu kauheeta heittoa.
Jokunen heitto hintoihin tulee sillä vaikka pääasiassa tuo yksi kortti oli vain kulukortti (eli hotellit, bensat..) niin saatettiin välillä ostaa sillä kahvia, jäätelöä, hodareita, vettä, Red Bullia tankkauksen yhteydessä, koska se nyt oli helpompi maksaa yhdessä kun ruveta venkslaa jonossa eri kortilla paria pikku juttua.
Summa summarum: tankattiin kuukauden aikana 10 kertaa ja saldo= 635,06 € joista ehkä noita muita (yllä mainittuja) kuluja on tuo 35 €

Bensakulut siis 600 €
Keskikulutus 2 oli siis about 8,3 l / 100. Ei paha tuolla autolla..



Parkkiminen
Siihenkin oltiin varattu oma summansa, mutta sattuikin niin että vain kahdessa paikassa oli maksullinen parkki, muut olivat joko ilmaisia yksityis tai julkisia-parkkipaikkoja majoituksen vieressä. Suositaan noita majapaikkoja joissa on priva-parkkis, noi julkiset parkkimiset aiheuttavat yleensä turhaa stressiä (mihin saa auton, onko turvassa, onko vapaata) joten koitetaan välttää niitä.
Esimerkiksi Jurmalassa oli hotellin parkki, mutta siitä ei ollut takeita että auto mahtu siihen ja välillä me tai muut joutu parkkeeraamaan kadun varteen, kamerojen ulottumattomiin..

Kohteet joissa maksettiin parkista oli Unkari ja Puola.
Györissä oli sunnuntaina ilmainen parkki, joten maksettavaksi jäi maanantain aamun tunnit
klo 08- 12, joka pystyttiin maksamaan jo edellis iltana: 1 € / h = 4 euroa.
Rzezshowissa olisi myös ollut ilmanen julkinen parkki, mutta haluttiin hotellin parkkihalliin auto koska se oli aika täynnä kamaa paluumatkalla kun oltiin.
Tuo valvottu sisähallipaikka maksoi 5,55 € / vrk eli 11,10 €

Parkkikulut siis kuukaudelta oli huimat: 15,10 €

 

Tiemaksut (vinjetit & tietullit)
Baltiassa ei ole tiemaksuja alle 3,5 t painoisille kuluneuvoille joten niistä ei meille kuluja tullut.
Puolassa on muutama poikittainen tie jolla on snadi tietullimaksu, me ei ajettu nyt niitä pätkiä joten ensimmäinen maksu tuli vasta Slovakiassa. Siellä on vinjetti käytössä.
Nuo vinjetit (ennen tuulilasiin pantavat tarrat) on nykyään elektronisia, niitä valvotaan kameroilla ja sakko ilman tuota vinjettiä saattaa olla melkoinen.
Vinjettejä voi ostaa pituudeltaan viikosta vuoteen.
Me ostettiin suoraan kuukauden vinjetti, kun ei niistä pläneistä ollut tietoa ja joka tapauksessa pitää ajaa Slovakian läpi mennen tullen. Kuukauden vinjetti Slovakiassa maksaa 14 €

Unkarissa on myös vinjetti käytössä, sekin on elektroninen (muistuttavat että pitää pitää kuitti tallessa 12kk ajan).
Ainakin tähän mennessä joka Unkarin rajalla josta ollaan menty autolla on vinjetin maksuun käynyt vain käteinen, joko eurot tai forintit. Slovakiassa voi maksaa myös korteilla.

Unkariin otettiin myös kuukauden vinjetti arvoltaan 14,70 €

Montenegrossa ei ole vinjettiä tai tietullia Kotoriin ajettaessa.
Bosniassa ja Croatiassa on tietullit käytössä, Croatian systeemi on hidas,kallis ja turhauttava.
Tietullipisteillä ei ole mahdollisuutta ottaa vastaan nykyistä turistimäärää, joten kannattaa varautua jonottamaan.
Pahimmat kohdat ovat Zagrebin jälkeen ja Zagrebiin tullessa, siellä jonotettiin, madeltiin melkeen tunti ennen pisteelle (joita oli kaksi) pääsyä.
Päätettiin että jos ensi vuonna mennään niin naviin täpätään Croatian osalta ”vältä tietulleja”.
Tosin motarilla pääsee ajamaan sitä 130-150 nopeutta ja tiet on todella hyväkuntosia.


Rannikolla menee upeat maisemat tarjoava (hitaampi, mutkainen mutta huikea) tie, ja joka ainakaan viime vuonna ei maksanut mitään. Nyt oltas varmaan ajettu takasin sitä tietä, ellei ”suunnitelmat” ois muuttunu..
Nyt ajamamme noin 500 kilsan pätkä Zagreb – Neum (Bosnian suikale) välillä oli tietullitettua.
Päästiin kyllä alun tullipistetakkuilujen jälkeen etenemään hyvää vauhtia, välillä vetämään tyhjiäkin baanoija, mutta silti tuo maksu on minusta liian hintava: 35,46 €
(pelkkä meno).
Kotoriin mennessä oli ok tie vaikkei maksuja kerättykään, mutta muuttui kyllä vuoriston jälkeen ja lähestyessä Bosnian rajaa raffimmaksi..
Bosniassa-/ Serbitasavallassa päästiin onneksi taas paremmille teille karun alun jälkeen..



Sarajevon jälkeen tuli ensimmäinen maksullinen tie, joka oli loistavassa kunnossa.
Saatiin vetää melkeen yksin siellä Zenicaan asti. Maksu 3,20 € (tuohon lappuun myös tulostui rekisterinumero, ainoana koko reissussa, muissa oli vain pvm ja klon aika- platenumber on rajattu kuvasta pois eli turha kuikuilla 😉
Lähempänä Banjaa tuli yksi tietulli vastaan, sitä ei vielä navissa ollut mutta oli juuri muutamaa päivää ennen osittain avattu.
Ajettiin rankkasateessa tuolle uudelle tien pätkälle ja siellä ei ollut alussa mitään koppia josta saisi tuon lipukkeen, onneksi tuo ukko ”ulosajossa” tajusi mitä sanottiin eikä rokottanut suurinta mahdollista summaa (kuten kuulemma Croatiassa tekevät jos lipuke kadonnut) vaan pyysi meiltäkin normaali tiemaksun eli 1,30 € meiltä. Huh!

Seuraavat tiemaksut tuli sitten Bosnia- Croatia välillä kun ajettiin sen läpi Unkariin:
summat oli 2,77 € sekä 3,14 €, tarkkoja pätkiä en muista.
Nämäkin tietullit pysty maksamaan korteilla, setelit käy, metallirahaa (non metal mani) ei hyväksytä, tosin kolikoita saat kyllä vaihtorahana takaisin.

Yhteensä vinjetit sekä tietullit koko reissulta oli: 74,57 €

 

Auton kulut
Autolla, kuten meilläkin on omat vakuutukset, niiden hintoja en ole tähän budjettiin lisänyt sillä ne maksetaan joka tapauksessa. Molemmilla meillä on jatkuva matkavakuutus, eipä tartte sitten miettiä ex-tempore reissuunkaan lähtiessä että mites vakuutus..
Jotkut on sanoneet että auto pitäisi olla kuluissa mukana, mutta kuten todettu vakuutus ja auton kk-erä pitää maksaa joka tapauksessa joten ne ei tähän budjettiin kuulu.
Enhän mä laske niitä mukaan siihenkään kun lähdetään matkaan lentäen ja auto seisoo ”tyhjän panttina” kotona.

Mutta on silti autolle budjetoitu aina jotain.
Autolla matkustaessa kun voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, joten matkalle lähtiessä on hyvä olla extraa mukana tuon ”pahan päivän” varalle.
Jani (realistisempana) oli varannut autolle suuremman summan, kun mulla oli sivussa vaan muutama sata euroa.
Oltiin myös mietitty et jos tulis joku isompi remppa eteen (kuten turbon hajoaminen tai moottorin kosahdus) niin sitten oltas hoidettu se muulla kuin käteisellä.
Joku vara pläni aina pitää olla.
Tällä reissulla oli vielä extra jännitystä auton jaksamisesta.
Kuten totesin aiemmassa postauksessa niin hyvin kesti tuo auto tuon melkeen 6000 kilometrin höykytyksen ja mitään ei käynyt, muutamaa läheltä piti tilannetta lukuunottamatta.


Öljyt ja filtteri vaihdatettiin BMW’n liikkeessä Banja Lukassa, mutta tämä ei ollut mikään yllätys / pakko, vaan oltiin jo päätetty että vaihdatetaan ne jossain tuolla tien päällä.
Unkarissa kyseltiin ja hieman oli liikaa kielimuuria joten jätettiin sitten tuo siellä tekemättä.
Banjan liikkeeseen laitettiin meiliä, mutta kukaan ei vastannut.
Tuon liikkeen ainoa englantia ymmärtävä oli vapaalla, mutta hotellin respa soitti meijän puolesta ja sopi kaiken puhelimessa, hintaa myöten. Päädyttiin Banjan huoltoon koska vietettiin siellä vielä muutama extra-päivä.
Ajettiin auto sovittuna aikana auto hoitoon, vähän jännitti että onko meillä autoa kun kielitaitoista ei löytynyt paikan päältä ja kun pihassa oli muutama paalattu auto…
Osasivat opastaa tien suuntaa ”caffe” viittoen sekä pitäen pystyssä yhtä sormea = 1 tunti.
Käytiin me kahvillakin, mutta oltiin tsekattu hoodeja etukäteen ja lähellä oli myös valtava kauppakeskus, jonne mun iloksi mentiin tappamaan tuota aikaa, kahveilun lisäksi..
Reilu tunnin päästä käpättiin takaisin huoltamoon ja sieltä löytyi auto kasassa, nesteetkin vielä täytettynä, summa oli 1km alle mitä puhelimessa oltiin sovittu eli 299 km (noin 150e).
Kielimuurista huolimatta kaikki tyytyväisiä.

Muita kuluja tuolla tienpäällä ei sitten tullut.
Onneksi, sillä niistä ollaan osamme saatu edellisellä autolla.
Tosin rahoitusyhtiöltä piti hakea lupa auton maastavientiin, koska tämä auto on rahoituksella.
Lupa hoituu niin että kirjaudut rahoutusyhtiönpalveluun, täytät vaadittavat tiedot ja printaat ulos valtakirjan. Tämän lystin hinta siis 42 € ja voimassaoloaika 6kk…
Hakemus täytettiin mutta jostain syystä Montenegro ei ollutkaan enää sallituissa maissa printtiversiossa mukana.
Jouduttiin soittelemaan perään ja scannaamaan vakuutusyhtiön dokumentti siitä että auton vakuutus on voimassa myös Montenegrossa, jolloin suostuivat laittamaan uuden lupalapun ilman lisäkuluja.
Jos Jani ei ois tuota huomannut, olisi voinut tulla Montenegro rajalla ongelmia, sen verran tarkkaan ne syynäsi auton paperit siellä. Missään muualla niitä ei muutenkaan tsekattu kuin Bosnia-Croatia-Montenegrossa.

Greencard tarvitaan tarvittiin tuolle matkalle myös ja tällä kertaa hommattiin se hyvissä ajoin toisin kun viime vuoden keväällä, noista automokista voit lukea täältä ).
Greencardin saa ilmaiseksi auton omasta vakuutusyhtiöstä ja se on voimassa vuoden hakupäivästä.
Nyt tilattiin greencard postilla, mutta sen saa tarvittaessa myös noutaa suoraan toimistolta, ainakin Fennialla.

Käytettiin auto myös tsekissä korjaamollamme ennen katsastusta ja vaihdettiin siihen sen jälkeen jarrupalat. Auto oli siis katsastettu ja pikatsekattu ennen reissua ja saatiin pienen mielenrauhan lisäksi myös tarvittava rekisteröintitodistus mukaan sieltä, ilman kuluja tämäkin.
Paikkapullo, sammutin ja huomioliivit meillä oli jo entuudestaan.

 

Kartat / navigointi
Meillä on aiemmin ollut ostettuna TomTom:n navi sekä ollaan käytetty Google Mapsia, varsinkin jos toi navi ohjelma on ruvennut sikailemaan.
Muutenkin tuo maksullinen ohjelma on mennyt pikkasen huononpaan suuntaan esim. hakujen kohdalla ja on kerran jos toisenkin käynyt niin ettei navista ole löytynyt koko osoitetta.. mokomakin!

Autossa on oma navi, siihen on parilla kympillä hommattu vuoden 2018 kartta päivitys (aiempi oli ties miltä vuodelta, 200x – jotain).
Kaikkia kohteita ei pilkun tarkasti kattanut mutta oltiin koko ajan ihan kartalla, sekä näytti kaikki korkeuserot, koordinaatit yms.
Tuo oli siis lisänä puhelimen navin, printattu paperikarttakin löytyy autosta.


Jokunen viikko ennen matkaa tuli eteen Sygic travel ja Sygicin naviohjelma.
Jani osti tuon Sygicin navi softan meidän ”navipuhelimeen” ja minä latasin tuon travel version omaani, kun sattui olemaan jossain tarjouksessa muistaakseni 7,99 €.
Tuota ohjelmaa en ihan hevisti reissussamme käyttänyt, mutta tsekkailin sillon tällön vinkkejä siellä ja kyllä niitä löytyi. Kaikkia paikkoja siellä ei vielä ole, joten google itsessään siinä sivussa oli hyvä apuri.
Sygic Travelistä voi muun muassa etsiä infoa paikoista, löytää hotelleja, ravintoloita, museoita, shoppailu- ja ulkoilupaikkoja jne.

 


Majoitus toimii siis yhteistyössä Booking.comin kanssa, löydettyäsi kartalta kivan majapaikan ohjaa sivu sinut Bookingiin joka sitten loppupeleissä näyttää onko huoneita saatavilla?!
Lisäksi siellä löytyy liuta matkaoppaita etenkin suur ja suosittuihin kaupunkeihin kuten
Berliini, Lontoo, Hong Kong, Ranskan Riviera, Vegas, Kyoto, Rio, Rooma..
Yhtäkään meidän tämän reissun kaupunkia tai edes kohdemaata ei löytynyt tuolta listalta tuolloin.

Sygic toimii kuulemma yhteistyössä Googlen ja TomTomin kanssa, tosin pikku bugeja siellä oli ja ihan täysin mun luottoa tuo ei ole vielä ansainnut. Laitetaan kyllä palautetta sinne, no worry.
Meillä sattui muutama kiemura tuolla Sygicin navilla, välillä pyysi kurvaamaan pois vilkkaalta päätieltä ja ajatti muutaman sadan metrin matkan sivutiellä ja toi takaisin sitten päätien laitaan jossa pyysi kääntymään vasemmalla. Siinä sitten venattiin jokunen minuutti kiroillen..
Unkarissa yritti ajattaa meidät hotellille päättyvän tien kautta ja ajatti meidän korttelin ympäri kun oltaisiin päästy suoraan radan yli kääntymällä suoraan vasemmalle.
Pikku juttuja mutta sillon mua ärsytti noi paljonkin!
Kamerat (sekä usemmiten tietä vartioivat miehetkin) muistutti ohjelma hyvin ja ennakoivasti!
Hyvänä plussana oli myös parkkipaikkaapuri, lähestyessä määränpäätä vinkkasi navi meille ”parkkipaikkoja löydetty”, joka on etenkin Kotorin kaltaisessa ruuhkaisessa turistihelvetissä ihan helmi!

Sygic Travel (museo, hotelli, hakuineen): 7,99 €
Sygic Premium Europe Navi + Traffic 13,99 €
Lisenssi on kuulemma ikuinen, mutta halutessaan voi ostaa siihen lisäpalikoita kuten ruuhkainfoa sun muuta. Perus navi on 10,99 €
Me ostetiin tuo traffic samaan nippuun jollon hinta oli 13,99€
Tuohon saa myös koko maailman hintaan 19,99 €, Dascamin + 3,99 € jne.

Edit: Tänään tsekkasin tuota appiä kirjoittaessani tätä ja sinne oli tullut lisää pikku päivityksiä sekä mm. kaupunkiopas Budapestiin (joku meijän maa siis on saanut kunnian päästä mukaan- jee!). Jani muisteli että tuo mun Travel appi olisi ollut 9.99€, en oo varma enkä lähde tarkistamaan koska en muista miltä kortilta sen maksoin, mut kummassakin tapauksessa alle kympin kertaosto siis 🙂
Näitä naveja tarttetaan muuallakin eli tämäkään tuon auton lupalapun lisäksi ei ole suoranainen kulu tätä matkaa kohden, navia tarttee muuallakin ja lupalappua tarttetaan vaikka meijän seuraavaan Latvian reissuun..


Majoitus


Näissä olisi mahdollisuus pihistellä, esim hostellit / kauempana olevat majapaikat, jaettu kypyhuone etc. Mutta meillä ei oo semmoseen hinkua, mukavuudesta en tingi..
Majapaikan (oli se hotelli tai asunto) pitää olla ok-matkan päässä keskustasta / vanhasta kaupungista, parkkipaikka pitää olla tiedossa ja oma kylppäri on ihan must.
Jääkaappi ja ilmastointi on sitten listalla seuraavana. Hintatoive siis se n. 50 € / yö..
Tommonen pelkkä yön majotus kuten Katowicessä valittiin ihan vaan hinnan ja kätevyyden mukaan (A1 motarin varrelta), sillon ei sijainnilla oo niin väliä ja hinnatkin edullistuu.

Balan sekä Kotorin hinnat oli korkeemmat, koska ne oli tiedossa jo aiemmin, oli ne myös alkubudjetissa mukana.
Balatonilla meijän studioon kuului myös minikeittiö, ilmastointi, ilmanen parkki sekä parveke!
5 yötä 431,66 € (sis. kaupunkiveron)


Kotorissa maksettiin parvekkeellisesta asunnosta extraa (kyllä kannatti, vaikkei priva parveke loppupeleissä ollutkaan, mutta maisema oli huikea) 4 yötä oli 248 € (veroineen)


Muualla mentiin kolmesta – kuuteen kymppiin per yö.
Eli välillä maksettiin pienempää summaa ja välillä sitten pysty maksamaan enemmän, kuten tuolla Serbitasavallassa. Keskihinta siellä oli 60 € mutta laskettiin että säästöä tulee kun ilmanen privaparkki sekä super edullinen maa, hieman siis sama juttu kun Puolassa.

Hotellikulut oli kaikkinensa 1684,25 € / 29 yötä.
Eli 14,25 € tuli miinusta noista.
Ei paha, ottaen huomioon että matkustettiin pääasiassa elokuussa, jollon koko Eurooppa tuntuu matkustavan ja majoituttiin loppujen lopuksi juuri sellaisissa paikoissa kun haluttiinkin mistään muusta kun priva parkkiksesta välillä tinkimättä!!


Käyttöraha (ruoat, juomat, to do:t) & maksaminen
Oon lukenut jokusen matkabudjetin ja missään niistä ei ole laskettu käyttörahoja mukaan, koska kuulemma kotonakin syödään ja reissussa on edullisempaa yleensä syödä jne.
Mutta mä lasken ne mukaan, ihan vaan senkin takia että musta on kivempi olla reissussa kun tietää paljon voi käyttää rahaa päivää kohden ja toisekseen mä lasken kotonakin x-summan viikkoa kohden jonka voin käyttää.
Lisäksi oon kotona (huomaamattani jo) tarkka rahan kanssa mitä ostan jne. mutta lomalla en halua moisia miettiä eli näiden takia on kulujen lisäksi myös päiväbudjetti.

Mulla oli siis omat käyttörahat ja samoin Janilla tietty omat rahansa tilillään.
Sitä miten paljon Jani kulutti tai mikä sen budjetti käyttöön on, en tiedä.
Sen ostokset oli tyyliin pakolliset sukat & bokserit (parilla eurolla Puolasta) sekä viskit, Zubrit ja Jelenit, mitkä ei nekään mitään järkkyhintasia ollut.

Rahaa kuluu myös jonkin verran vaihtamiseen / automaattinostoihin.
Niitä en oo kylläkään mihinkään laskenut, koska ne kuuluu tohon käyttörahaan itessään.
Toki ois mielenkiintosta joskus paneutua noihinkin, mut niin raha hifistelijä mä en sentää oo 😀
Sen verran kyllä tsekkaan että katon mistä automaatista nostan rahaa, esim Balan baarikadun pikkuset, postilaatikon kokoset automaatit on huomattavasti kalliimpia kun pankkien yhteydessä olevat, joten pyrin nostamaan isomman summan kerralla keskustasta.
Missään vaihtopisteissä ei käyty vaihtamassa, joko nostettiin siis automaateista tai sitten maksettiin kortilla. Kun maksaa euro-alueen ulkopuolella kortilla kysyttiin meillä aina halutaanko maksaa euroilla vai paikallisella valuutalla. Nuo maksut meni vähän fiiliksellä.. tänään zloteilla, nyt euroilla, eikun sittenkin huffeilla..


Janin yhdistelmäkortti, pankki- ja luottokortti tuottaa yleensä, jossei ongelmia niin ihmetyksiä & hitailuja, kaikkialla Suomen ulkopuolella.
Muutama vuosi sitten Bratislavan ruokakaupan kassalla myyjä turhautui kun ei osannut käyttää debit/credit comboa ja paiskasi JP´n kortin tiskiin ja marssi ulos kaupasta..
Toinen myyjä joka oli edellisenä päivänä ollut töissä hoiti sitten homman loppuun, päästiin kaupasta ulos niin siellä tää ukko (myyjä) oli röökillä ulkona & loi ihme mulkauksen ja puhinaa meihin päin 😀
Slovakian asiakaspalvelusta ei nyt oo muutenkaan kovin loistavia kokemuksia, mutta tää on jäänyt hullunkurisuudessaan mieleen ja killuu todellakin Top 3:ssa!!

Unkarissa sekä Puolassa on siis omat valuutat käytössä (jee!!)
Montenegron valuutta on euro, vaikka ei EU-maa onneksi olekkaan. Kortilla pystyi maksamaan melkeen jäätelökioskia & meijän pikku ruokakauppaa lukuunottamatta kaikkialla.
Eurot kävivät maksamisessa myös Bosniassa / Serbitasavallassa vaikkei oma valuutta olekkaan.
Myös kortilla maksaminen sujui ituolla isisti, jopa tuolla Janin yhdistelmäkortti-hirviöllä.

Mulla oli siis tietty summa per päivä käyttörahaa, josta siis maksan siis ruoan/juoman, pääsymaksujen lisäksi shoppailuni, mahdolliset tuliaiset ym.
Jos / kun tuosta jäi yli niin siirsin sitten sen seuraavaan päivään, jollon käytössä, etenkin ajopäivien jälkeen oli isompi summa käytettäväksi esim. tekemiseen/ shoppailuun /syömiseen..
Kallein illallinen (osittain myös paras, koomisin ja paskin kokemus) oli Jurmalassa ja se maksoi pakollisine tippeinen noin 54 €, siis yhteensä meiltä kahdelta.
Tästä kokemuksesta voin postailla myöhemmin lisää.

Meijän tyyli on se että maksellaan vuoropäivin, välillä mä maksoin (etenkin käteispaikoissa) parikin iltaa peräkkäin, välillä Jani.
Välillä syötiin pizzaa, välillä pihviä, välillä pastaa tai jaettua plätteriä- mitä nyt millonkin teki mieli. Ja ei, me ei tasata tilejä että tänään syödään 10 € pizzat, huomenna sit kanssa..
vaan ihan oman nälän ja fiiliksen mukaan. Ei se niin just oo.


Reissaaminen sekä ulkona syöminen (plus shoppailu) Itä-Euroopan ja Balkanin kohteissa on vielä aika edullista, vaikka varsinkin Latvian ja Liettuan hinnat on nousseet euron myötä.
Mutta etenkin tuo Bosnia tasoitti budjettia mukavasti, Puola hyvänä kakkosena, Jurmala taas oli hinnakkaimmasta yhdessä päästä Montenegron kanssa.
Missään ei joutunut himmailemaan, mitään en jättänyt ostamatta sen vuoksi että olisi liian hintavaa.
Pikemminkin mulla iskee etenkin pidemmillä (vähintään viikon kestävillä) reissuilla ostoblokki, vaikka haluisin ja pystyisin ostamaan jotain niin jätän yleensä ostamatta, ellei ole super tarvittava. Mistähän sekin kertoo?!

Käytiin myös esim. museoissa. Pääsymaksu oli eurosta kymppiin.
Edullisin oli Serbi-museo 2km eli 1 € / hlö, kallein oli Riian automuseo jonka lipun hinta on remontin jälkeen noussut tuohon kymmeneen euroon, mutta oli kyllä joka euron arvoinen..


Jurmalassakin käytiin museossa piipahtamassa, mutta koska oli perjantai niin se olikin ilmainen.
Bosniassa otettiin kauppakeskuksen hierontatuolissa hieronnat parilla eurolla muutamana päivänä.
Kotorissa käytiin noin 3,5 h kestävällä veneretkellä tsekkailemassa nähtävyyksiä á 30 € / hlö.
Saatettiin piipahtaa päivällä drinkeillä jossain, haukattiin lounasta ulkona, jääkahviin, jäätelöön sekä leipomotuotteisiinkaan ei saanut muutamaa euroa enempää kulutettua.
Illalla saatettiin viettää aikaa rantabaarissa tai baarikadulla ja nauttia vaikkapa Mojitoksista rannalla auringonlaskua ihastellen..


Ai niin ja Karting jossa nyt käytiin vaan kerran oli hieman alla 10 € / naama!
Varmaan unohdan jotain näistä viihdykkeistä, mutta koska ne sisältyy mun käyttörahaan anyway niin ei kait niitä se enempää tartte kaivella.

Ruokailupaikoilla, kauppaostoksilla sun muilla saa helposti nipistettyä tuota käyttöbudjettia pienemmäksi, mekin juotiin kahvia kaupungilla (vaikka huoneessa oli vedenkeitin ja oli oma pressopannu mukana), ostettiin kakunpaloja, jätskejä, juomia, ym. ”ylimääräsiä”
= nautittiin joka hetkestä omalla tyylillämme..




Shoppailu
Tätä sivusinkin jo aiemmin ja tämähän kuuluu oikeastaan tuohon käyttöraha puoleen, mutta avataan nyt tätäkin itessään hieman enemmän.

Koska meijän reissut on pääasiassa Itä-Eurooppaa ja Balkania niin shoppailukin on huomattavasti edullisempaa. Mä ostan muutamaa todella harvaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki vaatteeni, kengät, takit, meikit, hiusvärit sun muut aina meijän reissuilta.
Nyt löytyi mustat suorat housut, muutama villa/neuletakki, jokunen t-paita / muu paita, pari hupparia, 12 mustat sukat, kahdet kengät (talvi sekä lenkkikengät).
Parikyt tuubia ripsiväriä, jokunen luomiväri, vissiin 10 hiusväriä (puolet ruskeeta, puolet raita-ainetta), 2 uutta hiusharjaa jne. Parikyt pulloa Argania (takkutukka kiittää), maustetahnoja, viiniä, viskiä, reppu kamoille jne…

Kaikkea en edes muista ja hintoja en tähän nyt rupea sen enempää erittelemään, mutta esim Syossin hiusväri maksaa Suomessa joku 12€ paketti maksoi tuolla kolmisen euroa, mun lempi ripsivärit oli 1,5-3€, Suomen vastaavaa hintaa en osaa sanoa koska en edes muista millon olisin shoppailut kosmetiikkaa täällä päin..
Kosmetiikan lisäksi matkaan mahtui myös mausteita. Unkarin paprikat ja nöslöpit on ihan parhaita!


Ai niin ja ostin myös jakun ja pinkin kesämekon poistomyynnistä parilla eurolla..
Siis minä joka ei ole hametta pitänyt sitten vissiin kun olin 18, jakku ei myöskään kuulu mun stailiin joten en tiedä mitä ajattelin?! Ehkä tää oli niitä kuuluisia ”ensi kesänä” juttuja, goosh….
Yritin kyllä etsiä ystävän häihin jotain päällepantavaa, mutta sillon kun oikeasti koittaa löytää jotain niin ei varmasti löydy (tai olis löytynyt takki 150€, mutta ihan sillä voi häihin mennä..?!)

Viskin ja viinin hintoihin en sen kummemmin myöskään viitti syventyä, mutta todettakoon että kun Suomen hinnoissa on niin paljon ilmaa niin jää nuo ostokset kotimaassa tekemättä.
Mukaan tarttui siis muun muassa jokunen punaviini sekä Singe Maltia (ja vieläpä hyvää semmosta) kun löytää alle 18 € pullo, niin aivan varmasti tarttuu matkaan muutama niitäkin.
Meillä on oikeastaan löytynyt jo vakio-stopit noilla reissuilla missä käydään mitäkin ostamatta.
Harmi vaan ettei ole kun kerran vuodessa tämmönen reissu mahis tehdä, mutta onneksi autoon mahtuu hyvin tavaraa (tosin tiukkaa se rupeaa tälläkin Äxällä olemaan 😉 )

Mitään kovin kallista ja tuhlaavaa shoppailua ei meijän reissu siis myöskään sisältänyt ja majapaikatkin oli järkivalintoja. Dubrovnikiä meille suositeltiin monestakin suuntaa, mutta hinnan ollessa 666 € yö niin jätettiin suosiolla väliin, niin kovaa hinkua mulla ei mihinkään ole että maksaisin tuommosia summia, varsinkaan yhden yön majoituksesta..

 

Summa summarum
Semmonen reissu meillä on siis takana ja kaikkea edellä mainittua tehtiin & ostosteltiin mistään siis oikeastaan tinkimättä. Tässä vielä nipussa nuo todelliset kustannukset.

Bensa 635,06 € miinus Red Bullit, vedet ja hodarit –> 600 €
Laivat (hytteineen) 197 €
Majoitus 1684,25
Tietullit ja vinjetit 74,57 €
Parkkiminen 15,10 €
Yhteensä 2570,92 € eli 1285,46 € / hlö.

Jos jaat tuon summan (2570,92€) vielä neljällä viikolla on se hieman päälle 300€ per viikko.
Tietty käyttörahat siihen päälle, mutta silti.
Ihmiset on valmiita pistämään tuon 1300 € ihan vaan viikon lomaan Suomessa, päälle tietty noi safkat ja tekemiset.. huh! Siihen mä en lähde.
Tuohon samaan hintaan kun saa niin paljon enemmän muualla..
Mutta nää on taas niitä valintoja.

Siinä se nyt sitten oli, kuukauden roadtrip budjetti. Miltä kuulostaa?!
Toivottavasti tästä yhteenvedosta oli apua jollekkin!
Ja miellelläni vastailen kysymyksiin jos niitä heräsi reissustamme!

Mahtavaa syksyn jatkoa 🍂

PSST Kuvia ruodin läpi parhaillaan ja olenkin jo osan postaillut  Instagramiin – tervetuloa tsekkaamaan 😉

 

Roadtrip terveiset (paikoista jonne meidän ei pitänyt päätyä)


Kesä (ja loma) meni.. kannattiko?!
Inhoon joitakin sanoja/sanontoja kuten lomalle lompsis ja lomat lusittu..
on niitä muutama muukin mutta ei tässä yhteydessä sopivia (kuten some) 😀
Loma on ohi joo, ollaan juuri palattu aivan mahtavalta, kuukauden autoreissulta Euroopasta.
Kesä meni töitä tehdessä, kahdessa kolmessa eri paikkaa.. sen koen lusimiseksi, todellakin 😂

Jani kysy multa kun oltiin viimesiä päiviä Jurmalassa että kannattiko?!
Vaikka sillon kesällä raataessa noissa vuoroissa ei siltä tuntunut, niin voin nyt sanoa että kannatti
(ilmekkin sen tuossa kuvassa ehkä kertoo..)


Niiden vuorojen ansiosta päästiin kunnon lomalle eikä tarttenut miettiä että voidaanko tehdä jotain tiettyä juttua tai voinko ostaa tämän, tämän tai tämän.. Kyllä voitiin ja kyllä ostin.
Vaikka mulla oli omalla käyttörahalle hieman tiukempi budjetti kuin edellisenä vuonna, sekä oli muutenkin ”ylimäärästä” rahaa vähemmän, niin silti rahat riitti ja jäi ylikin, mikä on plussa-plussaa!!
Tosin mä luulen et mä oon myös hieman viisastunut (vai kutsutaanko sitä vanhenemiseksi??), koska ihan kaikkea en ostanut mitä kattelin / kokeilin vaikka mieli teki.
Tyyliin et tarttenko mä tätä nyt oikeasti, enpä taida ottaa.. oho, mitä ihmettä!!
Toi siis päti lähinnä kenkiin, kosmetiikka mä ostin sitten rutkasti enemmän, niitä saa mahtumaan mukaan vaikka kuinka.. Erilaisia ripsareita, kasvonaamioita, hiusvärejä sun muita ei oo koskaan liikaa..


Ei pelkästään ostojutuilla vaan paikkavalinnoillakin on väliä, suunnattiin pääasiassa sinne missä ois kiva mesta ja hyvät ilmat, mutta ok-hinnoin ja tietyin kriteerein kylläkin.
Yhdelle (vain yöpyminen) pysähdykselle oli vaihtoehtona 50€ yö ei niin tunnetussa paikassa tai 666€ trendipaikassa, voitte arvata kumpi valittiin 😉
Matkan muista kuluista aattelin koosta oman postauksen kun tsiigaan tilin saldot läpi, mutta voin jo nyt sanoa että plussalle jäi sekin saldo, ei jättimäisesti mutta plussa on aina plussaa!!

Noiden ilmojen sekä huonojen majapaikkojen takia tänä vuonna jäi välistä Croatian rannikolla yöpyminen sekä Slovenian pikku kaupungit, eli ne paikat jonne oltiin mielessämme päätetty palata.
Harmittaa tietty hieman, koska noi mestat on upeita ja ensi vuodesta kun ei ikinä tiedä.
Tämänkin vuoden reissuun päästiin onnekkaiden sattumien (sekä helkkarin kovan työn) kautta.
Eli ei pitäisi harmitella näkemättömiä paikkoja vaan olla kiitollinen siitä missä oltiin ja et kaikki meni hyvin, me ollaan ehjiä ja auto (Mr. X ) kesti kaiken!!

Välillä, niillä kurppasilla teillä ja etenkin pimeessä keskellä ei mitään muuta kun peltoa, autiotaloja, mustalaisteinejä vaeltamassa ja osottelemassa auton rekkaria iski pieni paniikki.. sit kun tähän lisätään jo kello kaheksalta alkava pimeys, ei katuvaloja, sitten sade ja ukkonen sekä navin (ja muiden autoilijoiden ohittelu) sekoilu niin oli siinä mulla pieni pelko persiissä..
Lisäksi nähtiin niin paha kolari Puolassa, että vieläkin mietityttää että miten ihmeessä ne porukat selvisi hengissä siinä ympäri lentäneessä autossa ja miten sille keskellä tietä nököttäneeseen moottoriin törmänneen kuskin kävi.. Meillä oli oma osamme läheltä piti tilanteita, ja kiitos Janin valppauden ja ennakoinnin niistä selvittiin, mutta kaikkea (kuten tuota edellä mainittua) ei mitenkään voi ennakoida..

Omalla autolla Unkariin ja Montenegrosta no-no maahan..
Jos luit mun edellisen, #kesäloma2018 – postauksen, niin tiedät että meillä oli hyvin vapaa pläni loman suhteen. Aikaa neljä viikkoa ja vain kaksi etukäteen varattua majoitusta, sekä tietty menolippu Tallinnaan.
Nuo varatut mestat oli Unkari ja Montenegro, vain sen takia että päästiin sillon kun haluttiin noihin kohteisiin ja  saatiin haluamamme majapaikka sekä meille että autolle, maksamatta itseämme kipeiksi.

Ennen varauksen alkamista Balatonilla oltiin myös yksi yö muualla Unkarissa, meille uudessa mestassa.
Päädyttiin Györiin kun ajettiin niin reippaasti että kolkuteltiin maan rajoja jo sunnuntaina, eikä huvittanut jäädä Puolaan (koska saatiin aika tylyykin kohtelua siellä yhessä hotellissa).
Györ on pieni & sulonen kaupunki lähellä Slovakian rajaa eli oli just sopiva mesta yhen yön stopille.
Tämmöset majapaikat napattiin tyyliin tien päällä (hurraa eu-netti) tai edellisenä iltana missä nyt millonkin satuttiin olemaan.


Balalla oltiin kuusi ihanaa päivää, nauttien muun muassa upeista ilmoista, aamiaisesta omalla parvekkeella sekä mahtavista auringonlaskuista – jotka kuulemma on kaikki nähty kun näkee yhden, mutta siitä huolimatta JP suostui mun mukaan iltaisin istuskelemaan ja fiilistelemään tonne lätäkön rannalle 😊
Ilma oli Balalla just sopiva, ei liian kuuma, maisema huikea, aurinko laski just oikeaan suuntaan ja beachbarista sai napattua mukaan Dreherin tai vaikkapa täydellisen kesäjuoman eli Mojiton..
#täydellistä



Unkarista jatkettiin kohti kakkos varausta eli Montenegroa ja Kotoria.
Kotorin jälkeen ei ollut mitään plänejä, paitsi ajaa rannikkoa pitkin ylös ja stoppailla missä huvittaa..
Noi huonot säät siis pakotti meijät muuttamaan ”suunnitelmia” ja keksimään uuden paikan rannikon tilalle.  Meillä ois ollu mahis jäädä Montenegroon mutta jostain syystä maa ei meitä vaan sytyttänyt.
Olihan se hieno, makee rantatie, upeimpia teitä mitä koskaan ajanut, ne jylhät vuoret & auringonlaskut…
Mutta jokin jäi puuttumaan. Montenegro oli itessään upea, mutta vähän pettymys.
Olin aiemmin halunnut sinne ja ehkä vähän kade kun joku sano et menee sinne / ollut siellä, mutta nyt kun ollaan ite oltu niin ei tuu semmosta fiilistä.
Montenegrosta ei ollut siis vaikea lähteä, liian kuuma (+37), kallis, liikaa ihmisiä, liikaa liikennettä,
vähän liikaa kaikkea..

Mä oon totaalinen Balkan, etenkin Serbia fani, Slovenia on ihana sekä Croatian rannikko, JP:llä on samat fiilikset kyseisistä paikoista.
Jotenkin miellettiin myös Montenegro samanlaiseksi, viihtyisäksi ja kotoisaksi paikaksi, mutta sitä fiilistä ei siellä tullut, kummallekkaan meistä. Jani taisi vielä palavammin haluta pois sieltä kun minä.
Oisko ollut jo toka ilta kun se puoli tsoukilla että tää mesta on nyt nähty, joko mennään.. 😉
Mentiinhän me, niiden 4 varatun yön jälkeen.
Kunhan ensin päätettiin että mihkä?!
Istuttiin iltaa meijän upealla terassilla ihailemassa auringonlaskua, nauttimassa viiniä ja zoomailemassa säätä ja karttaa, pähkäilemässä että mihis sitten..?!


Autolla, vieläpä ilman suunnitelmia on ihan paras tapa reissata.
Tuollon kun ei oo liikaa suunnitelmia, ei oo etukäteen varattuja majapaikkoja minne on pakko mennä, häviää myös se pakonomasuus, kellon kanssa juokseminen sekä mahdollisuus päästä uusiin ja mielenkiintosiin, jopa yllätyksellisiin paikkoihin..
Näin kävi meille, päädyttiin todelliseksi super yllätykseksi Bosnia-Herzegovinaan & Serbitasavaltaan!!
Siis maahan jonne meidän ei todellakaan pitänyt mennä, tarkotus oli ajaa vaan se Croatia-Bosnian 20 km suikale läpi Montenegroon ja tulla yhtä vikkelään samaa reittiä eli rannikkoa pitkin takas.. koska kalliit autovakuutukset!
Mutta..
Ajettiin Montenegrosta Bosnia-Herzegovinan läpi (Bosnian) Serbitasavaltaan, jossa viihdyttiin niin hyvin että jäätiin vielä kahdeksi extra yöksi sinne. Eikä oltas haluttu lähteä pois…
Ollaan aiemmin, vuonna 2014 oltu Sarajevossa ja Mostarissa, etenkin Mostar oli lumoava, mutta ei jäänyt sillon mitään hinkua palata maahan. Eikä todellakaan pitänyt mennä omalla autolla sinne. Ever.
Ja nyt mietitään jo ensi vuoden kuvioita ja paluuta tuonne no-no maahan 😀

No-no reitti nro 2
Vuonna 2015 meillä oli varattuna majoitus Bled-järveltä, mutta koska Janin mummo kuoli silloin, muuttui meidän suunnitelmat, peruttiin Bled jotta päästiin hautajaisiin, uutta majapaikkaa ei löytynyt kohtuu hinnalla joten päätettiin ajaa Serbiaan.
Ei päästy Serbiaan koska siellä oli se pakolaismellakka rajalla ja muutenkin vähän riskitilanne länsimaalaselle autolle joten päädyttiin Unkariin, maahan josta kumpikaan ei ollut sillon mitenkään kiinnostunut.
Mutta… ihastuttiin Balatoniin niin paljon että jäätiin sinne sillon extrapäiviksi ja ollaan palattu takaisin joka vuosi (sekä haaveillaan Unkariin muutosta)..
Tänä vuonna ajettiin tuon Banjan jälkeen ajettiin takaisin Balatonin rannalle, vieläpä päästiin samaan huoneistoon missä vietettiin nuo loman ihanat alkupäivät..

Tuolloin 2015 ajettiin Itä-Puolan kautta Slovakiaan, aikaavievä ja hyvin kurppanen tie: paikotellen puuttu isoja useita metrisiäkin asfalttipaloja (kuin olis leikattu, ei mitään normi kulumaa), hullua liikennettä,
90 kilsan kiertoteitä Google mapsillä koska myrsky katkassut tien, joten Presovin sijasta ajettiin jotain pikku teitä, mustalaiskylän läpi (ja niitä karkuun) Tatroilla.. jonka jälkeen päätettiin että ei koskaan enää ajeta sitä tietä.. Ever!
Mutta guess what?!
Pecsin ja Balatonin chillailun jälkeen oli aika taas jatkaa matkaa. Mietittiin eka Itä-Unkaria, mutta koska ei kivaa majapaikkaa löytynyt ja piti ajella jo vähän enemmän kotiinpäin niin ajettiin Tatrojen läpi Puolaan..
Eli juuri niin päinvastoin kun aiemmin oltiin mietitty, ihan kuten tuon Bosnian kohdalla.
Tosin Bosnia järkytti mua enemmän kuin tuo Tatrailu. En olis ikinä uskonut että JP lähtee sinne autolla.

Vitsailinkin että tutkimattomat ovat Herra Immosen tiet 😀
Tatroista selvittiin ilman traumoja ja ilman takaa-ajo tarinoita tällä kertaa, ja muutenkin tiet oli hurjan paljon paremmassa kunnossa (tämä kuva on keski-Puolasta) kun 2015 joten ei tartte miettiä reittivalintoja sen kummenmin jatkossa!
Tosin Puola on tietöiden luvattu maa eli ensi vuonna noi hyväksi koetut mestat voi ollakkin taas ihan painajainen..


Yötä kaupungissa jonka nimeä en osaa lausua & paluu Jurmalaan
Päätettiin siis Itä-Unkarin sijasta ajaa Puolaan ja koska meillä oli sopivasti aikaa niin päätettiin stopata kahdeksi yöksi kaupunkiin jonka nimeä en minä (eikä Jani tai muutkaan) osaa kunnolla lausua..
Rzeszow on hänen nimensä.
Päädyttiin Rzeszowiin ison tapahtuman, Yamaha Rzeszów – dealershipin lanseeraamispäivänä ja koko kylä oli täynnä!! Siellä oli kyllä hienot bileet pystyssä ja jäätiin mekin tsekkaamaan puolalaista showta!!
Harmi vaan että tyyliin joka ikinen vanhankaupungin kahvila/ravintola siinä aukiolla oli täynnä/varattu, joten siihen ihan keskelle ei sillon pääty ja ihmispaljouden vuoksi kuvaaminenkin oli haastavaa..
Löydettiin Rzeszowista kyllä seuraavana päivänä muutakin nähtävää, kuten tää upea linna..


Oltiin tuolla kaksi yötä ja jatkettiin Suwalkin (jostain syystä google maps on tallentanut mun kodin tänne..)
kautta Latviaan ja Jurmalaan, jossa selvittiin tällä kertaa ilman sakkoja!
Ja nähtiin upein auringonlasku koskaan… tosin iPhone ei ihan riittänyt siihen ja harmittelinkin että ei tullut laidattua broidin järjestelmäkameraa..
Luulin että huikeimmat auringonlaskut tuli nähtyä tuolla etelämpänä, mut nope!
Jos oli tiet reissulla huikeet niin että piti välillä suu auki vaan tuijottaa maisemia, niin samanlainen oli tämä Jurmalassa vikana iltana koettu auringonlasku.
Siellä piti sataa joka päivä, vaan eipä satanut ja tuo lauantain auringonlasku tuli kun tilauksesta kruunaamaan meijän loman. Sanoinkin Janille että toi tuli kun tilauksesta, miten hoidit sen…


Nyt ollaan siis harmi kyllä kotona tai jee, kotona! siltä kannalta että ei käynyt mitään!!
Vajaa 6000 kilsaa kerty mittariin, upeita paikkoja, huikeita teitä ja noita maisemia joita pysty tuijottamaan vaan suu auki..
Valokuvia tuli napsittua niin paljon että vieläkään en oo kerennyt niitä läpi käydä ja videoita on toinen mokoma!
Yhtäkään postausta tänne en matkalta tehnyt, vaikka luonnoksia oli päässä useita.
Halusin vaan nauttia niistä kohteista missä oltiin.
Sama on mun Instagramin kohdalla, kovasti olin sitä mieltä että tältä reissulta postaan joka ilta kuvia ja pysyn enemmän ajan tasalla. Ehkä ne alkupäivät meni niin mut sit olin et paskat, nää kuvat ei katoo mihinkään, täällä paistaa aurinko mä meen ulos moikka…..

Tuommonen reitti meille siis lopulta tuli, pienillä twisteillä tosin, kuten ajettiin Dubrovnikin kautta Kotoriin, koska haluttiin välttää liikaa Bosniassa ajamista 😂 sekä ajettiin Banjaan Sarajevon kautta, kun Mostar olis ollut nopeampi koska navi sekoili ja tarjoili meille lauttaa vaikka täppäsin sen pois.
Meillä oli testissä Sygic Travelin navi, nikottelua löyty mut pääasia et päästiin perille & takas 🙂

Lisää kuvia ja juttuja paikoista tulossa… malttakaa hetki!!

PS älkää antako Panevezyksen punasen täpin hämätä, se oli eka yöpymismesta, ehkä sen takia toi google törkkäs sen täpin siihen..

Ja seuratkaa ihmeessä sosiaalista mediaa!
Facebookissa  pysytte postauksissa ajantasalla sekä pääsette kurkkaamaan Instagramissa  jo nyt upeita (kröhöm) matkakuvia 😉
Lisäilen niitä sitä mukaa kun saan läpi käytyä!

PS
Jos kiinnostaa tietää paljon tuon roadtripin kustannukset olivat niin niistä löytyy nyt oma kattava
postaus  täältä !

Hyvää vuosipäivää!

Vuosipäivä pohdintoja
Mulla oli mielessä juttu mun ja Janin 9-vuotis ”matkasta” eli siis meidän yhdessäolo ajasta.
Tuo vuosipäivä vilahti ohi jo kesäkuun lopussa, noin viikko juhannuksen jälkeen.
Jos ootte yhtään seurannut mun kirjoituksia, niin tiedätte että mä oon painanut kuin hullu koko kesän töissä, joten noi päivät kesä-ja heinäkuulta on (ikävä kyllä) kiitänyt pääosin ohi vaan..
Kyllä mä muistin sentään sen päivän ja syötiin vähän parempaa ruokaa sen kunniaksi, mutta siinä se.
Ensi vuonna saavutuksena olisi 10-vuotispäivä.. sitä olisi kiva juhlia jotenkin spessusti!
Se vaan tulee just juhannusmökki-viikonlopun jälkeen ja lomaa odotellessa joten ei mikään paras reissu ajankohta, mutta we’ll see..

Toinen merkkipäivä tänä vuonna taisi mennä multa ihan ohi, mutta kiitos Matkalla lähelle tai kauas Sarin postauksen 3-vuotiaasta blogistaan rupesin miettimään blogini ”syntyperää”.

Blogin poikasen kasvukipuja 2014-2016
Tämä blogihan sai alkunsa jo vuoden 2014 marraskuussa, eli siis neljä vuotta sitten, sillon kirjoitin ensimmäisen postauksen  joka oli lähinnä lyhyt esittelyteksti minusta.
Seuraava juttuni oli tammikuussa 2015, jossa hyvästelin haikein mielin vanhan passini ja oltiin menossa Tiranaan. Tiranaan ei koskaan päädytty koska lennot nousi viidellä sataa per pää juuri ennen kun piti varata, joten Albania jäi ja me mentiin takas Serbiaan.
Sen jälkeen en oo saanut Jania houkuteltua sinne, joten Albania on edelleen tsekkaamatta.
Hiljaista oli myös kirjoittamisen suhteen, jotenkin en vaan saanut aikaiseksi mitään, lisäksi mua ärsytti tämän silloinen ulkonäkö ja oma osaamattomuuteni muokata sitä..
Niinpä tämä sai jäädä vähän kuin huilaamaan/muhimaan hetkeksi…
Postauksien saldo noilta kahdelta vuodelta ns. ekalta vuodelta (2014 ja 2015) oli huimat 1+1!

Vuonna 2016 sain aikaan neljä juttua: yksi niistä oli  Pietarin reissusta  joka on näin jälkeenpäin tarkasteltuna semmonen sillisalaatti, ja melkeen pelkästään englanniksi kirjoitettu.
Ei siinä englannissa mitään (paitsi pilkku & kielioppivirheet) mutta tekstistä puuttu väliotsikot ja muutenkin koko tolkku..
Oli vielä niitä juttuja joita mä vaan kirjotin ja en lukenut läpi, tsekannut mitään jälkikäteen, postasin vaan..
Kuvat on kyllä ihan hienoja sillosella puhelimella otetuksi, mutta koko ois voinu olla  siellä eri…


2016 kirjoitin myös  Kotimaan matkailu vs. Ulkomaat  ja siinä oli omasta mielestäni jo vähän enemmän tolkkua, ihan oikeeta pohdintaa ja asiaan paneutumista, tosin ne väliotsikot mm. puuttuu edelleen..
Loppuvuoteen mahtuu myös ennätykselliset kaksi postausta: talviloman suunnittelua Serbiaan  sekä Instagram – ja Facebook lanseeraukset.
Eli kovin kova tahti ei ollut sillonkaan, vaikka julkaisuiden määrä olikin tuplat edellis vuosista. Wuhuu!
Tuolla postaus tahdilla en tosin kellekkään kehdannut mainita että mulla on (so called) blogi..
Mitä on blogi ilman sisältöä / ilman päivityksiä..
Joten en voi, enkä aio sanoa tämän vuoden marraskuussa että onnea 4-vuotias blogini!
Noina vuosina 2014-2016 se oli vielä ihan poikainen, räpiköivä ruma ankanpoikanen..

Tuolloin ”alussa” mulla ei ollut myöskään mitään blogiin liittyvää sosiaalista mediaa.
2016 loin vasta nekin, tosin käyttöönotto ryki niissäkin, aktiivinen käyttö alkoi vasta paljon myöhemmin…
Pitkään olin ainoa tykkääjä mun face-sivulla ja instaankin postasin jotain roiskasuja sillon tällön, se ei inspannut mua juurikaan 2016-2017.. Nyt tunnustan olevani vähän Insta-hullu 😀

Muutoksen vuosi 2017
Vuosi 2017 oli mulle muutoksen vuosi monessakin mielessä, tämä blogi siis yksi niistä.
Valmistuin matkailualan koulutuksesta (kuusi kiitettävää- anteeksi, ihan pakko), tein työharjoittelun loppuun Travellerillä ja lähdin elämäni ensimmäistä kertaa Ukrainaan sekä matkanjohtajaksi!!
Palasin takaisin Ukrainaan saman vuoden syksyllä, jälleen matkanjohtajan roolissa Travellerillä🤘🏻


Ihan huikeita haasteita nuo, pientä panikointia ilmassa mutta kaikesta selvittiin & sain mahtavaa palautetta reissulaisiltakin!!

Koulun jälkeen menin sukulaiselle töihin (varoituksista huolimatta), tein siellä ihan hulluna kesän töitä ja lähdin lomalle, roadtrippaamaan Janin kanssa Eurooppaan, tulin takasin, tein töitä, lähdin uudelle (sovitulle) reissulle Ukrainaan, jonka jälkeen menikin sukset ristiin tuon sukulaisen kanssa ja eikä olis edes huvittanut mennä ko. paikkaan takaisin niiden juttujen takia.
Välit meni, mä en heittänyt ekaa kiveä ja koitin vielä senkin jälkeen varjella ihmisten välejä, tuloksetta.
Mulla oli onneksi ton episodin jälkeen mahis olla hetki kotona, ennen kun rupesin taas painaa noita kaupan duuneja. Mä niin nautin niistä vapaista pitkistä laiskoista ”aamu”lenkeistä Mellin (rakkaan Viipurin rescuekoiramme) kanssa ja aamupäivistä kotona tietokoneen ääressä..
Pääasiassa työstin juttuja, fiksasin blogin ulkonäköä (tappelin sen kanssa) ja sitten työ imi taas mut mukaansa..
Vapaa-ajan pulasta huolimatta mulle jäi se into, mulla tuli jutun aiheita mieleen kun en ollut koneella ja kirjotin niitä (esim tyhjälle kuittipaperille muistiin 😀 ) ja kaipasin koneen ääreen… ja podin huonoa omaatuntoa jos tein muuta kun koitin täyttää ”matkapäiväkirjan” sivuja.

Reissupostauksia & wordpress vaikeuksia
Se oli siis kevät 2017 kun mä rupesin oikeasti miettimään kunnolla tätä blogia, näitä juttuja ja kaikkea siihen liittyvää kunnolla. Sillon muhun iski se kirjotus/luomiskipinä ekan kerran oikeasti..
Rupesin lukemaan muiden ihmisten matkablogeja, selaamaan eri palstoja ja keskusteluryhmiä miettien et vitsi kun sais siirrettyä kaikki mun tiedot esim. autoreissuista, Baltiasta ja Balkanista paperille..
Liityin eri reissuryhmiin, annoin joitain vinkkejä sekä postasinkin ite jotain niihin ryhmiin.
Kipinä ei sammunut ja kuin huomaamatta mä otin tavoitteeksi saada ulkonäön fiksattua, sekä kirjoittettua lisää meijän reissuista..

Huhtikuussa 2017 mä kirjoitin ekan omasta mielestä suht kunnollisen  postauksen Via Balticasta–   mun rakkaudesta Balticaan, höystettynä joillakin vinkeillä (tosin edelleen ilman väliotsikkoja ja kuvat minikoossa)..
Toukokuussa sarja jatkui  Autoilumokia Baltiassa tunnustuksilla ja sitten tuli perään muutama postaus lisää Via Balticalta mm.  sakkohommia jutun  muodossa.
Nuo pari muuta Baltia postausta löytyy myös englanniksi, mutta tuon sakkojutun jätin kääntämättä tarkoituksella.. Kesän yli mentiin siis 1-2 postauksen tahtia / kk, joko suomen tai englannin kielellä.
Damn, mähän olin ihan liekeissä 😉
Mutta vielä olis parannettavaa, ne väliotsikot ja kuvien koko nyt ainakin alkajaisiksi.
Niihin mä paneuduin vasta syksymmällä 2017..
Mutta oppia ikä kaikki, kaikkeen sitä vanhoilla päivillään ryhtyykin 😉

Vuoden 2017 huhtikuusta lähtien on siis mun tahti ollut vähintään 1 juttu / kuukausi ja mun julkaisu tahti jatkui 1-3 kpl muodossa. Todellinen upgreidaus siis edellis vuosista.
Tiedän että moni kirjoittaa/postaa jopa 1-2 juttua viikossa, mutta mulle tuo postaus määrä oli iso harppaus eteenpäin!
Mitä enemmän vietin aikaa tän blogin kimpussa sitä enemmän mä halusin panostaa siihen ja tehdä siitä selkeämmän, lukukelpoisen, mahdollisimman hyvin informoivan, mutta rennolla tyylillä hoidetun (pilkun viilaajat sorry) ja ihanilla kuvilla höystetyn kokonaisuuden.

Muutin myös nimen 666placestovisit muotoon 666places, panostin Instaan ja Faceen,  kiinnitin huomiota ulosantiin ja rupesin fiksaamaan sivuja paremmaksi.. tai ainakin yrittämään sitä..
Maavalikot tuotti vaivaa niin paljon että meni hermot koko blogiin loppuvuodesta (oikeastaan syvälle alkuvuoteen 2018)!! En vaan saanut niitä asettumaan, vaikka oli ohjeet ja sain neuvoja lisääkin.
Oli kuulemma muillakin yhtä veemäiset saada asettumaan haluamat valikot vetolaatikoiksi..
Venkslasin, kokeilin vaikka mitä, googlasin lisää ja taas meni hermot kun koko viikonloppu meni koettaessa tuhertaa noita valikoita.. ja sit oli pakko pistää tää vähän jäähylle..

Tein mä kaikkea muutakin blogeiluun liittyvää.
Yllätin itteni ja akkreditoiduin ihan omasta tahdosta Matkamessuille 2018.
Halusin sinne ja olin super onnessani/innoissani kun sain passin sinne!!
Tosin kaikesta aherruksesta ja päänhakkaamisesta huolimatta en saanut mun sivuja haluamaani kuntoon ja niinpä messujen aikaan mun sivuilla luki ”under construction”..
Siellä sitten vaihtelin pokkana käyntikortteja mutta hieman nolotti…

Matkamessuilla kävin ekan kerran koulun kanssa 2016, käytiin siellä kiertelee pikaseen ja ihmettelin et kuin jengi jaksaa vaahtoo näistä – lähin himaan heti kun mahis.
2017 olin siellä Travellerin kanssa, mutta vaan puolikkaan päivän, sitten kiisin himaan pakkaamaan ja Serbian koneeseen.
Noilla messuilla oli oma fiilis jo hieman erilainen, uteliaisuus rupesi nostamaan päätään… ja samoin kävi mun kirjoitus & kuvaus vimmalle.
Ei ne mihinkään ollut hävinnyt, jäänyt vaan surullisesti elämän (työn) jalkoihin…
Mä oon aina tykännyt kirjoittaa, nuorena askartelin erilaisia lehtiä ja kirjotin tarinoita kirjan muotoon, joita tosin harvat ja valitut sai vaan lukea.. Goosh!! 🙂 Ja kuvausta mä oon rakastanut aina!
Esimmäinen kamera oli tietty siihen aikaan filmikamera ja niitä rullia kulu useita, joko kuvatessa selfieitä (jep, kuka muu tunnustaa?!) tai meijän koiraa/luontoa sekä ihan vaan kaikkea mahdollista.
Onneksi mulla oli ihanan kärsivällinen äiti, se osti mulle ”perhepakkauksia” filmirullia ja makso niiden kehityksenkin. Myöhemmin kuvaan astui digikamerat, kaikki Canonia, jostain syystä jämähdin merkkiuskolliseksi sille merkille, aluksi varmaan ainoan suomenkielisen valikon vuoksi.
Noita digejä oli muutama, sillon kun töistä sai malli/poistokappaleita suht halvalla.
Janilta sain muutama vuosi sitten jouluna ihan uuden, näppärän ja kevyen pikku Canonin <3
Lisäksi jatkoin kuvaamista myös kännykällä.
2017 lopulla rupesin haaveilemaan paremmasta kamerasta sekä tutustuin erilaisiin kuvaus- ja kuvanmuokkaus ohjelmiin. Haaveena olis myös hommata se parempi, oikea kamera. Sen hankinta taas riippuu ihan työtilanteesta, kuten tulevat reissutkin. Janilla on kohta synttärit, sillon ois mahtava päästä johonkin 😆

Hyvää vuosipäivää..                              Minkä mä sitten katson mun blogin vuosipäiväksi?!
Sitä oon tässä hieman pohtinut itsekkin että miten sen nyt laittaisi..
2017 oli siis erikoinen vuosi monessakin asiassa mulle (koulu, työt, ajokortti, Ukrainat) sekä blogille,
silloin loin ne mun mielestä ekat ja oikeat jutut ja kunnostauduin (ilman pakkoa) postaamaan kuukausittain.. joten koen siis että tän vuosipäivä on huhtikuu 2017 – jos tarkkoja ollaan niin 07.04.2017!
Tuon mun mielestä ekan kunnollisen postauksen julkasipäivä.
Sivut voi olla luotuja aiemmin, mutta jos mitään ei oo kunnolla tapahtunut ennen 04-2017 niin sitten se menee näin!

Meijän koiralla on  passin mukaan synttärit helmikuussa (2010), mutta se on sen kadulta löytymispäivä.
Juhlistetaan Melliä helmikuussa, kuin myös 10.08  joka on sen Suomeen sekä kotiintulopäivä ja tänä vuonna myös meijän kesäloman alkupäivä!
Sitä millon se on oikeasti syntynyt ei voida tietää, joten mä tulkitsen myös tän mun blogin syntymäpäivän samalla tyylillä.
Koska se huhtikuu meni siis ohi (missä lie olinkaan) niin juhlitaan sitten nyt reissun muodossa 1 -vuotispäivää jälkikäteen ja 1 ½ vuotiasta lokakuussa. Ei se niin just oo! 😉

Nyt siis lähdetään hartaasti odotetulle kesälomalle reissulle autolla Eurooppaan.
Facebookin ja Instagramin puolella voit seurata missä mennään etenkin kuvapäivitysten muodossa, varsinaiset postaukset kehittyy sitten myöhemmin, ellei nyt ihan kaatosade ilmaa tuu seuraavat neljä viikkoa! Plänihän oli ajella Unkariin ja Montenegroon & sit on suunnitelmat auki, baana vie mihin vie…
Autolla reissatessa on se vapaus mennä ja tulla oman mielen mukaan, mutta tulee myös omat jännityksetkin mukaan, kuten auton kestävyys, liikenne jne. joten toivotaan parasta ja pitäkää peukkuja!!!

Ihanaa kesän jatkoa 💋

PS  Vinkkejä otan mielelläni vastaan jos tulee jotain mieleen mitä voisi parantaa..     pilkkujen yms. kanssa olen toivoton, mutta ehkäpä jotain muuta – olkaa helliä ettei tää vastapuhjennut kirjoitusinto vallan katoa😉