All Posts By

Mimmu

Toukokuun päivitys: töitä, haaveilua & yllätysmatka Latviaan

Pikainen päivitys tässä (taas) moi!
Juu, tiedän että lupasin olla ahkerampi näiden kirjoitusten kanssa, enkä vaan päivitellä miten menee sillon tällön.. mutta minkäs teet ollut liian kiireinen sekä aika kuormittava kevät takana!!
No onhan sitä tullut reissattua, haettu ihan urakalla töitä sekä tehty niitä myös niin paljon kuin mahis on ollut…

Mitä tulee noihin työ-kuulumisiin, niin en ole ollut uppoutunut unelmaduuniini vaan edelleen puurran noiden kauppaduunien parissa.
Oon koko kevään oikeestaan ollut samassa mestassa, tehden sitä samaa 14-21 vuoroa ja se on todella kuormittavaa työtä, moninpuolin, mutta mielummin teen tuota ”paskaduunia” kun olen jollakin työkkärin rahoilla. Koska oon tehnyt tuolla useamman kuukauden (pyydettynä mikä on tietysti mukavaa!) niin sekä työyhteisö ja asiakkaat on tulleet tutuiksi. Paikan työntekijät on ottaneet mut omakseen ja on onnessaan kun tuun tekemään vuoroa heidän kanssaan, kuulemma kun hommat hoituu mun kanssa.
Onhan se kiva saada krediittiä siitä, mutta kun se työ ei vaan anna mulle mitään, siis rahan lisäksi.
Oon tehnyt siellä nyt reilu 40h / vko, eilen vetelin 11.5 h töissä ja tänään on sitten ansaittu vapaapäivä, jollon päätin etten tee mitään, en lähde minnekkään, oon vaan kotona ja en duunaa muuta kun tätä blogia ja vedän crosstrainer treenit, mukavasti kotona sekin 😀

Viimeisten parin viikon sisään olen käynyt useammassakin haastattelussa ja siellä on muutama potentiaalinen paikka, jotka todella haluisin! Toinen on sikäli mielenkiintoinen, että on kaupan alaa mutta ei pääasiassa kassaa, ja ois kävelymatkan päässä kotoa, bonuksena sunnuntain vuorot mahdollisia, no se rekryfirman tyyppi tykkäs musta mutta en oo vielä päässyt paikan päälle ko. kauppaan haastatteluun koska se mimmi sieltä on lomalla, joten ensi viikolla pitäs kuulua jotain.. Toinen paikka ois pääasiassa Espoossa eli noin 1-1.5 tunnin matkan päässä, mutta juuri semmonen työ mistä olen haaveillut ja haluaisin iskeä kynteni kiinni, oppia ja uppoutua!!
Mutta, mä pelkään että mun työkokemus/metodit aiemmissa paikoissa on liian vanhanaikaisia sinne, mutta toivon silti että ne näkis mun mahdollisuudet..
No ne selvinnee ensi viikolla.. muuten täytyy vaan toivoa että mulla riittää 40 + tuntia kaupassa koko kesän ajan ja että jaksan sitä 😀
Tavoitteena olis päästä road trippailee Eurooppaan Janin kanssa.. joten peukut pystyyn, kiitos!!!

Jos ei ollut työuutisia jaettavaksi niin on mulla jotakin kerrottavaa 🙂
Viime päivityksessä haaveilin jostakin reissusta mun synttäreinä tai saada oikeat nettisivut  ja mun toive toteutui matkan muodossa!! Jani yllätti mut ja matkattiin mun syntymäpäivä viikonlopuksi Latviaan!! Jiihaa!!!!


Jos tunnet mut tai olet lukenut mun postauksia aiemmin, niin tiedät että Latvia on yksi mun suosikki maista ja sinne matkustan aina mielellään!!
Tosin nyt ei yllätys, yllätys matkustettukaan Riikaan.
Riika on mulle edelleen rakas kaupunki ja sinnekkin palaan aina mielelläni, mutta siitä on tullut aika hintava sekä turistinen paikka. Jep, tiedän olevani yksi näistä turreista, mutta pidän sitä vähän meijän paikkana, sillä ollaan oltu siellä vuodesta 2011 lähtien niin monta kertaa että en pysy laskuissa enää mukana..
Koska majotus hinnat oli ihan älyttömät tuona viikonloppuna (vaikkakin oli la-ma) niin päädyttiin kokeilemaan uutta paikkaa, nimeltä Cesis.
Jos nimi itsessään ei sano mitään niin ehkä Cesu- olut sanoo?! 😉🍻

Miten sit päädyttiin tuonne, paikkaan jonka nimi ei niin monella sano mitään…
Ei otettu Latvian karttaa ja pistetty nuppineulalla tägiä että tuonne, vaan syy vierailuun oli autohuolto.
Ei onneksi tarttettu semmosta palvelua itse nyt (vaikka onnistuinkin raapimaan autoamme parkkipaikalla kaksi päivää ennen tätä reissua…), mutta tuttu vie sinne autoja huoltoon / heidän asiakkaat ajaa sinne itse, viettää aikaa sen muutaman päivän kun auto on huollossa ja nämä tyypit sitten tykkäs paikasta, joten googlattiin vähän mestaa lisää ja päätettiin mekin kokeilla.
Bookattiin vanhan kaupungin laidalta, iso, tilava ja valoisa asunto, autolle ilmanen parkki takapihalla.
Loistava sijainti ja majoituksen hinta, paljon vähemmän kuin Riiassa olis ollut. Eli extra peukku Cesikselle myös tästä 😉


Cesis sijaitsee noin 300 kilsaa Tallinnasta ja joku 100 kilsaa Riiasta, Gaujan kansallispuiston vieressä, ollen myös sen alueen suurin kaupunki, mutta myös Latvian vanhinpia kaupunkeja.
Hurmaava paikka!! Ei liian iso, ei liian turistinen ja sanoinko mä jo- hurrrmaava?! 🙂
Cesis muistuttaa mua Riiasta, semmosena kun se oli sillon vanhoina hyvinä aikoina, minikoossa kylläkin😁


Kaunis pikku kaupunki, vanhoja rapistuneita taloja, paljon vihreää ja oooh mikä rauhallisuus!!
Oli siellä muutamia vaate ym. kauppoja, tutut Maxima ja Rimi josta haettiin ruokaa sekä tietysti sitä Cesua ja yllä nähtyä kuohuvaa synttärisankarin (kröhöm☺️) kunniaksi, priekā🥂
Kaupungista löytyy myös muutama kahvila ja ravintola, pari museota sekä tietty se vanha linna, upeita puistoja ja siinäpä suurin piirtein se..

Päädyttiin jälleen tsägällä tapahtumien keskipisteeseen (kuten Serbiassa ja Bosniassakin), meinaan tuona viikonloppuna Cesiksessä oli ”museum night” joka vissiin kulkee vähän samalla nimellä/tyylillä kuin Taiteiden Yö Helsingissä.
Tuolla oli sillon paljon ihmisiä, tapahtumia mm. ilmasia konsertteja kahteen asti yöllä.. mikä mahtava yllätys- jälleen kerran!!
Syntymäpäivä oli siis erittäin onnistunut!!
Paldies Jānis❤️

Nuo kaksi yötä ei tietenkään millään riittäneet, olis tahtonyt jäädä pidemmäksi aikaa, joten kyllä ollaan ehdottomasti menossa takasin!!
Enemmän juttua tuosta matkasta ja paikasta tulossa, tässä oli vaan tämmönen pikanen update, joten pysy kuulolla!! C u  👋🏻

Hey May and my birthday

Just a quick update!
I know, I know I meant and promised to do more than lil updates every now and then, but whatcha gonna do when life is so hectic..

First thing I wanna share with you guys, no I didnt find my dream job yet, although I have one interview to do, today, in twenty minutes, so wish me luck..
I have been really working every possible day, took all the shifts I was offered, 41 hrs this week.
That’s that extra job. It is tiring & stressful since I only know shifts one week ahead.
I want / need a real job, por favore 😉
Need more hours since my next big dream & goal = roadtrip with Jani this fall.. Thumbs up guys!!

But I got some others news to share!!
Mentioned on my last post about my wishes. That I wanted to go somewhere on my birthday (or either get real webpage) and dreams do come true!! Jani suprised me and we spent my birthday weekend in Latvia!! Woop, Woop!!


If you have seen my post before (or know me in person) you know that Latvia is one of my fave countries & I dont get tired of going there!! Second surprise is that we didnt go to Riga! Still love that city but it is getting too expensive and too crowded (heh, I am one of them I know but been there since 2011 so I consider that my city, lol) so went somewhere else..
Have you heard about Cesis?! If not maybe Cesu alus (beer) is more familiar to you 😉🍻

We stayed in nice, big apartment with free parking and working wifi, right in Old Town & price, many times cheaper than in Riga (tried first places there). We didnt randomly choose Cesis, we heard about it first from a guy who takes cars there, there is a  garage and their clients have stayed few days in town and liked it.
We didnt mean to fix our car now, but googled Cesis, liked how it looked and that is how we got there 🙂


Cesis, it is only about 300km’s from Tallinn, about 100km’s from Riga.  It is one of country’s oldest towns, situated in the hilly of Gauja River and it is also largest town of Gauja National Park.
Such a charming place! It is not too big, not crowded and did I say charming?!
Reminded me about Riga, how it was some years ago…



Beautiful small, old town, some shops, Rimi & Maxima markets to buy some Cesu & food, few cafe’s and restaurants, few museums and of course that old castle, lovely parks, aaaand that’s about it!!

We ended up there on Museum Night and there were concerts among the others on saturday till about 2am. It was also a nice surprise! What a great birthday!! Paldies Jānis❤️

Two nights werent enough, so yeah we are going to go back!
Am gonna tell you more about our trip there later!
Now gotta be ready for that call (and get ready for my shift at grocercy too).
C u! 👋🏻

Behind the (blogging) scenes- osa 1 / wordpress ym. vaikeuksia

Mulla oli muutama rivi aiheesta ”nettisivu vaikeuksia” osana toista  artikkelia, mutta jotenkin se rupesi rönsyilemään ja asiaa riitti, niinpä päätin kirjoittaa ihan oman juttunsa näistä haasteista joita mä olen kohdannut näitä sivuja eli siis tätä blogia tehdessä.
Kävin omia vanhoja juttuja läpi, muutaman vuoden takaa ja vähänkö huvittaa.. ne on kyllä niin juosten kustu tehty. Onneksi oon tässä (vissiin) parin vuoden aikana kypsynyt, joten ei oo ihan pötkööputkeen-kirjoitettu jutut enää. Tietty parannettavaa on aina! Vaikkapa kieliopissa, mutta en oo jaksanut ottaa siitä mitään stressiä, se on mitä on. Mun äidinkieli on kyllä siis suomi, mutta välillä se tuntuu ihan heprealle..
Mitä tulee noihin nettisivu probleemiin niin niihin liittyy niin ajankäyttö / sen hallinta, tekniset vimpaimet, visiot ym. Kaiken maailman vimpaimia ja värkkejä, joiden nimiä / tarkotusta en edes tiennyt..
Sit kun koittaa selittää jollekkin missä tarttee apua, kun et itekkään tiedä, mitä nyt on se oma visio päässä niin morjens 😀

Hyvää huomenta, iltaa, päivää ja yötä!
Tätä kun tulee nakuteltua mahiksien ym.mukaan säännöllisen epäsäännöllisesti, pari riviä päivällä, pari  illalla, joskus jokunen yöllä ennen nukkumaanmenoa.. Ja sit välillä ne jutut tulee jopa uniinkiin ja sit on hassu fiilis herätä et yes mä sain se valmiiksi ja siitä tuli hyvä, kunnes tajuat et damn, se olikin vaan unta..

Joku sano mulle kerran kun tuskailin että ei löydy aikaa tarpeeksi tälle, että sehän on helppoa, käyt jollain matkalla, otat kuvia, sanot pari sanaa, pistät ne nettiin & that’s it. Mikä siinä vie aikaa..?!
Äkkiseltään joo, mutta oikeasti se vie paljon enemmän aikaa kun uskotkaan, jos haluat tehdä hyvän ja myös muita kiinnostavan jutun. Mahdollinen taustatyö vie aikansa, sitten kirjoitat kappaleen, toisen ja kolmannen, muokkaat niitä ja siirtelet paremmalla paikalle, tsekkaat kuvia, muokkailet ehkä niitä ja zoomailet kuinka ne sopii siihen juttuun jne.
Mulla on tuhansia valokuvia, mutta joskus on vaan vaikea löytää just se oikea kuva siihen.
Blogitekstin luominen on kuin tuhannen palan palapelin kokoamista, hauskaa, välillä turhauttavaa, siirtelyä, uudelleen kokoamista.. Välillä taas teksti soljuu eteenpäin, sormet koittaa pysyä pään mukana ja näppäimistö savuaa.. Ja joskus turhauttaa kun tietää mitä haluaa panna, mutta ei vaan saa sitä oikeaan muotoon.
Sit vaan pitää pitää pikku breikki, hakee lisää kahvia ja jatkaa. Semmosta se on.

Mulla oli vähän erilaiset mielikuvat bloggaamisesta sillon ennen..
Ei riitä että matkustat jonnekkin, siitä paikasta pitää pystyä kaivaa sitä jotain mikä kiinnostaa myös muita. Sieltä täältä räpsästyt kuvat ei ittessään riitä.
Se että postaa olin Pariisissa viikonloppumatkalla & postaa kuvia Eiffelistä ei oo juttu vielä.

Mut mä en oo ehkä paras arvostelemaan mikä on hyvä, saati sit antamaan neuvoja muille hehhehe 🙂
Mun ekat jutut on varsinaista sillisalaattia, kuvittelin että postaukset pitää olla super pitkä, jotta se on hyvä, että pitää tunkea kaikki sillä yhdellä matkalla koettu siihen yhteen postaukseen.
Nyt kun oon tsekkailut niitä vanhoja juttuja muokkailessa sivuni ulkonäköä niin oh boy!
Ihmekkös jos kukaan muu kuin patistamani sukulaiset lukeneet niitä silloin 😀
Noloo, mut oppia ikä kaikki! Niinpä annan niiden postausten olla siellä..
Tavallaan musta oli kyllä hauska huomata että oon (omasta mielestäni) kehittynyt noista alkuvuosista, tosin edelleen pidän itteäni bloggaaja-untuvikkona, vaikka olenkin ikäni puolesta ”seniori-luokassa”.
Moni parikymppinen on saattanut jo vuosia pitää omaa blogiaan.
Oon tullut näihin kuvioihin mukaan vasta reilu kolmikymppisenä. Vanha koira opettelee uusia temppuja 😉

Palloilua palloblogien maailmassa
Kuvittelin siis sillon alussa vähän et riittää kun on joku nettisivu mihin sen yhteenputkeen kirjoitetun ja oikolukematta jätetyn kirjoituksen postaa.. Yeah right!
Mä valitsisin Rantapallon pohjan, koska aattelin sen olevan helpoin ja jos tarttisin jelppiä, niin sieltä sitä saisi. Alunperin inspiroiduin lukemaan noita Palloblogeja, joten aattelin myös että ois kiva saada omat stoorit/vinkit sinne, kun oon itekkin saanut vinkkejä ja vastauksia kysymyksiin siellä, hauskojen ja kattavien matkakertomusten lisäksi. Jos oisin aattellut hiukka enemmän, niin olisin valinnut Pallontallaajat (saman lafkan alla myös Lumipallon kanssa sillon), enkä Rantapalloa, koska mun matkat on aika kaukana yleensä biitsistä, mutta ei kait se niin just oo..

Miinuksena tämmösessä yleisessä pohjassa on se, että et voi valita omia mainoksia sinne (korjatkaa jos oon väärässä). Plus avun saaminen kesti välillä aika kauan tai mua ei ihan aina ymmärretty.
Tosin alusta on ilmanen että tommonen ilmanen palvelu on kyllä sillon tosi isoa plussaa, eli varsinaisesti en siis valita siitä! 😀
Ja saattopa mun mutkikkaassa ulosannissa olla myös ”hieman” vikaa, kun en osannut selittää tarkalleen mitä jelppiä hain, kun en tiennyt noiden värkkien (vetovalikot / alasvetolaatikot oslt.) nimiä.
Luulen et sillonen harjottelija repi hiuksia päästään, et ei, ei, ei taas toi sama mimmi laittaa meiliä..
Onneksi nyt näyttää sille ettei tartte enää sitä jelppiä hakea sieltä, joten ne saa huokasta helpotuksesta 😀
Ongelmat meinaan näyttää ratkenneen 💪🏻

Ajankäyttö / käyttämättömyys
Varastossa on aikamoinen määrä julkasematonta matskua, reissuja & matkajuttuja sekä kuvia.
Kaikkea en ole tänne kerennyt / saanut tuotettua, vielä..
Millon on ollut palkalliset työt esteenä (voiko niin sanoa?!) ja millon sitten esteenä ollut muu elämä (voiko noinkaan sanoa?!), millon ollut niin puhki töiden jäljiltä, että huovan alla olo kaukosäätimen kanssa sohvalla on houkuttanut enemmän kuin istua tuijottamaan tietokoneen näyttöä.
No, ehkä noista osa on omaa valintaa ja oman ajankäytön hallintaa  / hallitsemattomuutta myös.

Mä kyllä ihailen noita bloggajia mitkä postaa säännöllisesti tyyliin kerran viikkoon!
Se ois omakin tavote, mut tällä hetkellä jäljessä tullaan.
Joillakin on ihan hullu tahti, yksi mimmi mainitsi että sen tavoite on postata 3-5 kertaa viikossa.
Sillä oli jopa ihan ilmotettu etukäteen aiheet ja viikonpäivät niille.
Kyse oli lifestyle-blogista eli aihe on todella laaja mut anyway. Missä menee se hyvä raja?!
Tommonen on musta vähän liikaa, siis joka viikko.
Se on vähän kun joku postaa 25 samantyylistä kuvaa Instassa ja sun feedi tukkeutuu niistä.
Toi Insta on kyllä ehkä vähän huono vertaus koska saatan itekkin sortua liian monen kuvan postaukseen, mut saitte ehkä mun pointin kiinni!
Toki jos on aikaa niin mikäs siinä, mutta kantsii miettiä et onko niillä lukijoilla aikaa/haluja lukea melkeen joka päivä jotain stooria?! Tuleeko siitä pakkopullaa jos on aiheet ja aika mietitty valmiiksi?!

Tohon liittyen oon myös miettinyt et missä vaiheessa jengi sit kirjottaa noi kaikki jutut, varsinkin työssäkäyvät ihmiset?! Tiiän osan kirjottavan juttuja varastoon vapaalla ja ajastavan niiden julkasun. Great!
Töissä ajastettiin uutiskirjeitä, mutta niin pitkälle en oo näissä kirjoitushommissa vielä päässyt, että olisi stooreja valmiina varastossa.
Lisäksi mulla on varmaan se uutuuden viehätys päällä, et kun oon saanut jutun hiottua mun standardeilla, niin tulee semmonen pieni kutkutus päästä painamaa julkaise nappulaa & nähdä sen liitävän maailmalle..

Mä oon vähän enemmän semmonen fiilis kirjoittaja, eli en kirjoita matkoista missään aikajärjestyksessä.
Kun istun mun työpöydän ääreen ja rupeen kirjottamaan, lähen kirjottaa sen fiiliksen mukaan, välillä on otsikko sentään mielessä, välillä vaan kirjotan ja se otsikko ilmaantuu myöhemmin.
Välillä vaikka ois aikaa niin ei tuu mistään mitään, pää lyö tyhjää ja sormissa on näppäinlukko 😅

Yleensä se paras fiilis ja ne ideat ”pulppuilee” esiin tietty sillon kun ei oo mahista olla koneella eli usein töissä, koska kädet tekee duunii omaan robotti-tahtiinsa niin ajatukset voi huidella vapaasti ihan missä vaan.. Sillähän niitä kassavuoroja jaksaakin, haaveilee vaan matkoista niin johan hymyilyttää..
Siinäkö sen mun salaisuus onkin?!
Multa kun on kysytty myös et kuin voin olla noin hyväntuulinen kun oon kaupassa duunissa.. lol!
Taisin vissiin helmikuun postauksessa sanoa et mussa on kait sitä näyttelijän vikaa ja toinen syy taisi just selvitä kanssa 😀
Siellä ei auta muu kun sopivan hetken tullen kirjata pätkiä ylös ja toivoo et muistas ne hyvät lauseet sit himassa. Joskus on vuoron päätyttyä nippu sekalaisia kuittipapereita taskussa noine hätäsine raapustuksineen, sit ne kulkeutuu mun työpöydälle ja siitä yritän kirjata ne mun muistivihkoon.. useimmiten toi vika vaihe jää ja mulla on kasa kahlattavana..
Se siitä siististä työpöydästä, joka mulla hetken oli..


Joku proffa sanoi että sekalainen työpöytä voi olla merkki nerokkuudesta, hmmm 🤔😆

Toinen mitä käytän suht paljon on tekstarit, jos tulee muualla kun töissä joku juttu mieleen niin lähetän itelleni tekstarin. Jani ihmettelee sitä, mut mulle se on toimivin 🙂
Noita tekstareitakin on jokunen läpi käymättä…
Ajatuksia ja aiheita eri postauksiin kun tuntuu olevan ziljoonasti.. ainakin siis sillon kun ei oo sitä mahista päästä kirjottamaan heti ulos niitä 🙂

Pitäs vaan jostain repästä se (oikea) aika heittää ne kasaan..
Mulle paras aika kirjottaa ois alkuilta/ilta sekä alkuyö ja just nyt mun työaika on täysin iltapainotteinen, joten se paras aika muljuu ohi ”töiden takia” (jos niitä kuitteja ei lasketa mukaan)..
Aamut on ollut vapaata, mutta koska mä en oo yhtään aamuihminen niin metsään menee..
Herään, koomailen Melli-koiran kanssa ulkona, heitän pressopannun täyteen kahvia ja koomailen sohvalla kunnes kello on 12.. no ei ihan mutta mä vitsailin toimistolla ollessani että mä herään oikeasti vasta kello 12, siis vaikka oisin ollut klo kuudesta asti hereillä.. Mä toimin parhaiten illalla/alkuyöstä!
Aamuvuorot on ihan killereitä, mä oon hukassa vielä seuraavanakin päivänä..

Mulla vaikuttaa myös tuohon keskittymiseen se oonko yksin ja rauhassa, vai onko joku hiippailemassa asunnossa (tai missä olenkin).
En osaa oikeen keskittyy jos Jani vaikka laittaa ruokaa keittiössä tai hiippaa ympäri kämppää.
Koska tää on pieni kämppä niin myös telkkari käy hermoille, tosin Jani ei kato juuri koskaan joten huh!
Mutta sillä on noita omia basso-projekteja, sen soittamista on ihana kuunnella, mut damn, sekin haittaa keskittymistä kun yhtäkkiä huomaan etten enää kirjota vaan jäänyt vaan kuuntelemaan jotain sen soittamaa hyvää biisiä!


Jos mä oon yksin kotona ja haluun puuhailla koneella, niin pistän sillon tv:n päälle whatever-kanavalta, koska täys hiljasuus on hanurista.
Semmonen pieni telkkarin lirkutus taustalla, juuri ja juuri kuultuna on paras.
Jos kuuntelen musaa niin sen pitää olla suht hiljasella sekä suomalaista jos kirjoitain englanniksi ja tietty toisin päin myös, koska muuten noi lyriikat hyppii mun ajatuksiin ja tekstiin mukaan 🎶🎶
Tai sit käy joku muukin kieli, mitä ymmärrä esim. venäjän kielinen musa 👍🏻

Myös fiilis vaikuttaa kirjottamiseen, maanantain-aamut tai muun vapaan jälkeen kun tiiät et pitää mennä töihin illalla on ihan fiiliksen tappaja.
Sillon mä en saa juuri mitään aikaan kun katon vaan kelloa et hitto, kohta se on jo kakstoista ja pitää mennä töihin.. sitä laskee vaan tunteja siihen kidutukseen. Just (half) kidding!

Alkukankeutta & omia visioita
Lisäksi mua on ärsyttänyt suunnattomasti skrupuset nettisivut, joten ei oo tehnyt ihan mielikään tulla heittää juttuja kehiin. Mulla kun on ollut päässä visio, minkälaiset sivut haluisin ja koska nää ei oo ollut semmoset, niin en oo jaksanut ehkä sen takia panostaa sisältöönkään niin paljoa.
Joidenkin asioiden suhteen mä tunnustan olevani tosi tarkka, jopa hieman perfectionismiin taipuva.
Kun mulla on joku mielipide / visio ja se on musta hyvä niin mä pidän siitä kiinni.

Loin siis tän matkablogin-poikasen vuonna 2014 loppuvuodesta ja sillon aattelin et ois kiva heittää omia tarinoita tänne, joita mun kirjekaverit ja sukulaiset vois sit lukea, ilman et kertoo / kopioi samaa stooria niiden meileihin uudelleen.
Hassusti aattelin et homma hoituis silleen helposti, ihan kun ajatuksen voimalla vaan zup.. pari kuvaa messiin ja voila!! No, heitin tosiaan jokusen jutun kasaan ja sit se jäi, tyyliin vuodeksi, heittelin uuden vuoden morjenstukset, päälle ehkä jutun tai kaksi ja sit imi oma työ, kaksi extratyötä ja jossain vaiheessa vielä se matkakoulukin mukanaan.
Ja niin tää blogi, silloin nimeltänsä 666placestovisit, seurasi vaan mukana vuoteen 2017 asti..
Vuonna 2017 mä jotenkin imeydyin blogi-maailmaan kunnolla mukaan, rupesin lukemaan monia eri matkablogeja (+vähän muitakin), menin mukaan muutamaan tapahtumaan, kävin tutustumiskäynneillä parilla laivalla / hotellilla, liityin matkailu sekä bloggaajaryhmiin ja rupesin panostamaan mun Instagramiin.
Sekä muutatin tän sivuston nimeksi 666places (lausutaan six-six-six places)-muotoon, koska se oli musta paljon simppelimpi & nopeampi kirjottaa 🙂
Lisäksi havahduin huomaamaan yhä useammin että mun ajatukset pyöri eri matka-aiheissa, kävin läpi päässäni omia matkakertomuksia ja huomasin liimautuneeni koneen äärelle työstämään juttuja enemmän kun noiden kolmen vuoden aikana kun tää ”blogi” oli ollut pystyssä..

Nettisivu vaikeuksia á la WordPress
Tein WordPressillä jo Ohjelmatoimisto aikaan sekä matkailualan opinnoden työharjoittelussa Travellerillä, eikä ne pistänyt näin hanttiin sillon.
Tosin niillä oli olemassa jo valmis pohja, jonne vaan kirjoitin tekstiä, lisäsin kuvia ja erilaisia matkaohjelmia ja ihan sujuvasti..
Oli mulla sielläkin ohjeet joita alkuun tsekkasin, mutta nema problema.
Kun taas tää oma projekti..
Mulla on ollut hirveä duuni tän 666places sivun kanssa, oli melkosen työn ja tuskan takana saada noi maa-valikot ym. sinne yläpalkkiin, ei auttanut vaikka kyselin mistä!!

Tän valikko-ongelman kanssa oon siis tuskaillut useita viikkoja, kysellyt bloggaaja- kollegoilta, googlannut, tsekkaillut videoita netissä, tuloksetta.
Tiesin ettei se voi olla niin vaikeeta, mitään rakettitiedettä, mut what the hell?!
Miksi, oi miksi se oli niin hankalaa!
Mulla luki Matkamessujen aikaan sivulla ” Under construction, but still working- check the sidebar”.
Olihan se hiukka noloo, olla kutsuttuna ”ammattilaisena” messuilla ja nettisivut on ihan kuralla..
Kiva oli jakaa käyntikortteja et jep, on mulla sivut… ja tyyliin rukoilla mielessä, käykää mielummin mun Instassa tsekkaamassa kun näillä sivuilla..


Mitä tulee muihin matkabloggaajiin, niin musta on ollut ihana huomata kuin avuliaita ihmiset on ollut!
Laitoin sähköpostia muutamalle kellä oli semmoset vetovalikot ja sainkin neuvoja sähköpostilla takaisin, tosin en saanut niitä workkaamaan niillä.
Mutta kuulin kyllä et niilläkin oli ollut ongelmaa niiden kanssa ja joillain kikkailuilla sai ne sinne kanssa.
Kyselin meijän Matkamessujen ekaluokka-ryhmältäkin ja niiltäkin tuli hyviä vinkkejä ja opastuksia, tosin en saanut niilläkään vinkeillä niitä valikkoja oikein.
Meni hermot, tuli muutama ärräpää ja oli semmonen hakkaa päätä seinään, luovutan – fiilis.
Miljoonilla ihmisillä on WordPress-käytössä & makeita nettisivuja.. Et eihän se voi olla niin vaikeeta!
No mä olen se esimerkki siitä että kyllä voi!!

Mutta mun härkä-luonteeni ei kuitenkaan suostunut antamaan periksi.. Jatkoin kaivamista ja pähkäilyä.
Tsägällä sitten löysin kohdan ”mukauta” jota lähin tsekkaamaan tarkemmin ja jonka kautta se vihdoin onnistui! Nyt on siis saatu halutut valikot kasaan & omin pikku kätösin 😉
Mikä voittajafiilis!!! Fanfaarit soimaan!!
Tosin ennen kun poksautan Latviasta tuodun skumppapullon auki, on vielä muutama homma hoidettavana: artikkelien siirtoo ym. hienosäätöö sekä pitää ratkasta mobiili-ongelma, meinaan noi mun valikot ei tunnu pelittävän puhelimessa.. Se onkin taas vähän isompi probleema.
Meinaan jos mobiilissa homma kusee niin ei kukaan lähde availee sivuja erikseen tietokoneella, ellei oo joku ihan spessu tapaus.
Joten vaikka mä olen ihan onneni kukkuloilla siitä, että sain noi valikot tuonne, niin jotain mä oon silti onnistunut tekemään jotain myös väärin, sillä kävin vaklaamassa ja muiden Rantapallossa olevien blogien vetovalikot toimii kyllä mobiilissa..
Itekkin käytän suht paljon puhelinta, luen uutiset, käytän somea ja luen blogijuttuja kylvyssä sieltä, niin tekee muutkin joten toi asia on saatava seuraavaksi kuntoon.
Se on varmaan sitten Kulissien takana – osa 2 😀

Ja hei, vaikka osa tekstistä onkin asia tekstiä, niin osa on on myös heitetty huumorilla höystettynä eli mitenkään kauheen vakavissaan, kurtut otsalla en tätä kirjottanut 😀
Uskon että moni jo pidempään blogannut, pystyy antamaan hyviä ja ehkäpä myös erilaisia vinkkejä.
Niinpä haastankin Ekaluokka-kollegani (Markon, Hetan, Helin & Anna-Marian) kommentoimaan/kertomaan: kuinka ne postaukset  siellä syntyy, miten he hallitsevat ajankäyttöä  ja onko ollut mitä haasteita matkan varrella?!

Kiinnostavaa olisi kuulla myös muiden, ehkäpä jo vuosia bloganneiden, kommentteja tuosta aiheesta.
Ja saada lukijoilta mielipiteitä kysymykseen ”mimmonen on hyvä postaus”?!
Floor is your!

Täällä etelässä on melkeen kaikki lumi jo sulanut pois, mahtavaa!!
Ja kevät on täällä- meinaan kuulin ja näin ekat lokit, se jos mikä on kevään merkki 🌬

PS
Jos sulla on vaikeuksia saada valikot tonne yläpalkkiin, niin mene sun omalle sivulle, johonkin postaukseen, ei ohjausnäkymään. Klikkaa ylhäällä mukauta ja valitse sieltä valikot.
Näin mä sain sen homman toimimaan. Ohjeiden mukaan pitäisi tulla ulkoasu–> valikot mutta mä sain vaan kaikki ihan solmuun ja en sinne minne halusin..
Ton mukauta kautta, oon saanut myös mun artikkelit raahattua siististi omille paikoille.
Tosin tiedä sitten mikä on se oikea tapa..

PPS
Heitin tässä Janille pari vinkkiä, mitä en oo aiemmin tehnyt koskien mun syntymäpäivää.
Kuten jo mainitsin, oon siis Härkä, leppoisan toukokuun lapsi, joten synttäreihin on vielä jokunen viikko, mutta halusin antaa varoaikaa (LOL)..
Mulla on kaksi toivetta, päästä johonkin matkalle sillon ja / tai saada kunnon nettisivut! 😉

Nyt guten nacht / buenos noches 🌜

Yksi kohtaaminen voi muuttaa paljon, joskus jopa koko elämän


Ennen kaikki oli paremmin,
ei päde ainakaan tiettyihin osa-alueisiin mun elämässä.
Kaipaan tietty nuorempaa ikää, rypytöntä naamaa sekä tiettyjä työ- ja työharjoittelupaikkoja, mutta on monia asioita mitä en kaipaa: yksi niistä on oman tilan puute ja se ettei päässyt vuosiin matkustamaan kunnolla.
Jo teinistä pitäen matkailun nälkäiselle ja reissuista haaveilevalle, kirjoittamista ja valokuvausta rakastavalle mimmille oli kova paikka jäädä ”vangiksi” Suomeen.
Mieli oli seikkailemassa maailmalla kaiken aikaa, mutta tyhjä lompakko piti käpälät visusti kotimaassa, kunnes eräs kohtaaminen muutti kaiken.
Se kohtaaminen käynnisti tapahtumien sarjan, joiden ansioista maailma avautui mulle uudenlaisena.
Päädyin seikkailemaan muun muassa Baltiaan, Balkanille ja Ukrainaan:
sukeltamaan tuntemattomaan, antamaan kyytiä ennakkoluuloille ja tapaamaan ihania ihmisiä..
matkustamaan vielä enemmän, inspiroimaan ihmisiä matkustamaan uusiin paikkoihin ja antamaan kodin katukoirille..

Tämä on tarinani siitä miten eräs kohtaaminen muutti maailmani, mutta myös periksiantamattomuudesta, unelmoinnista, uskaltamisesta sekä paikoista ja ihmisistä jotka ovat syystä tai toisesta jättäneet pysyvän muiston mieleeni ja sydämeeni..

Ennakkoluuloja uhmaten, seikkailumielellä Baltiaan..
En muista tarkalleen miten päädyttiin lähtemään Baltiaan ekan kerran.
Olin juuri saanut vakituisen työn Ohjelmatoimistolta ja koska tein extratunteja kevään mittaan sain pitää kahden viikon loman ja jotenkin päädyttiin ottamaan sitten Baltia haltuun.
2011 kesäkuun alussa ajettiin laivaan ja startattiin rohkeasti kohti Via Balticaa, muiden ihmisten kauhistellessa et kuin nyt tuommoiselle ryöstöalueelle, huonokuntoisille teille ja miliisin kiusaamiksi lähdette, että onhan niitä muita (lue parempia) paikkoja missä lomailla.
Toki jännitti että mitä sieltä eteen tulee, Balticasta kun liikkui vaikka mitä juttuja..
Hassua kyllä suurin osa niistä oli jonkun kummin kaiman naapurin suusta, eikä siis keltäkään kuultu tuoreita omakohtaisia kokemuksia.
Janin vanhemmat oli ehkä eniten kauhuissaan, vaikka suosittelivat kyllä Jurmalaa kohteena meille.
Olivat siis käyneet Baltiassa lukuisia vuosia sitten, jollon kaikki oli kuin Villissä Lännessä, joten vaikka saatiin kohde suositus niin ei saatu suositusta silti koko matkalle 😀

Osa teistä oli kyllä niin rekkojen jyräämiä että oli vaikeuksia päästä 8 cm maavaraisella autolla ilman hittejä eteenpäin, mutta sitkeästi edettiin.
Kukaan ei myöskään ryöstänyt eikä yrittänyt ryöstää meitä siellä, vaikka välillä niin luultiin.
Autokin sai olla rauhassa, kaikista varoitteluista huolimatta.
Mutta kiinnitti kyllä muuten huomiota kaikkialla, olihan se vähän erilainen ajoneuvo niillä teillä..


Poliiseihin kyllä tutustuttiin, muutamaan kertaan..
Sekä saatiin sakotkin, mutta ihan omaa vikaa oli, molemmilla kerroilla.
Heti ensimmäisellä etapilla, Jurmalaan mennessä saatiin sakko, kun ei tajuttu pysähtyä maksamaan latin kaupunkiveroa.
Niin kävi kyllä monelle muullekkin, meitä oli jokunen auto siinä letkassa odottelemassa vuoroaan.
Pikku bunkkeri, johon mentiin asioimaan kukin vuorollaan, oli aika karu ja tuli pikku säikähdys, kun ahtauduttiin pikkuseen huoneeseen kapeaa käytävää pitkin, että mitäs nyt, ennen kun selvisi syy..
Mutta mukavia olivat, vaihtoivat meille englantia puhuvan poliisin ja sakkokin mukavasti pieneni puolella, koska oltiin eka kertaa siellä.
Tämä sakko piti maksaa suoraan paikan päällä, vaikka taskussa ei ollut latin latia niin sekään ei ollut ongelma, automaatti oli kätevästi asennettu siihen muutaman metrin päähän ”bunkkerin” ulkopuolelle.
Damage á 20 latia (noin 28e), joten mitään kovin isoa lovea pikku matkabudjettiin ei siitä onneksi tullut.

Syytän tästä Jurmalan sakosta kyllä vanhaa, huonoa ja hidasta Nokialaistani, jonka netti oli ihan umpisurkea & lisäksi data oli silloin melko kallista, joten ei tullut tien päällä ees kauheesti mieli nettiä koittaa käyttää. Pikku epäonneksi sattui myös juuri ennen tuota ”tulli-paikkaa” aurinko häikäisemään tien vierellä olevan ständin jossa asiasta myös mainittiin, lisäksi piti väistellä tietä ylittäviä ihmisiä.
Sattumien summa siis tuo sakko.
Samalla reissulla takasin tullessa saatiin sakko sitten ylinopeudesta, ohitustilanteessa, tosin tästä saatiin tuo 20 latin sakkolappu mukaan että maksakaa sitten kotimaassa.
Mitä opimme: älä ohita kaupungin rajalla, älä ainakaan vedä ylinopeutta ja joistakin asioista kantsii ottaa selvää etukäteen..


Mitä itse Baltiaan tulee niin maat ovat mitä hienoinpia matkakohteita, sieltä löytyy historiaa, tekemistä, upeaa luontoa ja kilometrin pituisia hiekkarantoja, paikoitellen jopa koskemattomia, sekä vielä suht edulliset shoppailu- ja ruokailu mahdollisuudet.
Moni on sanonut etenkin latvialaisia tylyiksi ja epäystävällisiksi, mutta löytyy sieltä ystävällisyyttä, ja välillä yllättävästäkin paikkaa.
Tyyliin seuraavana päivänä tuosta Jurmalan sakosta tapasimme kadulla tuon meitä sakottaneen poliisin, mies tuli kyselemään että kaikki hyvin, pahoitteli vielä ja kätteli Jania toivotellen hyvää lomaa!
Eipä ole moista koskaan sattunut. Oltiin ihan huuli pyöreenä että oho mitä poliiseita..

Alkuperäinen reittisuunnitelma oli ajaa Baltian läpi Gardalle ja sieltä Hampuriin, mutta asiat muuttuivat, päädyttiin heittää lenkkiä Puolassa sekä koukata Vilnan kautta takaisin Latviaan, koska Jurmala oli niin hurmaava, sakoista huolimatta.
Tuon 2011 reissun jälkeen ollaan käyty Latviassa päälle parikymmentä kertaa, tarkkaa saldoa en osaa äkkiseltään sanoa.
Se on semmoinen home-away-from-home Baltia-mesta, veri vetää vaan sinne uudestaan ja uudestaan!

Ennen ekaa matkaa ihan ehdoton ”neuvo” ihmisiltä oli että pimeällä / yöllä ei pidä ajaa!!
Tiedä sitten mikä vaara siellä piilee, kun tähän mennessä on yöllä ollut paljon vähemmän trafiikkia, mikä on se musta se suurin vaara siellä.
Tiet ovat paikoin levennetyt ja neljän auton rintama ei ole mikään poikkeuksellinen näky siellä, tyyli on että se väistää kenen pokka menee eka..
Eli ihan just kortin saaneena en sinne lähtisi (päivällä ainakaan) ajelemaan.
Työmatkaruuhkat saattaa hidastaa liikennettä, varsinkin isompien kaupunkien liepeillä, lisäksi kolarit ja lukuisat tietyöt hidastaa matkantekoa, joten ajamiseen kannattaa varata myös maltin lisäksi aikaa.
Illan tullen isoilla teillä liikenne on sujuvaa, valot vilkkuu keltasella ja välillä jokunen autoilija/rekka tulee vastaan, mutta muuten on baana vapaa..

Suht sitkeästi istuneista ennakkoluuloista huolimatta ollaan saatu muitakin ihmisiä innostettua matkustamaan Baltiaan.
Lähetin muun muassa perheeni Riikaan sekä Vilnaan ja oh boy mitä ennakkoluuloja siltä suunnalta ennen niiden omaa reissua tuli.. Tosin ottivat maat haltuun lentäen, mutta suunnittelevat jo omaa automatkaa Baltian suuntaan 😉

Näiden lukuisten Latvian reissujen aikana ollaan tavattu paljon erilaisia ihmisiä: mieleenpainuvimmat tapaamiset ovat olleet ehdottomasti tuo poliisi mutta myös pääkaupunki Riiassa, Karjala nimisen ravintolan omistaja-pariskunta joka ottaa avosylin vastaan aina sinne mennessä, joiden kanssa saattaa venähtää pitkälle sulkemisajan jälkeen, kuunnellessa välillä ihan villejäkin tarinoita Suomesta ja Latviasta.
Muutama vuosi sitten lähetin siis oman perheeni Latviaan ja patistin myös käymään tuolla Karjalassa sekä pyydettiin kertomaan terveisiä.
Mun rakas perhe olikin vetässyt valokuvan (jossa irvistelen kameralle) esille ja naamataulun tunnistettuaan olivat sitten kertoneet että ovat kiitollisia meille, koska olemme alusta asti käyneet siellä tukemassa heidän paikkaansa sekä kirjoittaneet siitä positiivisesti myös sosiaaliseen mediaan.
Silloin alussa saatiin istuskella siellä kahdestaan, nyt on paikka lähes joka kerta ollut täynnä ja heillä on avattu uusi Latvialainen paikka samalle kadulle.

Näillä reissuilla on myös tullut nähtyä/tavattua kaduilla kerjääviä sekä kodittomia ihmisiä.
Nämä ryppyiset pikku mummot, eläinten kanssa kadulla kerjäävät ihmiset tai ne jotka ovat käpertyneet jonnekkin porrasnurkkaukseen nukkumaan sateelta suojassa, saavat omat pikku nillitykset tuntumaan niin turhilta.. Mulla on loppujen lopuksi asiat todella hyvin.
Teen ehkä työtä tällä hetkellä mistä en diggaa, mut mulla on sentään töitä.
Mulla on oma paikka mihin mennä, mahdollisuus matkustaa ja ostaa näillä reissuilla ”mitä haluan”.. Niinpä yritän aina antaa apua tarvitsevalle jotain.
Yksi tämmöinen tapaaminen on erityisesti jäänyt mieleeni, ihan kuin olisi tapahtunut eilen.
Olimme ystävien kanssa tuolloin lomalla Latviassa ja päätimme käydä haukkaamassa burgerit Macistä.
Odotellessamme niitä näimme resuisen miehen, joka kävi dyykkaamassa roskiksesta sinne juuri jonkun kippaamat jämät.. Ostettiin muutama burgeri ja appelsiinimehua sekä annettiin eväiksi ostetut pähkinäpussit ja suklaat & jokunen euro rahaakin.
Se kiitollinen ilme ja moninkertaiset ”paldies”, kiitokset, saa vieläkin kyyneleet silmiin..

Jotkut ovat sitä mieltä että näitä kerjääviä ihmisiä on sen takia kun heille annetaan jotain, että koditon on itse täysin syypää siihen että on koditon jne. Asiat ei kuitenkaan aina ole niin kun sä oletat.

Väärinymmärretty Balkan
Toinen kauhisteltu matkakohteemme on ollut etenkin minulle niin rakas Balkan.
Jos meitä pidettiin hulluina kun lähdettiin Baltiaan ekoja kertoja niin en tiedä mikä sana kuvailisi reaktioita sitten tätä Balkanin matkailmoitusta vastaan parhaiten?!
Vielä 2014 oli monilla käsitys että Balkan on edelleen sota-aluetta.
Että alue on turvaton, epävakaa, siellä tapahtuu paljon ryöstöjä sun muuta..
Kysymys ”Miksi haluatte matkustaa sota-alueelle” tai ”tuommoiseen paikkaan jossa ei ole mitään” on kuultu siis kerran jos toisenkin, ryyditettynä hulluja olette kun menette toteamuksella.
Tosin sanoin kyllä jollekkin vahingossa ennen ekaa reissua, että ollaan menossa Bagdadiin Belgradin sijasta.. Tuli myös kiire tsekata lentoliput, että olinko ostanut ne varmasti oikeaan kohteeseen.
Monilla tuntui olevan myös ihme mielikuvia tuolta, ihan jopa hallintoon ja historiaan liittyen.
Toisilla ei taas tuntunut olevan mitään hajua koko Belgradista, se sekoitettiin myös Belfastiin, mutta sitä ei kummasteltu että oltaisiin vietetty kaksi viikkoa Irlannissa..

Kuten Latviasta, myös Serbiasta tuli äkkiä se meidän mesta ja sinne on palattu jo muutaman kerran uudelleen, molempien lentokammosta huolimatta.
Serbia on yksi valloittavimmista maista joissa olen käynyt. Ja ne ihmiset!!
Ihmiset on niin super ystävällisiä siellä, ei semmosta jenkki-ystävällisyyttä vaan aitoa, kiinnostunutta ja auttavaista, valmiina venymään sen extra mailin sun puolesta..

Vaikka ollaan vietetty yhteenlaskettuna useempi viikko pelkästään Belgradissa, niin aina sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa. Sinne haluaa aina uudelleen ja pieni koti-ikävä vaivaa koko ajan..
Serbia on se home-away-from-home-Balkan.
Ja Belgrad on ollut se meijän tukikohta siellä ja favourite place, puistoineen, kävelykatuineen, museoineen, sekä mahtavine ruoka/bile-paikkoineen sekä linnoituksineen.. mutta on maalla muutakin tarjottavaa.


Minibussi kyyti Serbiasta Bosniaan ollaan myös koettu ja se tarjosi mielettömän vehreitä niittyjä, rosoisen kauniita ja ränsistyneitä pikku kyliä hedelmiä ja mehua myyvine mummoineen, tiellä vaeltavia lehmiä ja lampaita, lumihuppuisia vuoria, rotkoja, erikoisia rajamuodollisuuksia sekä välillä hyvät perslihakset (ja hermot) vaativia teitä! Oman auton Balkan-roadtrippi on vielä kokematta, mutta suunnitelmissa kyllä..

Mieleenpainuneet kohtaamiset
on täplittäneet myös meidän Balkanin reissuja, siellä on koettu kaikenlaista sekä tavattu eläimiä ja ihmisiä jotka syystä tai toisesta ovat jääneet mieleen.
Jotkut avoimuudellaan, toiset ystävällisyydellään ja jotkut ihan muista syistä..

Kaupan kassa scannaa tuotteita ja yhtäkkiä pahoittelee että häiritsee mutta kiinnostaisi tietää mistä olen kotoisin sekä sitten seuraa kysymysten tulva mm. mitä tykkään heidän maastaan ja olenko tulossa uudelleen ja vastaus ehdottomasti! saa kasvoille mitä aurinkoisimman hymyn!
Mieleen on jäänyt myös sattumalta löydetyn mahtavan ravintolan tarjoilija, joka muistaa vuosien jälkeen meidät (tai lähinnä mun poikaystävän koska sen parta)..
Ja joka vitsailee paljon, muun muassa siitä kuinka ihmeessä tullaan takasin heidän ravintolaan, koska heillä on niin huono palvelu (johtuen muun muassa siitä että hän dippasi ekalla kerralla vahingossa mun sähkötupakan johonkin kastikkeeseen).
Tämä tarjoilija on kuin Muzzy in Gondoland miksattuna Mr Bean:n kanssa 🙂

Koskettavaa on nähdä Naton pommittamat rakennukset, jotka on jätetty paikoilleen sellaisenaan muistutuksena niistä vääryyksistä ja muistomerkeistä menehtyneiden ihmisten muistoille..


Sekä nuori tyttö joka jättää kaupassa suklaapatukan ostamatta itselleen koska rahat ei riitä, vaan huolehtii että ikkunan takana odottavat kulkukissat-ja koirat saa ruokansa..
Annoin sille tytölle sen puuttuvan rahan, koska tämmöset ihmiset <3

Ehkä liikuttavin (eläimiin liittyvä) kohtaaminen oli Mostarissa, tällä samaisella 2014 reissulla.
Mostar itsessään oli hurmaava, pullollaan historiaa, sokkeloisia pikku kujia, kielimuurista huolimatta ystävällisiä ihmisiä, mutta joka paikassa siellä oli myös kulkukoiria – ja kissoja..
Osa kissoista niin huonokuntoisia että sydäntä särki kun et voinut auttaa niitä ja viedä eläinlääkäriin / pois kaduilta, auttaa niitä hädässä, hoivata ja ruokkia.
Onneksi sielläkin oli ihmisiä jotka osti niille ruokaa, kuten mekin ja vei ravintolasta jämät mukanaan näille ressuille, mutta silti.
Matkalla meijän majapaikkaan tavattiin jälleen yksi koditon pieni, musta tyttökoira.
Ohimennessä se räksytti ihan hulluna meille, mutta kun istuttiin viereiselle penkille se siitä kiipesi syliin.. hieman pelotti et mitä jos se puree, mutta ei.. Se oli vaan haltioissaan ihmisten huomiosta!
Tää Mostarin mimmi seurasi meitä meijän hotellin portille ja oli tulossa mukaan sisään.
Annoin sille kaikki mukana olleet koiran ruoat + keksit ja mun sydän murtui kun jouduttiin jättämään se portin toiselle puolelle… Sitä katsetta on vaikea unohtaa.

Serbiassa Janin parannellessa marssivammoja asunnolla, lähdin katsomaan auringonlaskua linnoitukselle. Matkalla sinne tapasin jälleen yhden katukoiran, joka nipisti hurmaavalla seurallaan palan mun sydämestä.. Tää seurallinen kulkuri ei antanut mun nauttia auringonlaskusta yksin vaan mun ihaillessa Novi Gradin taakse laskeutuvaa aurinkoa, köllötteli hän ihan mun lähellä ja saattoi mut vielä puistosta pois, takaisin Mihailovan kulmaan, josta olin hänen matkaan lähtenyt.
Seurallisuus saatto myös johtua laukussa olevista koiranherkuista mutta oli silti yksi koskettavimmista tapaamisista ja muistoista..


Näiden reissujen jälkeen googlasin rescue-juttuja Balkanilla ja löysinkin muutaman tekijän sekä järjestön ja olen tukenut niitä parhaani mukaan.
Se miten jotkut tuolla noita eläimiä kohtelee on jotain todella järkyttävää.
Onneksi on noita hyviä ihmisiä, jotka ovat valmiitta taistelemaan ja vaatimaan muutosta siellä.
Ihmiset jotka taistelee niitä vastaan ja auttaa noita kodittomia eläimiä, tuntuu välillä taistelevan tuulimyllyjä vastaan, mutta eivät silti luovuta..

Ekalla Balkanin valloituksella bookattiin majoitus Sarajevoon ja päädyttiin erään muslimiperheen vuokralla olevaan piharakennukseen.
Pihalla vilisti kissanpentuja ja vilahteli jokunen aikuinen kattikin jostain nurkan takaa esiin.
Kissat oli kuulemma naapurin entisiä lemmikkejä, olivat muutaneet muualle ja jättäneet mm. kissat jälkeensä, oman onnensa nojaan. Merjam perheineen oli sitten ottanut mm. tän kissaperheen ”hoiviinsa”.


Muutenkin perhe oli mitä ystävällisin!
Oli tervetulo-ja tervemeno kahvit, saatiin jättää matkalaukut ym. turhat heidän asuntoon kun lähettiin Mostariin. Isäntä kutsui meidät kotiinsa vielä kahville lähtöpäivänä kuljetusta odottaessa ja kun kuuli että Jani soittaa bassoa innostui soittamaan musisoimaan meille Saz-nimisen soittimen säestyksellä.
Jonkin verran ollaan oltu myös vaihdeltu kuulumisia tuon matkan jälkeen facebookissa.

Matkailu inspiraatiota
Meidän reissujen inspiroimana lähti viime vuonna Balkanille myös eräs pariskunta pikkulapsineen.
Toki niillä oli pohjalla monia road trippeja jo takana, mutta ei Balkanilta.
Tavattiin sattumalta jokunen vuosi sitten Bratislavan yössä, josta jatkettiin Puolan stoppien jälkeen Vilnaan drinkeille. Sen jälkeen ollaan otettu Double Trouble- drinkit Suomessa ja tutustuttu heidän opastuksella Lahden yöelämään, mutta muuten on meijän reissut mennyt harmillisesti ristiin.
Kunnes viime vuonna satuttiin taas tien päälle samaan aikaan.
Todettiin että reissussa ollaan tavattu, niin reissussa on näemmä tavattava kun muuten ” ei oo aikaa”.

Ihastuttiin myös Unkarin Balatoniin niin paljon ekalla kerralla, että sinne on tehty reissu joka kesä sen jälkeen, haaveiltu muutosta sinne ja saatiin houkuteltua nää Lahtelaisetkin sinne.
Ne ei aluksi ollut niin innostuneita Balasta, mutta kas tuon viime kesän reissun jälkeen bookkasivat jo tälle vuodelle majapaikan sieltä! Balatonin huikeisiin maisemiin on vaikea olla ihastumatta..


Ennen tätä yhteistä viikon lomaa Balalla, päättivät siis käydä roadtrippaamassa meidän hehkuttaman Balkanin.. Kävi niin että kaverit tykästyivät myös Serbiaan, paikkaan ja niiden ihmisiin, niin että haluavat palata sinne uudelleen paremmalla ajalla.

Baltia, Balkan ja muutenkin Euroopan itäpuoli on saanut voitettua monipuolisuudellaan, ihmisillään, paikoillaan ja tarinoillaan meidät puolelleen.
Paikkoja joiden mahtavuutta ei voi tajuta, ennen kun itse matkustaa niihin.
Mä mielelläni kyllä kerron meidän reissuista, hehkutan tutuilleni noita paikkoja ja kannustan matkustamaan aina kun mahdollista, etenkin omalla autolla, siinä kun näkee niin paljon enemmän!!
Joku sanoi kerran että olen kuin joku Baltian ja Balkanin ambassadori- matkailulähettiläs 😉
Jos multa kysytään mä suosittelen noita maita kaikille ja en kenellekkään.
Kaikille koska ne on hurmaavia ja nähtävää riittää taatusti!
En kenellekkään koska se että ne ei oo turistien kansoittamia paikkoja tekee niistä just sen omanlaisensa, aitoine ihmisineen ja paikkoineen (unohtamatta edullista hintatasoa).

Matkalla kotiin – kohtaaminen joka muutti elämäni..
Oikeastaan kohtaaminen joka todella muutti elämäni ei ollut mikään noista reissuista, vaan eräs kohtaaminen kotimaassa muutti aika lailla kaiken.
Tuo kohtaaminen toi myös matkustamisen ja nuo kaikki huikeat reissut elämääni!

Asuin aiemmin edullisessa vuokra-asunnossa lähellä Helsingin keskustaa ja minulla oli vakituinen duuni. Sitten teloin käteni, olin usean vuoden sairaslomalla, käpälän parannuttua en saanut enää töitä koska kukaan ei uskaltanut palkata minua, peläten että käsi ei kestäisi.
Taloyhtiö halusi asunnon takaisin työsuhdeasunnoksi  ja jouduin siis muuttamaan..
Ilman töitä oli mahdoton saada yksityiseltä asuntoa ja kaupungin asuntoihin ei ole mitään tsänssiä, joten tuolloin, maailmaani mullistaneen kohtaamisen aikaan, kesäkuussa 2009 olin koditon.
Siinä mielessä asiani olivat hyvin, minulla oli paikkoja missä yöpyä (pääasiassa siskoni ja vanhempieni luona, mutta myös kaverit tarjosivat makuupaikkaa) tavaroilla paikka ilmaisessa varastossa, ruokaa jne.
Toki 29 vuotiaana, vuosia yksin asuneena, oli vaikea sopeutua siihen että ei ole enää sitä omaa paikkaa ja joudut elämään vähän muiden säännöillä, toisten nurkissa jne., mutta olishan ne asiat voineet olla huonomminkin.
Sitä muutama ihminen silloin ihmetteli, että kuin voin olla silti niin hyväntuulinen vaikka olen työtön & asunnoton. Mutta asiat olis voineet olla huonommin.
Olihan mullakin noita huonoja hetkiä, mutta yleensä ne kestää vaan hetken ja sitten nään jo asioiden paremmat puolet & tähtään katseen sinne (parempaan) tulevaisuuten..


Mä uskon myös että (tietyt) asiat tapahtuu koska niiden on tarkoitus tapahtua.
Esimerkiksi, jos en olisi loukannut kättäni, joutunut työttömäksi, asunut muiden nurkissa, en usko että olisin myöskään tavannut tuota ihmistä joka toi niin suuren muutoksen elämääni.

Jokavuotinen Tuska-festivaali järjestettiin 2009 vielä Kaisaniemen puistossa, omat (nestemäisetkin) eväät oli sallittuja ja liput oli vielä suht kohtuuhintaisia. Kolme päivää Tuskaa oli se kesän kohokohta!
Olin siis Tuskailemassa parin kaverin-, systerin sekä sen miehen kanssa, joilla yövyin ja kaavoista poiketen lähettetiin myös jatkoille niiden lähibaariin Vantaalle.
Ja siinä baarin ulkopuolella sitten tapahtui se- mun maailman mullistanut kohtaaminen!
Kulman takaa asteli camo-huppariin pukeutunut pukinpartanen HD-mies, Jani, jonka seurassa aika kiisi aina pilkkuun asti.
Tuo kohtaaminen johti toiseen ja sunnuntain iltana yövyin Casa De La Immosessa ensimmäisen kerran ja sillä samalla tiellä olen edelleen, useita prätkä – ja autoreissuja sekä lähes 9 vuotta myöhemmin..
Tuo yksi kohtaaminen, muutti niin paljon.
Ilman tuota karpalolonkeron-makuista kohtaamista elämäni olisi kovin erilaista.
Olisi monia mahtavia paikkoja jossa en olisi käynyt, monia asioita joita en olisi kokenut.
Olen saanut erilaisia mahdollisuuksia, joita tuskin olisi tapahtunut ilman tuota kesäkuista tapaamista.
Toki olen myös itse itseni mahdollistaja, monessakin asiassa, mutta jotkut asiat vaativat enemmän duoo kuin sooloo, ilman Janin uskoa ja tukea en olisi kaikkeen pystynyt.

Ovi on avautunut uusille mahdollisuuksille ja haasteille.
Onnistumiset ovat avanneet jälleen uusia ovia sekä vieneet minua uusiin paikkoihin / seikkailuihin.
Jos olen ollut reissuhullu pienestä pitäen, niin myös koirahullu. Janin kanssa myös yksi pitkäaikainen haaveeni koirasta toteutui.
Oman Venäjältä adoptoidun rescuen lisäksi meillä on asustanut kotihoidossa mm. entinen taistelukoira (luonteeltaan mitä ihmisrakkain) Espanjasta sekä Kyproksella maanviljelijöiden kivittämä pitti-poika, joka päätyi asumaan sisareni perheeseen.

Koska tuon käden loukkantumisen takia oli edelleen hankala saada töitä, hain uudelleen koulutukseen.
Kiinnostava koulutus löytyi Musiikki ja Media alalta, josta minulla ei juurikaan ollut kokemusta.
Janin muusikkotaustasta oli apua sillä hän preppasi minua niin että haastattelijat näkivät potentiaalini ja pääsin ekalla yrittämällä Viihdealan avainhenkilö-koulutukseen, jonka harjoittelun kautta minulle aukesi myös työpaikka Ohjelmatoimistolla, palkkatuettuna mutta työelämässä vihdoinkin!
Yksi saatu työpaikka avasi minulle mahdollisuuden toiseen ja sain mahdollisuuden tehdä extratöitä kaupan alalla, kun taloudellinen tilanne viihdealalla heikkeni.
Kun hain opintovapaata matkailualan koulutukseen, aukesi sieltä minulle taas uusia mahdollisuuksia työharjoittelupaikan kautta.
Tuo harjoittelu matkatoimistossa vei minut tutustumiskäynneille eri paikkoihin, töihin matkamessuille sekä kaksi kertaa reissuille Ukrainaan matkanjohtajana.
Ukrainaan lähdin untuvikkona, toki otin asioista selvää etukäteen, sain hyvän preppauksen kun en ollut toiminut matkanjohtajana aiemmin, mutta härän luonne sekä rohkeus, oma ja muiden usko minuun antoi extraboostia.
Ja voi sitä tunnetta, kun porukka oli tyytyväisenä tuotu takaisin Suomeen ja ne palautteet <3

Ilman tuota kohtaamista baarissa, ei olisi myöskään noita matkoja, joiden muistoista ja kokemuksista syntyi idea tähän matkablogin poikaseen sekä kohtaamisista maailmalla, jotka loivat pohjan myös ystävyys-suhteille, jotka kantavat aina takaisin kotimaahan asti.

Sen nyt jo hieman kulahtaneen camohupparin alla kytee (edelleen) sama reissunnälkä ja kiinnostuksen kohteet kun mulla ja vaikka ollaan oltu lukuisissa reissuissa, välillä vähän hurjissakin tilanteissa, niin ei se tahtia vähennä, veri vetää aina maailmalle..
Se minne tie (tai mikä lie) meidät seuraavaksi vie jää nähtäväksi..

Tämä on minun tarinani, Momondo Open World- kilpailuun ”miten kohtaaminen matkalla muutti maailmaasi”.
Jos pidit kirjoituksesta, voit äänestää sitä suoraan tästä linkistä, kiitos!!
https://www.momondo.fi/content/bloggers-open-world-award?blog_id=2156#!/blog/2156

#momondo #openworldawards

 

February update from frozen Finlandia

 

💨  HOLA FROM FROZEN FINLAND  💨

I cant believe it’s already the end of February. Like whaat!!
It was just Christmas, those lovely lazy holidays, New Year with gorgeous fireworks and ”Champs”.
It was just January and Matka- Travel Fair with blogging and promo work, meeting the other newbies and now pretty much the last days of February.
Time really flies.. So I decided to update my life a bit before I have to go to work.
Especially on days like today, I wish I had one of those jobs I can do also remote, not needed to go out- since it is freezing cold there!! – 22 C this morning! Holy sheep! It is so damn cold!!
Am not a winter person at all.
Instead winter-winter I wish we had two autumns, snow only on Christmas / during the holiday- that would be perfect!
Even our dog, who absolutely loves snow and playing in that cold stuff (dogs like their owners  – really😂) doesnt want to stay there, she goes to pee & runs back to the door like please let me in-now!
Well cant blame her!!

MY WASSUP UPDATE
As you may have noticed, I havent really been much here.
I have been working in different locations. It sucks, not that I have shifts to do, but it’s the job, you know.
I have to do those grocery shifts because those shifts pays my bills and I get to travel a bit too.
Those are the places where my mini-money comes from, not from this blog or any other social media stuff, which I would love to. So I hope that would change a bit someday.
Not that I would expect to have Uncle Scrooges millions & do the daily money swim.
My dream job would be something to do with travelling of course, socical media stuff too- but am open to everything. I know, I have a lot to do to get there and have many competitor..
But hopefully one day something like those’d be my real job.
Nora my fellow-blogger says ”if you can dream it, you can achieve it”! I Love that!
Even though my dreamjob isnt the most realistic now, im not letting it go! I just found it.
It took me so many years to realize what is ”my thing”, so am ready to work for my dream(s), ready to do ”what ever” to achieve my dream, to do what am passionate about.

I met Nora and other bloggers Marko, Heta, Heli & Anna-Maria at the Travel Fair, in Helsinki last month, they were there for the first time as blogger / press as well.
We all had busy schedules, spots to see and people to meet, so we didnt get to spend that much time together, but it was great to meet them and we also decided to have a class reunion next year 😉
That’s a promise to keep!

SWEET PROMISES
I decided not to make any New Year promises as mentioned on my previous post.
I decided not to, cos I finally realized it’s just waste of time and energy cos cant keep those.
It depends of course what kind of promises we are talking about, if it has something to do with losing weight.. well I suck! Im like Garfield, I love food! 🙂
Past years I have decided I start eating better & exercise more, starting on January of course, but next I notice oh shit, it’s Midsummer and I only have two or less months till our summer holiday. Panic!
I start running like crazy those stairs next to our house, pumping the iron, spending 30 minutes on crosstrainer each day and leaving all sh*it from my meals (low carb is my thing).

So I simply decided not to stress myself with these kinda stuff anymore, instead just eat better and move my as* more, sounds simple and doable, right?!
Well, am still pretty much in same shape than two months ago cos I already had two holidays.
Like I said am kinda like Garfield. I just love to taste ”every” food where ever I travel, those stuff are usually much better than in Finland & I dont want to low-carb every day on my holiday.. I mean look at this pizza!


But I do eat shitty-food home too sometimes cos work too, cant just blame holidays.
Before I heard people were blaming their bad shape and bad eating habits cos shitty work schedules, I thought that bullshit and people been just lazy etc.
But now that I have been doing these shifts I have noticed that’s true & you can put some blame to that.
I do pretty much from 14:15-21:15 shitfs, which means I only have two 12 minutes break (at some places 15 minutes), but it doesnt mean you can keep your 12-15 minutes.
Sometimes I just get to the restroom and the bell rings..
I managed to have only once full break there and it was only because it’s was super cold day.
At some places it takes even some minutes to get to your locker-room and then the fridge is in different place, so what do I do- bite a quick snack and drink a  lot of energy drinks to keep me going.
Not good.
But what is good though that I actually started to eat bit better and do squads, abs & inner tights after Spain, so am not that sucky person than last year (or past years) 😀 Been on low-carb last past week and it makes me feel good, have much more energy!
So maybe that no promises works.. 😉

DECISIONS
Let’s talk more about work. So I also decided that I would do anything to find that real-right job for me.
I do those grocery shifts, as mentioned, but I decided to hunt for my dreams, find and chase my dream job.
Or at least find a job I would enjoy to do, not just the one that pays my bills.
Those shifts now pays my bills etc. but I dont know how long I can keep doing those?!
Those shifts are so tiring, so when I get home im so exhausted so I wanna do nothing.
On morning am just too tired cos cant sleep well cos the huge amount of sugar and stress.
Anyway, I dont just blame those shitty shifts but you got the point.
If you havent done similar job, you dont know. So I stopped ”judging” people too.
And yes, am pleased to have these shifts, even though I dont enjoy doing those- which is funny cos people has told me that they like my smily, friendly attitude and professional skills with different customers.
Hmm.. maybe I should skip my writing dreams and focus more on acting?! Hahhaha 😉

Job hunting
I have been looking for jobs and found few interesting ones.
I have sent some applications already, just sketching one- to a company I would really like to work for.
Keep your thumbs up for me, por favor!
Note to those recruiters, if you got or get my application, you know am really interested since I dont just send applications to every possible places. At least not yet. So check me out first and others wish me luck!!

I already got some rejection emails back, which is not necessarily bad thing, cos now I can think what to do better and I like getting a reply, even though it’s no thanx.
Some has even explained which kind of they hired and other told me that they cant offer me a job because im overqualified. Ok. That made me thinking does it mean im too old?!
I mean am 37, so is that nice way to say we dont want a granny here?!
I dont think I look or even behave like a granny.. hmm..


PS Please, dont be offended with that granny comment!
PPS If you have a job for me or know who is looking for my kind of persons, lemme know!

Here is my business card which says:
– Over 15 years of customer service experience
– Over 7 years of administrative/executive assistant experience
– VIPA: Music & Media – entertainment business education (graduated 2011)
– Travel Business studies travel agent/ travel services management (graduated 2017,
am not really sure about the english title)

HOLIDAY UPDATE
Yes, I already had those two fat holidays which is pretty unusual!
We usually keep our winter holiday week on January-February and travel next time on Easter.
But this is surprised me, as did last year!
Right after New Year we made a short road trip to Riga,Latvia.
We dont usually get to do those so that was awesome!!
Jani mentioned he had one extra day off and asked if instead driving to Ainazi (to do lil shopping) we’d drive to Riga and stay two nights.
Well, he didnt even need to ask me, I always say yes to Riga -my Baltic love!!

First we were thinking to stay from Friday till Sunday but his boss prefered monday off so we switched the dates and also saved 100 euros! We did spend that 100e for a fancy – or so we thought- dinner.
That was probably one of the worse, but more about that and our road trip later.


From east to west..
After Riga we spent few weeks in Finland, working our butts off and then it was time for our next adventure- visit Spain.
This is something really unusual as well, since we have never been to any warm place on our winter holiday, never thought we would travel to Spain (or go to that west) or even go for a family vacation.
Jani’s parents have been to Spain several times and have also invited us there several times.
It has been bad timing.
They have been there on Nov/Dec and since we usually come home from our summer holiday on September that would have been way too soon / too early.
Dont wanna wait and work 8-9 months without any real holiday, you know.
And we also had made plans like last year we went to Serbia on our winter holiday.
This year they also rented a house there and asked us to go, after few if’s and but’s we bought the plane tickets and flew to Malaga with Janis son.

As you know my heart belongs pretty much to East-Europe & Balkan.
I was ready to travel back to Serbia or finally visit Belarus.. but to Spain we went and I decided to be open-minded and enjoy the time there, which I did.
Spain was beautiful, a new experience since never been there and Janis parents were perfect hosts! They drove us to many places, took us to eat and shopping etc.
Most of the prices were same than in Finland but no snow and ice was definitely a big plus!
Posts under the Andalusian sun are coming too.
Visited Mijas, Marbella, Istan, Gibraltar (just few to mention)!

Beautiful & interesting places


Amazing sunsets

And those famous monkeys..

All the roads lead to Rome..
Last but not least.. let’s get really wild now! Si, im going to Rome soon!
This is going to be different vacation, Jani cant go cos his work, but im going there with my mom (Musti) and my godchild Veera. We are going to see Minttu (my other godchild).
I havent been on any vacation with Musti since I was 16 I think, there is no drama, just life and different schedules.
Beside we both have dogs, so when they travel we take care of their crazy dog and vise versa.
This trip has some shadows though. She had a tumour and it was operated last October.
She said if everything goes well, she wants to go to Italy & ”made me promise we gonna go” if..
Thank goosh, everything went great 🎉 She is doing good, is back to work etc.
And so we are soon on our way to Italy!
This is going to be my second family trip- surprise, surprise!! First time in Italy as well!
Veera (travel business student), Minttu’s lil sister is going with us.
She has never been on a plane, so she is super excited and bit nervous too!

So that’s my 2 months update!
Keep your thumbs up it wont snow in Rome anymore.
They had quite a chaos there few days ago since snow and -9 degrees.
Minttu had two extra days cos everything was closed: stations, airports, traffic all down.

Any last minute tips?!

Enjoy your weekend 💋

 

Hyisen helmikuun terveiset & pikku päivitystä

 

Hei, hei mitä kuuluu?!

Uutta vuodesta on haukattu jo kaksi kuukautta! Whaat!
Vastahan oli joulu ja uuden vuoden juhlinnat..
Mihin se on mennyt ja ennen kaikkea mitä tässä kahdessa kuukaudessa on tapahtunut?!
Pikku update tässä ennen raadannan – siis anteeksi- työvuoron alkua 😀
Ja ennen tonne hyiseen pakkaseen menemistä! Aamulla oli joku -22 morjens!!
Talvi ei oo yhtään mun juttu, semmonen talvi kun syksykin (parhaimmillaan) on ois niin jees!!
Jopa meijän koira, joka on onnesta soikeena lumesta (toisin siis kun omistajansa) ei tahdo juuri ulkoilla näillä ilmoilla, se on tyyliin pissa lähimpään puskaan ja mimmi spurttaa takas ulko-ovelle.
No en voi moittia, en minäkään menis ulos ellei olis pakko.

Tää postaus on vaan pikanen update, mihinkään en oo kadonnut- täällä oon (tavallaan)!
Ei oo oikeen ollut aikaa istua ja olla koneella naputtelemassa, vaan siellä sorvin ääressä eri puolilla pääkaupunkiseutua.
It sucks (suomenkielistä yhtä kuvaavaa versioo en tiiä kerro jos on 🙂 ) mutta pakko se on koska niistä hommista saan rahaa, näistä en.
Toivottavasti sekin asia muuttuu jossain vaihessa, ei sillä että mä odota mitään Roope Ankan rahoja näillä mutta ainahan sitä saa haaveilla hehhehe!
Sitä paitsi, Noran sanoja lainatakseni ”if you can dream it, you can achieve it”!
Tää on musta ihan loistava mantra, vaikka ei oo lottovoittoo mulle vielä tuonutkaan 😀

Tapasin Noran sekä muut meijän bloggaaja-ekaluokkalaiset Markon, Hetan, Helin & Anna-Marian Matkamessuilla ja mulle jäi mahtava fiilis kaikista! Vähän oli kiireinen meno siellä ja jokaisella omia kiinnostuksen kohteita tsekata, tapaamisia ym. joten harmillisesti yhteinen aika jäi vähän väliin, mutta pääasia että tavattiin! Ja ensi vuonna sovittiin että pidetään sitten jo virallinen luokkakokouskin 😉
Tämä on lupaus joka pidetään!

Ne lupaukset
Edellä mainittusta onkin hyvä loikata muihinkin lupauksiin.
Tai no, päätin olla tekemättä mitään ihmeellisiä lupauksia, koska harvemmin niitä pystyy pitämään (ainakaan minä). Vähän riippuu kyllä mikä lupaus on: jos se on jotain laihduttamista tm. niin ööö…
Mietin aina mielessäni et nyt ja sit talvi menee vaan jossain talviunessa ja huomaan kesäkuussa et oh shit, kaksi kuukautta lomaan – tänne se rantakunto äkkiä!
Sit poljen kun hullu crossatraineriä, nostan käsipainoja  & zoomaan samalla jotain täydellisiä hollywood naisia tv:stä ja sahaan koiran kanssa talon päädyssä olevia portaita ja heitän kaiken scheissen pois ruokavaliosta huh! Kuulostaako tutulta?!
No tää oli just se mitä halusin välttää tänä vuonna, joten päätin etten tee tämmösiä stressaavia päätöksiä, vaan ihan oikeesti parannan kokonaan ruoan laatua (suurin osa scheissesta pois, mut ei niin alas kun kesällä) ja liikun enemmän. Kuulostaa simppelille, eikö!
Mut tässä sitä ollaan, melkeen samassa kuosissa kun 2kk sitten, tai siltä ainakin tuntuu. Vaakaa kun en tuijota niin peili sen kertoo tai se hippo-kylpyammeessa fiilis, ky te tiedätte 😀
Mä kun tykkään lomalla testaa kaikkea mitä sieltä mestasta löytyy, paikallisia herkkuja sekä ihan normi pizzaa tai muutakin (sillä usein ne on paljon parempia kun kotimaassa) enkä noudattaa sillon ”karppi-oppeja”. Tässä on nyt takana jo kaksi lomaa tälle vuodelle- oh no!!
Tälle pizzalle (joka muuten oli Herkullinen) on vaikea sanoa ei..


No ei se kaikki ihan lomasta johdu, vaan osittain myös huonoista syömingeistä duunin takia.
Teen tällä hetkellä 7 h päivää, jollon siis on 2x 12 min tai joissakin mestoissa jopa 15 minsan tauot.
Tosin ne ei oo aina yhtä putkeen, välillä kerkeet tauokohuoneen ovelle kun kello jo kassalle soi..
Toisissa mestoissa taukohuoneet ja pukuhuoneet on eri mestoissa, jopa eri kerroksisssa, koita sit kusta ja syödä ja huilaa.. Eli noi menee siihen et vedän jotain patukkaa poskeen ja energiajuomilla mennään.
Ei hyvä.
Hyvä juttu sikäli on et vaikka tossa just morkkasin itteeni, niin jotain oon silti tehnyt enemmän kun muina vuosina, oon duunannu vapaa-päivinä noita vatsoja, kyykkyjä ja sisäreisiä!
Löysin niihin ihan mahtavat treenit, joita sit koitan duunailla lomallakin, ettei nyt vallan löllistys.
Eli ehkä se ei lupauksia sitten jollain tapaa toimii.. 😉

Päätöksiä
Päätin myös että etsin itselleni sen oikean työn, koska teen näitä kauppahommia nyt vaan pakosta, että saan laskut maksettua ja reissattua (tietty)! Muuten en kyllä jaksaisi näitä.
Nyt on muutamaan mielenkiintoseen paikkaan taas hakemukset vireillä joten pitäkääs peukkuja!!
Valmistuin viime vuonna siis matkailualalta hyvin arvosanoin ja mulla on myös hyvät suosittelijat takana harjottelupaikastani matkatoimistolla. Harmi ettei ollu mahista jäädä sinne hommiin, tosin kaksi matkanjohtajan keikkaa pääsin tekemään, mikä oli aivan mahtavaa! Uusia odotellessa 😉
Oon ollut aiemmin toimistossa ja tykkään konehommista myös. Siispä olen hakenut takasin toimistohommiin / tietokonetyöhön, tietty matkailuun liittyvä ois ihan huippu! Mua kiinnostaa myös paljon sosiaalisen median tarjoamat mahdollisuuset, sisällöntuotanto, valokuvaus yms.
Parista toimistopaikasta sain jo vastauksen, että kiitos hakemuksestasi mutta tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun.
Ei nää kiitti mut ei kiitti meilitkään niin huono juttu oo.
Siinä voi miettiä mitä tehdä toisin ja musta on kiva saada edes joku vastaus, vaikkakin se kielteinen.
Ja sit se ei vaan ollut tarkotettu mulle. C’est la vie!
Mutta tuon perus-lauseen lisäksi, oli siinä perusteluja minkälaisen he palkkasivat sekä pari vinkkiä  ja sain myös huomata että mulla on liikaa kokemusta, sillä pahoiteltiin sitä ettei ole kokemusta vastaavaa työtä juuri tarjolla ja vähän muuta sinne päin.
Tosin rupesin kelaamaan et rupeeko mulla tulee ikä myös vastaan?!
Mulla on 37 vuotta lasissa, joten oonko mä jo liian mummo tiettyihin duuneihin?!

Siis enhän mä näytä niin vanhalle ja en käyttäydy kuin mummo mut hmm……

PS älkää nyt ottako tota mummo kommenttia pahalla 😀
PPS Jos sulla on tiedossa joku kiva duuni, jossa voisin tulostaa muutakin kun kassakuittia niin vinkkaa ihmeessä!

Mun käyntikortti on tässä!

Päätin myös, että en hae ihan mitä vaan duunia nyt vaan haen niitä jotka oikeasti kiinnostaa mua.
Semmosia töitä missä kuvittelen et voisin viihtyä, mikä ois mun juttu.
Eli jos oot saanut / saat mun hakemuksen niin sillon se tarkottaa sitä että mua oikeasti kiinnostaa tulla sinne töihin! 😉
Mä uskon et jossan on mulle ”se oikee jobi”. Vielä en oo valmis antamaan periksi!

Loma update
Kuten jo mainitsin niin olen jo kerennyt muutaman reissun tässä heittää 2018. Mikä on jo sinällään ennätys koska yleensä tulee käytyä tammi-helmikuussa talvilomalla ja sit vasta pääsiäisen aikaan seuraavaksi.
Heti tammikuun alussa käytiin heittää pikku Latvian road trip, mikä oli mahtavaa!
Harvemmin on mahis tämmösiin, mutta Janilla oli duunista yksi extra päivä vapautta ja niin me sitten mentiin! Ei mua kyllä tarvinnut hirveesti houkutella, koska Riika / Latvia = mun suosikkimestoja.
Oltiin Riiassa siis vaan pari yötä.
Kovin muuttu hinnatkin edullisempaan suuntaan kun bookkas la-ma yöt versus pe-su.
Hinta eroa  meijän hyväksi 100 euroa!
No se ”voitto” menikin sitten syödessä ravintolassa, yhden kalleimmista ja yhden varmaan huonoimmista aterioista ever. Tästä matkasta ja safkoista sitten lisää omassa postauksessa.


Idästä länteen..
Seuraava matka tärähti jo helmikuun alkuun, lennettiin Espanjaan.
Tämäkin on jo omalla tavallaan ennätys, merkki historian kirjaan, viiva seinään tai jotain semmosta, sillä koskaan talvilomalla ei olla oltu missään etelässä, eikä perhelomalla eikä oo koskaan semmosia mietitty.
Janin porukat vuokrasi viime marras-joulukuussa asunnon Espanjasta ja taas uudelleen nyt helmi-maaliskuussa, kutsuivat meidät myös sinne ja niin sitä sitten pikku mutkien jälkeen mentiin.
Mä oon niin Itä-Euroopan tyttöjä, mutta täytyy sanoa että menin avoimin mielin ja tykkäsin kyllä Espanjastakin. Hintataso oli jossakin kyllä ihan Suomen tasoa, mutta lumeton maisema oli tosi jees!!
Andalusian auringon alta tulossa kanssa oma postaus, teaserinä kerron että käytiin joka päivä jossain autolla ja Mijas, Marbella, Istan, Gibraltar muun muassa tuli tutuiksi!

Mielenkiintoisia paikkoja

Mahtavia auringonlaskuja

Sulosia apinoita, kunhan ei ollut mitään ruokaa mukana!
Kaikki tiet vie Roomaan..
Onhan noita teitä tullut koluttua, mutta Roomaa ei vielä.
Joten jotta menis nyt ihan historian kirjat sekasin niin ensi viikonloppuna, maaliskuun alussa olen lähdössä Roomaan. Italy babe!!
Sekin on sikäli erikoinen matkat että Jani ei pääse mukaan, sillä on valitettavasti töitä, mutta lennän sinne Köpiksen kautta mun äidin (Musti) ja mun kummityttö Veeran kanssa.
Mennään moikka sitä mun kummityttöä sinne ja tsekkaa Roomaa ja vissiin ainakin Avezzano! Mahtavaa!
Aiemmassa postauksessa kerroinkin että en oo aikuisiällä matkustanu mun Mustin kanssa, ja nyt tuli tsänssi!
Tosin tää tuli vähän kurjemman kautta, siltä kun leikattiin kasvain päästä ja ei tiennyt mitä tuleman piti, sitä leikkausta ennen se sanoi mulle et jos kaikki menee hyvin niin mun on lähdettävä sen kanssa Italiaan (ei ihan näillä sanoilla) ja kaikki meni ja on hyvin nyt, joten niin me sit mennään!
Ja Veera, matkailualan tuleva ammattilainen, pääsee ekaa kertaa lentokoneeseen!! Jei!!

Tässä olis nyt mun pikaiset kuulumiset ja nyt täytyy lähtee varustautumaan tonne kahden kympin pakkasiin ja töihin!

Psst
Pitäkää peukkuja että Roomaan ei enää sada lunta ja pakkanenkin hellittää, meinaan siellä oli kaikki toissapäivänä ihan jumissa kun ei oo satanut kuuten vuoteen lunta!
Minttukin joutu (sai) pitää kaksi päivää vapaata, koska siellä ei kuulemma tapahdu mitään jos pakkasta!

Ja viime hetken vinkkei saa heittää!
Nauttinnolista helmikuun loppua ja vähälumisempaa maaliskuuta toivoen… 💋